perjantai 7. syyskuuta 2012

Irlantilaiset häät osa 2


Irlantilaiset perheet ja suvut ovat suuria, ja häistä pakkaa tulemaan suuret halusipa sitä tai ei. Hääkutsuja on täällä kahdenlaisia. Minä olen ristinyt ne leikkisästi A- ja B-luokan kutsuihin. A-luokan kutsulla mennään kirkkoon, syömään, kuunnellaan puheet , jäädään tanssimaan ja nauttimaan illasta . B-luokan kutsulla saavutaan paikalle vasta myöhemmin, puheiden ja syömisen jälkeen n. klo 22.00. Käytäntö näyttää olevan, että alkumaljat ja ruoan aikana juotava viini kuuluvat "hintaan". Muut juomat vieraat maksavat itse. Ne ajat taitavat olla ohi, jolloin baarista sai hakea niin paljon juotavaa kuin halusi! Illalla tarjotaan vielä pientä suolapalaa, ettei nälkä pääse yllättämään.

Häihin pukeudutaan huolella. Ja nyt puhun vieraista. Naisten asukokonaisuudet ovat toinen toistaan hienompia.Tällä hetkellä näyttää olevan suosiossa kaikenlaiset höyhenkoristeet hiuksissa. Hattuja näkee vähemmän. Se, että on helmikuu ja ulkona kylmä, ei estä vieraita saapumasta kylmään kirkkoon sandaaleissa ja hiattomissa mekoissa. Häävieraiden pukuja ja kampauksia pääsen katsastamaan harva se viikko, hakiessani Junioria koulusta. Koulun vieressä on nimittäin kirkko, ja sinne kävelee parkkipaikalta toinen toistaan upeampia vieraita. Ulkopuolinen voisi luulla, että nyt on jonkun julkkiksen hienot häät, mutta voin taata, että ei  ole. Ihan tavallisten kansalaisten vihkitilaisuuteen ollaan menossa.

Morsiuspukua metsästetään kauan ja hartaasti. Samoin kaason, morsiusneitojen ja kukkaistyttöjen pukujen värejä mietitään tarkkaan. Pukua käydään koittamassa moneen kertaan. Jos häihin on vielä pitkästi aikaa, joudutaan sitä mahdollisesti pienentämään tai  pahimmassa tapauksessa suurentamaan, ennen suurta päivää. Sulhanen, bestman ja sulhaspojat (tai paremminkin miehet) pääsevät helpommalla. He yleensä vuokraavat puvut. Morsiammen äidin asu on täällä erityisen tärkeä, joten siinäkin riittää miettimistä.

Kun pappi on aamenen sanonut ja avioliitto nimikirjoituksilla virallisesti rekisteröity, on aika siirtyä hääautolla kohti juhlapaikkaa.  Hotellissa tarjotaan yleensä alkumalja ja pientä syötävää. Sen jälkeen morsiuspari ja heidän perheensä menevät kuvattaviksi. Siihen menee helposti parikin tuntia. Miehen veljien häissä meidät sukuun "naineet" kelpuutettiin yhteen kuvaan ja sitten kuvaaja ilmoitti, että nyt vain oma perhe. Käsilaukkukin minulta otettiin pois. Se ei kuulu kuvaan. Valokuvaliikkeen tekemä hääalbumi on täällä kullanarvoinen. Sitä näytettään mielellään vieraille.

Entäs sitten ohjelma häissä? Suomesta tutut leikit yms eivät kuulu täkäläisiin häihin. Häissä syödään ja ja juodaan hyvin ja pidetään pitkiä (hauskoja kylläkin) puheita. Morsiammen isä, bestman ja sulhanen puhuvat, joskus myös morsian.  Malja kohotetaan hääparille ja tuoreille anopeille saatetaan antaa kukkakimput. Siinä vaiheessa, kun aletaan kiittämään kaikkia järjestelyihin osallistuneita, alan minä haukotella!  Häät seuraavat aika tarkasti samaa kaavaa.  Hääkakkukin leikataan, mutta mitään makuelämystä on turha odottaa. Upeannäköinen kakku paljastuu yleensä hedelmäkakuksi tai kuivaksi madeirakakuksi, jonka välissä on vähän hilloa. Ennen hedelmäkakun ylin kerron säästettiin ensimmäisen lapsen ristiäisiin!

