lauantai 9. marraskuuta 2013

Iiri ja minä

En osaa iiriä kuin muutaman sanan. Ja tällä oikeasti tarkoitan muutamaa. Jokainen täällä asuva tietää, että poliisi on garda ja pääministeri taoiseach. Liikennemerkeissä paikkojen nimet ovat englanniksi ja iiriksi. Iirin kielisiin etunimiin törmään usein, enkä vieläkään välttämättä tiedä miten ne pitäisi lausua tai kirjoittaa.

Iirin kieltä kuulen puhuttava vain, jos autoradion kanavia selaillessa eksyn iirin kieliselle kanavalle. TG4-kanavaa en katso, vaikka osa ohjelmista olisi tekstitetty englanniksi. Olen asunut täällä yli 12 vuotta, ja vain kaksi kertaa olen kuullut ihmisten puhuvan keskenään iiriä. Ensimmäisen kerran jonotin lentokentällä pariskunnan takana ja he puhuivat iiriä toisilleen. Piti ihan höristää korviaan. Toisen kerran olin messuilla, joissa iirin iltatunteja "esitelevät" opettajat puhuivat keskenään iiriksi. Eli ihan hyvin olen pärjännyt, vaikka en iiriä osaakkaan!

Kyllähän minä sitä yritin opiskella, mutta huomasin heti alkumetreillä, että tämä kieli on liian vaikeaa ja erikoista. Pelkkien alkeiden opetteleminen olisi vaatinut hirveän määrän aikaa ja energiaa. En minä kieltä halunnut "säilyttää", olisin vaan mielelläni auttanut poikaani, joka Englannista tänne muutettuaan koki kielen koulussa todella vaikeaksi. Ei ole helppoa motivoida ja motivoitua opiskelemaan, kun tietää, että oppimaansa ei voi käyttää juuri missään.

Olen itse ehdottomasti sitä mieltä, että iirin kieli pitäisi olla valinnaisaine kouluissa. On jotenkin nurinkurista, että uskomattoman vaikeaa ja monimutkaista kieltä opiskellaan koko kouluaika. Sitten kun kirjoitukset ovat ohi, ei sitä enää koskaan käytetä. Olen monesti ajatellut, että jos tuo aika olisi käytetty vaikka espanjan, ranskan tai saksa opiskeluun, olisi täällä todella kielitaitoista kansaa. 
Toisaalta taas ne, jotka iiriä haluaisivat opiskella saisivat perehtyä kieleen rauhassa. Silloinhan luokassa olisi vain niitä, joilla on halua ja motivaatiota oppia kieltä. 

En myöskään usko, että mikään kieli pysyy elossa pakolla. Iirin kielen ylläpitäminen maksaa köyhälle maalle paljon. Siitä ei vaan puhuta. Ulkomaille työn perässä lähtevä nuori tuskin käyttää siellä iirä, kun ei voi sitä käyttää kotimaassakaan.

On ihan eri asia opiskella sitä suomenkielisten parjaamaa pakkoruotsia kuin pakkoiiriä. Ruotsi sentään elää, kehittyy ja voi hyvin. Ja hei, ruotsiahan puhutaan naapurimaassa Ruotsissa! Jos taas haluaa oppia tanskaa tai norjaa, niin siitä on apua. Ruotsi on myös kielenä paljon, paljon helpompi kuin iiri.

Irlantilaiset näyttävät suhtautuvat iirin kieleen aika mustavalkoisesti. Ollaan joko tiukasti sitä mieltä, että kieltä pitää opiskella koulussa ja se pitää säilyttää hinnalla millä hyvänsä. En yleensä tuo mielipidettäni esille, sillä pari kertaa olen saanut kuulla kunniani. Kyllä, tiedän että kieli on osa kulttuuria ja Irlantia. Senkin tiedän, että ulkomaalaisena minulla ei ole kieleen minkäänlaista tunnesidettä.  En kuitenkaan usko, että ei iirä puhuva irlantilainen on yhtään sen vähemmän irlantilainen kuin sitä puhuva. 

Kunhan aikaa on enemmän, aion palata opiskelemaan espanjaa tai vaikkapa saksaa. Iirin pariin tuskin koskaan palaan!






