Kesälaitumille

Nyt on kesätauon paikka.  Palataan asiaan heinäkuun lopulla!

Mukavaa kesää kaikille ihanille lukijoille.

Minuun saa yhteyttä sähköpostitse, jos on asiaa.

vihreatniityt@hotmail.com

Viimeinen viikko

Juniorilla on enää neljä koulupäivää, ja sitten vapaus koittaa. Todistus tuli jo postissa ja hyvä oli. Nyt on enää  jäljellä urheilupäivää, luokkaretkeä ja lopuksi päätösjumalanpalvelus. Joitakin muistoja en voi "ulkomaalaisille" lapsilleni välittää, ja yksi niistä on kevätjuhlassa lautettu Suvivirsi. Se päätti lukuvuoden, ja kesä saattoi alkaa. Sitten tulee mieleen yläasteen ja lukion  kevätjuhla, ja sieltä ruusujen tuoksu ja valkoiset ylioppilaslakit.

Yläkoululainen oli viime viikon Dublinissa. Luulin, että ei suostu menemään, mutta ihme tapahtui ja sinne hän lähti isän kanssa. Viikko oli mennyt kaupungilla kierrellen, sukulaisia tavaten ja jalkapallopelinkin oli käynyt isän kanssa katsomassa. Tuo välillä niin kovin ärsyttävä (paljon voimaakkampiakin sanoja Juniorista välillä käytetään) pikkuveli sai tuliaisiksi, ja suureksi yllätyksekseen, jalkapallopaidan. Siihen meni isoltaveljeltä niin paljon rahaa, että hän ostanut itselleen mitään. Minä puolestani sain ilmanraikastajan autoon, ja viikon "loman"!  Ei näiden veljesten tohuja aina ymmärrä. No, välillä niin kovin ärsyttävä isoveli ei juuri nyt olekkaan pikkuveljestä niin ärsyttävä. Tie veljen sydämeen näemmä käy jalkapallopaidan kautta! Katsotaan kauanko honeymoon kestää. Veikkaan, että loppuviikosta olemme jo palanneet "back to normal".

Töissä tuntui tänään siltä, että haluan lomalle ja heti. Koska työtahtini on hiipumaan päin, pistin tänään töpinäksi ja yritin saada mahdollisimman monta asiaa hoidettua. Ensi viikolla tähän aikaan ruumis istuu siinä pöydän takana, mutta mieli on jo lomalla.

Kyläilemässä

 

Kyläilykutsuja otan aina mielelläni vastaan. Eilen vietin mukavan iltapäivän ystäväni kodissa. Mietin tässä sopivaa adjektiiviä kuvaamaan tätä 1700-luvulla rakennettua taloa. En keksinyt sopivaa, joten annetaan kuvien puhua puolestaan. Talo on kerrassaan hurmaava, vaikka varmasti kysyy, etenkin kylminä talvikuukausina, emännältä pitkää pinnaa.

Tulette huomaamaan, että talon omistaja on uskomattoman taitava käsistään ja rakastaa kaikkea vanhaa. Hän on myös keräilijä, joten koti on varsinainen aarreaitta.

Emäntä lupasi, että saan viedä myös teidät pienelle kierrokselle.  Tervetuloa!  

Ps. Ruoka oli myös todella herkullista ja seura mitä parhainta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meinasi ihan unohtua...

...että Suomi valmistautuu juhannuksen viettoon. Oikein Mukavaa Juhannusta kaikille lukijoille!

Minä tässä teen lähtöä häihin. Tai siis paremminkin "häiden jatkoille" eli irlantilaisittain afters. Tarkoitus ei ollut mennä ollenkaan, mutta sitten tänään töissä muutinkin mieleni. Onneksi juhlamekko mahtui juuri ja juuri päälle. Sitä olen viimeksi pitänyt kaksi vuotta sitten. Ja onneksi kampaaja kävi viime viikolla, ja hiuksetkin ovat kunnossa. Voin kertoa teille, että vastaavassa tilanteessa irlantilaiset "sisareni" olisivat aivan paniikissa. Täällä nimittäin häihin valmistaudutaan hartaasti ja huolella.

