lauantai 13. lokakuuta 2012

Murhia ja katoamisia

Yksi ehdoton kirjailijasuosikkini on Leena Lehtolainen. Maria Kallio päätyi yöpöydälleni hauskan keskustelun jälkeen. Olimme Suomi-koulun äitien kanssa syömässä Lontoossa. Yksi äideistä kertoi, että hänen hyvän ystävänsä kirja on juuri julkaistu. Kyselimme kirjan nimeä ja se oli " Ensimmäinen murhani". Joku  tokaisi siihen, että jo sinulla on ystävät. Tuore kirjailija, silloin vielä  minulle täysin tuntematon,  oli Leena Lehtolainen.

Kirjailija lähetti aina uuden kirjansa ystävälleen, ja minä puolestani sain ne
lainaksi. Valitettavasti ketju katkesi muutettuani Irlantiin. Kesälomalla kotikyläni kirjastossa marssin heti dekkarihyllylle, ja katson löytyisikö yhtään lukematonta Lehtolaista. Jos ei löydy, niin sitten kirjakauppaan.

Viime kesänä huomasin, että Maria Kallio on siirtynyt taustalle, ja "kehiin" on astunut henkivartija Hilja Ilveskero. Iloiseksi yllätyksekseni, pari viikoa sitten Helsingissä käydessäni, tarjouskirjahyllyltä ostoskoriini suorastaan hyppäsi Oikeuden jalopeura. 


Kirja vie lukijansa etsimään Hiljan kadonnutta rakastettua. Hämäriä tonttikauppoja venäläisten kanssa ja takinkääntötemppuja... Kuka suojelee ja ketä? Välillä Hilja vaihtaa sukupuolta ja muuttuu massasta erottumattomaksi Reiskaksi. Minne ja miksi katosi Hiljan rakas?

Joululomalla metsästän käsiini Paholaisen pennut. Varmasti!



Posted by Picasa

18 kommenttia:

  1. Lukeminen on ihana harrastus. Minulle Lehtolainen on uusi kirjailija, taidampa tutustua kun noin hehkutit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Käy ihmeessä lainaamassa Lehtolaisen kirjoja kirjastosta. Kannattaa muuten lukea ne järjestyksessä, eli aloita Ensimmäisestä murhasta.

      Poista
  2. Minakin olen dekkarien ystavana Lehtolaisfani, oikeuden jalopeura on jo luettu ja odottelen etta aitini tuo tuon viimeisen jouluksi tanne mukanaan. Lehtolaisella on rento tyyli kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat sellaista rentoa luettavaa ja juonessakin pysyy mukana. Toivottavasti joulupukki muistaa sinua kirjalla!

      Poista
  3. Olen lukenut ja tykännyt, mutta telkkarisarja Maria Kalliosta ei mielestäni ollut onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota telkkarisarjaa en ole koskaan nähnyt. Kukaan ei ole sitä minulle kehunut. Mikähän siinä on, että elokuvaan ei koskaan välity kirjan tunnelma? Vai onko meillä niin vahva mielikuva siitä miltä kaiken pitäisi näyttää, että petymme aina?

      Poista
  4. Mäkin pidän Lehtolaisen kirjoista, enkä vähiten siksi että tapahtumat on usein tutuilla paikoilla; esim. Jääprinsessa Espoon Olarissa ja Matinkylässä, eli mun kotikonnuilla :) Oli hauska lukea, kun pystyi täysin eläytymään tapahtumapaikkoihin :)
    Pitääkin päästä tutustua tähän uuteen Hiljaan ...

    haliterkut ja kivaa viikonlopun jatketta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutustu ihmessä Hiljaan. Suosittelen, että luet nämä kirjat järjestyksessä!
      Tässä vähän mietitään, että jos syyslomalla tekisimme Italiasta pikapyräyksen Sveitsin puolelle. Kylläkin etelä-Sveitsiin. Mies on jo pitkää halunnut käydä siellä, joten nyt olisi oiva tilaisuus ylittää raja.

      Poista
  5. Minäkin YRITÄN lukea koko ajan jotain, mutta yleensä olen päivän jälkeen niin väsynyt, että silmät lupsahtavat kiinni parin sivun jälkeen. Viimeisin ihastukseni kirjarintamalla oli Anne B.Ragden Berliinin poppelit -trilogia ja nyt menee (hitaasti mutta varmasti)George R.R.Martinin Tulen ja jään laulu, josta toinen osa vasta menossa, eli kolme jäljellä, nam!

