sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Kiveä suutelemaan

Tuntuuko, että jäät joskus sanattomaksi? Sanat juuttuvat kurkkuun, eivätkä suostu tulemaan sieltä ulos. Kadehditko ihmisiä, jotka pystyvät puhumaan kuulijansa pyörryiksiin ja vielä hienoin sanankääntein ja imarrellen? Olet hankalassa tilanteessa, josta pääset ulos vain asettelemalla sanasi oikein. Onnistuuko?  Joskus small talkikaan ei suju, ei sitten millään. Entäs jos pitäisi pitää onnittelupuhe ihmiselle, jota et voi sietää? Tai sitten pitää kertoa jotain negatiivistä, mutta niin, että kuulija ei välttämättä heti tajua, että mitä oikeastaan sanoit. Oikein sanakääntein ikävä asia kääntyykin vähemmän ikäväksi. Tai sitten olet myyntimies/nainen. Tuote on täysin surkea, mutta se on saatava kaupaksi. Pitää kuulostaa vakuuttavalta ja saada kaupat tehtyä, mutta niin, että ei jää valkoisista valheistaan kiinni.

Ei hätää, tämä asia korjautuu hetkessä. Irlannissa on nimittäin yksi kuuluisa kivi, jota suutelemalla alkaa juttu luistamaan ja puhetaito paranee hetkessä. Ei enää noloja tilanteita, jolloin ei keksi mitään sanomista. Tämän kiven nimi on Blarneyn kivi, ja sitä voi käydä suutelemassa Blarneyn linnassa (tai paremminkin linnanraunioissa), Blarneyn kylässä, Corkin läänissä.

Meitä suomalaisiahan aina syytetään siitä, että olemme niin hiljaisia, ujoja ja huonoja puhumaan. Menemme suoraan asiaan, olemme typerän rehellisiä ja uskomattoman surkeita valehtelijoita. Miten olisi pitäisiköhän alkaa järjestämään charter-lentoja Corkin kentälle, ja tuoda suomalaiset tänne kiveä suutelemaan? Tehdään suomalaisista kaunopuheisuuden ja palturin puhumisen mestareita!

http://www.mtv3.fi/matkailu/ulkomaat/artikkeli.shtml/1456494/irlanti-tarjoaa-matkailijalle-legendoja-nain-saat-kaunopuheisuuden-lahjan





Juniorin jalkapalloharjoituksia pidetään usein lähellä Blarneyn kylää. Kiveä olen käynyt joskus katsomassa, mutta en ole vielä suudellut. Blarney on etenkin amerikkalaisten turistein suosima, ja tänäänkin sillä oli monta bussilastillista vieraita lännestä!

24 kommenttia:

  1. Nyt tietää minne kannattaa matkustaa, jos sitä joskus pääsee karkuun meidän hurttalaumaa - enpä ole 10 vuoteen käynyt ulkomailla.

    VastaaPoista
  2. Mità sinà turhaan kiveà suutelemaan...sun puhetaidot on varmasti ihan kohdallaan, jos yhtààn on nàihin teksteihisi uskominen :D
    Mulla tuli tuosta ensiteksteistà mieleen se George Clooneyn elokuva jossa George palkattiin antamaan potkuja raukkamaisten pomojen puolesta. Siinà George jotenkin onnistui kertomaan ettà potkut on ihan hyvà juttu, ehe...Up in the air tais olla leffan nimi, tuli just mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan. Säästyy siinä muutama Euro, sillä ei tuota kiveä mennä katsomaan, saati sitten pussailemaan ilman rahaa.
      Pitääpä joskus katsoa tuo elokuva...juonesta ei niin väliä, mutta Georgea on ihan kiva katsoa.

      Poista
  3. Sehän olisi kamalaa, jos kiven suutelemisen jälkeen suusta valuisi tekstiä holtittomasti. Menisi pidätyskyky. Luulen näes, että sananlaskussa puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa, on peränsä. Maailmassa on liikaa ihan turhia sanoja, jotka olisi parempi ollut jättää sanomatta? Minä olen puhelias tyyppi, mutta rajansa kaikella. Jatkuvaa turhaa lörpöttelyä en jaksa enkä ymmärrä, että kukaan muukaan jaksaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sananlasku pitää paikkansa Suomessa, mutta ei täällä. Puhua pitää ja paljon, vaikka ei olisi mitään sanottavaakaan.
      Ihan oikeasti välillä väsyttää ja tekee mieli sanoa, että jos ei ole mitään asiaa, niin olkaa vähän aikaa hiljaa, please.

      Poista
  4. Turkkilaiset kannattaa pitaa kaukana tuosta kivesta, hölinaa on nyt jo tarpeeksi useimpien kohdalla. Anoppi ja kaly ovat tulossa vierailulle ja tiedan jo etukateen saavani kohtauksia siita turhan lörpöttelysta kun eivat osaa olla hiljaa, minusta hiljaisuus on rauhoittavaa mutta heita se ahdistaa. Turkkilaisille siis suosittelisin hiljentymis matkoja, missahan niita jarjestetaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitähän se vasta soppa tulisi, jos anoppisi kävisi täällä. Puhuisi taukoamatta varmasti unissaankin. Joo, tämä kivi taitaa sopia paremmin suomalaisille. Ja saksalaisillekkin voisi tehdä hyvää kiven pussailu.

