lauantai 18. toukokuuta 2013

Ärsyttää...

Ei sitten mennyt tämä kolmas hoitokertakaan läpihuutojuttuna, ei. Pitkästyttämättä teitä yksityiskohdilla sanottakoon nyt vain, että minulla ja valkosoluilla ei mene kovin hyvin. Sairaalassa olen käynyt viikon aikana neljä kertaa ja eilen pelkäsin, että jos eivät päästä kotiin. Päästivät onneksi, ja nyt on taas tujut antibiootit minun ja vatsani ilona. En ole muuten vieläkään löytänyt mitään positiivistä näistä "suloisita" sytostaattihoidoista. Ne ovat tehneet minusta kärttyisen murkun, joka liikkuu hitaasti kuin vanhus ja jonka koko kroppa on täysin sekaisin. Sitähän ei kukaan koskaan pysty todistamaan, onko hoidoista ollut minulle hyötyä. Pitää vaan jaksaa uskoa (ja se on välillä enemmän kuin vaikeaa), että on.

Sitten on näitä hyvää tarkoittavia, että nopeastihan nuo ovat menneet ja nyt olet jo loppusuoralla. Ai, nopeasti? Jokainen kolme viikkoa on tuntunut kolmelta vuodelta, ja sitten taas alotettaan alusta. On ihan turha sanoa, että sinulla han on hoitokertoja vain neljä. Saattaa nimittän olla, että ne neljä kertaa ovat paljon rankempia, kuin jonkun toisenlaisia hoitoja saavan kahdeksan hoitokertaa. Olen sitä mieltä, että vain toinen myrkkypussiin neulalla kytketty voi näitä tuntemuksia ymmärtää täysin. Jokainen reagoi omalla tavallaan, eikä kahta tapausta voi verrata toisiinsa. Kummin kaiman serkun kampaajan tädin parhaan ystävän anopin- kokemukset eivät edelleenkään jaksa kiinnostaa. Jos taas viereiseen pussiin kytketty sanoo, että jalat eivät tahdo kantaa, tiedän missä mennään.

Tämä viikko on tainnut olla se tähän asti vaikein. On tuntunut, että tämä kaikki on liikaa, enkä enää jaksa. Sitten vielä nousi kuume, joka imi minusta ne viimeiset, vähäiset energian rippeet. Jalat kantavat juuri ja juuri ja olon on, kun olisin juossut monta maratonia tauotta. Eikä helpotusta ole näköpiirissä ainakaan viiteen viikkoon. Viisi pitkää viikkoa...

Suomalainen synkkyys pukkaa esiin. Minusta on ihan normaalia, että tätä vuoristorataa ajava haluaa välillä mököttää erakkona. Ei aina jaksa kuunella toisen hyvää tarkottavia, mutta juuri nyt ärsyttäviä, ultrapositiivisiä  kommenteja. Nyt on huono viikko, eikä siitä saa hyvää tekemälläkään. Irlantilaiset ainainen puhetulva se vasta ärstyttääkin. Se, että tilanne kuin tilanne käännetään vitsiksi, ärsyttää. Kuten huomaatte kaikki ärsyttää.

Minä olen nyt selvästi eräkämppäkamaa. Sinne korpeen vaan yksin ruoka- ja lääkepussin kanssa viikoksi, ja ulos tulisi varmasti vähemmän muriseva äiti.

No, tulipa nämäkin tunteet ulos. Helpotti.

Eikä tässä tietysti kaikki. Edes Möykky & Myrkyt Ltd. eivät ole onnistuneet nitistämään sisälläni asuvaa euroviisufania. Se fani on katsonut ruskealta sohvalta esinäytökset ja on tänä iltana suomalaisen täsmällisesti asemissaan. Voittajaksi veikkaan Tanskaa. Pikainen galluppi tähän teille kaikille. Kuka voittaa?









