torstai 3. lokakuuta 2013

Arkea minä kaipasin...

Ollaan jo torstaissa. Arkea minä sytöhöyryissäni kaipasin takaisin, ja arjen minä sain.  Viikkoon on taas mahtunut, työnteon ja päiväunien lisäksi, lääkäreissä käyntejä, poikien kuskausta, Juniorin fysiot & synttärit ja onneksi myös muutama kävelylenkki yms.  Meillä on nyt 13- vuotias murkku no 2! 
Muistatteko kun kerroin aikaisemmin tavanneeni kaksi mukavaa rouvaa, jotka kävivät sädehoidoissa yhtäaikaa kanssani? Tapasin heistä toisen taas lounaalla. Olen todella iloinen, että näitä tapaamisia saamme silloin tällöin järjestettyä, kaikesta kiireestä huolimatta. Tapaamisten jälkeen on sellainen rauhallinen ja hyvä olo. En ole ainut, joka on tätä vuoristorataa joutunut viilettämään.
Eikä tässä vielä kaikki. Koulun vanhempainillassa minulle tuli juttelemaan yksi äiti, joka oli nähnyt minut sairaalassa. Hän oli käynyt läpi viimeisiä sädehoitoja, kun minä vasta aloitin. En häntä muistanut, mutta oli hienoa, että hän tuli rohkeasti luokseni juttelemaan. Meitä syöpäpotilaita on todella paljon, eikä tämä ei ollut ollenkaan ensimmäinen kerta, kun törmäsin "hoito"kavereihini, muualla kuin sairaalassa.  
Ilman sen suurempia tunnekuohuja otin vastan pari viikkoa sitten puhelun, jossa geenivirheeni vahvistettiin.  Tässä viikolla on lääkärin kanssa on keskusteltu, että mitä tehdään ja milloin. Ensimmäinen leikkaus tammi-helmikuussa, ja sitä toista suurempaa vielä mietin.  Angelina Joliella ja minulla on kauniin ulkonäön (ha haa) lisäksi muutakin yhteistä, valitettavasti... Kutsu kävi myös Dubliniin tapaamaan geeniexperttiä, ja sinne suuntaan päiväksi kahden viikon kuluttua.
Ehkä viikon tapahtumista kaikista positiivisin on se, että huomiseksi varasin ajan hiustenleikkuuseen. Hyvin ovat hiukseni kasvaneet, ja ihan pian voin alkaa liikkumaan ihmisten ilmoilla ilman huiveja tai hiostavan kuumaa peruukkia. Niin ja tiedoksi vaan, että sellaista maantienruskeaa kiharaa pukkaa... Miten tässä näin pääsi käymään, miettii täällä ex suoratukkainen blondi?
Kiirettä on taas pitänyt koko viikon. Huomenna vielä suomineitojen illallinen, joten ohjelmaa riittää. Kuten huomaatte, kyllä minä olen jo ihan täysillä arjessa ja elämässä kiinni. Enpä olisi keväällä uskonut, että syksyllä elän taas täyttä arkea!
Mitä teidän viikkonne on sisältänyt?







20 kommenttia:

  1. Pöh geenivirheelle :( mutta onpahan sitten tiedossa, ja voit miettiä miten toimia. Mulla on se prosessi vasta aluillaan... mennee kuukausia ennenkuin tieto tulee. Arkea... joo, oishan sekin jotain, vaikkei tässä ite vielä osaa moista kuvitellakkaan... päivä kerrallaan! Vertaistapaamiset on kyllä niin antavia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei tuota geenivirhettä kukaan halua, mutta parempi, että siitä tiedän.
      Hoitojen aikana arki tuntui niin kovin kaukaiselta asialta. Nopeasti siihen taas tottuu. Välillä kyllä teen aivan liikaa, enkä muista, että en olen vielä 100% toipunut. Siihen taitaa mennä vielä monta kuukautta. Kuule, kyllä se arki siltä vielä tulee sinullekkin. Ensin pitää vaan saada Möykky nujerrettua.

      Poista
  2. Tukan vaihto. Johan sitä suoraa vaaleaa oli saanut kammata? Minusta on jotenkin hupsua, että Luoja vaihtaa nyt tyyliä tällaisen myllytyksen jälkeen. Toivottavasti on tuuhea ja kaunis, hyvityksenä geenivirheistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen aina kadehtinut kiharapäitä, joten näin siinä kävi. Värin saan onnenksi vaihdettua. Katsotaan, ovatko kiharat täällä jäädäkseen.