Nyt yritän harjoitella korkkareilla kävelyä. Hoippumiseni näyttää siltä, kun olisi juonut muutakin kuin Juniorin minulle tekemää kaakaota. Toivottavasti voin vain seistä lasini kanssa jossain nurkassa, josta ei tarvitse liikkua mihinkään. Katsotaan miten käy!

Irlantilaisista häistä minulla on tekeillä postaus, joten palataan aiheeseen ensi viikolla.

Lomailua irlantilaisittain

Riitta Amsterdamista kysyi minulta, että miten irlantilaiset viettävät kesälomansa.  Olenkin viime päivinä pitänyt korvani höröllä ja kuunntellut mitä suunnitelmia ihmisillä on täksi kesäksi. Ihan ensiksi pitää muistaa se, että Irlannissa työssäkäyvillä ei ole varsinaista kesälomaa. Täällä puhutaan vuosilomasta, jonka sitten voi käyttää haluamallaan tavalla. Joillakin työpaikoilla on sääntö, jonka mukaan kerrallaan saa ottaa vain kaksi viikoa lomaa. Keskiverto Murphyllä on myös huomattavasti vähemmän vuosilomaa kuin  suomalaisella Virtasella. Irlanti ei siis ”mene kiinni” kesällä, kuten ei Naapurisaarikaan.

Koska Vihreän Saaren sää on mitä on, halajaa monen mieli etelän aurinkoon. Espanja ja Kanarian Saaret (myös kesällä) ovat aina suosiossa. Täältä Corkista on charter-lentoja myös Turkkiin, Portugaliin ja Kreikkaan.  Dublinista on tietysti huomattavasti enemmän ”valikoimaa”. Kiitos Ryan Airin, Irlannista pääsee lentämään edullisesti ympäri Euroopaa.  Monen perheen jokavuotinen lomakohde on Ranska.  Sinne on helppo matkustaa täältä autolautalla, ja majoittua leirintäalueilla.

Laman vaikutus näkyi heti matkustamisessa. Jos rahat eivät riitä ulkomaan lomaan, vietetään loma sitten kotimaassa. Tai sitten jätetään loma väliin kokonaan, ja ollaan vain kotona.Kotimaan lomailu onkin nykyisin suosittua.  Irlannissa on paljon vuokrattavia loma-asuntoja merenrannalla. Upeita hiekkarantoja riittää, joten toivoa sopii, että meitä helle hellisi heinäkuussa. Toinen vaihoehto on sitten hotellit, joilla näyttää olevan myös houkuttelevia kesätarjouksia.

Mökkeilyä ei täällä harrasteta ollenkaan samassa mittakaavassa kuin Suomessa. Tiedän kyllä perheitä, joilla on loma-asuntoja meren läheisyydessä. Täällä on myös useita leirintäalueita, joihin voi ostaa pysyvän asuntovaunun. En edes tiedä miten näitä asutovaunu”mökkejä” virallisesti kutsutaan. Ovat siis tilavampia kuin autojen perässä vedettävät vaunut, eikä näitä voi siirtää paikasta toiseen ihan leposti.

Itse en ole koskaan innostunut vuokraamaan loma-asuntoa Irlannista. Sää on siihen aivan liian oikukas. Edes ”hyvinä vuosina” en haaveillut täällä omasta loma-asunnosta. Ajatus meidän perheestä sadetta pitelemässä, keskellä ei mitään...no thanks!  Mielummin teen sitten vaikka päiväretkiä kotoa.  Tein tässä pientä kyselyä tuttavien kesken heidän lomasunnitelmistaan.  Yksi perhe veittää koko kesän länsi-Corkissa ja isä käy sieltä töissä. Pari perhettä menee Ranskaan ja Portugaliin 1-2 viikoksi. Naapurisaarelle on myös menijöitä. Suomalaisista ystävistäni lähes kaikki ovat menossa (yllätys, yllätys) Suomeen lomalle. Sinne siis minäkin heinäkuussa suuntaan...

