torstai 15. marraskuuta 2012

Perunaa, please

Irlannissa elämä on aika hankalaa henkilölle, joka ei syö perunoita. Edellisen postauksen kommenteissa, Irlannissa lomaillut Miia, ihmetteli irlantilaisen intohimoista suhdetta perunoihin. Ravintolassa hän tilasi lasagnen, ja tarjoilija halusi tietää, että minkälaisia perunoita laitetaan mukaan. Sama toistui pizzan kanssa. Minua hymyilytti Miian kommentti. Näin täällä. Jonkin tyyppistä perunaa tungetaan vähän joka annokseen. Lasagne ja ranskalaiset on tästä erittäin hyvä esimerkki.

Syy perunan suosioon löytyy Irlannin, välillä kovin nälkäisestä ja kurjasta, historiasta. Englantilaiset ja varakkaat irlantilaiset (protestantit) omistivat täällä aikoinaan maat ja mannut. Ne oli otettu  väkipakolla katolilaisilta. Samalla heiltä meni oikeus omistaa mitään. Katolilaista tuli mäkitupalaisia ja torppareita (kai näitä termejä voi käyttää), ilman minkäänlaisia oikeuksia. Vuokrat olivat kohtuuttomia, ja jos vuokranmaksu teki tiukkaa, sai häädön. 

Pienillä vuokratiluksillaan he yrittivät jotenkin pitää hengissä suuria perheitään. Perunankasvatus onnistui ja onnistuu edelleen hyvin Irlannissa. Köyhät katolialiset kasvattivat siis perunaa, ja elivät lähestulkoon potuilla. Sitten tuli perunarutto ja suuri nähänhätä 1845-1852. Seitsemän nälänhätävuoden aikana väkiluku putosi 8 miljoonasta 5 miljoonaan. Miljoona ihmistä kuoli joko nälkään tai tauteihin. 2 miljoonaa, eli ne jotka suinkin pystyivät, muuttivat maasta siirtolaisiksi Englantiin, Australiaan, Yhdysvaltoihin ja muihin maihin. Kun kansa (katolilaiset) kärsi nälänhädästä, vietiin täältä samanaikaisesti ruokaa Englantiin. Englantilaisia ei, yllätys, yllätys, nälkään kuolevat irlantilaiset (protestanteilla tietysti oli mitä syödä) voineet vähempää kiinnostaa.

Irlantilaisten perunansyönnistä vitsejä laukova englantilainen ei luultavasti tajua, kuinka ikävästä asiasta vitsailee. Muut voivat  vitsailla, mutta ehkä naapurisaarelaisten kannattaisi edelleenkin jättää perunat mainitsematta. Nälänhätää ei Irlannissa ole unohdettu, ja esim. koulujen historian tunneilla sitä käsitellään perinpohjaisesti.  

Nyt toivottavasti ymmärrätte miksi irlantilaisilla on eritysen läheinen suhde perunoihin. Kauan sitten kansa eli perunalla, ja edelleenkin se on tärkeä osa irlantilaista ruokakulttuuria. Haluatteko muuten lasagnen muusilla, keitetyillä tai uunissa paistetuilla perunoilla vai käykö ranskalaiset?
Ps. Kopioin tähän vielä listan lähiravintolan perunavaihtoehdoista. On ruokailijalla ainakin vara mistä valita!

French fries €1.95
Boiled Potatoes€1.75
Roast potatoes €1.95
Hazelback potatoes€2.50
Spicy wedges€2.50
Baked potato€1.95butter or garlic butter
Rissolee€1.95 deep-fried potato
Garlic potatoes €2.50

34 kommenttia:

  1. No onhan tuo aika ymmärrettävä selitys, ja olen kyllä sitä mieltä, että vanhemman polven suomalaisetkin osaavat arvostaa perunaa hieman eri lailla kuin me pasta/riisisukupolven kasvatit. Ainakin oma anoppini on kovasti sitä mieltä, että italian pata ei sinällään ole mitään ruokaa, potut siihen on keitettävä kaveriksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaiset ja irlantilaiset todellakina arvostaavat perunaa. Meillä syödään monta kertaa viikossa perunoita ja kaupasta ostan aina ison säkin, että ei lopu kesken.
      Anoppisi on oikeassa; ei ole perunan voittanutta.
      Muistatko ne yläasteen Kinder yllätysperunat? Tuli vaan mieleen...

