torstai 31. toukokuuta 2012

Tie Roomaan

Eksyin eilen YLEn sivulle, ja päädyin sieltä katsomaan Ella Kannisen (jonka hämärästi muistan Tangomarkkinoilta) juontamaa Tie Roomaan:  kaksi pientä elefanttia – ohjelmasarjaa.

Ehdin katsoa vasta kaksi jaksoa, mutta pidin kovasti näkemästäni. Junioria ja minua on vaivannut jonkinasteinen Italia-kuume jo parin vuoden ajan. Juniorin silmissä pyörivät jalkapallot, pasta-annokset, jäätelöpallerot ja aurinko. Minä puolestani allekirjoitan pastan, aurinkon ja lisään päälle vielä vähän historian huminaa, upeita maisemia ja eläväisiä italialaisia. Italiasta puheen ollen, täytyy myös mainita, että seuraan kahta blogia, joiden kirjoittajat asuvat Italiassa. Käykääpä kurkkaamassa mitä Veralle ja Ciacylle kuuluu!   

Aurinko ei yllätyksekseni Ellaa, eikä hänen matkaseuralaisiaan, kahdessa ensimmäisessä jaksossa hellinyt. Ella matkaa ikivanhaa pyhiinvaellusreittiä  (Via Francigenaa) Italian Alpeilta aina Roomaan saakka. Ohjelmassa tutustutaan Italian historiaan ja kulttuuriin, nykyaikaa unohtamatta, sekä tavataan Italiassa asuvia suomalaisia. Lisätään tähän vielä, että meitä katsojia ”kidutetaan” herkullisen näköisellä, (ja varmasti myös makuisella), italialaisella ruoalla.

Jatkan vanhojen jaksojen katsomista tänään.  Suosittelen kaikille Italiasta kiinnostuneille.




keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Yes or No / Kyllä vai Ei

Huomenna Irlannissa äänestetään EUn talouskurisopimuksesta. Minä en saa näissä vaaleissa äänestää, koska en ole Irlannin kansalainen. Mies puolestaan ei voi äänestää, koska on torstaina Dublinissa. Irlannissahan ei koskaan äänestetä viikonloppuisin. Tästä asiasta olen tehnyt omat päätelmäni, mutta säästän teidän esitelmältäni.  Mies on jo pitkään ollut täysin kypsä koko EUhun, ja vielä kypsempi Irlannin entiseen ja nykyiseen hallitukseen. Enda Kenny  & co ovat tietysi suorastaan iloisia, että talouskurisopimusta vastaan äänestävä rakas vastarannan kiiskini ei uurnalle pääse.

Kovin on monimutkainen ja epäselvä tämä äänestettävä sopimus. Olen yrittänyt esitteitä lueskella, mutta en edelleenkään oikein ymmärrä koko talouskurisopimusta. Sen kuitenkin ymmärrän, että kalliilla lainarahalla ei maata voi loputtomiin pyörittää, ja että lisää säästötoimenpiteitä on odotettavissa.  Julkisista puolta täällä kohdellaan mielestäni edelleen silkkihansikkain. Kuollutta puuta olisi mitä hakata, mutta kun ei niin ei...   

Mielipidekyselyjen mukaan KYLLÄ-ääniä tulee olemaan enemmän, joten pääministeri-Enda saa mitä haluaa.  Sitä minä vaan pienessä päässäni pöyrittelen, että kreikkalaisilla on sentään aurinko, meillä ei ole edes sitä...


http://www.talouselama.fi/uutiset/kansanaanestys+saattaa+nayttaa+vajoaako+irlanti+kreikan+tasolle/a2101635

http://www.independent.ie/national-news/fiscal-treaty-turnout-key-if-yes-vote-to-be-achieved-in-tomorrows-vote-3124375.html


lauantai 26. toukokuuta 2012

Tarkenee

Meillä tarkenee. Lämmintä yli +20 C. Se, on paljon se tässä saaressa. Eilen oli suorastaan kuuma. Tänäänkin on ihanan aurinkoista ja lämmintä, tuulesta huolimatta. Minä Nautin!

