tiistai 25. kesäkuuta 2013

Nenäliinaa tarvittiin

Eilen Junori muisti kertoa minulle, että repussa on lappu koululta. Kaivoin reppua ja sieltä pohjalta löytyi rypistynyt lappu, jossa kutsuttiin vanhempia tänään koululle. Oli luvassa kuudennen luokan tekemää musiikkipitoista ohjelmaa. Koulupäivät ovat vähissä, ja perjantaina täällä alakouluissa "lauletaan suvivirsi".

Juniori aloitti koulun melkein viisi vuotiaana, ja nyt kahdeksan vuotta myöhemmin on tullut aika sanoa näkemiin. Osa kavereista jatkaa samassa yläkoulussa, mutta se kavereista parhain menee toiseen kouluun. En tiedä onko Junori asiaa sen kummemmin ajatellut, mutta minulle tuli haikea olo, kun katsoin kaveruksia esiintymässä.

Ohjelmassa muisteltiin myös lasten vuosia koulussa ja sitä, kuinka juuri tämä Juniorin kaveri hävitti reppunsa ensimmäisenä koulupäivänä. Opettaja kysyi häneltä, että minkä värinen reppu sinulla on? Tähän poika vastasi, että en muista! Mikään ei ole muuttunut, sillä vuosien varrella on meiltä etsitty kaverin kenkää (toinen oli repussa), monta kertaa eri värisiä reppua, puseroita ja ties mitä.

Siinä vaiheessa, kun koko luokka lauloi Carpentersin Top of the world, kaivoi tämä äiti käsilaukkuaan ja etsi nenäliinapakettia.Vuodet vierivät ja lapset kasvavat. Naapurissa juhlitaan pian kaksosten 18-vuotis synttäreitä. Juurihan (11 vuotta sitten) he vasta tulivat tutustumaan isänsä kanssa uusiin naapureihin eli meihin. Kurkkivat isän selän takana, että miltä se uusi, samanikäinen poika näyttää. Eilen minä lupasin leipoa syntymäpäiväkakun. Piti ihan pysähtyä miettimään, että nämä "kolmoset" ovat kohta miehiä, eivätkä enää mitään pieniä pojankoltiaisia.

Nyt taidan tarvita taas niitä nenäliinoja!


12 kommenttia:

  1. Minulla tulee koulun tilaisuuksissa takuuvarmasti itku, jos ja kun lapset alkavat laulaa. Koulun puhetilaisuuksista kyllä selviän, mutta jokin siinä laulamisessa nostaa saman tien kyynelet silmiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulukonsertissa minulla on aina pala kurkussa. Irlantilaiset harvoin itkevät julkisesti,joten minunkin pitää yrittää olla "ihmisiksi".
      Perjantaina on edessä vielä päätös jumalanpalvelus, joten katsotaan miten siellä käy!

      Poista
  2. Täällä kans pillitetään oli puhetta, laulua tai ilmoitusluontoista asiaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri nyt tuntuu, että olen normaalia herkemmällä päällä. Taitaa hormoonit hyrrätä... Eilen olin pistänyt pitkästä aikaa meikkiä naamaan. Hukkaan meni nekin ripsi- ja luomivärit.

      Poista
  3. Raamatunaikoihin olisin epäilemättä ollut itkijänaisia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vasta rankaa "työ" olisi ollut. Siis kuka jaksaa tuntikausia itkeä ja vaikertaa. Tälläiset pikku-itkut sujuu paljon luontevammin.

      Poista
  4. Juu musiikki ja etenkin lasten laulu saa aina takuuvarmasti itkemään! Varsinkin kun on kyse jostain päättäjäisistä. Joulujuhlakin kyllä riittää. Olen superherkkä musiikille muutenkin, reagoin menemällä kirjaimellisesti kananlihalle (sekä jalat että käsivarret), joskus pelkkä kappaleesta puhuminen riittää...äitini oli samanlainen, hänen kaverinsa istuivat hänen takanaan musikaalissa teatterissa, ja nauroivat, kun hänellä pörhistyivät niskakarvatkin...Ihminen on tarkoitettu tuntemaan. Ei kun uusia tuulia päin! Ajattelen aina, että aikansa kutakin, vaiheesta toiseen, uusiin seikkailuihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilinen juhla tuntui jotenkin niin haikealta. Toisaalta olen enemmän kuin valmis jättämään alakoulun portin (kuten tiedät), mutta oudolta tuntuu, että nuorempikin siirtyy jo yläkouluun. Kysyn itseltäni, että tajuanko aina ajan kulumisen. Vastaus on, että en tajua. Viimeksi ystäväni sanoi eräästä miehestä, että hän on 30v. Minä siihen, että vastahan hän pääsi ylioppilaaksi. Joo pääsi 12 vuotta sitten. Apua!

      Poista
  5. Itkijänainen täälläkin. Vuodet vierivät ja tällaiset tilanteet muistuttavat aina siitä - kyynel on silloin herkässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä näiden hetkien on tarkoitus muistuttaa meitä siitä, että jokainen päivä pitää elää täysillä. Pitäisi yrittää nauttia arjen pienistä asioista juuri NYT.
      Tänään nautin siitä, että jaskoin pukukopissa sovittaa vaatteita päälleni. Tiedän, arkinen asia, mutta juuri nyt pitää iloita kaikesta edistymisestä.

      Poista
  6. Mä pillitän jo pelkästä mielikuvasta! :´)

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!