      Poista
  2. Rakastan perunaa ja vältän pastaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakastan kumpaakin. Yritän nyt vaihtaa valkoisen pastan kokojyvään, koska vyötärö niin vaatii.

      Poista
  3. Minä muistan hyvin nuo perunarutot kaikista lukemistani romaaneista. Sellaisia perunansyöjiähän me suomalaisetkin olemme. Tosin nyt olen itse opetellut elämään ilman tai elämään ainakin reilusti vähemmällä perunalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oudolta tuntuisi, jos pitäisi lopettaa perunansyönti kokonaan. Suomessa voitkin sitten taas palata perunan "pariin". Meidän suosikki on iso uuniperuna, jonka päälle tehdään jauhelikastike, sitten juustoraastetta ja vähän kermaviiliä päälle. Nam!

      Poista
  4. Olipas mukava historiantunti, kiitos...yleensà kun en niin kauheasti historiasta vàlità niin nyt kyllà jumiuduin lukemaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni irlantilainen erikoisuus on minulle avautunut historiasta. Seuraavaksi täytyy kertoa miten se täällä vaikuttaa urheiluun.
      Syöttekö te perunaa ollenkaan siellä Italiassa?

      Poista
  5. Joo kiitos historiasta. En (viela-kunnes lapset ovat tarpeeksi isoja ja tuovat tamankin tiedon historiantunnilta kotiin) noin tarkkaan tiedakaan- 'faminea' lukuunottamatta tuota Irlannin perunahistoriaa, etenkaan miten se on vaikuttanut Irlannin ja naapurisaaren valeihin joskus.
    Perunansyojiahan suomalaisetkin on ja koko Venajan maa, halpaa tayttavaa ruokaa jota on ollut helppo itse kasvattaa. Kylla minua vaan aina naurattaa, miten ravintolat ankevat puoli lautasellista perunaa missa muodossa tahansa lautaselle, ja pienen sirpin lihaa. Peruna on halpaa vatsantaytetta ravintoloille, etenkin nyt vaikeina aikoina Irlannissa.

    Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei peruna paljoa maksa. Siksi ostankin sitä aina ison säkillisen. Nyt ostetiin Aldista niitä pieniä perunoita 45 c pussi. Ovat ihan mukavaa vaihtelua. Jämät paistan sitten seuraavana päivänä pannulla. Paistetutperunat ovat meillä suosittuja.

      Poista
  6. Kiitos! Tässä tulikin sisäpiiritietoa, mikä on ilmeisesti arka asia, josta mieluiten vaietaan, nimittäin tuo poliittinen asiayhteys. Irlannin perunarutto, nälänhätä ja maastamuutto on tiedossa, mutta maanomistussuhteista ei puhuta. On kovin mielenkiintoista, miten historiankirjoituksessa ei varsinaisesti valehdella, mutta salataan tietyt asiat, jolloin maallikkolukija näkee asian yksipuolisesti kirjoittajan kannalta eikä voi muodostaa objektiivista mielikuvaa. Tämä on esimerkki Irlannista, mutta niitä löytyy joka muustakin maasta, Suomestakin.

    Tosiasia on, että perunanviljellyllä loppui Euroopan kansojen nälänhätä. Mieleeni tulee entinen muistokirjojen loru:"Onnea, onnea, onnea vaan, punainen tupa ja perunamaa!" Onnea on, jos on katto pään päällä, eikä tarvitse nähdä nälkää.
    Onpa ihana perunaruokalista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, aikoinaan IRAsta tiesi koko maailma. Minulla ei koskaan ollut minkäänlaista sympatiaa kyseisen järjestön toimintaa kohtaan. Terrorismiä en hyväsky, mutta olisi kuitenkin ollut hyvä, jos ihmiset olisivat tienneet enemmän Irlannin historiasta ja miksi Pohjois-Irlanti kuului briteille.

      Etelän ja pohjoisen ero on monelle hyvinkin epäselvää. Keksiverotobritti saatta ihan hyvin kysyä, että käykö teillä punnat kaupassa.