    Lehtolaista voisin hakea pitkästä aikaa kirjastosta, jotain olen häneltä lukenut, mutta paljon on vielä lukematta! Olen muuten samaa mieltä siitä, että nuo telkkarisarjat eivät olleet onnistuneita, jokin niissä tökki.. Täytyypä katsella uudelleen ja analysoida tarkemmin, mulla on tuolla vintissä joitan osia vhs-videoilla, taitaa olla juuri tuo Luistelijajuttu ainaskin ;)

    Hyvää syksynjatkoa, meillä täällä valmistaudutaan huomisiin synttäreihin, kuopus täyttää 13 vee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltä kirjastosta löytyykin vaikka mitä. Laskeskelinkin jo tässä, että ehdinkö hakemaan kasan kirjoja lainaksi, jos saavumme sinne 20.12.

      Toivottavasti tiellä oli mukavat synttärit. Onnea näin jälkikäteen!

      Keitätkö teet, jos tulen joululomalla pistäytymään?

      Poista
    2. No ihan varmasti keitän, tervetuloa :)

      Synttärit sujuivat hienosti, vaikka siivoukset jäi vähän huonolle kun pihalla satoi nonstoppina, enkä saanut mattoja tuuletettua ollenkaan.

      Ja ensimmäinen kakunpohja jäi likilaskuiseksi, onneksi oli kananmunia kaapissa...

      Poista
  6. Ihan kivoja kirjoja, olen itsekin lukenut ja niitä on jopa käännetty saksaksi. Olen aina mielissäni, että ei Saksassa tunnettaisi ainoastaan ruotsalaisia dekkareita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tajunnutkaan kuinka monelle kielelle Lehtolaisen kirjoja on kääneetty. No, näitä kelpaakin kääntää. Luitko muuten hänen kirjansa suomeksi vai saksaksi?

      Poista
  7. Hyvä hyvä! Täältä löytyy hyllystä melkein kaikki Maria Kallio- ja Hilja-kirjat. Täytyy kyllä tunnustaa että Hiljaan olen vähän pettynyt, Mariasta tykkäsin enemmän. Nyt lukemista odottaa silti Paholaisen pennut, kunhan saan ekaks muumikirjan loppuun :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat kyllä niin erillaisia nämä Maria ja Hilja. Meitiskelin tuota kirjaa lukiessani, että mitenkähän toimisi, jos he ratkoisivat murhia samassa kirjassa? Voisi tulla ilmitappelu...kaksi voimakastahtoista naista!

      Poista
  8. Minä olen ilmeisesti huono suomalainen, koska en pidä erikoisemmin Lehtolaisen tuotannosta. Mutta sellainen juttu on mielessä, että muistan, kun Leena syntyi. Perheemme asui silloin Vesannolla ja minun vanhempani olivat Lehtolaisten ystäviä. He muistaakseni olivat opettajina Vesannon yhteiskoulussa vai mikä oppikoulu se nyt olikaan. Leikin usein Leenan isoveljen kanssa, mutta minulla on sellainen ikävä muistikuva, että meidän leikit päättyivät usein riitaan....

    Telkkarisarja oli kyllä luvattoman heikko...kirjana ne tarinat ovat joka tapauksessa paljon parempia

    VastaaPoista
  9. Sorry, nyt on pakko paikata...se riitakaveri ei ehkä ollutkaan Lehtolaiselta. Naapurissa asui yksi Jussi ja se saattoikin olla juuri hän. Leenan syntymä on kuitenkin jäänyt mieleen, koska kävimme katsomassa vauvaa, joka seitsenvuotiaasta oli ihan typerä juttu, mutta siellä oli kääretorttua ja se puolestaan oli oikein hyvä homma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliskohan niin, että Lehtolaisen kirjoista naiset tykkäävät enemmän? Tiedä häntä.
      Voin kuvitella, että vauvan katsominen ei voisi vähempää kiinnostaa 7-vuotiasta. Uusi koira olisi voinut kiinnostaa paljon enemmän. Kääretorttu varmasti mastui. Etpä tainnut silloin arvata, että kopassaan tuhisevasta vauvasta tuli kuuluisa kirjalija. Pitäisiköhän sinun antaa hänen kirjoilleen vielä kerran uusi mahdollisuus? Jos Jussiin törmäät, niin älkää nyt vaan alkako riitelemään!!!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!