Eihän tämä sinäänsä yllätyksenä tullut, sillä Algeriasta, Intiasta ja Turkista minulle viime viikolla luvattiin lähetään lämpöasteita. Lähetykset tulivat perille, ja siitä olen kovin kiitollinen. Huomenna saattaa olla jo eri kuviot, mutta nyt nautitaan lämmöstä ja kesästä. Illalla on vuorossa tietysti Euroviisut. Katsotaan miten ihanien mummujen käy. Ruotsikin taitaa olla vahvoilla, Irlannissa nyt puhumattakaan!

Mukavaa Viisuiltaa Kaikille!







keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Mansikoita


Arvokkaita ovat mansikat, mutta en tänäänkään voinut vastustaa kiusausta. Kaksi rasiaa makeita irlantilaisia mansikoita (yht 600g) vitosella.
Posted by Picasa

maanantai 21. toukokuuta 2012

Mitä on kiire?

Jos joku sana on kärsityt inflaatiota, niin se on kyllä kiire.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiire

En ollenkaan väitä, että eikö kiirettä ole olemassa. Työpaikoilla odotetaan aina vain parempaa tulosta. Aikatalut on vedetty tiukoiksi, työntekijöitä vähennetään, kuukauden tavotteita nostetaan, vastaukset ja tarjoukset on oltava valmiina heti. Sähköpoistiin syytää vastattavaa, eikä "inbox" näytä toisilla koskaan tyhjenevät. Kannettava tietokone tarkoittaa sitä, että töitä voi jatkaa kotoan vielä illalla, ja kännyköiden myötä tavattavissa on oltava 24/7. Pitkä työpäivä on usein vielä höystetty pitkillä työmatkoilla. Eikä kiire lopu siihen, että painaa työpaikan oven kiinni. Harva, ainakaan perheellinen,  kaatuu kotona sohvalle. Pitää laittaa ruokaa ja tehdä välttämättömimpiä kotitöitä. Säälin niitä, joita työpaikan kannettava katsoo syyttävänän olohuoneen pöydältä. Eikä nyt puhuta Facebookin päivittämisestä!

Sitten on sellaista itsetehtyä kiirettä, jonka piikkiin pistetään nykyisin moni asia. Sillä selittyy tekemätön kotityö, soittamaton puhelu, ostamaton lahja, sotkuinen varasto, ei-toteutunut vierailu... Oikeastaan kiireen varjolla on todella helppo ratsastaa. Kiire-kortin voi lyödä pöytään tilanteessa kuin tilanteessa. Olenkin tullut siihen tulokseen, että  kiire-sanaa pitäisi käytää vain, ja ainoastaan silloin kun on ihan oikeasti kiire. Nimittäin pian käy niin, että kaikki on kiireen vikaa, eikä sitä oikeaa kiirettä enää kukaan tunnista

Sekin pitää muistaa, että jokainen näkee kiireen erillä tavalla ja omasta vinkkelistään. Joku ainaista kiirettään valittava, ei välttämättä ole mielestäni ollenkaan kiireinen. Tai sitten ihmettelen ihmistä, jonka 24h mahtuu vaikka mitä, ei hän koskaan valita kiireestä.  Meillä kaikilla on paljon asioista, jotka on pakko hoitaa. Kun pakolliset tekemiset karsitaan, niin sitten jäävät jälelle ne omavalintaiset. En suostu uskomaan sitä, että kenelläkään meistä on aina kiire. Kuinka moni haluaa myöntää, että joku asia jäi tekemättä, koska ei vaan huvittanut tai yksinkertaisti unohti koko asian? Tai vielä harvempi suostuu sanomaan, että tilalle tuli ”parempi tarjous” ja mielekkäämpää tekemistä. Kiireeseen kyllä vedottaan, mutta syy saattaa kyllä olla joku ihan muu kuin tämä kuuluisa kiire. Takkuileeko oma organisointikyvyky?  Olisiko aikatauluissa parantamisen varaa?  Aikaa olisi, mutta jotenkin se vaan valuu haahuillessa hukkaan.

