perjantai 15. maaliskuuta 2013

I hate Möykky

Otsikko taitaa kertoa kaiken. Kyllä, olin rajatapaus ja vielä vähän siellä rajan huonomalla puolella. Ensi viikolla sairaanhoitajaa tapaamaan, ja sitä seuraavalla sytostaattihoitoihin. Sitten vielä sädehoidot päälle. Vitsit olivat, eilen ja myös tänään, vähissä.

Käväisin töissä kääntymässä. Pomon kanssa sairaslomat yms. sovittu. Nyt taas odotetaan. Tai en minä enää odota mitään. Kukapa sitä odottaa hiuksia tyynyllä, sairaalan käytäviä, väsymystä, loputtomia kokeita... Tekee mieli kaivautua täkin alle ja herätä vasta elokuussa.

Tänään en jaksa olla positiivinen, sisukas enkä reipas. Ystäväni sanoi, että anna itsellesi lupa olla vihainen ja kiukkuinen. Annoin luvan, ja tänään saa itkeä, virua itsesäälissä ja ennen kaikkea vihata Möykkyä!


Ps. Kaunis kiitos teille kaikille edellisen postauksen kommenteista. Tämä meni nyt näin, mutta tuntuu hyvältä, että ihan ventovieraat ihmiset muistavat ja elävät mukana. Enhän minä teille koskaan mitään ai-kun-mulla-on-aina-niin-kivaa blogia luvannutkaan!




54 kommenttia:

  1. Minusta on hienoa että voi rehellisesti sanoa jos tuntuu pahalta, itkettää, surettaa, suututtaa tai suoraan sanottuna vituttaa. Niin sen pitäisi olla! Jos ne iloisetkin hetket näytetään rehellisesti niin rehellinen voi olla sitten niillä vastakkaisillakin tunteilla. Siis mikäli uskaltaa olla rohkea ja oma itsensä niin kuin sinä.
    Vedetään kaikki nuo pinkit nyrkkeilyhanskat käsiin ja taistellaan sinun rinnalla! Ainakin henkisesti kaikki on mukana tukemassa sinua!

    Valoa ja aurinkoa näihin kamaliinkin päiviin. Kaikesta huolimatta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sellainen näytteleminen käy pitemmän päälle raskaaksi. Irlantilanen "tyyli" vaan on se, että aina pitäisi olla hymy naamalla kaikki hyvin. Onneksi on tämä blogi, jossa saa sanoa asiat rehellisesti. Kirjoittaminen tekee hyvää. Jo, se että kirjoittaa vihaavansa myökkyä, helpottaa. Tänään taas uusi päivä ja parempi sellainen.

      Poista
  2. Kaannat viela sen vihan ja itkun voimaksi kunhan jaksat. Ainakin nyt on tulosten odotus loppunut, jaksamista ja voimia!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottamisessa oli puolensa ja nyt tuntuu, että jotain tapahtuu. Luulen, että ensimmäisen hoitokerran jälkeen helpottaa. Sitten ainakin tiedän mitä siellä tapahtuu ja miten voin. Paljon ohjelmaa ensi viikoksi ja töissä käyn kun ehdin.
      Kaikki tunteet pitää kaydä läpi...olen vihdoinkin antanut itselleni siihen luvan.

      Poista
  3. :( No voi harmi..Vaikeaa sanoa mitaan. En halua sanoa, kylla se siita jne., on liian aikaista sille.. Nyt saat aivan luvan kanssa(tai keneltakaan edes lupaa kysymatta)kaivautua peiton alle ja itkea ja olla vihainen..ihan milta itsesta tuntuu.Me suomalaiset olemme tunteissamme rehellisia, toisin kuin irkut.
    Sitten toivottavasti on aika kun jaksat taistella. Positiivisuutta ja rohkeutta ja voimaa sinulla tuntuu olevan, ainakin taman blogin perusteella, ja se toivottavasti auttaa sinua perheen ja ystavien ohella taistelussa Moykkya vastaan.
    Rukoilen etta paranet ja paaset taysilla elamaan kiinni.Voimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irlantilaisten ainainen positiivisuus ja iloisuus ärstyttää juuri nyt. Siksi olenkin katsonut parhaimmaksi olla vähän omissa oloissani. Kai sitä on oikeus välillä olla maassakin!
      En jaksa kuunnella sellaista tyhjää höpötystä, kun puhutaan vain puhumisen vuoksi ja sanotaan hyvin vähän.
      Joideinkin ylipirteiden tapausten seura ei nyt vaan innosta ja itseäni suojellakseni pysyn heistä erossa.
      Sitten kun olen taas ok jaksan heitäkin kuunnella!

