lauantai 31. elokuuta 2013

Nyt se alkaa - arki!

Aamulenkki tehty ja ulkona paistaa aurinko. Tämä kesä on kyllä ollut aivan uskomaton säiden suhteen. Toivoa sopii, että seuraavaa yhtä aurinkoista kesää ei tarvitse odottaa sataa vuotta.
Pojat ovat aloittaneet koulun. Juniori opettelee kieli keskellä suuta solmimaan kravattia. Onneksi isoveli auttaa, jos solmu ei onnistu. Jatkuva riitely loppui, kun koulu alkoi. Ihan outoa, että puhuvat keskenään normaalisti. Epänormaalia meidän talossa. Kauankohan tätä epänormaalia normaalia kestää?

Pojilla on nyt upouusi koulurakennus. Ja arvatkaapas mitä? Heidän mielestä sisällä on aivan liian kuuma. No, kun on tottunut palelemaan vetoisessa luokassa, niin kuumahan sitä on uudessa, hyvin eristetyssä rakennuksessa. Irlantilasten korppa on tottunut kosteaan ja kylmään. Se on se täkäläisten normaali olotila.

Minuakin vähän jännittää maanantainen töihinpaluu. En minä itse työtä jännitä, vaan sitä, että miten saan arjen taas pyörimään. Tiedän, että alku tulee olemaan aikamoinen shokki systeemille. Päätinkin tässä viikolla, että otan meille pariksi kuukaudeksi siivousapua. Mikään ei ole sen ärsyttävämpää, kun kiireisen päivän jälkeen istuu sovalle ja näkee ympärillä vain siivottavaa. Täydellisessä perheessähän lapset tietysti iloisesti vihellellen jynssäisivät lattioita. No, meidän poikien siivoaminen on tuota vähän suurpiirteistä! Kunhan jotenkin pitäävät huoneesa asuttavassa kunnossa, niin olen ihan tyytyväinen. Mies puolestaan väsynyt työviikon ja matkustamisen jälkeen, joten mielummin kuijettaa poikia harrastuksiin, kuin siivoaa taloa. Nyt vaan pitää löytää se siivooja!

Viikolla olen käynyt jälkitarkastuksissa kummassakin sairaalassa. Olen kuulemma toipunut erittäin nopeasti. Möykky jätti jälkeensä kaikenlaista pientä vaivaa, mutta eiköhän nekin ajan kanssa katoa. Nyt sitten odotetaan sitä geenitestiä, joka tapahtuu Dublinissa. Kävin myös erään hyväntekeväisyysjärjestön tarjoamassa hieronnassa. Olipa rentouttavaa.

Eilen tapasin myös erään toisen rintasyöpäpotilaan ja juttelimme pitkään. Meillä synkkasi hyvin ja vaikeistakin asioista oli helppo puhua. Sovimme, että tämä ei jää tähän ja tapaamme varmasti pian uudestaan.

Olen myös jutellut parinkin sairaanhoitajan kanssa elämästä syövän kanssa yleensä. Vaikka välillä on ollut todella vaikeaa ja tuntunut, että pää räjähtää, oli jotenkin helpottavaa kuulla ammatti-ihmisiltä, että minulla on oikea asenne. Hoitajan kommentti siitä, että minulla on paljon energiaa ja positiivinen suhtautuiminen tulevaisuuteen, pisti ajattelemaan. Kunhan saan elämäni taas raiteilleen, niin sitten on aika antaa jotain takaisin. Haluan jollakin tapaa olla tukemassa muita nuorehkoja syöpäpotilaita. Vielä on kuitenkin liian aikaista, kun omissa asioissakin on tarpeeksi sulateltavaa.

Maanataina siis avaan pitkästä aikaa työpaikan oven. Kyyneleitä niellen ja pelokkaana sieltä lähdin sytostaattihoitoihin. Nyt ovat tunnelmat ihan toiset!



24 kommenttia:

  1. Tänne myös arki olisi enemmän kuin tervetullut. Kaipaan hiljaista kotia ja selkeää viikkojärjestystä, sitä että asiat tulisi tehtyä ja ruoallekin olisi oma kellonaikansa.

    Voimia sinulle uuden vanhan aloittamiseen. Ja onnittelut, olet saavuttanut tärkeän etapin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vaan niin on, että elämässä pitää olla jonkunlainen järjestys ja rutiinit. Lomailu on ihan kivaa, mutta rajansa kaikella.
      Eka työpäivä ohi. Ihan mukavasti meni, enkä edes alkanut ovella itkemään. Tai no, kävin vessassa siistimässä naamani, kun autolta kävellessä pääsi muutama helpotuksen kyynel. Oikeassa olet tämä on minulle tärkeä etappi.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Ja tuntuu myös. Töihin meno tuo elämään rytmiä.

