perjantai 18. tammikuuta 2013

Vaivatunut tunnelma?


Kyllä kuulkaa näitä irlantilaisa ei välillä voi muuta kuin ihailla. Heillä nimittäin on ihmeellinen taito kohottaa ilmapiiriä, sanoa jotain hauskaa ja saada ihmiset hyvälle tuulelle, tilanteessa kuin tilanteessa. Olin tässä viikolla tilaisuudessa,joka oli hyvä muistus siitä, että harva meistä on nykyisin 100% turvatussa työsuhtessa.

Välihuomautus tähän, että Suomen uutiset ovat nykyisin todella masentavaa luettavaa. Lomalla silmäni avautuivat, kun yksi jos toinenkin oli menettänyt tai pelkää menettävänsä työpaikkansa. Edessä taitaa olla kaikkea muuta kuin hyvä uusi vuosi.

Niin, olin siis läksijäisissä. Sitä olisi helposti luullut, että tunnelma olisi vaivautunut ja masentunut. Edessä siis piinava ilta, josta ei kehtaa poiskaan olla. Vettä sataa kaatamalla, mutta lähdettävä on, vaikka kotisohva kutsuu houkuttelevasti. Sateenvarjo sanoi sopimuksensa irti jo alkumetreillä ja päätyi ensimmäiseen näkemääni roskakoriin.  Vettävaluvana saavuin paikalle. Etuajassa (taas). Tai siis ihan ajallaan minun kelloni mukaan, mutta ei muiden. En minä taida koskaan oppia...

Väkeä alkaa valuamaan hitaasti paikalle. Ketään ei jätetä nurkaan itsekseen istumaan. Jutellaan, nauretaan ja toivotetaan kaikkea hyvää lähteville. Voi, niitä tarinoita ja tapauksia vuosien varrelta.  Ei vaivautuneita kommentteja, pitkäksi venyviä hiljaisia hetkiä, jolloin voi kuulla pubin kellon tikityksen. Kaikki tietävät missä mennään ja miksi täällä ollaan, mutta ei siitä sen enempää.

On tilanteita, jolloin irlantilainen iloisuus, hauskuus ja puheliaisuus ovat ihan paikallaan. Vaivautuneelle tunnelmalle ei anneta tilaa. Eikä yleisen mielialan anneta vajota alas.

Sade jatkui läpi illan, ja litimärkänä juoksin bussipysäkiltä kotiin. 10 pistettä ja papukaijamerkki irlantilaisille, mietin mielessäni. Onneksi en jäänyt sovalle makaamaan vaan lähdin. Huomenna on uusi päivä, kaikesta huolimatta!    


19 kommenttia:

  1. Voih, kaipaisin siis irlantilaista illanviettoa juuri nyt :)
    Itse olen yksi heistä, joiden työpaikalla on YT-neuvottelut juuri ilmoitettu alkavaksi. Seuraavan seitsemän viikon aikana ratkeaa siis omakin kohtalo, ei auta kuin yrittää pitää positiivista mieltä yllä ja toivoa parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänne vaan lomalle!
      Toivottavasti saat pitää työpaikkasi. Nuo neuvottelut ovat varmasti rankkoja, ja etenkin se epätietoisuus, että mitä tuleman pitää.
      Pidän sinulle peukkuja.

      Poista
  2. Positivisuus on aina paikallaan. Kun se tuodaan esiin juuri mieltä kohottavasti ja toivoa luovasti. Hyvä irlantilaiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irlantilaisilla on tämä taito hallinnassa. Ilta olisi voinut olla aivan kamala, mutta onneksi toisin kävi.

      Poista
  3. Tuo on sellainen taitolaji joka nayttaisi olevan irlantilaisilla hallussa, eihan tuossa tilanteessa muu auta kun nostaa leuka ylös ja jatkaa eteenpain, tassa olisi varmaan oppimista monelle suomalaiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaava tilaisuus Suomessa (jos nyt kukaan olisi edes tullut paikalle) olisi ollut varmasti sellaista lasiin tuijottamista, eikä kukaan sano yhtään mitään. Suomalaiset tänne vaan ottamaan oppia.

      Poista
  4. p.s sulle on tunnustus blogissani!

    VastaaPoista
  5. Tästä tulee jotenkin mieleen kaverini, joka vuosia Irlannissa asuttuaan joutui sikäläisen miehensä isän hautajaisiin. Hautajaistunnelma oli kuulemma hänelle ensimmäinen varsinainen kulttuurishokki Irlannissa. Kukaan ei itkenyt, vaan tunnelma oli melkeinpä hilpeä ja Guinnessiäkin virtasi. Ja siis tämä kyseinen appiukko oli kuulemma kyllä pidetty mies, eli ei siitä ollut kyse, että olisivat juhlineet yleisesti inhotusta henkilöstä eroonpääsyä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irlantilaiset hautajaiset ovat tapahtuma sinänsä. En oikein ymmärrä niitä (vaikka olen täällä jo pitkään asunutkin) ja oloni on aina yhtä vaivauntunut. Sekin ihmetyttää, että sinne menee kaikki, vaikka itse vainajaa ei olisi koskaan tavannutkaan. Suomalaisena sitä on tottunut, että tunnlema on kovin harras ja itkeäkkin saa.

