torstai 26. syyskuuta 2013

Hetki Mary Delia Burnsinä

Mikähän siinä on, että lähiseudun nähtävyydet jää aina näkemättä? Olen täällä blogissanikin kirjoittanut, kuinka Titanic-museoon pitäisi mennä. Nyt vihdoinkin olen siellä käynyt. Tarvittiin Suomesta vieras, pilvinen sää ja käyttämätön lomapäivä. Onneksi  mentiin, sillä museo oli kyllä käymisen arvoinen. Tai eihän se oikeastaan ole museo, vaan kulkee Titanic Experiencen (kokemus) nimellä.
 


Lippua ostaessa saimme matkalipun. Siitä kävi ilmi yhden matkustajan nimi, ja missä luokassa hän matkusti. Minusta tuli seuraavaksi pariksi tunniksi 17- vuotias Mary Delia Burns, joka matkusti 11.4. 1912 Queenstownista (nykyisin tunnetaan nimeltä Cobh) New Yorkiin, kolmannessa luokassa. Mary oli yksi niistä 123 matkustajasta, jotka nousivat laivaan Cobhin satamasta. Opas pyysi meitä tarkastamaan kierroksen loputtua, miten hänelle kävi.




 
Nousimme siis laivaan ja kuulimme enemmän mitä tuolla surullisen kuuluisalla aluksella tapahtui. Näimme myös miltä näytti kolmannen ja ensimmäisen luokan hytit. Alkeellisista ja köyhistä oloista tulleille, kolmannen luokan matkustajille, hytti oli suorastaan luksusta. Ja sinne ensimmäisen luokan hyttiin, hohtavien lakanoiden väliin, olisin kyllä mielläni jäänyt päiväunille.





 
Kierros oli mielenkiintoinen ja lopuksi kävin katsomassa, miten Maryn kävi.  Oliko hän yksi niistä, jotka pääsivät pelastusveneeseen? Vai hukkuiko hän laivan mukana? Minua jäi muutenkin vaivaamaan, minne 17-vuotias tyttö oli matkalla ja miksi?




Ei tarvinnut lähteä kirjastoon penkomaan pöyisiä kirjoja, vaan vastaukset kysymyksiini sain tietysti Googleilta. Löysin nimittäin artikkelin Marysta, jota kotiväki kutsui Deliaksi. Delia oli kotoisin Sligosta ja oli matkalla New Yorkiin, jossa hän halusi päästä palvelijaksi amerikkalaiseen perheeseen. Minua lohdutti tieto siitä, että hän ei suinkaan matkustanut yksin, vaan yhdessä kahden tutun tytön kanssa. New Yorkissa häntä vastassa olisi hänen tätinsä Mary, jonka luona Delia saisi aluksi asua. Lipussa Delian ikä oli 17, mutta todellisuudessa hän oli vain 16-vuotias.
Kotiin Sligoon jäi äiti, isä ja kaksi sisarusta. Nuori tyttö lähti siis töitä etsimään suuren meren takaa.





Valitettavasti Delia ei päässyt New Yorkiin. Hän hukkui, eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty. Artikkelissa sanottiin myös, että Delian ystävä Kitty oli huonovointinen, eikä pysytynyt laskeutumaan tikkaita pitkin pelastusveneeseen. Delia jäi pitämään huolta ystävästään ja menehtyi.
Hänellä oli ilmiselvästi hyvä sydän.




Delian sisko sanoi haastattelussa, että sisaren kuolemasta ei koskaan pystytty puhumaan kotona. Tyttären menetys oli liikaa vanhemmille.




R.I.P (lepää rauhassa) rakas Delia.

 
Burns, Miss Mary Delia
17
Kilmacowen, Sligo
Ireland
Queenstown
New York City, New York, USA

14 kommenttia:

  1. Todellinen kokemus, oikea aikamatka, meni ihan kylmatvareet Maryn puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, minulla on Maryn kohtalo pyörinyt päässä koko päivän. Oli niin kovin nuori kuolemaan. Elämä edessä ja sitten päätyy sinne kylmään mereen. Ihan pahaa tekee.

      Poista
  2. Voi Mary-parka - mitkä odotukset hänellä onkaan olleet elämästä siellä merten takana, miten on jättänyt perheensä ja lähtenyt etsimään parempaa. Ja miten sitten kävi. Voi Mary - etpä olisi uskonut, jos joku olisi kertonut, että yli 100 vuotta myöhemmin joku vielä kertoo tarinaa sinusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edessä uusi elämä ja uusi maa. Toisaalta varmasti perheen jättäminen Irlantiin oli vaikeaa. Vaihtoehdot olivat tuohon aikaan vähissä, joten moni lähti. Ihan hirveä loppu noin nuorelle tytölle.

      Poista
  3. Olipa surumielinen - ja silti kiva ja hieno - postaus. Voi Maryä, hetken jo toivoin, että hän olisi pelastunut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin toivoin, mutta valitettavasti siellä listalla oli hänen nimensä. Jossitella ei kannatan,mutta jos Kitty olisi jaksanut laskeutua ne tikkaat, olisivat molemmat pelastuneet.

      Poista
  4. Eipä heistä kukaan tiennyt lippua ostaessaan. Jäi monta tarinaa elämättä. Ja kun on vielä näitä tämän päivän Titaniceja. En pelkää laivassa, mutta tiedostan asian kyllä, aina kun niillä matkustan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tämä onnettomuus olisi tuskin tapahtunut tänään. Pelaustusveneitä ei ollut tarpeeksi, mutta sen ajan vaatumusten mukaan, niitä oli riittävästi, jopa ylimääräisiä. Jaksan edelleenkin ihmetellä sitä Costa Concordian onnettomuutta.... ei tee mieli laivaan.

      Poista
  5. Maryn ja monen kanssamatkustajan tarina on surullinen. Jään miettimään, mitä Mary olisi kokenut, jos hän olisi päässyt perille New Yorkiin. Tarinasta muistuu mieleen Estonian onnettomuus. Siitä on huomenna kulunut 19 vuotta. Terveisin Lukija A-a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko Estonian onnettomuudesta jo niin kauan? Mary olisi luultavasti päässyt palvelijaksi johonkin rikkaaseen perheeseen ja tehnyt ympäripöyreitä työpäiviä. Tuskin hän olisi koskaan palannut takaisin Irlantiin, ehkä joskus käymään, mutta ei lopullisesti. Luulen, että hän olisi aina sydämessään kaivannut Sligoon. Niin kovin nuorena joutui sanomaan hyvästit perheelleen. Kohtalo puuttui peliin julmalla tavalla.

      Poista
  6. Hieno idea tuo matkalippu ja matkustajan identiteetti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin. Piti heti alkaa "tonkimaan" lisää tietoa Marystä. Tuli todella surullinen olo.

      Poista
  7. Ovat osanneet hienosti järjestää niin, että varmasti tulee kokemus jokaisen kävijän iholle asti. Tuli jo lukijankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maryn kohtalo jäi tosiaankin vaivaamaan. Ja se, että niin nuori tyttö joutui sanomaan hyvästit perheelleen ja lähtemään kauas töihin. Sinne hukkuivat Mary ja Kitty. Ja moni muu...

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!