35 kommenttia:

  1. Voihan, voin uskoa etta yltiöpositiivisuus ja erityisesti vitsin murjaisut tilanne kevennykseksi arsyttavat, minua se vitsin murjaisu arsyttaa valilla muutenkin kun tuppaan kuitenkin olemaan valilla vahan suomalainen tosikko. Viela ei siis voi sanoa etta puolivalissa olet mutta toivotaan helpompaa taivalta loppuhoitoihin. Mina en ole jaksanut euroviisuja seurata mutta ota sina nyt ainakin niista ilo irti! Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen ylipirteys ja positiivisyys tosiaankin ärsyttää. Tekisi mieli huutta, että etkö näe kuinka epämukava olo minulla on juuri NYT. Sekin vaikea päivä pitää elää aamusta iltaan, eikä pianhan-tämä-on-ohi juuri silloin auta.

      Irlantilaisten vitsinvääntäminen on usein ihan hauska piirre, mutta sitten on näitä tilanteita, jossa ei ole mitään hauskaa. Silloin pitäisi älytä olla vitsailemattTa. Ei aina tarvitse nauraa höröttää.

      Nyt tätä kirjoittaessa olo on jo paljon parempi. Jospas tästä viikosta tulisi parempi!

      Hoitokertoja on jäljellä yksi, mutta kyllä tässä vielä reilu kuukausi menee, ennen kuin alan olla taas jaloillani. Ihmiset näyttävät unohtavan, että siitä viimeisestäkin hoidostakin pitää toipua ja siihen menee aikaa.

      Poista
  2. Elämä pihisee vielä, kun jaksat valittaa. Hyvä.

    Siskoni taisi selvitä sytostaattihoidosta hengissä. Tuntuu muuten, että rintasyöpä on nyt jotenkin pop - vai onko sitä herkempi huomaamaan sitä koskevaat jutut, kun se on lähellä.

    Siedettäviä päiviä ja leukosyyttiarvct kuntoon, mars.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin asiat todella huonosti, jos en jaksa enää edes marista. Tänään tuntuu pitkästä aikaa, että elämä voittaa.

      Itse ainakin huomaan rintasyöpää joka puolella. En ennen kiinnittänyt siihen huomiota, mutta nyt kiinnitän.

      Leikosyyttiarvot hyppäsivät aivan liian korkealle ja sitä ei taas hyvää seurannut. Ovat ilmeisesti laskeneet, kun olo on parempi. Toivon ainakin niin.

      Poista
  3. Sinun blogisi on tärkeä meille monille. Hyvä että jaksat kirjoittaa! Rehellinen tiedonvälitys on arvokasta.
    Ja euroviisuista: Suomi voittaa vaihteeksi.
    JS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaminen auttaa, ja pidän tätä blogia samalla myös päiväkirjana. Sitten joskus tulevaisuudessa voin palata näihin postauksiin ja tuntemuksiin. Joitakin asioita ei voi kaunistella.

      Suomi ja Irlanti - ei tullut pisteitä ei!

      Poista
  4. Minä en ole ollenkaan jyvällä Euroviisuista, joten sanotaan nyt sitten vaikka, että Suomi voittaa. Vai voittaisko Intia sitten kuitenkin? ;-D

    Silloin kun itsellä on paska fiilis, ihmisten vertaukset omiin sairaskokemuksiin ja sisällyksettömät "kyllä se siitä taas iloksi muttuu" - kommentit ovat ärsyttävintä, mitä voi olla.

    Halauksia ja voimia, ja mukavaa viisuiltaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voittanut Suomi eikä Intia!!!

      Joskus tuntuu, että tuollaisilla "kyllä se siitä taas iloksi muttuu" - kommenteilla suorastaan vähätellään sen hetkistä vaikeaa tilannetta. Unohdetaan tulevaisuus hetkeksi ja keskitytään siihen mitä tapahtuu juuri NYT. Taitaa olla välillä liian paljon pyydetty.

      Poista
    2. Toisaalta on kylla ymmarrettavaa, etta on vaikeaa sanoa oikein mitaan, ja sitten jotenkin halutaan ainakin olla positiivisia ja kannustavia juuri tuohon tyyliin, etta ' kylla kaikki viela kaantyy parhain pain jne.'.
      Onko sitten parempi, ettei sano mitaan-en tieda. Mutta eiko kannustus/tuki ole hyvaksi?