Toisilla taas on omasta mielestään kova kiire, vaikka aikatalut on itsetehtyjä, eikä ulkopuolisen määräämiä. Elämä pyörii omien tarkkojen rutiininen ympärillä, eikä niistä voi joustaa. Pitää syödä  aina kello 17.30. Lapsen välipala pitää nauttia klo 14.15. Televisiosta pitää katsoa tietyt sarjat, tietyyn aikaan (vaikka ne voisi ihan hyvin katsoa myöhemmin netistä). Lenkillä pitää käydä klo 19.00.  Talo siivotaan aina perjantaina tai kaupassa on käytävä tiistaina ja torstaina.  Harvoin vierailevaa ystävää ei voi tavata  keskiviikko iltana, koska silloin on jumppa. Jumpaa ei tietysti voi jättää väliin, mutta tapaamisen voi. Ja kiire on ja kova!

Välillä otan itseni  puhutteluun tästä kiireasiasta. Minulla on aikaa, mutta se on pieninä pätkinä siellä ja täällä. Itse voin päättää miten tehokkaasti tai tehottamasti nuo tunninpätkät käytän.  Päiviini  mahtuu paljon kaikenlaista, mutta ihan turha on aina kiirettä syyttää ja siitä marista. Ehdin blogiin, koska tämä on minun oma juttuni ja haluan täällä käydä. Se mikä on "tekemättömien asioiden"- listalla alkupäässä, ei ihan oikeasti olekkaan niin tärkeää ja kiirellistä. Omista ruutiineista voi joustaa, ja niin mielestäni pitääkin. Tässä minulla on aikankin vielä paljon opeteltavaa!

Mitä mieltä te olette kiireestä? Kuinka paljon siihen voi itse vaikuttaa? Käytetäänkö sitä nykyisin törkeästi tekosyynä?




lauantai 19. toukokuuta 2012

Maalataan, maalataan

Viime vuosina on välttämättömimmät maalaukset meillä tenhyt tämän blogin pitäjä. Kyllä minä huoneen seinät maalattua saan, mutta katon kanssa onkin sitten eri juttu. Muutimme tähän taloon 2003, ja seinät (ja kattokin) suorastaan huutavat tuoreta maalia! Makuuhuoneet ovat suht kunnossa, joten niistä maalataan vain yksi. Ovet ovat olleet niin ahkerassa käytössä, että ne kaikki pitää maalata ja niitähän riittää. Alakerta se vasta tarvitseekin kunnon kasvojenkohotuksen, eikä auta vaikka eteistä olen välillä vähän paikkaillut.

Maalikaupasta kävimme viime viikonloppuna hakemassa näytepurkkeja. Sen olen oppinut, että seinällä maali näyttää aina erillaiselta kuin purkissa. Siksipä kannattaa sijoittaa näytepurkkeihin. Ja niinhän siinä kävi, että jälleen kerran tölkin reunassa kaunis kahvinruskea, muistuttikin seinällä jotain toista koolla alkavaa. Vaaleanvihreä osottautui sinisen ja vihreän ihmeelliseski sekotukseksi, ja mukamas hennonkeltainen näytti seinällä aivan liian räikältä. Ei auttanut kuin lähteä uudestaan kaupaan ja toivoa että, tällä kertaa osuisi nappiin.

Olohuoneen suurin seinä maalataan erinväriseksi kuin muut seinät. Väriksi valitsimme vaalean ruskean (joo, näitäkin vaihtoehtoja oli aivan liikaa) ja muut seinät maalataan "ivory creamilla". Pojista vanhempi haluaa pitää huoneensa vaaleanvihreänä. Hänelle löytyi hieman erisävynen vihreä kuin viimeksi. Tietokonehuone pysyy edelleen keltaisena, mutta pari astetta vaaleampana. Käyttämättömänä paljon tilaa vievä piano saa kyytiä, ja jospas vihdoinkin saisin tähän huoneeseen kunnon kirjoituspöydän.

Mikä parasta: meille tulee ihan oikea maalari. Mies tekee viikolla niin pitkää päivää, että ei viikonloppuna halua heilua pensselin kanssa. Ihan ymmärrettävää.  Nyt tässä vaan odotellaan, ja kun seinät on maalattu, saavat talut ja ryijyt ja osa huonekaluistakin uudet seinät.  Ihan heti en pääse tauluja uusille paikoille ripustamaan, sillä taitaa mennä pitkälle kesäkuuhun, ennen kuin kaikki on valmista.