      Takana oli niin paljon kurjuutta ja nälkää, josta moni uutisia seuraava ei tiennyt yhtään mitään. Valitettavaa on, että naapurisaarella ollaan aika tietämättömiä oman maan menneisyydestä. Eihän se nykypolven vika ole, jos sata vuotta sitten tapahtui jotain, mutta hyvä olisi ihan yleissivistyksen vuoksi tietää.

      Irlanti on niin pieni maa, että sen asioista ei yleensä olla kiinnostuneita. Nyt tietysti on esillä enemmän, kun talous on kuralla ja pahasti.

      Tuo perunamaa on todellakin ollut monelle elintärkeä ruoanlähde. Meillä keitetään tänääkin pekonin seuraksi pottuja!

      Poista
  7. Olen perunan ystava, olisi ihanaa saada ravintolassa tuollainen perunalista eteen. Turkkilaiset syövat kylla perunaa mutteivat tietenkaan siina mittakaavassa kun suomalaiset puhumattakaan irlantilaisista. Niin ja kunnon uusia perunoita taalta ei kylla löydy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudet perunat ovat kyllä hyviä. Eri perunalajikkeetkin ovat tulleet täällä tutuiksi. Katsoin juuri ruokakaupassa, että 7,5 kgn säkki maksoi 4.50 euroa. Siitä riittää pottuja moneksi ateriaksi.

      Poista
  8. Kiitos avartavasta postauksesta! Nyt ymmärtääkin paremmin tuon irkkujen suhteen perunaan :)

    Saksassa peruna on aika kallista eikä sitä myydä irtona kovinkaan paljon. Usein ovat pehmenneitä ja vähän itäneitä joten tulee täällä syötyä sitä paljon vähemmän kuin aikanaan suomessa.

    Miia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä miten irlantiliset pärjäisivät, jos huomenna tulisi laki, että perunaa ei saa enää syödä.
      Minä taas luulin, että saksalaisetkinn söisivät paljon perunoita. Ei sellaisia pehmeitä perumoita, kyllä mielellään kuori, eikä syö.

      Poista
    2. Perunaa on kyllä tarjolla paljon, enimmäkseen isoissa säkeissä mutta esim. meillä oo mitään paikkaa säilyttää mitään ruokaa isoja määriä. Ehkä niissä tuo kilohintakin on sitten kohdillaan,sitä ei ole tullut katsottua. Ja saksalaiset on aika hintatietoista porukkaa:) Pienempiä kilon ja kahden pusseja saa myös ja tosiaan hieman myös irtona mutta en tykkää ostaa valmiiksi itäneitä ja pehmenneitä pottuja. Ehkä ne pitäisi viedä yöksi viileään ja säilyisivät paremmin.

      Miia

      Poista
  9. Kyllä peruna on iskostunut vanhemman polven suomalaisiinkin, isällenikin pitää aina keittää perunoita lasagnen lisukkeeksi, eihän siinä muuten ole ruokaa ollenkaan, pelkät lisukkeet :)
    Vähän samaa rataa on mennyt Suomenkin historiassa, suuret nälkävuodet ja maastamuutto, ei kuitenkaan noin suuressa mittakaavassa. Kivasti kerrottua historiaa!
    Itse tykkään uusista perunoista vaan eipä niitä täältä koskaan saa yhtä hyviä kuin Suomesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se pasta vanhemien suomalaisten mielestä ole ruokaa eikä mitään. Perunaa sen olla pitää ja joka päivä!
      Irlannin ja Suomen historiassa on paljon samankaltaisuuksia.
      Pieniä maita suuren naapurin vieressä! Meillä onneksi oma kieli säilyi. Täällä sitä yritetään pitää tekohengityksellä hengissä.

      Poista
  10. Kyllä maistuis, varsinkin spicy wedges! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saako teiltä kaupasta pakastettuja spicy wedges? Ne ovat ihan hyviä, joten joskus ostan.

      Poista
  11. Jos perunaa ei millään saa ängettyä esim. sandwich- lautaselle, on siinä ainakin sipsejä! Monet koululaiset syövät sipsi-voileipiäkin. "Spuds" se on joka miehen tiellä pitää.