Lahjapöytää on turha etsiä. Häälahja viedään etukäteen joko sulhasen tai morsimen kotiin tai annetaan häissä bestmannille.  Tavaratalojen lahjalistoja harrastetaan täälläkin, mutta suosituin lahja on selvä raha. Tein pientä tutkimusta siitä, että paljonko ei-sukulaisen pitäisi rahaa antaa. Itse olin mielessäni ajatellut, että 100.00 pariskunnalta. Naapurin mielestä pienin summa, jonka ei-sukulainen voi antaa on 250.00 Työkaveri taas oli 100.00 kannalla. Lähisukulaiset antavatkin sitten paljon, paljon enemmän. Ei ihme, että hääkutsu ei aina ole iloinen asia!

Kun virallinen puoli on hoidettu, voi sulhanen löysätä kravattia, ja muutenkin tunnelma kevenee. Bändi tai DJ alkaa soittamaan, ja tanssi voi alkaa. Häitä juhlitaan aamuun asti, ja kun juhlatila pitää viimein luovuttaa, siirrytään hotellin baarin jatkoille. Sieltä voivatkin sitten kynnelle kykenevät siirtyä suoraan aamupalalle!

Vinkkejä vieraille:  sillä välin kun hääpari ja perheet ovat kuvattavina on vierailla ”loppoaikaa”. Tässä välissä ehtii vaikka käydä ottamassa nokoset, jos on varannut huoneen samasta hotellista. Edessä on pitkä ilta! Häät maksavat täällä paljon myös vieraille: lahja, asut, juomat ja majoitus. Hotelli nimittäin saattaa olla keskellä ei mitään ja huoneet kalliita. Läheisiä B&B paikkoja voi myös yrittää metsästää. Ne ovat yleensä edullisempia. Taksin saaminen voi kuitenkin yöllä, keskellä Irlannin maaseutua, voi olla vaikeaa.

Jatkan tätä hääsarjaa vielä  kahdella osalla. Kerron teille Irlannin kuuluisimmasta hääsuunnittelijasta, häämatkoista,eronneiden vihkimisestä ja mietin myös onko kaikki hirveän vaivan ja rahan arvoista.


http://www.irishweddingphotography.com/#

http://www.customcakes.ie/?page_id=62

http://www.belladonnagalway.com/bridal/bridal








38 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoista. Osaatko sanoa, kuinka paljon siellä on vallalla ihan pelkkä ja koruton siviilivihkiminen ilman juhlallisuuksia.
    Olen ollut huomaavinani, että täällä on viime vuosina suurien ja kalliiden hääjuhlien järjestäminen vähentynyt ja monet vain virallistavat suhteensa maistraatissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täälläkin siviilivihkimisiä harrastetaan. Luin jostakin tilastosta, että 70% vihkimisistä tapahtuu kirkossa ja 30 % on siviilivihkimisiä. Katolinen kirkkohan ei tunne avioeroa, joten eronneita ei siis voi vihkiä kirkkossa. Jotenkin minusta tuntuu, että suuret häät ovat edellen lähes kaikkien tyttöjen haave. Voin olla väärässä, mutta häihin ainakin panostetaan edelleen.

      Toisaalta siviilivihkimisen jälkeen voi olla suuret häät. Kyllä pieniä häitikin varmasti on, mutta niistä ei puhuta yhtä paljon. Eräs suosittu tapa mennä naimisiin on mennä ulkomaille ja pitää pienet häät siellä.

