torstai 22. marraskuuta 2012

Arka aihe

Jos kirjoittaisin tätä blogia englanniksi ja lukijakuntani olisi etupäässä irlantilaisia, saattaisin jättää tämän postauksen julkaisematta. Tai ainakin miettisin moneen kertaan kannattaako. Vuosi sitten olisi luultavasti  päättänyt, että ei kannata. Kommenttiloola täyttyisi vihaisista ja tiukkasanaisista kommenteista. Keskustelusta olisi turha edes haaveilla. Tänään on tilanne toinen. Savita Halappanavaran  kuolema puhuttaa irlantilaisia. Irlannin tiukasta abortin kieltävästä laista puhutaan myös maailmalla. Teen postauksen (kylläkin suomeksi ja suomalaisille), koska minulta on sitä pyydetty. Teen sen myös siksi, että asia vaivaa ja suorastaan suututtaa minua. Että näin voi käydä vuonna 2012.

Irlannissa puhutaan vihdoihin asiasta, joka vuosikymmenten ajan on lakaistu maton alle. Politikot pelkäsivät menettävänsä äänestäjät. Kasvonsa aralle aiheelle antava, sai taatusti vihamiehiä. Sivistynyttä ja rakentavaa keskustelua yrittävä, huomasi lyövänsä päätään seinään. Tässä asiassa kirkkoa on kuunneltu ja oppi on vastaantotettu, sitä yhtään kyseenalaistamatta. Abortista ei Irlannissa mielellään puhuta. Ja kun siitä ei puhuta, niin sitä ei tapahdu. Vai?

Intialaisen Savitan tapaus nosti asian esille. Kunnioitettava teko Savitan aviomieheltä. Nyt on pakko puhua. Kiemurteleminen, asian vähättely tai sen ohittaminen ei enää onnistu. Surullinen tapaus nousi onneksi julksuuteen. Ollaanko täällä vihdoinkin herätty?

Irlannissa abortti on laiton. Laillinen se on vain silloin, kun raskaus uhkaa äidin henkeä. En ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt, milloin tilanne olisi irlantilaisessa sairaalassa niin vakava, että äidin henki menisi syntymättömän lapsen edelle? Ei ilmeisesti koskaan. Päiväkausia kovista kivuista kärsivä nainen, ei ole matkustuskunnossa, joten ei auta muuta kuin kärsiä.. Savita kärsi ja kuoli. Hänen miehensä menetti syntymättömän lapsensa ja vaimonsa, koska tämä epäonnekseen sai keskenmenon, ja siitä johtuvan verenmyrkytysen, katolisessa Irlannissa.

Irlantissa asuu ja elää uskomattoman paljon ihmisä, jotka eivät edelleenkään hyväksy aborttia. Se on murha piste. Asiasta on turha edes keskustella. Jos Savitan kuolemaa tekevä sikiö olisi abortoitui, olisi se ollut murha. Ihan yhtä paha murha kuin se, että urallaan hyvin etenevä, taloudellisesti hyvin toimeentuleva pariskunta päättää, että vauva ei juuri nyt sovi elämään eikä aikatauluihin. Kahden vuoden päästä kyllä, mutta ei juuri nyt. Minusta kyseessä on kaksi täysin eri tapausta. Eihän näistä tapauksista voi puhua edes samana päivänä. Tiukasti aborttia vastustavien mielestä voi.

Vaikka abortti on täällä laiton, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että niitä ei tehtäisi. On arvioitu, että 4500 naista matkustaa täältä vuosittain Englantiin. Todellista lukua on vaikea tietää. Moni jättää klinikalla asuinmaansa kertomatta, osa taas matkustaa muualle.

Irlantilainen nainen ei suinkaan ole mikään hiljainen hissukka, tahdoton tai alistuva. Yllättävän moni on kuitenkin tässä asiassa täysin ehdoton. Uskallanko sanoa, että suorastaan aivopesty. Asiasta ei voi keskustella. Näiden ihmisten mielipiteet ovat jyrkkiä ja ehdottomia. He ovat oikeassa ja muut väärässä. Mikä minä olisin sanomaan 15-vuotialle raiskatulle tytölle, että jos päädyt keskeyttämään raskauden olet murhaaja? Tai odottavalle äidille, joka tietää vaikeavammaisen vauvansa elävän vain tunnin, jos sitäkään.

Minä peräänkuulutan valinnan vapautta kaikille Irlannissa asuville naisille. Siis myös heille, jotka eivät keskeytystä hyväksy. Savita pyysi, että raskaus keskeytetään. Hänen mielipidettään ei kunnioitettu, koska laki sen kieltää. Hän ei saanut päättää, vaan hänen puolestaan päätettiin. Niille, joiden mielestä Savitan tapauksessa toimittiin täysin oikein, haluaisin esittää kysymyksen. Entäs jos sama tapahtuisi omalle tyttärellesi, vaimolle, siskolle, ystävälle, serkulle tai työkaverille?

Uskon ja toivon, että vihdoinkin täällä lakia, edes vähän, uudistetaan. Se toinen vaihtoehto on, että ikävä asia lakaistaan takaisin maton alle piiloon. Syytetään sairaalaa hoitovirheestä, ja unohdetaan koko asia. Toivottavasti näin ei pääse käymään!