    Minullekin oli aikoinani shokki kuulla, että suuresta nälänhädästä huolimatta Irlannista vietiin Englantiin laivakuormallisia viljaa, lihaa, ja voita, aseistettujen vartijoitten varmistaessa, etteivät nälkäiset ihmiset päässeet ruuan kimppuun. Esim. Corkissa oli maailmankuulu Butter Exchange,eli voin hinta määriteltiin Corkista. Voi vain kuvitella miltä ihmisistä tuntui, kun ruokaa vietiin nenän edestä muualle. Kun ihmettelin, mikseivät esim. rannikon kalastajat pärjänneet, kuulin, että kalalla pelkästään ei voinut elää, ja lisäruokaa vastaan kalastajat joutuivat myymään pyytimensä, verkkonsa ja veneensä, eli ainoan tavan jolla lisätä ravintoa.

    Englannin historiakirjoissa asiat esitetään niin, että tyhmät ja sikiäväiset katoliset irkut eivät osanneet muuta kuin kasvattaa perunaa, ja oli pelkästään loogista, että joku rutto tulee. JOS siitä edes mainitaan. Joskus nälänhätä luokitellaan luonnon-katastrofiksi. Maassa oli kuitenkin paljon muutakin kuin perunaa, muttei sitä voinut antaa ilmaiseksi nälkäänäkeville! Kun maanomistajat yrittivät teettää kaikenmaailman rakennustöitä, linnoituksia, valleja, siltoja ym. raskasta työtä ruokapalkalla, joutuivat he harmittelemaan, että miehet (ja naiset ja lapset) eivät kyenneet kunnon työhön kun olivat niin heikossa kunnossa. Taudit tappoivat yhtä paljon kuin itse nälkä.

    Kyllä tämä on yksi niitä juttuja, joista jaksan edelleen kiihtyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennyt Irlannin historiasta paljonkaan, ennen tänne muuttoa. Moni asia on valjennut, ja tämä nälänhätä on kyllä yksi niistä kauhemmista.
      Englantilaisten yleistieto on yllä välillä aivan naurettavan heikko. Väännetään kyllä vitsejä, mutta ei tiedetä millä asiolla vitsaillaan. Joskus on pitänyt purra kieltä, että en sanonut suoria sanoja. On nimittäin tilanteita, jolloin puolustan Irlantia ja irlantilaisia kuin emo pentujaan.

      Ja emo tietysti saa "omiaan" myös moittia, jos/kun siihen on aihetta!!!!

      Poista
    2. Niin minakin puolustan Irlantia tietyissa tilanteissa, kuten nyt taman talouskurimuksen keskellakin(tavallisten irlantilaisten vikahan se ei ole missaan muodossa! ).
      Toisaalta taas on sitten tilanteita, jolloin suorastaan havettaa taman maan lait ja saadokset, kuten nyt viimeisimpana intialaisen naisen kuolema Galwayn sairaalassa, kun ei saanut raskauden keskeytysta koska 'Irlanti on katolinen maa', ja kuoli verenmyrkytykseen!! Havettaa, etta tana aikana Irlannissa keskustellaan viela siita, pitaisiko abortti sallia, vaikka valtavaesto sen sallisi.
      Toki Iso-Britannia entisena kotimaana saa myos tilanteen tullen sympatioitani, mutta tama naiden kahden naapurisaaren mittelo on vahan samaa veljellista rakkautta kuin Ruotsin ja Suomen keskinainen kisailu-toisaalta ollaan toisen puolella ja toisinaan sitten nalvitaan.

      No, Suomessakin olisi paljon kirveella toita, mutta sitten on niita ylpeyden hetkia kun Suomen maata oikein jossain kehua retostellaan sen koulutustasosta ja hyvinvoinnista ym.

      Mari

      Poista
  12. Olen lukenut tästä aiemmin, mutta yhtä paljon se aina vain jää mietityttämään. Siitä oli myös yhdessä museossa Derryssä, jossa kävin.

    Syön mielelläni perunaa ihan ekologisistakin syistä (vrt. riisi). Uudet perunat ovat herkkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin viime vuonna Juniorin historian kirjasta nälänhädästä. Minua nimittäin kiinnoisti miten asia selitetään protestantisessa koulussa. No, ei ainakaan mitenkään protestantinen, eikä englantilaisten toimintaa kaunistellen. Hyvä niin!