Maalaria odotellessa voikin vain ihastella toisten värikkäitä valintoja. Kuvat Kinsalesta.









Värimakuni taitaa olla  ON aika tylsä, näihin verrattuna!

torstai 17. toukokuuta 2012

Lämpöaaltoa odotellessa


Irlannin kevät on kuin jumiin jäänyt levysoittimen neula. Se soittaa samaa kohtaa yhä uudestaan ja uudestaan.  Onhan se armas  aurinkokin  välillä kauniisti  paistanut, mutta ilma vaan ei lämpene.  Kuulun niihin ihmisiin, joiden mielentilaan sää vaikuttaa heti.

Paikallaan junnaava kevät ei muutu kesäksi, ei vaikka lajittelin kesävaatteet vaatekaappiin siisteiksi pinoiksi. Ja kun pinot olivat kaapissa, otin alalaatikosta villasukat ja vedin ne jalkaani. Sitten kävin laittamassa lämmityksen päälle. Näin täällä! 

Tiedän, asun väärässä maassa, mutta juuri tähän hätään en voi muuallekkaan muuttaa. Te siellä lämpimissä maissa, lähettäkää  meille viluisille raukoille  + 10 astetta lämmintä! Kun sen lyö +11 asteen päälle, niin voin heittää edes villasukat pois.





maanantai 14. toukokuuta 2012

Pala Suomea...

MaaMaa Irlannista Ranskasta Sveitsistä haastoi minut mukaan kertomaan, mitä suomalaista löytyy kodistani.
Joka huoneessa on jotain suomalaista. Tässä osa!

Pojilla on Suomi t-paitoja ja pipoja...


...ja tietysti pesäpalloräpylät. Tuo oranssi on minun. Kuten huomaatte vähän käytetty!


Mattoja on raahattu, ensin Englantiin ja sitten tänne, monta rullallista. Niille on käyttöä,ja hyviltä näyttävät puulattiolla. Osa on äidin kutomia, osa taas tädin.


Suomalaisia kirjoja minulla on myös aika paljon. Lainaan niitä mielelläni täällä asuville suomalaisille.


Aamut alkavat meillä puurolla. Kaurapuuroon kyllästyy, siksi tuonkin Suomesta Neljän Viljan puurohiutaleita.

Suomalaisia koristeita löytyy vähän sieltä sun täältä. Tämä koivu-aiheinen lasikoriste on suosikkini.

Nina Nahkalan kauniista maalauksesta pidän myös. 

Tädin tekemä valoryijyä vieraat ihailevat. 



Sieniä koristaa myös erillasia Suomesta tuotuja / saatuja koristetauluja yms.


Tämä haaste on taitanut kiertää jo vähän joka blogissa. Haastan kuitenkin mukaan kaikki ne, jotka eivät ole vielä tähän haasteeseen vastanneet.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Kuninkaallinen sääennuste


http://www.iltalehti.fi/kuninkaalliset/2012051015559316_kg.shtml

torstai 10. toukokuuta 2012

30%

Tässä viikolla TVtä katsellessa minulle valkeni, että keskiverto irlantilaisperhe heittää roskiin 30% kotiin ostetusta ruoasta.  Joskus pitää asia vääntää itselleen rautalangasta, että se menee perille. Siis, jos ostan kolme kassillista ruokaa, niin yhden kasseista voin heittää suoraan roskiin. Blondin matematiikallakin siinä tuhlataan aivan liian monta Euroa.

En mielestäni tulhaa rahaa, mutta viimeksi tänä aamuna heitin roskiin kolme vanhentunutta jugurttia eli noin 1.80. Yhdessä oli viimeinen käyttöpäivä maaliskuussa ja kahdessa huhtikuussa. Yritin puolustaa itseäni, että ne olivat jääneet jääkaapin alalokeroon ja olin ne sinne unohtanut. Tai siis pojat olivat, minähän en edes jugurttia syö! Ostan jugurtit aina isommissa pakkauksissa, kun ne ovat alennuksessa. En siis maksa niisä täyttä hintaa. Seli, seli, seli!