Palaan vielä aiheeseen.




46 kommenttia:

  1. Tama tapaus todellakin on saanut minullakin veren kiehumaan-kuten niin monen irlantilaisenkin, myos katolilaisen irlantilaisen. Valitettavasti vain suurin osa katolilaisista vastustaa edelleenkin aborttia.
    Toisaalta-abortin laillistamisestahan tassa ei edes kayda keskustelua, vaikka abortin puolustajat/vastustajat yrittavatkin kayttaa tapausta omiin kampanjoihinsa. Tassahan on nimenomaan kyse raskaudenkeskeytyksen laillistamisesta laaketieteelisin perustein, ja niiden perusteiden tarkentamisesta-milloin laakari SAA tehda raskaudenkeskeytyksen eli missa vaiheessa raskaana olevan naisen henki on niin vaarassa, etta laakari voi tehda paatoksen raskaudenkeskeytyksesta. Tama on tarkeaa saada lailla tarkennettua ensin, abortista voitaisiin ehka puhua seuraavaksi.
    On aika hirveaa ajatella, etta vaikkapa Irlantiin matkaava raskaana oleva turisti joutuisi taalla samanlaiseen tilanteeseen, eika voisi saada raskaudenkeskeytysta vaan kuolisi verenmyrkytykseen, vain koska syntymaton lapsi(jolla ei edes ole mahdollisuutta selvita viela hengissa) tuntuu AINA menevan elamassa taysilla kiinni olevan aidin edelle Irlannissa.

    Kismittaa, kun tallaista pitaa kuunnella viela 2012. Laki on laki eika sita pitaisi minkaan kirkon oppien sanella. Asuu tassa maassa muitakin kuin katolilaisia, ja aina yha enemman, jos katolinen kirkko jatkaa samaan tapaan.

    Vaikka omat lapsemme on katoliseen uskoon kastettu ja mieheni on sita myos, niin minulla ei olisi omantunnon tuskia olla hiiskumatta sanaakaan, jos tyttareni koskaan aborttia tarvitsisi. Toivottavasti ei, mutta on hirveaa ajatella nuorta tyttoa ja/tai esim. seksuaalisen rikoksen uhria, joka ei saisi aborttia.

    En ole koskaan pitanyt Enda Kennysta, ja taman tapauksen johdosta aina yha vahemman. Mies on taysin tahditon lahestyessaan henkilokohtaisesti Savitan aviomiesta ja yrittaessaan lakaista koko tapauksen maton alle omilla pikku selvityksillaan.
    Savitan aviomiehen haastattelu eilisiltaisessa Prime Timessa oli niin koskettava ja selventava, ettei siihen juuri ole mitaan lisattavaa.
    Toivottavasti perhe saa kunnollisen selvityksen ja ennenmuuta rauhan taman kamalan tragedian jalkeen.

    Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei kai tässä voi muuta toivoa kuin, että pienin askelin edetään. Kunhan nyt edes päästäisiin siihen, että äidin henkin on tärkeämpi kuin kuolevan sikiön. Siihen, että raiskattu nainen tai monivammaista lasta odottava saisi keskeytyksen täällä, menee varmasti vielä sata vuotta.
      Hyvä, että asiasta nyt kuitenkin puhutaan.

      Kirkko saa tietysti pitää mielipiteensä, mutta lakiin se ei saisi vaikuttaa. Jokainen tehköön omat valintansa. Eli jos vakaumus ei salli keskeytystä, niin sitten sitä ei tehdä ja toisinpäin.

      Aviomiehen haastattelu oli kyllä erittäin hyvä. Ihme, että hän siihen edes pystyi.

      Poista
  2. Kasittamatonta, etta tallaisia uutisia on yha edelleen 2000-luvulla. Ei tassa nyt enaa missaan keski-ajalla eleta. Olen muutenkin vahvasti sita mielta, etta valtion ja kirkon pitaisi olla erillaan... Jotenkin tuntuu etta siita yhtalosta seuraa vain ja ainoastaan huonoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirkolla ei ole enää ollenkaan yhtä paljon valtaa kuin ennen. Tässä asiassa ovat kyllä onnistuneet säilyttämään valtansa. Joskus on tullut mieleen, ihmiset taitavat suorastaan pelätä, että mitä siitä seuraa, jos tähän ratkaisuun päätyy. Asiasta on edelleen vaikea keskustella kenenkään kanssa, sillä niin tiukat mielipiteet siitä monella on. Siksi pidänkin suuni kiinni.

      Poista
  3. Nuo ankarat lait ovat niin karmeita....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin järjenvastainen ja suorastaan julma laki. Sikiö olisi kuollut joka tapauksessa, ja sittenkään keskeytykseen ei suostuttu.

      Poista
  4. Haluaisin sanoa jotain, mutta en oikein osaa. Koko tapaus on niin käsittämätön, enkä vain voi uskoa, että tuollaista annetaan tapahtua. Jutusta on noussut täällä iso kohu, eikä ihmekään. Kuinka 17-viikkoinen sikiö voi olla arvokkaampi kuin 31-vuotias nainen?