      Poista
  4. Taistoon vain. Täällä eletään mukana!

    VastaaPoista
  5. menneen talven lumia15. maaliskuuta 2013 klo 12.35

    Selviät kyllä! Ennen hoitojen aloittamista pelottaa, kun ei tiedä, mitä tuleman pitää. Toivon, ettei se olisi sinulle kamalaa, minulle ei ollut. En todellakaan tiedä, mikä on käytäntö siellä, meillä ainakin alueeni yliopistollinen keskussairaala toimii hienosti. Sytot aiheuttavat pahoinvointia, mutta meillä sai lääkereseptit heti mukaan ja kehoitettiin ottamaan tabletit, vaikkei tuntuisikaan etovalta. Ruokahaluani en menettänyt kertaakaan. Hiukset lähtivät, mutta sairaala antoi maksusopimuksen peruukista.
    Sädehoito on hajuton ja mauton, ts. siinä ei ole mitään tuntuvaa. Ainoaksi haitaksi koin, että ajoimme päivittäin n. 100km muutaman minuutin hoidon takia.
    Puhun tosiaan vain omasta kokemuksestani ja siitä, miten meillä hoidetaan.
    Kaikkea hyvää sinulle ja päivä kerrallaan eteenpäin ja positiivisella mielellä jaksat paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja sitä että tiedät mistä puhut. Valitettavasti Möykky varjostaa nyt elämää täällä Vihreällä Saarella.
      Täällä syöpähoito on ymmärtääkseni pitkälle hyvin samanlaista kuin Suomessa, lääkitykisineen päivineen.Itse saan hoidot yksityisellä puolella, kiitos työpaikan sairasvakuutuksen. Vaikka vakuutus kattaa suuren osan,jää itsellekin kyllä maksettavaa ihan tarpeeksi. Yksityisellä puolella homma hoituu tekokkaammin ja nopeammin, mutta hoidot ovat ihan samat. Peruukin maksaa myös vakuutus. Sitä menen valikoimaan ensi viikolla. Naisena tuo hiusenlähtö tuntuu pahalta, mutta ei auta marista!
      Minulla on se hyvä puoli, että kumpikin sairaala, joissa joudun käymään on 15-20 min ajomatkan päässä.Toivon, että pysyisin itse ajamaan ainakin sädehoitoihin,koska niitä on niin usein.
      Tulen vierailulle blogiisi, kunhan kerkeän.

      Poista
  6. Pidä nuo nyrkkeilyhanskat visusti kädessä! (((halit)))

    VastaaPoista
  7. Voi harmi, olishan se ihan eri fiilis, jos olisi suoraan sanottu, että vaara ohi...

    Nyt vain etappi kerrallaan ja sitä rataa. Onneksi nykyään nuo pahoinvointilääkitykset yms. ovat kohdallaan, mutta eipä se taida paljoa lohduttaa. Täältä myös luja ja lämmin halaus, mukana ollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, näillä mennään ja lopputulos pitäisi olla hyvä,joten ei auta marista. Harmittaa vaan,kun luulin pääseväni vain sädehoidoilla. Kiitos haluksesta.

      Poista
  8. Minäkin vihaan sitä joka tälläistä aiheuttaa. Mokoma vikaan kasvanut klöntti. Voimia sinulle edessä oleviin taistoihin, täällä eletään hengessä mukava ja voidaan kaverina pahoin. Mutta koska aina pitää löytää lopulta asioista se valoisa puoli, niin se on sitten se, että voit tulevassa tehdä meille postauksen peruukeista. Sitäpä harva bloggaaja saakaan tehtyä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet, tulee pakostakin uusia postausaiheita, vaikka niitä en edes haluasi. Tämä hiustenlähtö tuntuu juuri nyt kovin pahalta. Muutenhan tauti on näkymätön, ja sitten tapahtuu jotain joka näkyy ja kauas.

      Poista
  9. Ota asenne, että Möykky saa lähteä. Se ei pärjää Sinulle. Ajatukset kannattaa yrittää siirtää muualle tekemällä jotain, mikä auttaa siihen. Tämän kokemuksen jälkeen, olet vahvempi ja elämää todellakin katselee uudesta näkökulmasta. Jokaisesta päivästä osaa nauttia ja pienet asiat alkavat tuntumaan suurilta. Itkeminenkin auttaa, se on koettu. Halaus ja paljon voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle. Pistäthän seuravalla kerralla nimimerkin perään. Ajattelinkin tänään käydä taimitarhalla ja ostaa pari kukkaa etupihalle. Kuten sanoit, pienet aisat piristävät. Kunnon itkuja ei voita mitään! Se on parasta terapiaa.