Rakas mieheni jaksaa huomauttaa tästä aiheesta säännöllisin väliajoin, eikä suostu ymmärtämään insinöörin putkiaivoillaan selityksiäni. Insinööreillähän on vain ongelma ja siihen ratkaisu piste. Älkääkä vaan väittäkö vastaan, sillä olen päivittäin insinöörien piirittämänä  ja luulen tai siis tiedän miten heidän aivonsa toimivat.  Kotona kärsivällisyydelläni ja ymmärrykselläni on kuitenkin rajansa. Mies on saanut kuulla, että helppohan siinä on huomautella, kun itse ei ruokaostoksia juuri tee. Tottakai minä tiedän olevani väärässä, mutta sitä en tietysti tunnusta. Tulikin tässä mieleen, että minustahan voisi tulla  hyvä puolustusasianajaja.

Kaupasta siis pitäisi ostaa vain sitä mitä sieltä tarvitsee. Totta. Kauppaan ei saa mennä nälkäisenä. Totta. Eikä ilman kauppalappua, ruokailut pitää suunnitella etukäteen jne. Toiset käyvät kaupassa kerran viikossa, toiset joka päivä. Tulisiko vähemmän hutiostoksia, jos kävisi kaupassa useammin, ja ostaisi vain sen mitä tarvisee?  Joka päivä kauppaan, töiden jälkeen? No thanks.

Sen tuo TV ohjelma sai aikaan, että  kävin läpi jääkaapin sisällön, sekä kuivakaapin säilykepurkit ja purnukat.  Tänään ruoka valmistui niistä aineksista, joita oli jo kaapeissa ja pakasteessa. En usko, että heitän 30% ostoksistani roskiin, ehkä noin 15-20%, mutta sekin on aivan liikaa. Yritän (ja yrittäkää tekin, jos postaukseni osui arkaan kohtaan) parantaa tapani. Ja tästä postauksesta ei sitten miehelle kerrota.

Päätyykö teillä ruokaa roskiin?



http://www.ruokamenot.fi/saastovinkit/52-nainsaastat/110-nainsaastatruokamenoissa




tiistai 8. toukokuuta 2012

11 kysymystä

Martzu  haastoi (Kiitos ja Kumarrus)  blogissaan Ready Let's Go minut 11 kiertävän kysymyksen haasteeseen. Ideana siis vastata haastajan asettamiin 11 kysymykseen, ja sen jälkeen keksiä saman verran uusia ja haastaa 11 bloggaajaa niihin.

1. Pidätkö hiuksistasi?
Juuri nyt en. Mallista tykkään, mutta hiukset kaipaavat leikkaamista.  Tänään viimeksi mietin, että täytyy soittaa kampaajalle ja pyytää häntä käymään. Minulla käy kotona kampaaja!

2. Mikä on parasta kotimaassasi?
Kotimaani ompi Suomi, mutta Irlannissa parasta on ehdottomasti upeat maisemat. En kyllästy tähän vihreyteen koskaan.

3. Jos saisit yhden supervoiman minkä valitsisit?
Juuri lenkiltä palanneena sanon, että olisi kiva olla oikein hyvässä ja hoikassa kunnossa! Voisikohan  supervoimaa tälläiseen itsekkääseen pyyntöön käyttää?

4. Jos voisit puhua jotain toista kieltä täydellisesti/äidinkielenä mikä se olisi?
Ehdottomasti espanja. Olen sitä joskus vähän opiskellutkin, ja se sopii minun suuhuni noin ääntämisen puolesta.

5. Oletko tee nyt vai tulevaisuudessa tyyppinen ihminen?
Tee nyt, tai oikeastaan mikset tehnyt jo eilen!

6. Mitä on rakkaus?
Siinäpä hyvä kysymys, johon minulla ei ole vastausta. Sitä on niin monenlaista...

7. Keneen voit luottaa täysin ja miksi?
Omaan äitiini ja mieheeni.

8.Mikä on pahin luonteenpiirteesi?
Kärsimättömyys.

9. Menisitkö koskaan kauneusleikkaukseen, jos kyllä mitä haluaisit muuttaa?
Enpä usko. En kauheasti kiinnitä huomiota ulkonäkööni. (Vatsanseutu voisi kyllä  näyttää paremmalta rasvaimun jälkeen !!!!!!)