    Hyvä kirjoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ihme, että jutusta on siellä noussut suuri kohu.
      Aviomiestä haastateltiin yhdessä ajankohtaisohjelmassa. Urhea mies, kun nosti asian esille ja nyt taistelee tuulimyllyjä vastaan. Toivottavasti tästä kaikesta seuraa edes vähän hyvää ja lakiin tulee edes vähän muutoksia.

      Poista
  5. Täällä taas abortti on jokapäiväistä leipää. Eli ihan käsittämättömän yleistä. Näyttää itse asiassa siltä, että aborttia käytetään ehkäisyvälineenä. Ystävälleni on mm. tehty viisi aborttia. Se ei kyllä itsestäni tunnu ollenkaan mukavalle ja siinä olisi käytäntöjen uudelleen tarkistamisen paikka. Eli, tasan ei mene asiat tässäkään suhteessa maapallolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sitten mennään siihen toiseen äärimmäisyyteen, jota en ymmärrä. Ei käytetä ehkäisyä tai muuten vaan ei koskaan sovi tulla äidiksi. Abortissa käydään tuosta vaan, eikä omista virheistä näytetä oppivan. Siis luulisi aikuisen ihmisen oppivan pistämään pilleriä suuhun. Toisaalta rahalla saa ja jos yksi klinikka ei suostu, niin ainahan voi mennä toiselle.

      Poista
  6. Voi kauhistus, uskomatonta, että tuollaista on vielä 2000-luvulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta. Asia pyörii päässäni päivästä toiseen. En jaksa ymmärtää.

      Poista
  7. Olen itsekin halunnut kirjottaa tästä, mutta en yksinkertaisesti uskalla, olen joutunut aikamoisiin keskusteluihin(riitoihin..) joskus ihmisten kanssa tästä. Välillä tuntuu että täällä ollaan niin uskomattoman takapajuisia monissa naisten terveyteen liittyvissä asioissa. Olen itse saanut ihan uskomattoman törkeää ja kurjaa kohtelua naistenvaivoja hoidattaessani. Ja myös seuraavista olen kuullut ystäviltäni
    -useat hedelmällisyysklinikat eivät hoida naimattomia pariskuntia ollenkaan
    -sukupuolitautitestejä vältellään viimeiseen asti tekemästä, vaikka aihetta olisi

    En pysty ymmärtämään miten sivistysvaltio, ja etenkin niin korkeasti koulutetut lääkärit voivat toimia näin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irlanissa asuva oppii kantapään kautta, milloin pitää pitää suu kiinni. Abortista on ihan turha alkaa väittelemään. Siitä saa vain pahan mielen. Olen vihdoinkin oppinut. Onneksi on tämä blogi, että saan päästää höyryjäni ulos. Järkytyneenä kuunelin viikolla tuttavani kommenttia, että miksi S ei mennyt Englantiin. Yritin kysyä häneltä, että miten kesken keskenmenon lähdetään matkustamaan? Jos on kerran tänne muuttanut, niin pitää kuulemma elää maan lakien mukaan. Mitä tuohon on enää lisättävää.
      Lääkärit ovat kyllä korkeasti koulutettuja,mutta osa erittäin ylimielisiä ja arvonsa tuntevia. Rahastaavat törkeästi ihmisten sairauksilla. Muut hinnat laskevat, mutta lääkärit pitävät hintansa aivan yhtä korkeina. Ota tai jätä! Senkin olen oppinut, että mistä vaivasta menen ketäkin lääkäriä tapaamaan. Kannattaa ehkä etsiä sellainen lääkäri, joka on ollut pitkään esim Englannissa töissä. Säälin niitä, jotka asuvat pienessä kylässä, ossa ei ole vara valita.

      Englanniksi en tätä postausta olisi varmasti koskaan julkaissut. Olisi aika kurjaa lukea haukkuvia kommentteja. Niitä nimittäin olisi takuulla tullut ja paljon. Tästä asiasta ei täällä (ainakaan ennen) ostattu keskustella fiksusti. Toivottavasti muutosta on tulossa!

      Poista
  8. Tämä on kyllä todella surullinen tapaus ja erityisen surullista, että vasta tällaisen jälkeen aloitetaan (toivottavasti) näkemään miten sairasta tällainen on vielä tänä päivänä. Kaikenlaiset äärijutut ovat niin syvältä, oli ne sitten uskonnollisia, poliittisia tai mitä vaan. Jos Suomessa moni asia mättää, niin näissä asioissa voi ylpeästi sanoa, että onneksi siellä on tällaiset asiat aika hyvin verrattuna moneen muuhun maahan. Mutta toivottavasti Irlannissa nyt herätään tähän päivään ja asiat muuttuvat. Hienoa, että siellä on sinunlaisia, jotka uskaltavat asioista puhua, jatka samaan malliin vaikka lunta tulisikin tupaan. Asia on tärkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa tosiaan on paljon hyvää. Valitettavasti suomalaiset eivät sitä aina tajua. No, sitten kun asuu muualla, alkaa kotimaataan arvoistamaan aivan eri tavalla. Tässäkin asiassa.
      Minä vain asiasta paasaan täällä blogissani. Irlantilaisten kanssa en ala enää keskustelemaan asiasta. Osa on tietyisti kanssani samaa mieltä, mutta niitä jyrkästi EI-ihmisiä on yllättävän paljon. Ehkä edes jonkun silmät nyt avautuvat ja he tajuavat, että asia ei ole mustavalkoinen.

