maanantai 6. toukokuuta 2013

Meinasi unohtua

Nykyisin meinaa unohtua asia, jos toinenkin. Ennen almanakka ja minä olimme aina ajantasalla ja tiesimme tarkalleen mitä, missä ja milloin. Nyt sytoaivojen aikakaudella on tilanne toinen. Kovasti olen kyllä kirjoittavinani muistettavia asioita ylös. Ikkunalaudalla myös odottaa hoidettavia asioita pinossa. Kyllä minulla on aina hyviä aikomuksia, mutta toteutuksen kanssa onkin sitten vähän niin ja näin. Että pitäisi saada joku kirje postilaatikkoon. Siinähän sitä on haastetta kerrakseen!

Kun valitin sytöminän epäjärjestelmällisyyttä ja unohteluja ystävälleni, purskahti hän raikuvaan nauruun. Nyt kuulemma vihdoinkin ymmärrän, miltä hänen ja monen muun päässä tuntuu aina. Minä kyllä haluan entisen pääni (ja hiuksilla kiitos) takaisin. Ei en aivot niin terävät olleet, eivätkä ruutia koskaan keksineet, mutta asiat ja aikataulut ne osasivat junailla ja hyvin.

Sen muistin, että tänään on yleinen vapaapäivä ja koulut kiinni. Sellainen pieni yksityiskohta pääsi kuitekin unohtumaan, että Juniorilla on edessä viikon loma. Ajoitus mitä huonoin, sillä ensi viikko menee minulla "höyryissä", enkä oikein kestä mitään ylimääräistä. Hoitopäivän illan nukun, seuraavana päivänä olen mukamas pirteä ja sitten se pohjaton väsymys iskee. Kuin ajaisi autolla sumun keskelle. Näkyvyyttä eteenpäin 0 m. Siinä sitten yrittää pysyä jotekin tiellä, kunnes vähitellen huomaa, että sumu hälvenee ja tiekin näkyy taas!

Vähemmän sumuista viikkoa teille ja älkää unohtako mitään tärkeää!









16 kommenttia:

  1. Keep calm and carry on - kyllä se pääkoppa alkaa taas normaaliin tahtiin toimia, kunhan tärkeimmät asiat on hoidettu :) Olet ajatuksissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän nuo kaikki lupaavat. Tänään juttelin asiasta toisen potilaan kanssa ja hän päivitteli ihan samaa. Mistään vaan ei tule mitään valmista! En siis ole ainoa.

      Poista
  2. Ota se "sumussa" kulkeminen kokemuksena, eihän se ole jatkuvaa kuitenkaan! Itse olen nykyisin niin hajamielinen, että joka paikka on keltaisten muistilappujen peitossa. Ennätys on unohtaa yksi ja sama ostos neljällä peräkkäisellä kauppareissulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kokemusta en kyllä halua enää ikinä kokea uudestaan. Kun pää taas pelaa, niin elämä helpottuu huomattavasti.

      Poista
  3. Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat "syntymäsumeita". Aina on jokin esine jossain "varmassa jemmassa" -eli toisin sanoen hukassa. Tapanani on myös kuljetella ajatuksissani tavaroita huoneesta toiseen, ja sitten juoksen perässä etsiskelemässä niitä.Tosi inhottavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu!!!

      Poista
  4. Anna mennä vain. Joskus on hyvä huomata, että elämä jatkuu, vaikka kaikki ei pysykään aikataulussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä mietin, että olisihan se ollut aika noloa, jos olisin Juniorin tänään tyhjään kouluun!!!
      Oli kaikki arvot vähän niin ja näin tänään, mutta hoidot kuitenkin annettiin. Katsotaan selviänkö ilman sairaalakeikka tällä kertaa. Lääkärin kanssa kyllä sovittiin, että pysymme toisistamme erossa kokonaiset kolme viikkoa. Hän sanoi, että jos kadulla tapaamme sattumalta, niin kumpikin kääntää päänsä pois. Olin täysin samaa mieltä.

      Poista
  5. Anna itsellesi aikaa. Ei kestä kauaa kun olet taas mukana työ- ja perhe-elämässä täysillä. Voimia ensi viikolle! PS. mulla "kovalevyn" lähimuisti on tosi täynnä ja takkuaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poista kovalevyltä kaikki turha ja sitä hidastava. Taidat olla jo kesäloman tarpeessa, vai?

      Poista
  6. Elimistösi on kovan rasituksen alainen hoitojen aikana. Muisti palautuu ajan myötä. Suomessa kevät edistyy hitaasti, mutta sekä sini- että valkovuokot kukkivat. Lähetän sinulle symbolisen sinivalkoisen vuokkokimpun tämän kommentin myötä. Terveisin, Lukija A-a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunista vuokkokimpusta. Kyllä minä pian olen taas terävä kuin partaveitsi!

      Poista
  7. Sisua! Ja armoa itsellesi. Minä olisin varmaan ihan samanlainen, pienikin särö omassa tehokkuudessa ja aktiivisuudessa ärsyttää, saati sitten tuollainen totaalinen väsyminen ja unohtelu. Aika aikaa kutakin, kaikki järjestyy, olet tilanteessa josta sanotaan englanniksi osuvasti "doing time" (tosin vähän eri paikassa!). Pääasia on muistaa että olotila ei ole pysyvä vaan ohimenevä. Minun laskujeni mukaan kesän lopulla kaikki hoidot on jo ohi ja saat palata normaalipartaveitsitehokkuuteen. Mukava silti kuulla väliaikaraportteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin yritän itselleni vakuutella, että väliaikaista kaikki on on vain. Lujille kyllä välillä ottaa. Tänään on hoitojen jälkeinen tarmopuuskapäivä. Huomenna sitten levätään ja ylihuomenna jne. Laskujen mukaan sunnuntaina helpottaa jo jo kovasti. Nyt vaan peukut pystyyn, että ei tule mitään ikäviä yllätyksiä. Kurja, kun et pääse tänne käymään!

      Poista
  8. Olin juuri sanomassa, ettà welcome to my world noiden unohtamisien kanssa tai siinà kuinka àlyttòmàn vaikeaa on viedà just vaikka se kirje postiin, mutta sitten huomasin ettà sulle ollaankin tàstà jo mainittu, ettà yleensàhàn se on about kaikilla noin. Olet kyllà ihana poikkeus ja toivottavasti kaikki ikàvà kàrsimys palkitaan niin, ettà saat pian oman pààkoppasi takaisin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin toivon. Ja sen makuaistinkin ottaisin mielelläni takaisin. Nyt ei palannut ollenkaan.
      Kävin muuten juuri postilaatikolla viemässä kirjeen. Edistystä!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!