On ainakin mitä lukea!

Naapurissa on raivattu paikkoja oikein kunnolla. Pojat raahasivat minulle tälläisen ison kirjakassin.

Saan kuulemma ottaa mitä haluan, ja loput menevät sitten hyväntekeväisyys kirpparille. Eilen sitten tuli vielä iso muovipussillinen vaatteita Juniorille. Naapuri nauroikin, että onpas helppoa kierrätystä, kun vaan kantaa kassit meille. Nyt minulla on 15 uutta kirjaa luettavana ja Juniorilla huppareita ja shortseja.

Pehmeäkantiset kirjat eivät täällä paljoa maksa uutenakaan. Sen tietysti selittää se, että englanniksi painetaan uskomattomat määrät kirjoja vuosittan. Vaikka paikallinen kirjasto on ihan hyvä, ostan mielummin kirjat itse. Saan lukea ne omassa tahdissani, en ainakaan palauta niitä myöhässä. Uudet kirjatkin löytyvät pian kirpputoreilta. Pari viikoa sitten ostin kolme kirjaa Syöpäyhdistyksen kirpputorilta peräti neljällä Eurolla. Luettuani kirjat pistän ne heti kiertoon tai vien kirppareille takaisin myyntiin. Muistaakseni koulun joulumyyjäisistä maksoin 0,50 per kirja, joten sieltäkin mukaan lähtee aina kassillinen kirjoja.

Eikä luettuja kirjoja tai käytettyjä vaatteita tarvitse edes viedä mihinkään. Hyväntekeväisyysjärjestöt pistävät postiluukusta sisään pusseja, jotka sitten tiettynä paivänä haetaan ihan kotiovelta.Valitettavasti eräät epämääräiset järjestötkin tajusivat tämän, ja heiltäkin alkoi ilmestyä pusseja. Niissä selitettiin hyvin ylimalkaisesti, että vaatteet lähetetään köyhiin maihin. Järjestöistä en ollut koskaan kuullutkaan, ja kuulemma puhelinnumeroon oli turha soitella. Niin törkeäksi touhu meni, että käviät varastamassa oven ulkopuolelle, ihan rehellisille hyväntekeväisyysjärjestöille, jätettyjä pusseja.

Luen mielläni myös suomalaisia kirjoja. Normaalihintaisina ne vaan ovat kovin kalliita. Viime kerralla löysin Prismasta kirjoja parilla Eurolla. Raivasivat ilmeisesti hyllyjä uusille tulokkaille, ja vanhoja myytiin halvalla alta pois. Tietääkö kukaan mistä esim. Helsingissä saisi ostettua edullisesti pehmeäkantisia, käytettyjä kirjoja? Pehmeäkantisia siitä syystä, että matkalaukussa on tilaa rajallisesti!

Kultaa sekä...

Maanataina sää oli suosiollinen, ja koulujen väliset yleisurheilukilpailut saatin kuin saatiinkin pidettyä. Lähdin töiden jälkeen kentälle kannustamaan. Kannatti mennä, sillä kilpailut menivät Juniorilta nappiin. Hän sai osallistua kolmeen kilpailuun ja voitti kolme kultamitallia. Ehkä tämä vähän helpotti tätä jakapallotuskaa. Irlanti hävisi ensimmäisen ottelun, eikä tänä iltana Espanjaa vastaankaan taida voittoa tulla.