      Poista
    2. Anteeksi mutta kirjoitit etta katolisessa kirkossa 'eronneita ei voi vihkia kirkossa'.
      Tama ei taysin pida paikkaansa. Katolisessa kirkossa voi vaan yhden kerran menna naimisiin kirkossa, mutta olen itse ollut haissa, joissa molemmat olivat eronneet, mutta seka sulhasen etta morsiamen ensimmaisen liitto oli solmittu siviilivihkimisella joten he saattoivat menna eronneina nyt naimisiin 'oikeasti' kirkossa.(Tosin erosivatpa taas..)
      Mari

      Poista
    3. Ja lisays, eron saaminenhan katolisilla Irlannissa kestaa 4 vuotta. Siis 4 vuotta pitaa ensin olla asumuserossa. Eli ei ole helppoa jos loytaa uuden onnen.
      Mari

      Poista
  2. Tosiaan mielenkiintoista lukea häätavoista muualla! Täällä Ranskassa olin joskus häissä, joissa valokuvaaja kuvasi kaikki vieraatkin yksitellen: ensin vieraat pariskuntana, sitten naiset yksin, sitten vielä nämä vieraat pariskuntana hääparin kanssa. Ja naisten piti riisua kuvaa varten silmälasit; ei ilmeisesti ollut riittävän fiiniä pitää rillejä iltapuvun seurana (onneksi mulla oli sentään piilolinssit, etten tehnyt tässä etikettimokaa... ;)).

    Oli aika pitkä souvi, kun vieraita kuitenkin oli parisensataa. Onneksi alkumaljoja siemailtiin siinä sivussa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo kyllä on jo sellaista täydellisyyden tavoittelua, että menee yli. Ilmeisesti rumille ja köyhille ei kutsuja lähetetty!!!!

      Nämä perhepotretit ovat kyllä hermoille käypiä, sillä menee hirveästi aikaa ennen kun saadaan koko porukka kasaan. Perheet ovat niin kovin suuria, ja kaikkien pitäisi olla paikalla oikealla hetkellä.

      Taidat olla uusi lukija, joten tervetuloa sieltä Pariisista seuraamaan eloa vihreällä saarella.

      Poista
    2. Juu, tai ehkä kuvaaja photoshoppaili kuvia jälkikäteen! :D

      Olen uusi lukija joo, kiitos kovasti tervetulotoivotuksesta - ja tietysti kiinnostavasta blogista! :)

      Poista
    3. Rypyt suoristettiin ja vatsamakkarat poistettiin!!!

      Poista
  3. Kylläpä oli taas mukava lukea sikäläisistä tavoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kiinnostaa. Jatkoa seuraa taas ensi viikolla. Irlannin kuuluisimmasta hääsuunnittelijasta aion kertoa seuraavaksi.

      Poista
  4. Tosi mielenkiintoista! Odotan kiinnostuneena jatko-osia. Minun suosikki viihdeohjelmia on ollut jollakin viihdekanavalla täällä Suomessa ollut ohjelma travallereiden häätavoista, ökyhäät tai jotain sinne päin. Uskomattomia!

    Mutta mielettömän kalliita rahalahjoja pitää antaa!? Siis työkaveri 100 euroa jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiertolaisten häät ovat kiertolaisten häitä ja niitä katsoessa ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Puvut ovat täysin mauttomia, ja vieraiden asut "hieman" avonaisia. Vain harvat hotellit ovat valmiita järjestämään heidän häitään. Lasku saattaa jäädä maksamatta tai häätila tuhotaan tappeluissa. Yleensä kiertolaisten häät päättyvät kunnon tappeluun, kun perheet ottavat mittaa toisistaan.

      Häälahjaksi annetaan rahaa reilusti. Työkaverini sanoi antaneessa viimeksi 100.00 ei-sukulaisen häissä. Naapuri oli taas sitä mieltä, että 250.00 on sopiva summa. Taisi kyllä olla kysymys siskon tytön häistä. Minusta 100.00 on aika paljon!

      Iltakutsu on sitten ihan eri asia, eikä lahjan tarvitse olla yhtä kallis.

      Poista
    2. Minustakin 100 euroa on tosi paljon rahaa häälahjaksi. Lähisukulaiselle se voisi mennä, mutta ei muuten. Minun sukupolvi ei ole pahemmin (isoja) häitä harrastanut, joten näitä nyt on saanut aikansa täällä Suomessakin ihmetellä - ja välillä vähän myös "viran" puolesta. :)

      Tuossa tv-sarjassa oli mukana myös ensimmäisen kommunion juhlintaa ja niitä pikkumorsiamia. Ja tuli esile myös nuo mainitsemasi ongelmat saada tila vuokralle.