      Poista
  9. Ja kaikki tapahtui Galwayssa, jonne olimme muuttamassa ja jonne vielä palaamme, mutta vain lomalle. Juu, ja just Galwayhin.

    Saimme tosi tiukan 'koulutuksen' ennen kuin lähdimme katsomaa mahdollista kotiamme: Emme saaneet kertoa,e ttä olemme molemmat eronneet ja uudelleen aivoituneet ja abortiin ei saanut ottaa kantaa. Olimme siellä kaksi viikkoa ja sinä aikana oli aborttiäänestys, joten nunnat tulivat meillekin tyrkyttämään mielipiteitään.

    Minusta olisi länsimaisten arvojen ja ihmisoikeuksien mukaista, että kirkko olisi erillään valtiosta. Kaikki maat joissa kirkko vaikuttaa lakeihin ovat enemmän tai vähemmän takapajuisia. Olen perehtynyt paljon uskontoihin, jotka kiinnostavat ja nyt tyttäreni opiskelee uskontotieteitä. Sitä määrää, mitä harmia uskonnoista on ollut ja sotia ja kärismyksiä on vaikea mitata. Eikä Israeliinkaan saada rauhaa meidän elinaikanamme...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kyllä täällä nykyisin suhtaudutaan eronneisiin jo paljon suvaitsevaisemmin. Riippuu tietysti missä piireissä liikkuu. Nunnat ja irlantilaiset papit alkavat olla katoava luonnonvara. Tunkua ei luostareihin eikä pappiskoulutukseen nykyisin ole. Hyvä, jos pari uutta saavat vuosittain. Eivät nykynuoret halua uhrata koko elämäänsä ja luopua kaisesta entisestä. Pian täällä papit ovat ulkomaalaisia, ja nunnia ei ole juuri ollenkaan.

      Kirkon näkemys (myös monessa muussakin asiassa) on täällä välillä kovin mustavalkoinen. Sääntöihin suhtaudutaan mielesäni täysin epäloogisesti. On sääntöjä, joita katsotaan sormien läpi, ja sitten taas noudatetaan toisia kirjaimellisesti. Valitettavasti abortti on yksi näitä jälkimmäisiä.

      Ilmoitathan sitten, kun tulet Irlantiin lomalle.

      Poista
  10. On kyllä jotenkuten keskiaikaista vielä tuo,että naisen omaa ääntä ei kuunnella.Täällä omalla suunnallani laki on järkevämpi aborttien suhteen.Toivottavasti tuo surullinen tapaus vihdoinkin johtaa lain uudistumiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on yksi asia, jota jaksan ihmetellä. Mitähän kaikkea on vuosikymmeninen varrella tapahtunut, mutta julkisuuteen asti juttuja ei ole tullut/päästetty?
      Toivottavasti lakia muutentaan, edes vähän inhimillisempään suuntaan.

      Poista
  11. Eivät tämmöiset tapahtumat kuulu 2010-luvulle! Toisaalta meillä Suomessakin mm. sisäministeri sekoilee näissä valtion ja kirkon asioissa ja tietyissä yhteisöissä abortti ja ehkäisy ovat kiellettyjä (tarkoitan lähinnä lestadiolaispiirejä).

    On asialle tehokkaampaa (huono sananvalinta tässä asiassa), että se saa kasvot eli tässä tapauksessa lesken. Ehkä tämä toisi inhimillisyyttä ja järkeä tähän kysymykseen ja uudistuksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa leestadiolaisella äidillä on kuitenkin mahdollisuus valita. Siis noin periaatteessa, vaikka valitisisikin sitten ehkäisyä ja aborttia vastaan. Ympäristön paine vaikuttaa kuitenkin yleensä niin paljon, että mennään oppien mukaan.
      Jehovantodistajat puolestaan kieltäytyyvät verensiirroista. Aika kova uhraus, jos sen takia omainen kuolee.

      Savita on todellakin antanut kasvot tälle aralle aiheelle. Nyt asiasta sentään keskustellaan, ja se on jo iso askel.

      Poista
  12. Eilen kun podin vatsatautia kotona, puhelin soi ja puoliunessa vastasin - alkoi kuulua selkeästi nauhoitettu viesti, joka alkoi 'I have a very important question for for you...' En jaksanut kuunnella pitempään, mutta myöhemmin ystävältä kuulin, että kyse oli aborttiasiasta ja kuinka edelleen Irlanti on maailman turvallisin maa synnyttää. Ystävä arveli, että kyseessä olisi joku HSE:n kampanja liittyen nimenomaan tuohon Galwayn surulliseen tapaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä puheluista kuulin tänään radiosta. On joku "scam". Eli jos vastaat kysymyksiin, niin saatat joutua maksamaan puhelusta. Jos näitä puheluita tulee vielä lisää, niin lyö luuri heti kiinni. Ei kuulemma liity mitenkään HSEhin.