15 kommenttia:

  1. Kuumia puheenaiheita ovat nämä kieliasiat niin Suomessa kuin Irlannissakin. Siinä taas yksi yhteinen piirre Suomen ja Irlannin välillä. Minä asuin aikoinani kaupungissa, jonka nimi oli iiriksi An Uimh eli Navan'in kaupungissa county Meath'issa. Ja Dublinin muistan ikuisesti iirinkielellä Baile Atha Cliath. Kiitos mielenkiintoisesta aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomella ja Irlannilla on tosiaankin paljon yhteistä ja tämä kieliasia yksi niistä. Sinulle on jäänyt hyvin nuo iirinkieliset nimet päähän!!! Minä olen huono muistamaan nimiä, ja iirin kieliset nimet eivät jää päähän, ei sitten millään.

      Poista
  2. Olipa mielenkiintoinen postaus. Ihmettelen kyllä, miksi ihmeessä iiriä pitää väkipakolla opettaa kouluissa, jos sitä ei kuitenkaan missään tarvitse, eivätkä ihmiset ole edes kiinnostuneita kielestä. Tai toisaalta tietysti ymmärrän, että kieli halutaan säilyttää, mutta tuskin tuommoisella pakottamisella kovin kummoisiin lopputuloksiin päästään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se kyllä aika tylsää lukea kieltä, josta ei tosiaankaan tule koskaan olemaan mitään hyötyä. Arvaa vaan montako kertaa näistä asioista on meillä keskusteltu. Etenkin pojista vanhempi kokee iirin todella vaikeaksi. Olenkin sanonut, että kunhan läpi pääset niin se riittää.

      Poista
  3. Iiri nyt kuitenkin on Irlannin oikea kieli-se alkuperainen, ihan samalla tavalla kuin Suomessa suomen kieli. Iirin kieli jai vaan vahemmistoon silloin Englannin vallan alla, ja samoinhan olisi saattanut kayda suomen kielellekin, ellei sen puolesta olisi taisteltu. Eihan suomen kieltakaan puhuta muualla kuin Suomessa.
    Jos minulta kysytaan, niin minusta Irlannin valtakielen tulisi olla juuri iiri ja englannin vahemmistossa. Niin ei kuitenkaan ole-iirin kieli olisi pitanyt pelastaa jo kauan sitten, se ei voi enaa valitettavasti paasta valta-asemaan. Mutta ei ole myoskaan oikein, etta kieli, joka joskus on ollut Irlannin kieli, katoaisi tuosta vaan. Siina katoaisi suuri osa Irlannin rikkaasta, kauniista kulttuurista myos. Kylla iirin puolesta pitaa taistella ja sita opiskella, vaikka sitten vakisin.
    Suomalaisten juurikin tama pitaisi ymmartaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, toiset ovat kielen puolesta, toiset sitä vastaan. Suomalaisena näen asian kuitenkin niin, että suomea käyttää joka ikinen päivä 5 000 000 ihmistä. Kieli elää ja kehittyy ja voi hyvin. Iiriä puhui 1800-lopulla vain n 20% irlantilaisista, eli jo silloin englanti oli valtakieli. On siinä minusta aika suuri ero.

      Mielestäin olisi oikeus ja kohtuus, että kieli olisi valinnaisaine. Pakolla ei voi kieltä pitää hengissä.

      Ps. Voisitko käytää, jotain nimimerkkiä, että tiedän kenen kanssa keskustelen. Kiitos!

      Poista
  4. Eihan tuota iiria voi tosiaan Suomen pakkoruotsiin verrata. Jos iiri katoaa sielta se katoaa kokonaan. Toisaalta, jos sen yllapito on noin vaativaa ja kuitenkaan sita ei kayteta, onko se tarpeellista? Maalima muuttuu ja sille ei voi mitaan. Miten paljon kannattaa maan kielliseen identiteettiin satsata? Vaikea kysymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täyttä asiaa kirjoitat!!!! Ruotsi ei tunnu pakkoiirin jälkeen enää pakolta ollenkaan.