      Poista
  3. Taas niin kaunista valoa kuvissasi, kuten ilmeisesti kaunista valoa kaikesta raskaasta huolimatta myös elämässäsi. Ihanaa kuulla että vertaisnaiset uskaltavat rohkeasti lähestyä, se on tärkeää varmasti molemmille osapuolille.
    Oma viikkoni on täyttynyt opiskelujutuista ja vielä olisi edessä kahden väitöskirjan lukeminen, jotta saa itse koottua ajatukset gradun kirjoittamisesta. Toivottavasti viikonloppuna olisi yhtä kaunista auringonvaloa täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli sattuma, että tuona iltana oli kamera mukana. "Väritys" oli aivan uskomaton.
      Vertaistuki on kyllä todella tärkeää. On ihan eri valittaa vaivoistaan sellaiselle, joka on ne itsekkin kokenut.
      Sinulla lukemista riittää... kävin katsomassa upeita kuviasi. Olet taitava!

      Poista
  4. Kiva, että sulla on vertaistukea, mutta vähemmän kiva, että on se mokoma geenivirhe. Ystäväni G oli myös käynyt ekaa kertaa kampaajalla sytohoidon jälkeen, hän on saanut nyt hopeanharmaan värin, mielestäni tosi kauniin, vaikka itse kaipaakin sitä entistä blondia väriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, kyllä se niin on, että blondi mikä blondi. Minäkin palaan blondiksi, en osaa olla minkään muun "värinen".
      Geenivirhe on mitä on, mutta mielummin siitä tiedän, kun en tiedä.

      Poista
  5. Entiselle blondille sinne vehreälle saarelle iso virtuaalihalaus näin Roosa nauhan-päivänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täälläkin on Roosa nauhat myynnissä ja sellaisen ostin. Ex blondi kyllä aikoo vielä palata blondiksi!

      Poista
  6. Hei, Olen blogiasi seurannut jo jonkin aikaa, mutta nyt vasta ensi kertaa kommentoin. On mukava lukea elämästäsi Irlannissa, itsekin olen sinne irlantilaisen mieheni kanssa tulevaisuudessa muuttamassa.
    Minulta myös tuota geenivirhettä tutkittiin tänä vuonna ja geeniä ei löytynyt. En ole syöpää sairastanut, mutta suurin osa suvun naisista on.
    Mietin, että onko Irlannissa sama juttu kuin Suomessa, eli valtio kustantaa ennakoivat leikkaukset?
    Mukavaa viikonloppua sinne! T: Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa seuraamaan. Milloin olette muuttamassa Irlantiin. Hieno asia, että geeniä ei löytynyt. Jos julkisella puolella leikataan, niin ymmärtääkseni siitä ei tarvitse maksaa, en ole kuitenkaan aivan varma. Sen tiedän,että jonot voivat olla pitkät. Minulla menee leikkaukset omavastuun jälkeen vakuutusyhtiön piikkiin.

      Poista
    2. Kiitos, :) Muuttopäivä on vielä avoinna, kunhan saamme Suomessa talon myytyä ja asiat kuntoon, niin sitten! Ensi vuoden aikana kuitenkin.

      Poista
  7. Tsemppiä,ikävä että oli tuo geenivirhe mutta toivotattavasti hoidetaan niin ettei niitä geenimuutoksia ehdi tulla.Minulla sairastui taas yksi sukulainen rintasyöpään eli serkku isän puolelta tällä kertaa ja kohta on sädehoitokuurit edessä.Toiselle serkullenikin tuli tukka kiharammaksi kun se alkoi kasvaa uudelleen!
    Tein muuten roosan lokakuun kunniaksi roosanvärisiä piparit

    http://appelsiinejahunajaa.blogspot.co.il/2013/10/pinkit-piparit-punajuurella-ja.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se niin on, että on parempi tietää näistä virheistä. Sitten voin ainakin tehdä jotain asian hyväksi. Kurjaa, että sinunkin suvuissasi on noin paljon tätä ikävää sairautta.
      Piparit olivat herkullisen näköisiä. Hieno idea!

      Poista
  8. Tiedän erään tytön, jolla oli solmukesyöpä. Hänellä lähti kanssa blondit hiukset ja aivan kikkarat ruskeat tulivat tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikohan se niin, että vaihtelu virkistää!!!!

      Poista
  9. Ystävälleni kävi samoin. Hän sai vaaleiden hiuksien tilalle ruskeat luonnonkiharat ja on niistä tosi onnellinen. "Tauti" ei ole myöskään itsestään enää mitään ilmoittanut vuosiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kiharat ovat ihan ok, mutta tämä väri ei oikein sivele silmää. Hienoa, että ystäväsi on saanut olla terve ja nauttia kiharista hiuksista.

      Poista
  10. Eli sulle tuli 'Irkkutukka' ! Onneksi ei myös pisamia ja hörökorvia! ;)
    Voi v sitä geeniä ... mutta kuten itsekin sanoit, niin parempi siitä on tietää ja saada sitämyötä asianmukaista ehkäisevää hoitoa ja seurantaa... tsemppihalit ja paljon terkkuja!

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!