      Poista
  13. Juu jopa taalla valilla vanhoillisessa Israelissakin saa abortin tosi helposti jos se voisi vahingoittaa aitia, fyysisesti tai muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irlanti on tässä asiassa kyllä jämähtänyt kivikaudelle.
      No, nyt ainakin puhutaan. Se on jo iso asia, se.

      Poista
  14. Tààlà Italiassa taas kaikkea saa, kun on rahaa jolla maksaa. Eli aika vaikea kuvitella ettei aborttia saisi jos yksityiselle klinikalle menisi. Minà olen ehdottomasti sità mieltà ettà nainen voi pààttàà jos haluaa lapsen pitàà tai ei, mutta kyllà tuollainen "ei ole sopiva hetki uran kannalta" -kommentti silti puistattaa...ja niitàkin varmasti tapahtuu. Mullakin on ystàvà Suomessa, joka teki abortin. Hànellà oli jo kaksi lasta, mutta ei halunnut kolmatta. Abortin jàlkeen meni kaksi kuukautta ja nainen oli taas raskaana...nyt muka sitten aivan innoissaan raskaudesta....eli ties vaikka olis perheriita aiheuttanut aiemman abortin vai mikà ihme nyt muuttuisi parissa kuukaudessa....En nyt sitten tiedà kumpi on parempi...Tollanen ajatus, ettà se abortti olis làhes kuin ehkàisykeino on aivan kamalaa, mutta myòs se ettà abortti on laissa kielletty. hyvà postaus!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä vaan niin vaikea aihe. On naisia joille matka täältä Englantiin on täynä tuskaa, ja lopun elämänsä potevat huonoa omaatuntoa, vaikka vauvalla ei olisi ollut minkäänlaista mahdollisuutta jäädä henkiin tai elää hyvää ja itsenäistä elämää. Oma lapsi makaamassa laitoksessa vuosikymmeniä ei tunnut oikealta ratkaisulta sekään.

      Ja sitten on näitä, jotka käyvät klinikalla tuosta vaan, eikä siinä turhia mietitä ennen eikä jälkeen. Nyt en halua vauvaa, mutta kahden kuukauden päästä haluan.

      Juuri näistä asioista haluaisin täällä ihmisille puhua, että ei kaikkia raskauden kesketyksiä voi "paint with the same brush". En enää suostu puhumaan kenenkään kanssa, koska vastansa voi täysin yllättävän reagtion. Siinä voi ystävyyssuhdekkin loppua, kun toinen hyökkää sanallisesti silmille.

      Poista
  15. Kiitos kun uskalsit kirjoittaa tästä. Minäkin menin elämäni ensimmäiselle mielenosoitusmarssille Savitan puolesta viime lauantaina, ihan yksin, oli pakko mennä vaikka tyttäreni eivät päässeet mukaan. Kun kuulin uutisesta ekan kerran aamu-uutisissa, tulin niin vihaiseksi että tuskin pystyin ajamaan töihin. Olen töissä katolisessa organisaatiossa, joten asiasta oli parempi vaieta, muutaman mielipiteen onnistuin vaihtamaan - miesten kanssa. Naiset vaikenivat aiheen kuoliaaksi. Kuten aina Irlannissa, ikäviä asioita ei ole jos niistä ei puhuta.

    Minäkin olen saanut 30 vuoden aikana nenilleni niin monta kertaa, että osaan vaieta. Katseista voi lukea myös: jos et hyväksy maan lakeja, mikset mene muualle? Irlantia ei ulkomaalainen saa arvostella puolellakaan sanalla - siitä syystä tämäkin blogi on henkireikäni!

    Minä en vapaata aborttia puoltaisi Irlannissa niin kauan kuin ehkäisyvalistus ja sen saaminen on niin retuperällä. Abortista voisi tulla ehkäisykeino.Savitan tapauksessa ei kuitenkaan ollut kyse ei-toivotusta raskaudesta, päinvastoin. Minua hämmästyttää abortin vastustajien huopaaminen, ettei muka missään laissa sanota että ei saa pelastaa äidin henkeä!Juuri siitä syystähän monet naiset ovat menneet jopa EU:n ihmisoikeus-virastoon, kun syöpähoitoa ei saa jos on raskaana tai keskeytystä vaikka sikiöllä ei ole mitään elinmahdollisuuksia.

    Toivottavasti nyt tulee jokin muutos. En ole unohtanut x-tytön tapausta, kun 14-vuotiasta raiskauksen uhria ei päästetty Englantiin saamaan aborttia. Lakimiesten, piispojen ja poliitikkojen väittely hirvitti, kun tiesi miten vaikeaa tytöllä oli päivä päivältä, en tiedä monellako kuukaudella hän jo oli raskaana kun vihdoin pääsi ulos maasta. Hän on nyt 34-vuotias, mietin usein, miten hän selvisi, saiko koskaan lapsia, löysikö taspainoa elämäänsä kaiken kammottavan julkisuuden jälkeen.