      Poista
  6. Irlantilaiset ovat kyllä mestareita kohottamaan tunnelmaa. Muistan ainoastaan yhden tapauksen, kun tuli ns. vaivautunut hiljaisuus - työpaikalla johtaja tuli kahvitauolla kertomaan, kuka oli saanut ylennyksen, eli ei kukaan läsnäolijoista! Parille paikkaa hakeneelle tämä tuli ilmiselvänä nöyryytyksenä, ja jopa irkuille oli kova pala miettiä, mitä ihmettä voisi seuraavaksi sanoa ketään loukkaamatta. Tämä jää ikuisesti mieleeni - yleensä joku aina osaa laukaista sopivan fraasin tai vitsin, josta päästään taas jutun juureen ja "normaaliin" päiväjärjestykseen. Ikävistä asioista kuten erottamisista ja potkuista ei puhuta, ja tosiaan niin hautajaisissa kuin läksiäisissäkin vitsaillaan ja nauretaan vilkkaasti.
    Olen kai ollut täällä niin kauan, että ihmetytti, kun suomalaiset hämmästelivät sitäkin, että yksissä irkkuhäissä TAPUTETTIIN vihdoin viimein, kun sulho sai luvan suudella morsmaikkua! Kuulemma Suomessa kirkossa EI taputeta milleen eikä kelleen. Olenko ollut poissa liian kauan? Yhdellä ulkosuomalaisfoorumilla käydään keskustelua siitä, miten vaikeaa paluumuutto on - olisikohan minullekin? Ehkä kaipaisin tätä leuanlouskutusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tunnelman kohottaminen on kyllä hyvä juttu, ainakin tälläisissä ikävissä läksijäisissä. Ilta meni tosi hyvin ja siitä jäi hyvä mieli...kaikesta huolimatta.

      Joskus kyllä tulee mieleen, että otatteko te mitään asiaa vakavasti, ja mitähän tästäkin ihan oikeasti mielessänne mietitte. Negatiiviset ja ikävät tunteet tietysti peitetään viimeiseen asti. Aina.

      Suomalaiseen menoon minun olisi ainakin todella vaikeaa tottua. Kahden viikon lomallakin saan tarpeeksi siitä puhumattomuudesta ja totisista naamoista. Helsinkiläinen bussipysäkki on minusta aina se järkyttävin kokemus. Kukaan ei sano kenellekkään mitään ja pipo vaan vedetään tiukasti silmille.

      Ja täällä sitten leuanloksutuksesta saan välillä enemmän kuin tarpeeksi. Kun kaikki käänetään vitsiksi, ihan kaikki.

      Missähän minun oikein pitäisi asua? Lentokoneessa kai.

      Poista
  7. Ihana, että ilta oli onnistunut ja lähdit:)
    Suomeen paluuta suunnitellaan, mutta totta... ei taida olla hyvät ajat siellä. Ehkä jää toiveeksi. Mutta joskus sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen tilanne vaikuttaa kyllä aika huonolta juuri nyt. No,sairaanhoitajille on varmasti aina töitä, ainakin pääkaupunkiseudulla.
      Toivottavasti pääsette muuttamaan sitten, kun on sen aika.

      Poista
  8. Mrs Browns Boys on hyva esimerkki irlantilaisten positiivisuudesta-aivan samoin kuin Father Ted.
    Minulle myos alkuun oli kulttuurishokki nuo hautajaiset, ja edelleenkin olen sita mielta etta ne pitaisi olla yksityiset eika koko kylan sosiaalinen tapahtuma, mutta kussakin maassa on omat tapansa, joihin on vaan mukauduttava.
    Tuo irlantilaisten positiivisuus on seka hyva etta huono asia. Toisaalta se nostattaa tunnelmaa tarpeen vaatiessa, toisaalta taas on vaikeaa loytaa sen halinan alta se oikea ihminen ja olla oma itsensa.

    Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irlantilaisiin hautajaisiin en varmasti totu koskaan. Välillä tulee mieleen, että olenko jossakin markkinoilla. Minusta hautajaisissa hiljennytään, mutta täällä on meno ihan toinen. Maassa maan tavalla...

      On todella vaikeaa tietää, mitä irlantilainen sisimmässään ajattelee ja mitä hänelle ihan oikeasti kuuluu. Kaikki ikävät asiat, ja tunteet peitetään viimeiseen asti. Sääli, että edes joskus ei voisi sanoa suoraan, että mitä henkikölle ihan oikeasti kuuluu. Ei, hymyillään vaan ja hoteaan, että everything is fine, just fine.

      Poista
  9. Voi miten mukavasti kirjoitettu postaus! Täytyy myöntää, että keväinen reissu Dubliniin houkuttaa koko ajan enemmän. :)

    Ja hei, mulla on sulle blogissa haaste: http://www.rantapallo.fi/kaukokaipuu/2013/01/23/kahdeksan-asiaa-ja-kahdeksan-haastetta/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta, Nella. Juuri nyt on niin paljon hässäkkää, että en ehdi vastaamaan,mutta jospas viikonloppuna!
      Kevät on mukavaa aikaa lomailla Irlannissa.

      Poista
  10. Se iloisuus ja sosiaalisuus on uskomatonta, niin aitoakin - vaikka pakkohan heilläkin on joskus olla suruja ja huolia ... Toivottavasti jokaisella on joku, jolle voi purkaa jos on tarve ...

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!