      Poista
  3. Osa pitää arkea tylsänä asiana jota pitäisi piristää,mutta kyllä minusta arki on elämän suola (kaikkine puolineen). Ihanaa että sinäkin olet päässyt arkeen kiinni. Olisi hienoa jos useammalla olisi samanlainen rokkaava asenne kuin Sinulla! Ihanaa kuulla kuinka suunnittelet jo tulevaa.
    Lämpimiä alkusyksyn päiviä ja rentouttavaa lauantaita! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arki tosiaankin on elämän suola. Kotonaolo alkoi tosiaankin pitkästyttää. Nyt on elämässä rytmi, vaikka illalla olenkin aivan poikki. Kyllä tähän taas tottuu!

      Poista
  4. Kuvassa ovi on auki uuteen arkeen ja tulevaisuuteen. Voimia sinulle! Toivottavasti löydät hyvän siivoojan pian. Terveisin Lukija A-a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arki on koittanut ja hyvältä tuntuu. Siivojankin löysin. Hän aloittaa ensi viikolla. Katsotaan sitten parin kuukauden päästä,tarvitsenko häntä enää.

      Poista
  5. Ihanaa että nyt pääset taas arkeen kiinni ilman möykkyä.Ja ihanaa että olet toipunut niin hyvin! Mukavaa työhönpalaamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tarkoitus on tehdä myökylle selväksi, että tänne ei ole palaamista.

      Poista
  6. Yes onpas täällä kivoja uutisia :) Tsemppiä maanantaihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikko meni hyvin. Kun pääsin kotiin otin kunnon päikkärit. Maanataita suorastaan odotan.

      Poista
  7. Hieno juttu ja tsemppia töiden aloitukseen, osaat varmaan arvostaa arkeen paluuta, minakin kaipaan jo arkea kun koko kesa on ollut yhta lomailua/vieraita/rytmittömyytta, ehka kohta ollaan arjessa kiinni kunhan saadaan muutto pakettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arki tuntuu tosiaan mukavalta. Kyllä se työssäkäynnin rytmi on vaan tärkeää, ainakin minulle. Viikonloppukin tuntuu viikon lopulta, kun on ollut viikon töissä.

      Poista
  8. Suurta sympatiaa sinulle ja kaikkea hyvää paluussasi normaaliin. Kovin, kovin rankkaa sinulla on ollut, mutta jotenkin se optimismi ja ilo on näkynyt niissä hoitojen välijutuissa, joita olet kirjoitellut. Parasta toivotellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sakke viestistäsi. Pahin on takana ja periksi en aio antaa.

      Poista
  9. Hienoa, ihan oikea asenne, siivooja vaan avuksi, eikä vaan siivoamaan vaan pesemään pyykit ja silittämään ym. raskasta hommaa. Ihan tarpeeksi työhönpaluussa! Itse kullakin on ollut vähän totuttelua töissä loman jälkeen, tuntuu että on ihan loppu aluksi, sitten taas tottuu siihen.

    Pojille uusi koulu aloittaa uuden elämän. Olen nähnyt sen niin monesti: pojat muuttuvat, kun pääsevät "pikkulasten koulusta" pois, uusien kavereitten ja haasteitten eteen, heidät otetaan enemmän aikuisina, vanhat käyttäytymismallit häviävät, äitikin jää vahtimaan vähemmän. Varmasti muuten helpottaa, kun on jo isoveli samassa koulussa! Saa vinkkejä opettajista ja tyypeistä, joita välttää ; ) Veljeksillä on nyt enemmän yhteistä. Useimpia poikia "isojen" koulu innostaa kasvamaan ja kypsymään, kun eivät itse enää ole niitä isoja vaan kaikkein pienimpiä, ja pitää alkaa käyttäytyä aikuismaisemmalla tavalla. Joillekuille se on vaikeampaa, en usko että sinun pojillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siivooja aloittaa ensi viikolla. Iltaisin toimin "taksikuskina", joten ei sitten tarvitse miettiä, että on se vessakin pesemättä ja täällä vaan ajalen urheilukentältä toiselle.
      Juniori on sopeutunut uuteen kouluun ihan hyvin ja on kovasti miehistynyt! Alakoulu alkoi tosiaankin olla liian lapsellinen hänelle. Iltaisin vaan on aivan loppu, koska päivät ovatniin paljon pitempiä. Kovasti helpottaa minun arkea, kun ovat samassa koulussa.

      Poista
  10. Hyvältä kuullostaa ! Arki ja rutiinit ovat parasta ja joskus vähän extraa niin taas jaksaa.
    Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat. Olin jo aivan tylsistynyt täällä kotona. Oli aikakin mennä takaisin töihin.

      Poista
  11. Mikä ihana postaus! Takaisin uomiinsa, arkeen ja siinä se hyvä elämä on, eikö? Tsempit sinne duunin alkuun, ja ei kannata niistä pölyistä ja sotkuista välittää;) Isot terkut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä viikko takana. Oli mukava nähdä tuttuja naamoja. Meni viikko työkavereiden kanssa jutellessa. No, ensi viikolla käärin hihat ja alan ihan oikeasti hommiin!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!