keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Jotenkin kankeita...


…ovat ollet nämä vuoden ensimmäiset työpäivät.  Kalenteri pullisteli vuoden viimeisinä kuukausina, ja sosiaalinen elämä oli kovin vilkasta. Nyt normiarjen lisäksi, näyttää viikon kohokohta olevan Juniorin eka vierailu oikojalla. Hampaat kun ovat vähän vinkisin vonksin. Lähdemme kuulemaan, kuinka monta tuhatta euroa niiden suoristaminen ja purennan korjaaminen maksavat. Maltan tuskin odottaa...

Koulunpihalla irlantilaisäitien iloinen puheenpälätys meinasi olla minulle loman jälkeen liikaa. Puhumisen suhteen ”suomivaihde” on jäänyt vielä päälle. Aukaisen suuni, kun on jotain tärkeää sanomista ja muuten olen hiljaa. Suomen lomien jälkeen en tahdo päästä millään mukaan irlantilasten ainaiseen puhumiseen ja asioiden suurenteluun.  Että täällä sitten ostaankin käyttää ylisanoja...Äidit kilvan kertoilivat (ja toistensa päälle puhuivat) aivan uskomatton ihanista jouluistaan ja lomistaan. Kaikki oli tietysti ollut niin täydellistä, mahtavaa, ihmeellistä ja ihanaa. Onneksi kukaan ei alkanut listaamaan lastensa joululahjoja (jotka tietysti osuivat 100% nappiin), sillä siinä vaiheessa olisin varmasti lähtenyt karkuun. Kai tähänkin taas tottuu!

Jos Vuoden Työntekijä- palkinnot jaetaan alkuviikon työtehon perusteella, niin tuskin pääsen palkintopallille. Ruumis on kyllä työpöydän takana, mutta mieli hiihtelee edelleen hankia hiljalleen.  

Kotona olen omasta mielestäni ollut kovinkin ahkera...muussakin kuin meidän miesten kanssa riitelyssä.
Lomalta palatessa minuun iski ensin siivousvimma, ja sitten jonkin sortin sisustusvimma. Eikä sekään vielä riittänyt. Piti kokea vielä takapihan kohennusvimmakin. Loman aikana luin kasakaupalla äidin minulle säästämiä lehtiä ja siitä se lähti. Ei mitään suurta eikä muulistavaa, mutta pientä järjestelyä ja romun roskiinheittoa tai kierrättämistä siellä ja täällä, sisällä ja ulkona.

Alakerran maalausprojektille pitäisi tehdä myös jotain, ja käyttämätön pianokin voisi muuttaa uuteen kotiin. Yläkerran vierashuonesta on tulossa hyvää vauhtia kaiken ylimääräisen säilytyshuone. Kun ullakolle ei viitsi kiivetä, niin heitetään rojut sinne. Siihen on tultavat loppu, joten siinä minulle projektia loppu viikoksi. Onkohan tälläiset vimmat ihan tervettä?

Onkohan se niin, että kun joulukoristeet on pois pelistä, sisäinen sisustaja hyppää pintaan? Olen vähän ollut haistavinani samanlaisia tuulahduksia muistakin blogeista.

Joulusta ja Suomesta piti kirjoitta vielä pari postausta, mutta jotekin nyt tuntuu, että joulut on jo jouluiltu, joten palaan ehkä vain Suomeen noin yleensä. Tuli taas tehtyä kaikenlaisia havaintoja, näin ulkosuomalaisen näkökannasta. Ei mitään kovin älyllisiä eikä syvällisiä, mutta äh, no  kyllä te tiedätte...

Nyt vuorossa matkalaukkujen ullakolle kanto. Pojaaaaaaaaaaaaaaat, auttamaan!

Ja tähän pojat kuorossa vastaavat:

a.        Joo, kohta
b.       Huomenna
c.        Ei just nyt
d.       Peli on kesken...

Kertokaapas onko teihinkin iskenyt jonkunlainen VIMMA joulun jälkeen?






19 kommenttia:

  1. Toivottavasti iskee. Minulla kotiinpaluu alkaa 9 tunnin päästä, ja olen jo miettinyt kaikkea, mitä tulen puuhaamaan kotona... nyt vain toivon, että fiilis pysyy yllä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se pysyy! Mulle tulee muuten yleensä aina loman jälkeen tälläisiä ihme vimmoja!

      Poista
  2. Tommottos, kyllä ne pojat kohta auttaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät ole vielä ehtineet. Ehkä tämän vuoden aikana!!!

      Poista
  3. Taidan kanssa olla jollain lomavaihteella, kun postausta lukiessani tulin ajatelleeksi: "Kah, Vihreätniityt on siis patologi. Kiehtovaa!". Toisella lukukerralla selkeni minullekin. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha haaa! No, ei nyt sentään. Eikös sen ruummin pitäisi silloin olla pöydällä?
      Hyvä, että selvisi. Olen vaan tälläinen tavallinen konttorirotta!

      Poista
    2. Totta, luulen kanssa, että mieluummin patologilla se työnalla oleva ruumis pöydällä kuin pöydän takana. :D Vaikka en kyllä ole alan asiantuntija.