      Poista
  10. Vihassa on voimaa. Mutta eipä sitä tosiaankaan tarvitse eikä voi aina olla voimakas ja reipas. Hyvä että annat kaikille tunteille ja tunnelmille tilaa ja aikaa.

    Meitä elää hengessä mukana monta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu todella hyvältä, että niin moni elää mukanani. Vaikka en teitä edes kunnolla tunne! Blogista olen jo nyt saanut uskomattomasti voimaa ja hyvää mieltä. Onneksi en tätä harrastusta lopettanut.

      Poista
  11. Oikeita sanoja ei ole tähän tilanteeseen ja tiedän, että kenenkään ei pitäisi joutua käymään läpi näitä asioita, mutta siitä huolimatta sinulla on paljon kohtalontovereita. Voimia ja muista, että hoito kerrallaan! *hali*

    Naapurin Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, en minä ole ainoa, vaikka välillä siltä tuntuutin. Siellä päiväosastolla se varmasti tulee paremmin esille. Kaikki ollaan siellä hoitoja saamassa. Kiitos sinulle sinne Naapuriin!

      Poista
  12. Sinulla on lupa tuntea suuttumusta tuosta ,se on ihan luonnollista.Minulla on sukulaisia jotka käyneet saman läpi,ei helppoa,mutta kyllä sinä vielä paranet! Paljon tsemppejä ja voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua eniten suututtaa se, että en voi itse tehdä tälle asialle mitään. Virta vie ja minä siinä mukana yritän pysyä pinnalla. Kiitos, kun olet mukana tukemassa. Laita meille 15 astetta lämmintä tulemaan!!!!

      Poista
  13. Sisua! Sinulla on todellakin lupa olla vihainen, huutaa ja kiroillakin! Hoidot ovat rankat, sita asiaa ei voi, eika pida kaunistella. Vaikea tassa mitaan on sanoa, mutta olet rukouksissani ja ajatuksissani, vaikken sinua tunnekaan muuten kuin blogisi kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoitojen vaikutusten vähättely tosiaan välillä ärsyttää. Ei tässä olla menossa mihinkään lepolomalle. Tai poistattamaan kipeää hammasta. Kyllä minä mielessäni välillä suomeksi kiroilenkin. Suomalaisissa kirosanoissa on raakaa tunnetta mukana!

      Poista
  14. Joo, mutta se iljettävä Möykky onkin tarkoitus nujertaa ihan perusteellisesti, kokonaan, täysin ja lopullisesti.
    Me kaikki täällä eletään sun mukana, tuetaan ja kannustetaan ja luvataan olla mukana hetki hetkeltä. Ei nyt eletä vielä kovin suurta harppausta eteenpäin, katsotaan nyt se hoitajan haastattelu ensin.
    Etsi jostakin iso pino hauskoja kirjoja ja ala lukea. Onhan sinulla hyvä ja tunnelmallinen lamppu ja lämpöinen torkkupeitto?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin järjellä asian olen itselleni selittänyt. Nujerretaan Myökky lopullisesti. Harmittaa, mutta kyllä minä tästä taas piristyn. On niin mahtavat tukijoukot ympäri maailmaa, että...
      Kirjoihin en juuri nyt pysyty keskittymään, joten luen lehtiä ja blogeja (sinun myös). Torkkupeitossa on punatulkkujen kuvia. Sain sen äidiltä joululahjaksi.

      Poista
  15. Tunne vapaasti koko tunteiden kirjo, se on lopuksi paras tapa.

    Muistelisin sinun aikaisemmin kirjoittaneen ettet halua kuulla tuntemattomien jaaritteluita omista parantuneista tuttavistaan mutta silläkin uhalla sanon että itse tunnen erittäin elinvoimaisia rintasyövästä kokonaan toipuneita henkilöitä ja myös muita, erittäin vaikeitakin syöpia voittaneita.

    Syöpä tuntuu olevan erityisesti tämän nykyisen ajan sairaus ja vaikka sanalla on paha kaiku, se lienee myös niiden aikojen peruja jolloin lääketiede ei osannut auttaa niin hyvin kuin nykyään. Onhan moni muukin sairaus vaarallinen ilman hoitoa joten pyri suhtautumaan möykkyyn kuin minä tahansa sairauteen joka hoidettavissa kokonaan pois.