      Poista
  5. Onpa mielenkiintoista kuulla haatavoista siella! Taallakin haat ovat yleensa iso spektaakkeli, hirveasti vieraita mutta kaikki muu riippuukin sitten perheen rahatilanteesta. Meilla oli paikallisittain varmaan ö-luokan haat kun kavimme vain muutaman ystavan kanssa paikallisessa maistraatissa ja sen jalkeen syömassa. Olisin saanut hermoromahduksen satapaisissa haissa ja ilo olisi vaihtunut itkuksi ajatellessa sita törsattya rahamaaraa. Isoja rahasummia annetaan siellakin lahjaksi, todellakaan kutsun saaminen ei ole aina iloinen asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tekisi mieli ravistella ihmisiä ja sanoa, että ei kaikkia perinteitä tarvitse seurata niin kirjaimellisesti. Jos rahat ei riitä tai haluaa laittaa vaikka ne asunnon ostamiseen, niin miksi silloin ei voi pitää pienempiä häitä ja hieman vaatimattomimmissa puiteissa? Täällä voi aivan hyvin vuorkata esim kirkon tai urheiuseuran salin ja mielikuvitusta käyttämällä siitä saa todella hienon ja huomattavasti halvemmalla. Ei häät ole mikään kilpailu. Ja mitä sillä on väliä mitä "naapuritkin sanovat".

      Minusta olisi kamalaa, jos joku jättää tulematta häihin, koska ei voi ostaa uusia vaatteita tai ei pysyty antamaan kallista häälahjaa. Silloin parin pitää mennä itseensä aja ajatella, että ketä häihin halutaan. Köyhät ja rumat älkää vaivautuko! Olisihan en tylsät häät, jos vieraat jäisi tulematta.

      Poista
  6. Tosi mielenkiintoista luettavaa. Miten nuo A- ja B-luokan kutsujen saajat jaotellaan? Menevätkö kutsut jotenkin läheisyyden asteen mukaan - A-luokan kutsuja saavat vain läheisimmät ihmiset tms.? Onko siellä joku sesonkiaika, jolloin häitä on muuta vuotta selvästi enemmän, vai juhlitaanko häitä ihan ympäri vuoden?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A-luokan kutsut perheelle, suvulle ja läheisille ystäville. B-luokkaa sitten työkavereille, urheiluseuran kavereille jne.

      Häitä pidetään ympäri vuoden. Säästä kun ei ole täällä takuuta kesälläkään. Ulos ei kannata suunnitella yhtään mitään. Toisaalta helmikuussakin saattaa olla kaunis, aurinkoinen ja ennen kaikkea kuiva päivä. Täällä siis toivotaan kuivaa päivää, lämpötilalla ei ole niin väliä!

      Poista
  7. Mielenkiintoista! Olen ollut mukana turkkilaisissa, kreikkalaisissa, norjalaisissa ja tietenkin suomalaisissa häissä. Kreikkalaiset häät olivat kyllä ihan omaa luokkaansa, mutta kyllähän nämä norjalaisetkin hääseremoniat kovasti suomalaisista poikkeavat. Hääseremoniat ovat valtavan mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen ollut kerran kreikkalaisissa häissä. Kirkossa meinasin huutaa vieraille, että suu kiinni täällä ollaan häissä. Puhuivat koko toimituksen ajan! Muuten oli oikein kivat häät ja tanssi jatkui pitkälle yöhön.

      Kerro joskus norjalaisista häistä!