    Taliban tulee mieleen, ja kaikki "elämän puolustamisen" nimissä! Joskus tuntuu, että vain syntymättömien lasten "oikeudet" kiinnostavat katolista kirkkoa. Minusta tilanne ei edes ole 50-50, totta kai äidin elämä, henki ja terveys on tärkeämpää kuin syntymättömän - ja jos äiti itse haluaa uhrata henkensä, olkoon se hänen valintansa, ei jonkun piispan!

    Savitan miehen kertomus oli sanomattoman surullinen, tuska kuulsi hänestä vieläkin. Rohkea mies, kun asettuu vastaan koko Irlannin valtiota, oikeuslaitosta, kirkkoa, HSE:ta! Ehkä surutyö antaa voimia taisteluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskalsin, mutta suomeksi. Olen oppinut kantapään kautta, että tästä asiasta en puhu, ellei minulle siitä puhuta. Jos taas keskustelu alkaa arvostelevaan tyyliin, teillä Suomessahan saa abortin... vaihdan aihetta lennossa vaikkapa surkeaan säähän. Näihhän paikallisetkin toimivat, kun eivät halua keskustella jostain vähän vakavammasta aiheesta.

      Nostan sinulle hattua (ja uskon, että kaikki muutkin jotka ovat aiheesta kommentoineet niin tekevät),että menit marssimaan. Näitä toisia marssijoitahan olemme täällä vuosien varrella nähneet ihan tarpeeksi.

      Töissä minäkin keskustelin yhden miehen kanssa, jonka tiesin 100% olevan kanssani samaa mieltä. Hän sanoi häpeävänsä maansa puolesta koko asiaa. Kuinka noloa, että 2012 täällä on näin kivikautista.
      Ehkä moni sydämessään miettii nyt ennen niin jyrkkiä mielipiteitään, mutta ei tohdi sanoa mitään. Tai edes tunnustaa, että asiaa kyseinalaistaa. No, kohta kirkko taas jyrää päälle... Kukapas sitä murhaajia puolustamaan.
      Tapaus xää en muista, mutta eräs (jos kuulisit ammatin niin pyöryisit) henkilö sanoi minulle, että koko juttu oli keksitty, eikä sitä edes oikeasti tapahtunut. Jos tälläinen on asenne, niin...
      Kyllä näitä erittäin tiukkoja kannattajia on myös protestanteissa. Olisiko tässä osittain kyse siitä irlantilaisten itsepäisyydestä. Meitä ei muualta määrätä ja me teemme niin kuin itse haluamme.
      Savitan tapaus toivottavasti puhuttaa vielä pitkään. Miehelle toivon voimia taisteluun.

      Poista
  16. Kirjoitit: "Entäs jos sama tapahtuisi omalle tyttärellesi, vaimolle, siskolle, ystävälle, serkulle tai työkaverille? "

    Juttelin kerran erään vähemmistöuskonnon edustajan kanssa tilanteista joissa on kyse hengen pelastamisesta. Hänen vastauksensa oli Jumalan tahto.

    Tämä on jotakin sellaista jota on vaan niin vaikea käsittää.

    Miia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin ei keskusteluissa pääse puusta pitkälle, jos asenne on, että kysymyksessä on Jumalan tahto. En jaksa uskoa, että Jumala haluaa kenenkään kuolevan, jos esim verensiirto on mahdollinen tai apua on saatavissa.
      Ei tälläista asennetta voi ymmärtää.



      Poista
  17. Kuulin tapauksesta ensi kertaa kun irlantilainen (ateisti) kaverini julkaisi linkin FB:ssä, ja totesi olevansa äärettömän raivoissaan, sen kummemmin sormella ketään osoittamatta. Katolilaiset tuttavansa eivät oikein kommentoineet itse asiakysymykseen mitään, mutta useampi kommentoi, ettei kannata uskoa kaikkea mitä lehdissä kirjoitetaan jne.

    Kuten joku totesi, jos uskonnon takia irlantilaiselta naiselta evättäisiin hänen elämänsä kannalta välttämätön lääketieteellinen hoito jossain Aasiassa tai Lähi-idässä, sitä kutsuttaisiin "keskiaikaiseksi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyypillistä täällä, että asia käännetään juuri noin. Ei kannata uskoa mitä kirjoitetaan. Tällä tavalla taas vähätellään tapahtunutta ja yritetää kääntää huomio muualle. Uskomatonta, miten sokeita ihmiset voivat olla.

      Poista
  18. No jopas, hiljaiseksi vetää tällainen. Ei ole oikein mitään lisättävää tähän - kirjoitat tärkeästa aiheesta täyttä asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin pitkään, että kirjoitanko edes koko aiheesta. Sitten ajattelin, että tästä on puhuttu ympäri maailmaa, joten kyllä näinkin ikävästä aiheesta pitää kirjoittaa.Asia on pyörinyt päässäni nämä pari viikkoa´. Tekisi mieli jutella ihmisten kanssa, mutta olen tullut siihen tulokseen, että pidän suuni kiinni. Ainoastaan suomalaisten ystävíen kanssa voi aiheesta puhua järkevällä tasolla.
      Olen yllättynyt kuinka hyvin postaus on otettu vastaan.

