tiistai 26. marraskuuta 2013

Tänään on Sellainen päivä

Tänään on yksi niistä meille ulkosuomalaisille tutuista päivistä, jolloin tuntee olevansa väärässä maassa. Juuri nyt haluaisin olla kotikonnuilla. Ihan vaan yhden lyhyen päivän. Se tietysti vähän lohduttaa, että joulun vietämme Suomessa. Järjellä ajateltuna on kyse vain 24h, mutta sittenkin...
Onneksi nykyisin on halvat puhelut, Skypet, sähköpostit, tekstiviestit... Yhteydenpito ei ole siis kirjeiden varassa. Usein mietin, että kuinka lopullista se lähteminen ennen oli. Pakattiin vähäiset vaatteet kassiin ja muutettiin esim USAhan paremman elämän toivossa. Hyvästejä sanoessa ei tiennyt näkeekö perhettään enää koskaan. Kirjeet viipyivät matkalla tuskallisen pitkään. Tuskin niissä ihan kaikkea edes kerrottiin. Paraniko elämä rapakon toisella puolella? Vaivasiko pohjaton koti-ikävä? Kaduttiko lähteminen? 
Välillä tätä välimatkaa ei tunne ollenkaan. Menee viikkoja jopa kuukausia, eikä koko asiaa edes ajattele. Ja sitten on näitä päiviä, jolloin se muistuttaa olemassa olostaan. Kilometrejä ja merta on välissä aivan liikaa. Nämä ovat niitä päiviä, joita voi vain toinen ulkosuomalainen ymmärtää.  
Onneksi on puhelin...se helpottaa...edes vähän!


26 kommenttia:

  1. Minulle tulee joskus ulkomaillaolon tunne, vaikkei matkaa tärkeiden ihmisten luo ole kuin kolmen tunnin ajomatkan verran. Siis ihan sama, jos asuisivat Atlantin takana, ihan yhtä toivotonta liitää tärkeinä hetkinä luo.
    Tuleeko sinulle rintaa kivistävä olo, kun joudut lähtemään Suomi-lomalta takaisin omaan kotiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähtö on aina aivan hirveä vaikeaa. Menee pari viikkoa, että pääsen takaisin elämään kiinni. Rintaa kivistää eikä mikään huvita. Onneksi monen vuoden kokemusella tiedän, että tuo tunne helpottaa.

      Poista
  2. Tiedän tunteen. Vaikka nyt en ole asunut ulkomailla kuin puoli vuotta kerrallaan. Nyt reilu kuukausi Espanjassa takana ja pikkusen alkaa olla jo ikävä lapsia kotosuomessa, vaikka kaikilla on omat blogit ja skypetellään ainakin kerran viikossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus sitä vaan haluaa olla samassa huoneessa, eikä puhelimen toisessa päässä. Tällä viikolla oli merkkipäivä, jota olisin halunut olla juhlimassa. Ei onnistunut.

      Poista
  3. Aina silloin tällöin iskee paha-ulkkis-päivä vähän samaan tyyliin kuin bad-hair-day, mutta seuraavana päivänä jo mennä viipotetaan muissa fiiliksissä. Itsellä auttaa kun katson säätiedotuksen yle areenalta....ei sen sään takia vaan sen totisen hassun meteorologin ja siitä tulee aina hyvälle tuulelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin koittaa tuota meteorologin katsomista, jos se kerran auttaa!!!!!! Kiitos vinkistä.

      Poista
  4. Voi kurja. Tiedän tunteen. Siinä ei mikään järkeily auta, kun tuommoinen olo tulee. Huomenna on toivottavasti parempi mieli. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tälläisinä päivinä ei järkeilyt auta. Onneksi tämä ei ole pysyvä olotila.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Ei mullakaan jatkuvasti, mutta joskus tulee tämmöisiäkin päiviä.

      Poista
  6. Aina välillä tulee ikävä Suomeen,mutta yritän sitten miettiä niitä hyviä puolia täällä.Parempaa huomista!
    Ennen oli kyllä niin paljon vaikeampaa pitää yhteyttä;nyt tuntuu että se oli niin vaikeaa ennen nykytekniikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tulee aina silloin ikävä, jos on syntymäpäiviä tai muita juhlia, enkä pääse mukaan. Yhteydenpito on nykyisin helppoa. Ei tarvitse edes postimerkkejä ostaa!!!