      Poista
  5. menneen talven lumia18. toukokuuta 2013 klo 13.46

    Olen pahoillani, että joudut kaiken tuon kärsimään. Jokainen tapaus on omansa ja kukin kokee sen tavallaan. Voin vain sanoa, että lucky me, enkä ala länkyttää vanhoja fraaseja positiivisuudesta. Silloin, kun on paha päivä, se todella on paha ja inhottava.

    En tiedä, mitä sanoisin sinulle, en kai mitään. Ajattelen sinua ja tiedän, että tulee se päivä, jolloin tämä kokemuksesi on vain paha uni ja tulevaisuus valoisampaa. Koeta kestää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Viikko oli todella kuluttava, mutta nyt tuntuu jo paremmalta. Aivan liian monta sairaalassa käyntiä, neuloja, lääkkeitä jne. Onneksi sain kuitenkin olla kotona.

      Joskus on tosiaakin parempi olla sanomatta mitään. Arvostan sitä paljon enemmän kuin näitä tyhjiä fraaseja.

      Poista
  6. Mitä sanoisin,toivottavasti nuo hoidot menee pian ohi ja voit toipua niistäkin.Ei sitä tuossa tilanteessa jaksa olla aina positiivinen tai vastaanottaa tsemppejä.Minulle on tuttua tuollainen koska olen seurannut samaa muutaman sukulaisen myötä.
    Euroviisuja en ole katsellut muutamaan vuoteen ja olen ihan ulalla niistä mutta nautippa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuukauden kun vielä kestän, niin toivottavasti sitten helpottaa. Joskus sitä haluaa vain olla yksin. Olen ollut niin väsynyt, että en kerta kaikkiaan jaksa kuunnella kenenkään loputonta puhetta ja näitä "tsemppauksia". Jotkut ihmiset eivät näytä osaavan lukea toista ollenkaan...

      Poista
  7. Jokaisella on oikeus omaan helvettiinsä, eivätkä ne ole vertailukelpoisia. <Noin sano joku viisas, en muista enää kuka.

    Tiiän hyvin ton tunteen ku kaikki ärsyttää. Ihan kaikki. Sitte harmittaa kun tulee tiuskittua. Tarttee vaa omalle porukalle sanoo, ettei se teist johu, ni ymmärtävät.

    Voimia sulle taasen lähettelen. :)

    Viisuista en tiiä mitää, mut ainakaa Suomi ei voita!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu. Tästä viikosta tulee varmasti parempi viikko. Yritän olla tiuskimatta!!! Ihan nolottaa, kuinka hermostuin typeristä asioista.
      Pitää muistuttaa itseään, että tämä on väliaikaista. Siitä olen kiitollinen. Sinulla on täysin eri tilanne ja sittenkin olet positiivinen!

      Huono viikonloppu Suomessa...jääkiekot ja viisut.

      Poista
  8. Muista, että sinulla on kaikki oikeus kiukutella ja olla ärsyyntynyt. Käyt läpi niin kovia juttuja, ettei sitä toiset pysty tosiaan ymmärtämään - vain kuvittelemaan. Älä siis missään nimessä pakota itseäsi iloiseksi, jos siltä ei tunnu. Paljon voimia... lähettelee lukijasi Liina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiukuteltu on ja nyt tuntuu paremmalta. Ehkä mukana oli myös pettymystä, sillä tällä kertaa suuremmilta ongelmilta piti välttyä. Ja kuinkas sitten kävikään...
      Kävin kasomassa ihania Portugalin kuvia blogistasi.

      Poista
  9. Pitkästä aikaa minäkin katselen euroviisuja ja ilmeisesti jaksan ihan loppuun asti :). Kunhan ei vain Romania voittaisi. Suomen dingelidong kuulosti ihan mukavalta, ei niin suomalaiselta. Tanskalla oli aivan ihana huilumelodia - siitä olen kait tykännyt eniten tähän mennessä.

    Ja nyt alkaa Irlannin esitys... melkoista rakkautta. :) rummut oli hienot!