      Poista
  8. Mistä sitä rahaa riittäkin? Me menimme naimisiin, kun oltiin köyhä opiskelija ja köyhä opiskelun aloittaja. Morsiamen vanhemmat (siis minun) ei pystyneet maksamaan mitään. Eikä tasapuolisuuden nimissä pyydetty sulhasenkaan vanhemmilta. Saatiin vanhemmat, ystävät ja venhempien ystävät talkooapuun. Tehtiin tarjottavat itse ja koristukset kerättiin tyttöjen kanssa metsistä. Anoppi tinkasi puutarhalta jämäkukat koristeeksi. Ystävät panostivat ohjelmaan. Yksi ystävä lainasi puvun minulle. Ja oli niin niin ihanat häät, että:D. Koti "sisustettiin" kodeista haalituilta ja kirppareilta ostetuilla kalusteilla. Pesukone tuli häälahjaksi. Hyvin kelpasi. Turkissa morisusparille ostetaan koko koti valmiiksi. Uutena tietenkin. Se on vanhemmille ihan hirmuinen taloudellinen panostus. Sitten olenkin kuullut niitä itkuisia puhelinsoittoja, kun vanhemmilla vain ei ole mistä ostaa. Ja ostetaan silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuollaisia häitä tännekkin enemmän ja samoin talkoohenkeä. Leivo sinä kakku, niin minä siivoan juhlatilan ja teen kukkakoristeet....

      Rahan riittämistä minäkin ihmettelen. Uskon, että osa hoituu pankkilainalla, jota sitten maksetaan vuosia.

      Sääli,jos lapsen häiden takia vahnemmat saavat harmaita hiuksia ja kärsivät taloudellisesti. Välillä tuntuu, että häiden päätarkoitus on päässyt unohtumaan: kaksi ihmistä lupaa rakasta myötä- ja myös vastoinkäymisissä.

      Poista
  9. Mielenkiinnolla luen näitä "paljastuksia" sikäläisestä kulttuurista. Mietin vain monikohan meidänkin häihin olisi jättänyt tulematta jos ruuat olisi pitänyt maksaa itse :) ja siihen vielä lahja päälle :) Paras kohta oli kyllä kakun säästäminen ristiäisiin :) jään suurella mielenkiinnolla odottamaan jatkoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain iltakutsulaiset jäävät ilman ruokaa, joten kyllä sillä päiväkutsulla (ja arvokkaalla häälahjalla) irtoaa ruokaakin.
      Lahjat ovat kyllä arvokkaita, mutta iltakutsulla pienempikin lahja riittää. Meillä on työkavereiden häihin ollut keräys töissä, joten ei tarvitse lahjasta huolehtia.

      Hedelmäkakku säilyy pitkään. Ennen (ehkäisyähän ei kirkko hyväksynyt eikä viralliesti hyväksy vieläkään) vauva syntyi jo vuoden sisällä häistä, jos siis kaikki meni niin kuin piti... No, tuosta hääkakusta en pidä uutena, mutta pelkkä ajatuskin vuoden vanhasta kakusta...No thanks!

      Poista
  10. Nyt pääsin jatkamaan lukemista ja mielenkiinto säilyy edelleen! Voisi kuvitella, että häähumussa alkaa jo burn outkin olla lähellä ;-)

    Serkkuni ja vaimonsa ovat muuten "irlantihulluja" ja heillä oli taannoin käytössä nuo leikkimielisesti nimeämäsi A- ja B-luokan kutsut. Lähisuvulle ja lähimmille ystäville A-kutsu eli helahoito ja sitten kavereille ja ei-sukulaisille se ns. B-kutsu.

    Jatkoa siis odotellaan ilolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupassa on siis käyty ja jääkaappi täytetty! Tervetuloa takaisin häähumuun.

      Ai, teillä on irlantihulluja suvussa. No, se selittää kutsut. Minä tykkään näistä B-luokan kutsuista. En oikein jaksa koko päivän kestäviä häitä, joten iltakutsu on ihan tervetullut. Ainut ongelma on se, että olen iltauninen, joten pitää ottaa päiväunet, että jaksaa.

      Jatkoa seuraa ensi viikolla!