Pojista vanhempi puolestaan lomailee isolla ällällä. Allekirjoittaneen hermoja kiristää tekemättömät työt. Meillä nimittäin oli sopimus, että joka päivä lomalainen tekee kotitöitä, ja niitä vastaan hän sitten saa taskurahaa. Sanottakoon nyt vaan, että hikihatussa täällä ei rehkitä... Edessä pikä kuuma märkä kesä, ainakin minulle, jos tätä menoa jatkuu. Voikohan 16-vuotiaalle tulla makuuhaavoja sohvalla löhöämisestä?

Suomen lomaa en ole vielä edes ajatellut. Liput on kyllä heinäkuuksi varattu ja reitit suunniteltu. No, eiköhän se loma sieltä tule, kun on tullakseen. Mieli vaan kummasti halajaa etelään hiekkarannoille...Ehkä sitten syksyllä, ehkä ei.

Mennessä olemme Lontoossa kokonaisen päivän, ja käymme katsomassa nähtävyyksiä. Odotan kovasti hyvän ystäväni ja hänen lapsiensa (tai nuoria neitojahan he jo ovat) tapaamista. Juniori  talvella kysyi minulta, että miltä se Piccadilly Circus näyttää. Silloin päätin, että käydään katsomassa ihan paikan päällä. Emme ole käyneet Lontoossa vuosiin, joten korkea aika jo onkin käydä entisessä "kotikaupungissa". Katsotaan, miten paljon ehdimme yhden päivän aikana. Helpoin tapa taitaa olla hypätä Hop On Hop Off-bussiin, ja leikkiä päivä turistia.

Liekkö minuun iskenyt se kuuluisa blogiväsymys, kun tuntuu, että ei ole mitään kirjoitettavaa. Olokin on jotekin vetämätön. Kesä ei kestänyt kuin sen muutaman päivän, ja nyt ulkona näyttää tältä:

Huomenna pitäisi olla koulun BBQ!

Keksikkääpäs te ihanat lukijat minulle aiheita mistä kirjoittaisin!

Juniorin kaverin kotona

 

 

 

 

 

 

 

... on mitä kuvata!
Tässä vain osa eläimistä.

Jokin aika sitten Junori kertoi innoissaan kahdesta uudesta "lemmikistä". Minun piti arvuutella, että mitä maatilalle oli nyt hankittu. Kävin läpi koirat, kissat, marsut ja jopa liskot. Väärässä olin. "Lemmikit" olivat hieman isokokoisia, eikä niitä voi pitää sisällä talossa.

 Ei tullut ihan heti kamelit mieleen. Tässä niistä toinen. Ei suostunut nousemaan ylös vaikka kuinka kauniisti pyysin.

Euro 2012

 

Asemissa ollaan, ja valmiina sunnuntai-illan peliin. Silloin Irlanti kohtaa Kroatian.

Kuten näette, kylällä on pubikin maalattu kannustavin värein!

http://www.uefa.com/uefaeuro/index.html

http://www.stats.scoreradar.com/s4/?clientid=43#2_1,3_4,22_1,5_4136,9_overview

Monimutkaista

Epäsäännöllisen säännöllisesti minua "muistutetaan" siitä, että alakoululaisen äitinä olisi suotavaa, että olisin vain ja ainostaan kotona ja aina käytettävissä. Välillä, tai oikeastaan aika usein tuntuu, että koulu elää omassa pienessä kuplassaan. Se mitä kuplan ulkopuolella tapahtuu, ei vaikuta millään tavalla koulun toimintaan eikä päätöksiin.

Koululta tulee ilmoitus, että koulu suljetaan klo 12.00. Opettajaan voi ottaa yhteyttä vain koulupäivän aikana. Urheilukilpailuihin osallistujien on oltava harjoituksissa klo 14.30. (Urheilukenttä on  kaupungin toisella puolella. Järjestä itse kyyditys. Äläkä vain ole myöhässä.) Kouluretket ovat edelleen aivan yhtä kalliita kuin ennen laman alkua. Opettajien koulutuspäivä tai suunnittelupäivä: koulu kiinni koko päivän. Ja sitten se loputon rahankeräys, vaikka koulumme ei missään nimessä ole köyhä. Ainaisista lomista puhumattakaan. Lista jatkuu...