      Poista
  4. Irlantilaisten pulputus töissä oli minullekin liikaa! En jaksanut juuri edes kertoa lomastani, joka oli NIIN erilainen kuin muilla. Tapasin hyviä vanhoja ystäviä, istuin iltaa viinilasillisen jos toisenkin kanssa eri ihmisten KOTONA, söin hyvää kotiruokaa, ja pääsin lähelle niin monta ihmistä yhdessä illassa että siihen menisi vuosikymmeniä täällä. Tutut majoittivat kyselemättä minut, lämmittivät saunan, hakivat ja veivät autolla lumituiskussa ja pääkallokelillä, lahjoittivat hammasharjoja ja latureita sun muuta mitä oli unohtunut ottaa mukaan. Joko minulla on uskomattomia ystäviä ja sukulaisia Suomessa tai sitten vaan on kulttuuriero täkäläisiin! Jotenkin rentoudun täysin maanmiesteni kanssa, ehkä siksi että tiedän heidän olevan rehellisiä: jos heille ei sovi jokin, he sanovat sen, jos haluavat tavata, sekin tulee selväksi. Irkkujen kanssa ei tiedä koskaan ovatko he vain kohteliaita ja perästä päin haukkuvat ja harmittelevat. Kynnys päästä kenenkään kotiin tuntuu olevan tosi korkea, mieluiten tavataan pubissa, ja tunnelma on sen mukainen!
    Minullakin on suuria suunnitelmia talon raivaukseen ja remonttiin, myös siinä mielessä, että voisin joskus tarjota vastapalveluksen: kutsua ystäväni Suomesta kylään. Pitää vaan ensin raivata jostain vierashuone!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä ihme siinä on, että koti on niin pyhä paikka, että sinne ei saa tulla kukaan? Luulisi, että nyt kun lähes kaikilla on vähemmän rahaa käytössä, tavattaisiin jonkun kotona ja ostettaisiin kaupasta viinipullo. Ei kai sitten.
      Minustakin on tullut todella varovainen menemään kenenkään kotiin. Pitääkin tästä tehdä ihan oma postaus!

      Hyvä esimerkki on se, että joka viikko odottelin poikaa urheilukentällä, jonka naapurissa asuu eräs tuttavani. Kerran oli aivan järkyttävän kylmä ilma ja soitin hänelle (tyhmä minä), että voisinko tulla sinne tunniksi. Menin, mutta sanallakaan ei sanottu, että voisit tulla joskus uudestaankin. Saman tapauksen poika kävi kyllä meillä katsomassa jalkapallo-otteluita!!! Pistin enemmän vaatetta päälle ja istuin autossa. Siis, jos joku oma tuttavani olisi meidän talon lähellä odottelemassa lastansa, niin varmasti saisi tulla meille lämmittelemään ja teetä juomaan.

      Suomessa pidetään vieraana, ilman mitään ihme järjestelyjä. Jos ei muuten mahduta, niin joku nukkuu lattialla. Kiva, kuulla, että sinulla oli hyvä loma.

      Poista
  5. Just tuollainen. Tosin en ole vielä päässyt sisustusvimmaan. Tavaraa lentää pihalle, kun käyn armotta läpi kaappia kaapin perään. Ai miten voi ihminen tulla onnelliseksi, kun kaapit on siistit ja roina häviää muiden harmiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, samaa olen minäkin ajatellut. Romuttomista kaapeista tulee jotenkin kevyt olo. Vielä minulla projekteja riittää. Kirjahyllykin kaipaisi kovasti raivausta.

      Poista
  6. Kun valoa tulee lisää, niin katse osuu niihin kämpän ongelmakohtiin; niin se on ainakin minun kohdalla. Työhuoneen kimppuun pitäs päästä, mutta en ole saanut vielä sitä "vimmaa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vimma sieltä tulee. Ala lukemaan joka ilta Kotiliettä, Kodin Kuvalehteä tai Kotivinkkiä! Löydät itsesi yllättäin järjestämässä työhuonetta.

      Poista
  7. Mäkin olin tänään aivan järkyttävän epäsosiaalinen, pakenin koulun porteilla muita äitejä muka "vastaamalla tärkeään puheluun". :-D ja seisoin siinä omenaluuri korvalla muka kuunnellen ja välillä näpyttelin tärkeän näköisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnustan: minäkin välillä olen muka tekstaavinani tai puhuvinani puhelimeen. Korvatulppien käyttö on myös joskus käynyt mielessä. Miksi koko ajan pitää puhua ja jauhaa samoja asioita? Kaikki puhuvat jouluistaan yhteen ääneen eikä kukaan kuuntele ketään. Mitenhän nämä pärjäisivät jossain hiljaisuuden retriitissä?

      Poista
  8. Kylla se sisustusvimma iskee aina valilla taallakin.Tai oikeastaan se on paalla koko ajan ja etenee hiljakseen. Kaupoilla kulkiessa jos löytyy kivaa, niin lahtee mukaan kotia kohentamaan.
    Nyt on menossa pyyheliinoihin pitsinvirkkuu, joten kylppariin uutta ilmetta,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KäsityöVIMMA ei ole vielä iskenyt, mutta eiköhän sekin pian.
      Esittelethän sitten pyyheliinat blogissasi?
      Yritän olla ostamatta mitään uutta, sillä en tosiaankaan tarvitse mitään. Siksipä siirtelen vaaseja hyllyltä toiselle ja vaihdan vaikka tuolin paikkaa!

      Poista
  9. Sisustusvimma on päällä, keväisen raikasta pitäisi saada, valoa ja jotakin "kivaa". Siivosin vaatekaappini sillä tuloksella, että nyt ei ole mitään mitä päällensä laittaisi. Kaappi on ihanan siisti. Tytöistä vanhempi on uudistanut huoneensa, mutta nuorempi ei koskaan ehdi siivoilemaan, koska aina on jotakin muuta ohjelmassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos näkisit vanhemman poikani huoneen, niin pyörtyisit. Vaatekaappi=lattia. Kävin katsomassa uutta keittiötäsi. Miten maltat siellä ollenkaan kokata, kun se oikein huokuu uutuutta?

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!