      Poista
  5. Kielikysymys voi olla tulenarka aihe, varsinkin kun siihen liittyy poliittista painolastia. Kautta aikojen kieliä on hävinnyt lähes kokonaan. Niin on käynyt esim. entisen Neuvostoliiton alueella puhutuille suomalaisugrilaisille kielille. Iirin kielen vaalimnen ja opettaminen on kai tietoinen poliittinen valinta, jolla pyritään vaalimaan vanhaa kulttuuria ja ylläpitämään kansallistunnetta. Asia kiinnostaa minua vanhana kielitieteilijänä, joten kiitos kun kirjoitit aiheesta. Terveisin, Lukija A-a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä yllätyin siitä, että kieltä puhui 1800-luvun lopulla enää n 20% kansasta. Jos "tekohengitys" olisi alkanut aikaisemmin, olisi tilanne nykyisin varmaan täysin eri. En usko, että iiristä tulee valinnaisaine vielä pitkään pitkään aikaan.

      Poista
  6. Minäkin olin inostunut iiristä, kun olin juuri tullut Irlantiin, laitoin esikoisen iirinkieliseen päiväkerhoon, yritin opiskella kieltä jne. Se into kuitenkin haihtui kun tajusin, miten harvat osaavat kieltä edes välttävästi, vaikka kaikkien pitää sitä opiskella koulussa, alaluokilta ylioppilastutkintoon asti, siis kaiken kaikkiaan ainakin 13 vuotta! Jokin mättää sen opetuksessa ja perusteellisesti, jotkut iirinkielen opettajat syyttävät opetussuunnitelmaa, liian vanhanaikainen, liian kankea.

    Vaan kielihän ei pysy ajan tasalla jos sitä ei käytetä, huomaan sen itsestäni jolle suomen uudet IT-alan termit ja muutkin uusiosanat ovat käsittämättömiä, kun ei ole niitä koskaan kuullut tai joutunut käyttämään. Aihe on kuitenkin liian arka irlantilaisille, jotta sitä voitaisiin järkevästi käsitellä, maksoi mitä maksoi.

    Sen tiedän, että suuri osa (ellei suurin) koululaisista inhoaa koko kieltä - siinä sen kuolintuomio. Minun jälkikasvuni (yo-pinnojen taistelussa) sai hyvät arvosanat jokakesäisten Gaeltacht-leirien ansiosta - parhaimmalla otettiin kännykät pois ja uhattiin lähettää lapset kotiin, jos puhuivat yhdenkin lauseen englanniksi (ja myös kuulemma lähetettiin, vanhempien kauhuksi). Majoitustiloissa oli aina yksi iirinkielen opiskelija asumassa mukana ja vahtimassa, että iiriä myös puhuttiin. Nämä leirit tosin ovat kalliita, varsinkin jos on useampia lapsia - minun kohdallani ne kannattivat, koska pinnat oli saatava yliopistoon pääsyä varten.

    Niin vaikeaksi iiri koetaan, että eri tavalla vammaiset oppilaat saavat siitä vapautuksen (vaikka sitten oppisivat kuitenkin ranskaa tai saksaa), samoin kuin ulkomaalaiset, jotka ovat tulleet Irlantiin oliko se nyt 10 ikävuoden jälkeen.

    Varmaan kaunis kieli, mutta olen samaa mieltä VN:n kanssa, että vapaaehtoisuus kannattaisi tässäkin - tai irkut tuntien, ehkä iiri pitäisi peräti panna kieltoon, sehän aina innostaa täkäläisiä ; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on taas niitä asioita, josta on vaikea järkevästi keskustella irlantilaisten kanssa. Onkohan niin, että käyttävät englantilaisia sanoja, kun vastaavaa ei löydy iirin kielestä?

      Yksikään puolue ei koskaan uskalla ottaa kieliasiaa esille, koska pelkäävät menettävänsä äänestäjiä.

      Yritin patistaa poikaani Gaeltacht-leirille, mutta eipä asiasta innostunut. Iirin opiskelu on hänelle ollut kyllä yhtä tervan juomista.

      Poista
  7. Ulkomaalaiset voivat hakea vapautusta iirin kielestä. Iiriä tarvitsee, jos haluaa opiskella opettajaksi, poliisiksi ym.

    VastaaPoista
  8. Iirin kieli on kyllä todella uskomattoman kuuloista, kun ei MITÄÄN ymmärrä :D Sillon tällöin ihan huvikseni kuuntelin TG4:sta, että sitä sai ihmetellä.

    Mä muistan enimmäkseen 'bussisanoja' An Lar = city centre, 'baille atha cliath' = Dublin ja sitten 'baarisanoja' Slainte ja Mna = naisten vessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaat huomattavasti enemmän iiriä kuin minä!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!