      Poista
    2. Joo, irlantilaisilla on asenne 'when there's life, there's hope'. Vaikka sitten siita koituisi karsimysta. Tai vaikka se koituisi aidin kuolemaksi, kuten tassa em. tapauksessa.
      Elainlaakarimme kerran totesi niin, kun yritti pitaa 3 viikkoa yhta undulaattiamme hengissa pumppaamalla siihen monta kuuria antibioottia, vaikka olimme saaneet hyvat ohjeet lintuihin erikoistuneelta elainlaakarilta Wicklowsta: jos ei pienelle linnulle yksi antibioottikuuri auta, se pitaa lopettaa.

      Mari

      Poista
  19. Naisella pitaisi aina olla oikeus omaan kehoonsa ja sita koskeviin paatöksiin. Tama tapaus on todella surullinen. Turkissa on vaannetty katta tana vuonna aborttilaista ja se on nostanut tunteita taallakin. En usko etta lailla pitaisi tallaisen asian kanssa olla juurikaan tekemista, vain koulutuksen ja valistuksen kautta ihmiset oppivat toimimaan niin etta turhien aborttien maara vahenee. Tyhmaa kansaa on vaan helpompi hallita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se minua ihmetyttää, että ihmiset jotka ovat asiasta minulle ärähtäneet, ovat olleet hyvin koulutettuja ja osa jopa terveydenhuolon parissa töissä. Heistä ei voi muuta sanoa, kuin että elämä on ilmeisesti hyvin mustavalkoista. Tai sitten oma elämä on niin täydellistä, että on vara tuomita muita. En tiedä muuttuisiko asenne, jos asia koskettaisi omaa perhettä.
      Ehkäisyvalistuksessakin olisi kyllä täällä parantamisen varaa.

      Poista
  20. Hei ja kiitos tekstistäsi.
    Tämä on tärkeää asiaa, joka on hyvä nostaa kartalle vaikka asiat eivät sillä hetkellä näyttäisikään muuttuvan. Jo se tekee hyvää, että tietää olemassa olevan ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla ja ymmärtävät ne värien monet sävyt.

    Olen itse keskeyttänyt raskauden sikiön vaikeavammaisuuden takia täällä Suomessa ja olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että siihen ei pelkästään lain silmissä ollut mahdollisuutta, vaan että kohtaamani hoitohenkilökunta suhtautui minuun kannustavasti ja tukevasti. Eipä tarvinnut vieraille ihmisille selvitellä ratkaisujaan. Raskauden keskeytyminen ja toivotun lapsen menettäminen olivat ihan tarpeeksi rankkoja asioita siinä vaiheessa. Haluan korostaa sitä, että ei raskauden keskeyttäminen tässäkään tapauksessa ollut yhteiskunnan silmissä itsestään selvää, vaan raskaudenkeskeytystä piti virallisesti anoa raskauden kestosta johtuen.

    Mutta vaikka henkilökunta oli ihanaa ja laki sallii raskauden keskeyttämisen, niin kyllä täällä Suomessakin valitettavasti edelleen elää vahva uskonnollinen näkemys tähänkin asiaan. Ihmisten kommentit satuttivat todella pahasti. Oma äitini järkyttyi päätöksestäni kovasti ja "voi vain rukoilla, etten kadu päätöstäni". Hän ei voi myöskään kertoa asiasta kellekään, koska häpeä on niin suuri. Näihin uskonnon sumentamiin kommentteihin törmäsin myös muualla.

    Yhdelle raskaana olevalle, korkeastikoulutetulle ystävälleni taas en asiasta halunnut kertoa, sillä hänen näkemyksensä on se, ettei niihin seulontojen tuloksiin voi edes luottaa.

    Tuota "missä on elämää, siellä on toivoa" -fraasia kuulin myös Suomessa! Mietin kyllä tarkkaan, kenelle asiasta voi edes puhua.

    Näitä asioita ei tietenkään voi verrata Irlannin tilanteeseen. Ajttelen asian niin, ettei ihminen aina ymmärrä mistä on kyse, ennen kuin asia tulee lähelle, omalle tai läheisen kohdalle. Siinä tilanteessa voi vain toivoa, ettei aiemmin ole asiasta kovin negatiivisia kommentteja huudellut.

    Kirkon oppeihin ja uskontoon ei mitään lakeja tulisi perustaa, se on selvä. Siksi keskustelua tarvitaan jatkossakin, niin Irlannissa kuin täällä "edistyneessä" Suomessa. Askelia kun voidaan aina ottaa myös taaksepäin.

    T. Iitu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisilla ihmisillä on niin kovin mustavalkoinen suhtautuminen asioihin. Sen on elämä minulle opettanut, että joskus tekee hyvää mielessään kuvitella elämää toisen ihmisen saappaissa. Siis silloin, kun näkee että toisella on vaikeaa. On niin helppoa laukoa jyrkkiä mielipiteitään ja olla aina oikeassa. Nämä ihmiset ovat omasta mielestään toisen yläpuolella, ja heillä on "oikeus" valistaa muita.