      Poista
  5. Hahhaa. Me ollaan käyty tuolla Blarneyllä. Mies kävi suutelemassa kiveä mutta en nyt tiedä tuliko siitä sen supliikimpi;) Kiitos kun muistutit tuosta tarinasta, sen olin jo unohtanu. Kiven suutelusta otetaan maksu ja muistoksi saa kuvan toisesta lisämaksusta tietenkin =D Mutta Blarney on kyllä hieno paikka, suosittelen käymään vaikkei kiveä suutelisikaan =D

    Miia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Miia ja tervetuloa seuraamaan. Olisikohan niin, että joskus pitää käydä suutelemassa kiveä useamman kerran, jos on oikein puhumaton tapaus. Yksi hoitokerta ei riitä!
      Kaunis paikka on, ja tietysti rahat pois jne..

      Poista
  6. Nyt tuli mieleeni Saul Bellowin kirja Löyhäsuinen mies ja muita kertomuksia. Niminovellissa on mies, jonka suusta tulee ulos kaikki, mitä hän ajattelee. Hän joutuu myöhemmin mm. laatimaan pitkää anteeksipyyntökirjettä eräälle, jolle oli sanonut kaiken, mitä itsestään irti sai KOLMEKYMMENTÄ vuotta sitten.

    Liike-elämässä suomalaisia koulutetaan jo ei-suoruuteen ja siihen, mitä sopii keskustella vaikka lounaan ääressä ja mitä ei. Ranskalaiset etenkin ovat tästä asiasta hyvin tarkkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, mies parkaa. Hyvä muisti pitää olla, että muistaa mitä tuli sanottua.

      Small talk se sitten sujuu huonosti suomalaisilta. Onhan se toisaalta aika raskasta puhua paljon, sanomatta mitään. Onneksi on tämä surkea sää, josta riittää aihetta pitkäänkin keskusteluun.

      Olen täällä aikaisemminkin tunnustanut, että en tahdo kestää illanistujaisia irlantilaisten naisten porukassa. Kaikki puhuvat taukoamatta ja tietysti toistensa päälle. Ja sitten vielä kehutaan, kehumasta päästyääkin. Tulee sellainen ahdistava tunne, että täältä on päästävä pois ja äkkiä.

      Poista
  7. Irlantilaiset ovat syntyneet Blarney-kivi suussa! Palturi ja totuudenvääntö suju heiltä niin viehättävästi, ettei edes huomaa, että taas joku veti nenästä! Minä en tähän opi ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tai sitten jo synnytyslaitoksella saavat rokotteessa jotain vastaavaa. Minua ei mukamas voi hujata, mutta irlantilaiset ovat siinäkin onnistuneet ja monta kertaa. Osaavat puhua niin mukavia ja vakuuttavasti. En minäkään tähän opi, en sitten millään.

      Poista
  8. No, viimeistään sen kiven takia on pakko päästä Irlantiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, niin nyt alkaa jo Allun matkasuunnitelmakin muotoutumaan. Ensin Blarneyn kiveä pussailemaan ja sitten pubiin syömään ja mitäs sitten?

      Poista
  9. Olen vieläkin katkera - ja muutama kollegani myös - kun ne sikäläinen kongressijärjestäjät eivät järkänneet meille retkeä tuonne Blarney-kivelle vaan iänikuiseen Bunrattyyn. Oli toki sielläkin ihana mukava dinneri ohjelmineen päivineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tämähän kyllä pystytään korjaamaan. Seuraavan kerran, kun tulet Irlantiin (Allukin on kovasti tulossa, joten voisittekin tulla yhdessä), vien teidät kivelle. Sen jälkeen juttu luistaa. Pelkään pahoin, että luennoilla opiskelijat eivät pysy perässä, kun proffa vaan puhuu ja puhuu ja puhuu. Se riski täyttyy sinun ottaa!

      Poista
  10. Olen aika puhelias,mutta jossain joukoissa menee suu helposti suppuun.Ehkä pitäisi ensin tulla pussaamaan tuota kiveä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sinun täytyy käydä kiveä pussaamassa. Ei enää ikinä hiljaisia hetkiä. Minä odotan vielä. Pelkään, että minusta tulee liian puhelias, eikä kukaan (suomalainen) kestä enää seuraani. Irlantilaiset eivät edes huomaisi mitään outoa!

      Poista
  11. Lähetin sulle auringonpaistetta! Tunnustus löytyy minun blogista :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos. Sitä tarvitaankin. Käyn heti kurkkaamassa.

      Poista
  12. Myyntimieheksi musta ei olisi, en todellakaan pystyisi myymään sikaa säkissä, vaikka muuten olen kyllä ainakin omasta mielestä aika hyvä puhumaan ;D

    Tuosta suoraan sanomisesta tulee väkisinkin mieleen Intialaiset. Ne vasta suoraan menevätkin asiaan! Intialaiset tarjoilijat usein pyytävät ravintolassa ihan suoraan "kuinka paljon annat tippiä". Myös intialaiset lääkärit kysyy suoraan asioita niiden oikeilla nimillä - toisaalta ihan hyvä, mutta joskus kyllä jää suu auki hämmästelemaan sitä suoruutta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin jätän myyntihommat väliin. En myy mitään piste.

      Minulla on ollut intialaisten lääkäreiden kanssa lähes aina kieliongelma. Vaikka kuinka yritän en tahdo saada puheesta selvää. Yritänkin aina löytää lääkärin, joka on paikallinen (samoin aikoinaan englannissa), että varmasti ymmärrän kaiken. Tautien nimet ovat muutenkin niin vaikeita!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!