      IRA sai toiminnallaan aikaan myös sen, että Irlantia ja irlantilaisia ymmärretään väärin. Ei normaali kansalainen hyväksynyt IRAn pommituksia Englannissa eikä pohjoisessa. Jotenkin joko aihe oli niin arka, että ei siinä irlantilaisten auttanut selitellä, mitä kaikkea täällä aikoinaan tapahtui. Monen Englannissa asuvien irlantilaisten elämä oli välillä kovin vaikeaa, "kiitos" IRAn pommien.

      Kyllä Irlannissa ja Suomessa asuvan pitää syödä perunaa. Se on meidän kansalaisvelvollisuus!

      Poista
  13. Tosi mielenkiintoinen juttu enkä minäkään ennestään tiennyt kuin että oli nälänhätä, moni kuoli ja lähti maasta ja perunalla kituutettiin. Tuo Englannin ja sitten katolilaiset/protestantit osio oli ihan uutta. Tosi kamalaa enkä yhtä ihmettele että muunmaalaisten perunasta vitsaileminen on arka paikka.

    Nythän siellä Irlannissa kuohutaan taas aborttilaista eikö niin? Kun se intialaistaustainen nainen ei saanut aborttia ja kuoli. Olisko sinulla kiinnostusta kirjoittaa juttua siihen liittyen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikille joita kiinnostaa Irlannin tämä synkempi puoli, voin todella suositella Anne Murphyn ja Peter de Rosan kirjaa kielletty hedelmä. Kirja on vanha, sitä on turha etsiä kirjakaupoista mutta huutonetistä ja divareista varmasti löytyy. Kirja kertoo nuoresta Annesta joka rakastuu Piispaan ja loppu on historiaa. Ei mikään kaunis mutta silmiä avaava kirja.

      Miia

      Poista
    2. Miltsu: Muut saa kyllä vitsailla ja vitsaleevat irlantilaiset perunoista itsekkin. Tämä on tietysti jo vanha asia, mutta jotenkin ottaa korvaan, jos perunoille naurellee englantilainen. Suorastaan surkuhupaisaa oli se, että hyvin tuntemani täällä pitkään asunut englantilainen perhe muutti takaisin Lontoon liepeille. Kun toiset lapset kuulivat, että perheen poika oli asunut Irlannissa, sai hän heti uuden nimen Spuds. En voinut olla nauramatta!

      Aborttiasiasta olen miettinyt postausta. Olen todella vihainen koko asiasta, joten ajattelin, että rauhoitun ensin ja kirjoitan vasta sitten. Loppuviikosta toivottavasti on postaus valmiina.

      Poista
    3. Miia: Kiitos kirjavikistä. Olin muutenkin tilaamassa huomenna jotain Amazonista, ja pistän tämänkin kirjan tilaukseen. Taitaa olla kirjalla aika surullinen loppuu.

      Poista
    4. kerrohan sitten mitä pidit kirjasta. Omasta lukukerrasta on todella paljon aikaa enkä muista miten kirja päättyi. Olisi myös mielenkiintoista tietää oma näkemyksesi siitä, ovatko asiat/asenteet yhtään muuttuneet kirjan kirjoittamisen jälkeen. Jotenkin tuntuu että ei. Ainakaan kovin paljon. Kirja antaa myös mielenkiintoisen näkökulman kirkon valtaan, tai ehkä enemmän juuri siihen kuin aborttiin. Jokatapauksessa tilanne jossa Anne ainakin siihen aikaan Irlannissa eli, ei varmasti ollut helppo.

      Miia

      Poista
    5. Jään mielenkiinnolla odottamaan postausta ja koitan pitää tuon kirjan mielessä jos tulee tilattua kirjoja.

      Poista
    6. Jospas sen saisin viikonloppuna aikaiseksi. On ollut taas niin kiireinen viikko, että postausten kirjoittamiseen ei tahdo jäädä aikaa.

      Poista
  14. Potatoe Famine on monen Dublinissa olevien patsaidenkin 'idea' ... ja kyllähän siitä mainitaan usein. Mäkin tykkään perunasta, kaikissa muodoissa. Keitettynä ja muusina sitä nykyään syö vaan tosi harvoin - Suomessa aikanaan paljon enemmän...
    Uuniperuna ... nammmmmm!

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!