      Poista
  11. me memtiin naimisiin ihan salassa kahdestaan, äitiysmekossa

    VastaaPoista
  12. Vastakohdaksi: itse menin uudestaan naimisiin nelisen vuotta sitten, pyysimme itse tehdyissä kutsuissa pelkästään rahalahjoja (jos joku halusi lahjan ostaa), vihkiminen oli maistraatissa, juhlat täkäläisellä rugby-klubilla. Valokuvaajakaveri otti perhekuvat läheisessä kauniissa puistossa. Työkaverini poika oli dj:nä, toinen tuttu teki tosi hyvän seisovan pöydän, toinen työkaveri leipoi maan mainion hääkakun, ja itse koristelimme hääpaikan kynttilöin ja kuvin. Koska vieraita oli vain 30, saatoimme julistaa "baari on auki" ja tarjota juomat tiettyyn summaan asti.Ilta päättyi hurjiin diskotansseihin eikä lasku kaatanut talouttamme.

    Suomessa toteutimme toiset juhlat (en halunnut että kumpikaan suku joutuu maksamaan matkoja), vuokrasimme ulkoilumajan, jossa oli pitopalvelu, omat musiikkilaitteet ja kaikkein hellyttävintä; sukulaiseni ja lapseni koristelivat aika ankean juhlapaikan puutarhakukilla! Yksi siskoistani oli vuokrannut vanhan avoauton, jolla saavuimme tyylikkäästi juhlapaikalle ja minä sain kukkaseppeeleen "Sä kasvoit neito kaunoinen"-laulun säestyksellä. Tilanteesta otetuissa kuvissa olemme molemmat kovin itkettyneen näköisiä, mutta se oli vain liikutusta! Ainoa minkä tekisin nyt toisin olisi se, että olisi ollut hienoa jos kaikki olisivat voineet jäädä paikalle yöksi ja olisi vielä aamullakin ollut aikaa tavata ihmisiä, joita en ollut nähnyt 30 vuoteen! Häät olivat meidän näköisemme, irkkujuhlat täällä ja suomalaiset bileet Suomessa, ja lahjakassasta jäi vielä ylimääräistä häämatkaan Ahvenanmaalle!

    Joskus tuntuu, että ainakin Irlannissa häistä tulee kuin jotain elokuvan tekoa, jossa pääosan esittäjät ovat niin stressaantuneita ja jännittyneitä että eivät ole yhtään luonnollisia edes vihkikuvissa.Kaiken lisäksi kuulee usein ihmisten harmittelevan hääkutsuja, kun ne merkitsevät vain rahanmenoa ja tylsää iltaa! Eli miksi kutsua niin paljon ihmisiä, jotka eivät edes tunne hääparia kunnolla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos tästä kommentista. Hienoa, että toisinkin voi toimia ja tuloksena on kivat ja ikimuistoiset häät x 2. Varmasti vieraatkin viihtyivät!

      Niin, kaiken tuon suunnitelun jälkeen paineet päivän onnistumisen suhteen ovat kovat. Kyseessä on kuin joku näytelmä, jossa kaikilla on omat roolit. Morsian on hermona, että kaikki varmasti menee suunnitelman mukaan, eikä pysty rentoutumaan edes hääkuvissa.

      Hääkutsu on monelle suoranainen painajainen, sillä niin kalliiksi yksi päivä voi vieraalle tulla.

      Poista
  13. Uskomattoman mielenkiintoista! Olen tällainen blogisi hiljainen seuraaja ja nyt on vaan pakko kommentoida. Olen useita vuosia ollut hyvin kiinnostunut ylipäätään vieraasta kulttuurista ja (salaa) rakastan häitä, niin nämä postaukset tuntuvat oikeilta henkirei'iltä. Ja kun ei tällaista tietomäärää ja tarkkuutta kuule oikein mistään muualta. Eli kiitos, kiitos, kiitos paljon että jaksat nähdä vaivaa ja kertoa meille lukijoille sikäläisestä kulttuurista asioita jos toisiakin! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin hienoa, että tulit kommentoimaan. Toiseksi kiitos kannustavasta kommentistasi. On mukava, että lukijat ovat kiinnostuneet sepustuksistani. Olen viime aikoinan miettinyt paljonkin näitä irlantilaisia häitä, joista tavallaan pidän ja joita toisaalta en oikein ymmärrä. Tämä rahapuoli jaksaa ihmetyttää vuodesta toiseen.
      Näiden postausten tekeminen on minulle se henkireikä, vaikka joskus niihin menee yllättävän paljon aikaa.