      Sinä teit vaikean ratkaisun, ja tuntuu pahalta, että et saanut tukea ja ymmärrystä läheisiltä. Ei asioista tarvitse aina olla samaa mieltä, mutta joskus pitää osata olla hiljaa.

      Kiitos kun kommentoit, näin henkilökohtaisesta asiasta.
      Kaikkea hyvää sinulle!





      Poista
  21. Iitu, tarinasi kosketti. Olen samaa mieltä että raskauden keskeytys on aina niin kova paikka että jos henkilökunnalta ei saa tukea ja ympäristökin tuomitsee, se on liian iso taakka. Myös uskon, että tästä syystä ne 6000 naista vuosittain menevät mieluummin Englantiin täältä aborttia hakemaan. Ainakaan siellä ei tuomita! Irlannissa varmaan järjestäisivät mielenosoituksia virsineen ja rukouksineen abortteja suorittavien sairaaloiden ja klinikoiden ulkopuolella, jos abortti laillistettaisiin. Syyllisyys, joka naisten päälle langetettaisiin, olisi varmasti musertava. Tästä yksi Pro-life järjestö teki lisäpointin: naiset, jotka suhtautuvat negatiivisesti aborttiin ja kuitenkin tekevät sen, ovat suuremmassa itsemurhavaarassa kuin muut. Se, että juuri nämä järjestöt itse aikaansaavat tätä syyllisyyttä, ei tuntunut menneen perille.

    Olen samaa mieltä, että monesta asiasta ei voi sanoa mielipidettään, ennen kuin se osuu henkilökohtaisesti kohdalle, tai jollekulle läheiselle. Monet näkemykset olen joutunut tarkistamaan näin!

    VastaaPoista
  22. Keskustelu jatkui eilisiltana Vincent Brownen omalla 'debate'lla. Kylla alkoi taas raivostuttamaan sita katsoessa! Vaittavat silmat kirkkaana etta abortti aiheuttaa itsemurhia-sanonko mika jonkun nuoren tyton saa ajattelemaan itsemurhaa siinakin tilanteessa, vaikka olisi raiskattu ja haluaisi abortin? Se on se 'catholic guilt' ja yleinen syyttava ilmapiiri mika Irlannissa edelleen aborttia kohtaan vallitsee!
    Ei aborttia tule kayttaa ehkaisykeinona, mutta aika harva niin tekeekaan-onhan nykyaan 'morning after pill' sentaan saatavana, eika minusta myoskaan aborttia tulisi tehda kuin aikaisessa vaiheessa ennen 12 raskausviikkoa, ellei ole jotain muuta syyta, kuten Savitan tapauksessa, jossa oli kyse keskenmenosta tai jos vauva on vaikeasti sairas tai aidin henki on vaarassa.
    En kesta enaa tata keskustelua taalla-varsinaisia lahopaita nama abortin vastustajat, pelkaavat etta sairaaloista tehdaan teurastamoita! :D

    Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin tuon ohjelman myös. Minusta koko keskustelu meni heti alkuun väärille raiteille. Itsemurha näytti olevan se keskustelun aihe, eikä abortti. Taidan jättää tästä lähtien nämä ohjelmat väliin. Suutun vaan, kuten sinäkin. Ei näidän pro-lifeläisten kanssa voi keskustella rakentavasti.

      Poista
  23. Muistan Irlannista muutaman vuoden takaisen jutun nuoresta tytöstä, joka oli raskaana (toivottu raskaus), mutta sikiöllä ei ollut päätä. Tyttö oli tietysti surun murtama, koska hän ei koskaan saisi syntymätöntä lastaan ... mutta myös abortti häneltä kiellettiin. Juttu meni silloin niin pitkälle, että jollain keinoilla ko. tytölle saatiin matkustuskielto, sillä oli 'syytä epäillä' että hän matkustaisi ulkomaille abortin tekoon. Tyttö vei matkustuskielto-asian oikeuteen, sanoen ettei häntä voida laittaa matkustuskieltoon koska hän ei ole rikollinen. Hän voitti ja sai luvan matkustaa.
    Sinä päivänä kun hän voitti oikeusjuttunsa, oli Dublinin GPO:n edessä tavallista enemmän (ainahan sielä on jonkinverran) abortin vastustajia, jotka heiluttelevat järkyttäviä aborttikuviaan ja sloganeita "unborn baby's right to live' ... Käsittämätöntä!!

    Abortti ei varmasti ole kenellekään helppo ratkaisu ikinä. Jos joku käyttää aborttia ehkäisykeinona, niin siinä on kyllä todella moraaliton idiootti kyseessä ... Mutta jos syntymättömällä lapsella ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia elämään, tai jos äidin henki on vaarassa, niin minusta on päivänselvää, että raskaus voidaan keskeyttää ... mitkään vastalauseet ei käy järkeen.... Ja tuo Savitan tapaus ei varmasti ole ainutlaatuinen; ainoastaan siksi että toivat asian julkisuuteen. HYVÄ!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä aihe taitaa olla sellainen ikusuuskysymys. Nyt ainakin asiasta puhutaan. Eri asia on tuleeko mitään muutosta lakiin.
      Järkyttäviä tapauksia on varmasti vaikka kuinka, mutta niistä vaietaan.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!