      Poista
  7. Tunnen tuon tunteen, se satuttaa. Minulle puolestani tuli tänään ikävä Irlantia, kun tv:stä tuli Kiehtova maailma ja siinä kerrottiin eloisasta Irlannista. Hyvää mieltä sinne vihreille niityille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun pitää tulla tänne lomalle, niin ikävä helpottaa. Ikävä syö ihmistä...onneksi näitä päiviä ei ole kovin usein.

      Poista
  8. Tulee valilla tosi kurjia ikavapaivia, kun haluaisi halata ja olla lahella. Etenkin kun omat vanhemmatkin alkavat jo vanheta, niin huoli heista kasvaa..ja haluaisi olla apuna lahempana. Olisi niin kiva, kun voisi lennahtaa sinne kaymaan, ja tulla takaisin-on seka fyysisesti etta henkisesti rankkaa matkustaa sinne viikoksi, pariksi ja jo taas lentaa takaisin tietaen ettei taas vahaan aikaan nahda. Hyvastit on hirveita..olen aina itkuinen seuraavan viikon. Viela pahempaa on, jos joku sielta kay taalla..jalkeenjaavalla on aina vielakin rankempaa kun talo yhtakkia tyhjenee.
    Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samoin minäkin tunnen. Hyvästien sanominen on todella vaikeaa.

      Poista
  9. Hei, minulla oli juuri tuollainen paiva tanaan :( joulun lahestyessa ikava kasvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhlapäivät ovat niitä pahimpia.Minulle tulee aina ikävä lapsuuden jouluja.

      Poista
  10. Onneksi nykyaan yhteydenpito on ihan toista kuin ennen. Minullakin alussa kirjeita jotka kestivat matkalla yhteen suuntaan ainakin viikon. Ja sitten takaisin saman verran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kirjoitin jatkuvasti kirjeitä. Tai sitten soitin kotiin Englannista puhelinkopista, että äiti soita mulle tähän ja tähän numeroon!

      Poista
  11. Kylla naita paivia toisinaan tulee, viimeeksi tuli kun sain sahköpostia vanhalta ystavalta jonka kanssa ei olla nahty vuosiin, jos olisin ollut Suomessa, olisin jo hanen luonaan, olisi niin paljon puhuttavaa eika kaikkea saa sahköpostiin vaikka kuinka yrittaisi. Sellaista tama valilla on, onneksi naita paivia ei ole jatkuvasti. Olin ekaa kertaa ulkomailla pidempaan -96 ja silloin odotettiin edellisella kerralla sovittuun aikaan lankapuhelimen aaressa milloin se soi ja laheteltiin kirjeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä pitää saada jutella "nokatusten", ei sitä sähköposti korvaa.
      Meilläkin oli äidin kanssa sovittu, että milloin olen puhelimen ääressä. Kirjeitä tulee nykyisin kirjoitettu todella harvoin. Sääli...

      Poista
  12. Tuttu tunne. Onneksi todella yhteydenpito on valtavan helppoa, mutta se, ettei saanu olla samassa huoneessa niitten rakkaiden perheenjäsenien kanssa aina kun halusi, oli välillä tosi riistävää. Se kai minulla oli yhtenä päällimmäisenä syynä paluumuuton kanssa - oli ikävä omaa äitiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä syy muuttaa tuo äidin ikävä. Minullakin oli tiistaina kova ikävä äitiä. No, jouluna nähdään.

      Poista
  13. Onneksi on niitä ihmisiä, joita ikävöidä <3

    Mulla ei välttämättä ole ikävä varsinaisesti Suomeen, mutta rakasta perhettä ja ystäviä sitäkin enemmän. Onneksi yhteyden saa helposti, ja onnekseni olen pystynyt järjestämään tapaamisia muuallakin kuin vain suomessa.

    Suurin ikävä on kyllä äitiä - ja siihen ikävään on vaikea löytää lohdutusta....mutta sen sijaan että äiti olisi sielä koti-Suomessa vain, niin hän on kaikkialla. Ja vain kuiskauksen päässä <3

    VastaaPoista
  14. Tuo on kyllä niin totta: onneksi on ihmisiä, joita ikävöidä!

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!