    Hyvä, että saat kirjoitettua pahaa oloa pois ja hetken helpotusta kiukkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ei tykännyt tuosta Irlannin kappaleesta. Mielestäni paremiakin kappaleita olisi ollut tarjolla. No, parempi oli, että Irlanti ei voittanut. Ei täällä ole nyt rahaa järjestää viisuja.

      Tänään jo parempi päivä. Jospas nyt saisin sen kaipaamani hyvän viikon.

      Poista
  10. Ilmoittaudunpa nyt, kun kerran käyn täällä lukemassa.
    Euroviisuista viis,
    mutta tuo sinun tautisi on ... epämiellyttävä
    lienee lievä sana. Siis en keksi sopivaa.
    Perheessäni odottelee puoliso noiden sytostaattihoitojen alkua
    ja on toipumassa aivoleikkauksesta. Aika karua on lukea sinun tilanteestasi täältä.
    Itseäni ainakin jännittää elää miehen rinnalla miettien
    tuovatko ne lisää vaikeuksia ja helpottavatko lopulta
    ts. saavatko kasvaimen tuhoutumaan/hidastumaan. Vai mitä on tulossa.
    Henkireikiä tilanteessasi varmaan tarvitaan, minusta on hienoa, että jaksat kirjoittaa tänne.

    Toivon sinulle parempaa. Voimahalaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon todellakin, että hoidot tekevät tehtävänsä ja kasvain tuhoutuu.
      Muista, että jokainen meistä reagoi hoitoihin omalla tavallaan. Minulla suurin onglema ovat olleet nämä hyppivät valkosoluarvot.
      Hoidot väsyttävät ja sitä täydellistä voimattomuutta on välillä vaikea kestää. Jalat eivät kanna...
      Tuntuu pahalta, kun tulee tiuskittua ja äyskittyä perheelle.

      Kaikkea hyvää sinulle!

      Poista
  11. Veikkasit oikein viisuvoittajan. Itse en siitä erityisemmin pitänyt, Unkari oli ehkä suosikkejani ja Azerbaidzan. Minusta kaikista hauskinta oli lukea facebook- ja twitterpäivityksiä viisuista, suosikeista ja inhokeista.

    Toivottavasti jatko sujuu paremmin. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Unkarin kappale jäi soimaan päähän, vaikka en sanoja ymmärtänytkään.

      Eilen oli jo hyvä päivä ja toivottavasti tänään vielä parempi.

      Poista
  12. Voihan kökkö. Toivotaan sitten, että lopussa kiitos ja kadonnut optimismi ja energiat seisoo. Olet sen ansainnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää ihan muistella, että miltä tuntui, kun jaksoi käydä tunnin kävelylenkeillä. Niistä tulen nauttimaan aivan uudella tavalla. Jalat ovat edelleen aika vetelät, mutta eilen jaksoin käydä ruokaostoksilla ja se on paljon se.

      Poista
  13. Oikein veikkasit. En ole seurannut viisuja moneen vuoteen. Sitäpaitsi täällä oli viisujen aikana kova ukonilma. Halusin pitää digiboksin ehjänä ja irrotin töpselit seinästä ennen viisuja. Sulla on oikeus kiukkuilla ja pidän peukkuja että lopputulos on hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä viisujen katsominen sujuu siinä mielessä mukavammin, että ne alkavat jo 20.00. Eli ei mene ihan hirveän myöhään vaikka koko lähetyksen katsookin.

      Nyt yritän olla tiuskimatta ja nauttia näistä hyvistä päivistä.

      Poista
  14. Voimia ja sen kuin kiroilet täysillä. Niin minäkin tekisin!

    Tanskan biisistä tykkäsin heti, hyvä kun voitti eikä Azerbaijan. Meille Euroviisut on jo traditio, nauretaan sen hulluutta täysillä ja tehdään kotitöitä samalla kuin juodaan pullo viiniä, hyvä sekoitus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään kotitöitä viisujen aikana. Niihin pitää keskittyä täysillä. Viini on sallittua!!