10. Lempielokuvasi?
Näitä on monta, mutta Forest Gump ja Notting Hillin olen katsonut monta kertaa.

11. Miten aiot viettää kesän 2012?
Reilut pari viikoa Suomessa lomaillen, ja sitten taas töihin. Suunnitelmissa on pitää viikko lomaa lokakuussa, ja silloin toivottavasti menemme jonnekkin lomalle.

Sitten 11 kysymystä 11 blogikaverille:

1. Mitä kirjaa luet juuri nyt?
2. Mieliruokasi?
3. Mitä uutta haluaisit oppia?
4. Oletko kissa- vai koiraihminen?
5. Korkarit vai matalat kengät?
6. Mikä on mielestäsi Suomen kaunein kaupunki/pitäjä?
7. Mikä ärsytti tänään?
8. Tunnetko naapurisi?
9. Mitä teet huomenna klo 19.00?
10. Nimeä mieliblogisi?
11. Kuka voittaa Euroviisut?

Haastan mukaan:

1. Allun
2. Karoliinan
3. Minen
4. Yaelian
5. Helena Rn
6. Sateenkaaren
7. Heljän
8. Ciacyn
9. Veran
10. Hannelen
11. Hipun




maanantai 7. toukokuuta 2012

Tekeekö mieli purjehtimaan?







Itse olen ollut purjeveneessä vain kerran, eikä siitä syntynyt minkäänlaista "rakkaussuhdetta" purjehtimiseen.
Täällä Corkissa sanotaan, että köyhät pelaavat kesällä golfia, rikkaat purjehtivat! Mikähän minä sitten olen, kun en edes pelaa golfia? Kuulemma nyt saisi purjeveneitä ja muitakin veneitä edullisesti, sillä moni ex.rikas ei huonontuneen taloustilanteen takia pysty niitä enää pitämään. 

Kuvat Kinsalen satamasta.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Paistaa sittenkin

 








Kävimme aamupäivällä ajelulla ihanassa Kinsalessa. Ylläolevat kuvat ovat sieltä. Tarkoitus oli jatkaa matkaa myös rannalle. Aurinko paistoi (ja pastaa edelleenkin), mutta mereltä tuuli niin kylmästi, että päätimme jättää rantakävelyn väliin.

Nyt kotikatsomossa katsotaan jalkapallo-ottelua. Vanhempi poika lähti käymään kaverinsa kanssa kaupungilla, ja minä olen rehkinyt takapihalla. Uunissa valmistuu hiljalleen lihapata, ja suunnitelmissa on vielä kävelylenkki ystävän kanssa. Tälläistä sunnuntaita täällä Vihreältä Saarella!

Ps. Huomenna jatkamme vielä yleisellä vapaapäivällä. Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Posted by Picasa

torstai 3. toukokuuta 2012

Lollypop lady eli "tikkarirouva"

Työmatkani pysäyttää lähes joka aamu heijastintakkiin pukeutunut, stop-merkkiä heilutteleva rouva.
Rouva pystäyttää autot, päästää koululaiset ja heidän saattajansa ylittämään kadun,  ja sitten taas liikenne palaa normaaliksi.

Loppypop ladyt tulivat meille tutuiksi jo Naapurisaarella. Heitä näki kouluen alkamis- ja päättymisaikaan lähes jokaisen alakoulun lähistöllä. Lasten kadunylitykset tuntuvat heti turvallisemmilta, kun paikalla on Lollypop lady merkkeineen.

Kuvaa en ehtinyt aamulla ottamaan, joten ”varastin”piirustuksen netistä.
Turvallista työ/koulumatkaa kaikille lukijoille!


keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Toinen hana kiinni






Yksi aurinkoinen päivä, kaiken sen sateen jälkeen. Piristi kummasti. En ole vieläkään oikein kunnossa, mutta pari tuntia ulkona, kukkapenkkiä ja-laatikoita  laittamassa tuntui hyvältä. Minkä lie superpöpön olen saanut, kun ei antibiootikaan auta.

Huomenna jatkat takapihan raivaamista, jos "hanat" pysyvät kiinni. Jospas se kesä tulee sittenkin...


Posted by Picasa