    Ravintoasioihin kannattaa myös perehtyä, syöpä kun on niin yleinen asia nykymaailmassa että on arveltu (minusta vahvalla syyllä) että jokin ympäristötekijä, todennäköisesti ravitsemuksessa on osasyyllinen. Tietenkään luontaistuotteet eivät yksistään auta mutta syöpähoitojen tueksi jo moni valistunut lääkärikin suosittelee erilaisia luontaistuotteita. Sytostaatit ovat harmillisia ja monesti niiden sivuvaikutuksia voidaan huomattavasti pienentää eri luonnon apukeinoin esim. lehtivihreällä joihin ehkä olet tutustunutkin.

    Jos jotain olen elämässä oppinut niin sen että kaikessa, aivan kaikessa on aina kaksi puolta. Koeta etsiä mitkä ne puolet ovat mitä tulee tähän sairastumiseen. Sillä siinä on pahan asian vastapainona mukana jokin hyvä asia joka odottaa sinua löytäjäkseen niin oudolta kuin se kuulostaakin. Kenties löydät itsestäsi uudenlaisia ihania voimia jotka osoittavat sinulle että olet möykkyä paljon vahvempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä kommenista. En ole vielä perehtynyt luontaistuotteisiin, mutta aion lukea niistä lisää ja piipahtaa luontaistuotekaupassa.
      Sanoin tuossa näistä hyvistä puolista. Olen niitä huomannut jo nyt. Ensiksikin olen karsinut pois asioita ja tilanteita, jotka ovat jo pitkään ärtyttäneet. Sanon myös herkemmin EI, jos siltä tuntuu. Tältä matkalta ei taida kukaan palata entisellään ja se on ihan hyvä asia. Vaikeudet karistavat ja kuten sanoit, yllätykseseen voi löytää itsestään uusia voimavaroja.

      Poista
  16. Toivotan sinulle voimia ja rohkeutta tulevina kuukausina. Anna tunteille sijaa silloin kun tuntuu pahalta. Ja muista, toivo on hyvä apu tässä tilanteessa. Lämpimät terveiset, Lukija A-a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tälläista tunteiden vuoristorataa välillä! Uskon, että tästä hyvin selviän, mutta aikaa siihen vielä menee.

      Poista
  17. Ei voi muuta lisätä kuin että itkettää ja suututtaa täälläkin. Jos vain mitä tarvitset niin sano. Ajatuksissani olet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! Teidän, että olet tukijoukkojen eturivissä.

      Poista
  18. Nyrkkeillessä muista hyvä otteluasento, kädet ylhäällä ja leuka alhaalla ja jalkatyö on myös tärkeää. Voimia!

    VastaaPoista
  19. Terveisia taalta taas ja jaksamisia sinulle ja koko perheelle!
    Nyt vain hoitoja paalle. Tama on uusi kokemus sinulle, mutta ei valttamatta vain negatiivinen. Opit tuntemaan itseasi paremmin kuin koskaan. Et kuitenkaan saa vaipua epatoivoon...
    Koska olet hengissa ja viela nuori ja tiedat mika on vaivana. Apua on tarjolla.
    Kayt varmaan jotakin vaihetta naista "stages of grief" lapi. Netissa on paljon erilaisia artikkeleja tasta.
    http://community.breastcancer.org/forum/67/topic/761334

    En tieda kuinka paljon psychobabble jaksat mutta kylla siita loytyy apuakin.
    Milta sinusta kuulostaisi tukiryhmaan liittyminen? Ehka loydat infoa niista myos hoitoklinikaltasi jos sellainen kiinnostaa.
    Jokaiselle on jotakin. Jotkut ottavat uskonnon avuksi, toisille riittaa hyvat ystavat ja perhe. Meilla kaikilla on oma sosiaalinen mittansa.
    Ota vastaan positiivista energiaa taalta Atlantin takaa! Sita nyt lahtee taalta. Usko pois vaan...
    Ja paljon virtuaalihaleja!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin nyt ei tukiryhmä oikein kiinnosta. Ehkä myöhemmin. Nyt haluan saada vaan hoidot alulle ja päästä siihen rutiiniin kiinni. Ystäviä ja tukijoukkoja on ympärillä, onneksi.
      Kiitos haleista!

      Poista
  20. Mitä näihin uutisiin voisi sanoa? Paljon parempia toivoimme ja odotimme. Energiaa ja jaksamista tuleviin hoitoihin. Selätä se!
    Tarja L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Aina ei mene niin kuin itse haluaa. Mennään nyt sitten pohjamutia myöten.Energiaa lähden tästä taas hakemaan uloa. Meillä on aivan upea kevätpäivä.