Tänään piti olla koulujenväliset urheilukilpailut. Säälle ei tietysti voi mitään, joten ne peruttiin. Olin vapaapäivän töistä, koska käsky kuulu, että "kuskin" piti olla koululla 11.30. Kisat pidetäänkin nyt maanantaina. Silloin en voi ottaa vapaata, joten viikonloppuna teen monimutkaisia järjestelyjä muiden vanhempien kanssa. Asiaan olisi tietysti ollut yksinkertainen ratkaisu: lapset viedään minibussilla (olisin valmis maksamaan siitä) urheilukentälle. Ei tietysti käy. Ei missään nimessä.

Auta armias, jos joskus avaat sanaisen arkkusi ja motkotat siitä, että työn ja koulun yhdistäminen on hankalaa. Siis hankalaa myös minulle, joka olen töissä vain 20 h viikossa, ja jolla on vain yksi lapsi koulussa. Minulla on myös auto ja tunnen kavereiden vanhempia. Entäs sitten ne jotka ovat töissä koko päivän, eivät omista autoa, eivätkä tunne luokkalaisten vanhempia, eikä heillä ole suurta sukua auttamassa?

Välillä tuntuu, että vanhempien työssäkäyntiä ei haluta ymmärretä. On itsekästä käydä töissä. Se näyttää unohtuvan täysin, että rahaa pitää tienata ja veroja maksaa.  Ja sillä työstä tienatulla rahalla maksamme (kaikkien muiden laskujen ja menojen lisäksi) mm. koulukirjat ja -tarvikkeet, koulupuvut, kengät ja loputtomat "vapaaehtoiset" maksut, joita koulu meiltä pyytää jne. Meille keskivertoperheille mikään ei ole ilmaista. Niillä verorahoillahan se koulu pyörii, ja opettajat saavat palkkanssa. Vai olenko väärässä?

Näiden vuosien aikana on koulumaailmassa tapahtunut hyvin vähän mitään uudistuksia. Työssäkäyvien perheiden elämää helpottavat ehdotukset jyrätään heti. Ensin lyödään pöytään koulun vakuutus: ei kata. Sitten vedotaan työterveyteen ja turvallisuuteen (health and safety) ja lopuksi (tai usein ensimmäiseksi) seuraan luento, mitä opettajien ammattiliitto asiasta sanoo. Ja se yleensä sanookin todella paljon.

Koulun suhtautuminen ei minua ole yllättänyt enää vuosiin, mutta se yllättää, miten toisen äidit välillä reagoivat. Se, että on itse kotona, ei mielestäni oikeuta arvostelemaan muita. Kuka voi sanoa, että työssäkäyvä äiti on äitinä  huonompi kuin kotiäiti? Se, että ei voi aina olla käytettävissä tai odottele lastaan joka päivä koulunportilla, ei tee kenestäkään huonoa vanhempaa. Jokaisen perheen tilanne on erillainen ja ratkaisut, miten lastenhoito järjestetään, perheen oma asia.

Tällä postauksella halusin kertoa teille Suomessa asuville lukijoille, miten hankalaa on välillä olla työssäkäyvä äiti Irlannissa.

10 vuotta sitten...

 

...poikani koululaukusta löytyi tälläinen muki. Silloin juhlittiin 50 vuotta vallassa ollutta kuningatarta, ja lapsille annettiin päivästä muistoksi mukit. 10 vuotta myöhemmin muki on muuttanut tänne Irlantiin ja on jo vähän kuluneen näköinen. Onneksi samaa ei voi sanoa uskomattoman pirteästä kuningatar Elisabethistä!

Käykääpä katsomassa lisää kuvia juhlallisuuksista täältä.