      Poista
  15. Mutta jos ne irlantilaisetkin ovat ärtsyjä omissa nurkissaan, mutta kun lähdetään ovesta ulos niin heti vaan hymyilevä naama ja iloisuus pintaan.
    Se kuuluu kuvioihin... myös täällä monilla.

    Oikeastaan tämä kirjoituksesi tuli nyt tarpeeseen sillä minulla on tuttava täällä joka on käynyt samat jutut läpi.
    Näin hänet perjantaina ja nyt minä mietin että olinkohan liian tunkeileva kun kävin häntä tervehtimässä. Hän oli (olimme koulukonserttissa) istumassa takarivin viimeisessä yksin. Poislähdön aika. Sali oli pimeähkö joten en oikein nähnyt hänen reaktiota. Varmaan ajatteli että tuossa se höpöttäjä taas on. Sanoi että oli huono päivä ja oli ottanut vapaata. Stressistä puhui ja sanoi että on niin monta rautaa tulessa lasten harrastusten kanssa. Hän on valtavan energinen ja aivan minun itseni vastakohta. Syöpähoidot hän on käynyt läpi jo (hiukset kasvaneet jo takaisin) ja nyt odottaa mikä on vastaus kesäkuussa. Hänen energiavirtansa tulee läpi heti kuin valtava ryöppy. Varmaan olette tavanneet näitä "energizer bunny" tapauksia.

    Usein on vaikea osata olla empaattinen, oikealla tavalla. Luulen että on parempi jättää sairaskertomukset väliin. Olisko parasta puhua vain päivän tapahtumista, lasten koulusta ja täällähän voi aina valittaa kuumuudesta! ;)

    Jaksamisia siltikin toivotan vaikka se pitkältä tuntuukin, siis nuo hoitokerrat. Olet mielessäni. Sinulla elämä on nyt pausissa, life on hold...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea on tietää aina mitä sanoo. Jos tänään minulle joku sanoisi jotain ylipostiivistä olisi se ihan ok, mutta viime viikolla ei. Ymmmärrän, että se on toiselle vaikeaa. Ehkä paras on yrittää "lukea" toista, jos vain pystyy ja sanoa jotain neutraalia. Kyllä se potilas sitten itse ohjaa keskustelua haluamaansa suuntaan.
      On päivä jolloin haluaa olla huomaamaton siellä viimeisessä penkkirivissä. Ja sitten päivä jolloin ottaa nokkiinsa, kun joku välttelee. Sekään ei tunnu kivalta, kun joku tuttu suorastaan juoksee karkuun, ettei vain tarvitse sanoa mitään.
      Eli ota meistä selvää. Joka päivä on erillainen ja mieli muuttuu.

      Poista
  16. No voi hitto. Minä se täällä vain valitan säästä, tuli sinun tekstin jälkeen vähän tyhmä olo, viitsinkin valittaa ihan tyhjästä. Sulle nyt paljon tsemppiä, aurinkoa, piristystä, hyvää mieltä kaiken tuon keskelle.
    Ja hyvin veikkasit viisuvoittajan! Minä kannatin Suomen ja Hollannin lisäksi Viroa ja Islantia (pieleen meni)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säästä saa valittaa, sillä se vaikuttaa mielialaan. Meillä on edellen kylmä ja harmitaa, kun ei voi istua ulkona. Kiukuspäissäni otin huovan mukaan ja menin takapihalle istumaan, että aivot saisivat edes vähän happea. No, ei siellä kyllä kauaa tarennut.
      BBC selostaja sanoi, että jos näissä laulukilpailuissa olisi tärkeää, että osaa laulaa, niin islanti sijoittuisi hyvn!

      Poista
  17. Voihan vinetti. Täältä laitan energioita sinulle. Koita kestää. Itse olisin aivan varmasti tilallasi tosi huono taistelija. Kiitos blogistasi.

    VastaaPoista
  18. Lisää vaan voimia ja me kaikki toivotaan, ettei tällä kerralla ilmaannu mitään lisäoireita.
    Kiitos blogistasi, se antaa meille paljon ajattelemisen aihetta. Kaikkea hyvää koko perheelle!

    Lots of virtual hugs!

    Eeva Pohojanmaalta

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!