      Poista
  21. Tiedän että kaikki klisheet tuntuvat juuri nimensä veroisilta, enkä niitä tähän halua ladella. Olin viime lokakuussa täsmälleen samassa tilanteessa, ja nuo tunteet ja ajatukset eivät hevillä hälvene.

    Vaikeimpina hetkinä koita ajatella niin että se että juuri sinä saat kaikki myrkyt ja kaikki hoitokeinot ovat käytössä, antaa erittäin vähän mahdollisuuksia Möykylle alkaa riehumaan lisää.

    Hoitopolun aloittaminen on hyppy tuntemattomaan, toivon etten omilla blogikirjoituksillani ole onnistunut sinua täysin pelottelemaan. Jokaisella on kuitenkin se oma kokemuksensa, tärkein on lähteä avoimin asentein.

    Ja kiukutella saa! Huutaa ja raivota ja itkeä ja vaikka paiskoa ovia jos se helpottaa. Hautautua viltin alle ja märehtiä tyyny märäksi. Koska usko tai älä, sieltä myös haluaa nousta ajoittain pois. Ne päivät jolloin aurinko paistaakin upeasti ja suorastaan tuntee veren kiertävän suonissa, ne tuntuvat Elämältä.

    Voimia sinulle, kuljen täällä askeleen verran edellä mutta mukana tiukasti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä,jos joku ymmärrät, että välillä on kiukku nousee pintaan ja pinna on kireällä.

      Hoidot jännittävät ja välillä suorastaan pelottavat. Kirjoitit aiheesta hyvin ja rehellisesti. Jokaisella on oma tarinansa ja kokemuksenssa. Sinun kertomuksistasi on ollut apua ja lohtua mm. minulle. Moneen kertaa minulle on sanottu, että kaikki reagoivat hoitoihin omalla tavallaan. Katsotaan miten minun käy.

      Omasta sängystä on tullut se maailman turvallisin paikka. Hyvänä kakkosena tulee olohuoneen sohva ja torkkupeitto.

      Nyt lähden ulkoilemaan ja nauttimaan auringosta. Perässä tullaan!!!

      Poista
  22. menneen talven lumia16. maaliskuuta 2013 klo 16.47

    Minulla ei ole blogia, vierailen muiden blogeissa. Luen jokaisen julkaisusi ja kommentoin, jos osaan.

    VastaaPoista
  23. Halaus. Kovalta pettymykseltä kuulostaa.
    Jospa hoidot menisivätkin hyvin, ilman liikaa väsymystä ja pahoinvointia. Mutta hiukset, voi jokainen nainen kyllä kärsisi kun ne lähtee... =(
    Onneksi kauniit hiuksesi kasvavat hoitojen jälkeen takaisin.
    Karolina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turha tässä on kaunistella asiaa. Kyllä, olen todella pettynyt, mutta ei voi mitään. Tänään jo paremalla mielellä.
      Hiustenlähtö ei ole mikään helppo asia. Valitettavasti sille ei voi mitään. Eiköhän tämä tästä...

      Poista
  24. Täältä myös tsemppiviesti! Olis kiva nähdä pian, jos haluat ja jaksat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ilmoittele, kun olet maisemissa. Olen töissä vielä relun viikon ja sitten kotona - pitkään! Katsotaan miten vointi on eka hoitokerran jälkeen. Mua ei taida näkyä Suomi-tapaamisiissa vielä pitkään aikaan. Harmi.

      Poista
  25. Voi ei. Lähipiirissäni on ollut viime aikoina paljon näitä möykkyjä, ja se tuntuu aina yhtä pahalta, kuten nytkin, vaikka en sinua henkilökohtaisesti tunnekaan. En osaa muuta kuin toivotella parempia aikoja sinulle ja voimia taisteluun! <3

    VastaaPoista
  26. On tärkeää päästää tunteet ulos, oli se sitten surua, pelkoa, vihaa tai suoranaista raivoa. Hakkaa tyynyä, tai huuda - mitä ikinä se onkaan, niin kohdista raivo möykkyyn. Se EI ole tervetullut ja sen ON LÄHDETTÄVÄ. Ei muuta vaihtoehtoa ole. piste.
    Vain jos vihan ja surun purkaa, niin tulee tilaa toivottavasti myös positiivisemmille tunteille. (vaikka ei se viha ole negatiivinen tunne, kun sen kohdistaa oikeaan asiaan)
    Olet ajatuksissa usein ja tiedät varmaan että minäkin täällä tsemppaan mukanasi täysillä! ♥

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!