      Poista
  14. Tuo pröystäily asujen suhteen tuntuu olevan aivan sama kuin Yhdysvalloissa, joista näkee hurjia hääreportaaseja televisiosta.

    Kyllä täälläkin panostetaan tarjoiluun. Olen viimeksi ollut erään pariskunnan häissä, joissa oli englantilainen etiketti kaikkine sääntööneen, paitsi minä sain pitää lapsuudenystävälleni villin puheen;-) Oli hemmetin kuuma päivä ja sitä hattua sitten vain piti pitää päässä. Oli kiva miettiä loppuiltaa täysin litsahtaneilla hiuksilla. Ei mitään hotellia likellä, sillä rikkaan suvun entinen kotiranta oli kokonaan varattu häihin ja kaikki tiet rannalle oli ulkopuolisilta suljettu.

    Oli iltapalaa, mutta oli myös yöpala, joka oli kaurista ja siihen sopivia salaatteja, jotka tarjottiin tuohilautasilta! Viini tarjoilu edelleen pikkutunneille...

    Minusta lahjasumma ei-sukulaiselta kuulosti paljolta, jos se on 250 euroa, mutta ehkä niillä maksetaan sitten häitä jälkikäteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vain kuvitella kuinka hauskan puheen pidit. Tuossa jo mainitsinkin, että hattuja täällä näkee nykyisin vähemmän. Kukkakoristeet ja höyhenet ovat suosiossa. Hattu on kyllä ongelmallinen, kun sen ottaa pois päästä niin näky voi olla aika lättänä!

      Kyllä nämä lahjarahat taitavat mennä aika suurelta osalta kattamaan kuluja. Jossain hääohjelmassa kerran oli laskettu, että kuinka paljon pitää kutsua vieraita, että häät maksavat itse itsensä. 250.00 on minusta aivan liikaa, enkä tuollaista summaa kyllä suostuisi antamaan.

      Jouduimme käymään Englannissa asuessamme monta kertaa häissä täällä Irlannissa. Niille tuli kyllä hintaa, kun maksoimme tietysti lennot, vuokrasimme auton, hotellin, asut ja sitten reilu lahja... Onneksi nykyisin häitä on harvakseltaan!

      Poista
  15. Aivan ihanaa, kun olet jaksanut nàin tarkasti kirjoittaa hàistà. Huomaan, ettà tààlà Italiassa on aikalailla samantyyppisià hàità kuin siellàkin. Puvut vieraillakin on tosi upeita ja alipukeutujia harvemmin lòytyy. Leikkejà tààlàkààn ei harrasteta vaan ohjelma on se monen monen ruoka-annoksen syòminen. Rahaa annetaan lahjaksi ja mielestàni myòs todella paljon, vàhintààn 150euroa ja sekin alkaa kuulostamaan jo aika vàhàlle. Hotellia vieraat tosin harvemmin maksavat. Useinmiten on mahdollisuus pààstà kotiin yòksi. Viinit on onneksi maksettu, mutta luulen ettà juomakulttuuri poikkeaa hieman Irlannissa ja tààlà Italiassa..nyt menen innolla tuohon kolmososioon :D Kiitos nàistà vielà kerran :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kun kiva, että olet nauttinut lukemastasi. Kyllä 150.00 on minusta aika suuri summa lahjarahaa. Helpottaa vähän, jos pääsee yöksi kotiin.
      Juomakultuurissa on varmasti eroja! Jos täällä saisi juoda viiniä ja olutta niin paljon kuin haluaisi, niin siitä ei hyvää seuraisi. Siis joisivat ravintolan kuiviin alta aikayksikön.

      Poista
  16. Kiva oli tätä lukea.
    Mä olin kerran Irlantilaisissa häissä, tosin se oli siviilivihkiminen. Vieraita oli muutama kymmen ja olimme kaikki todistamassa vihkimistä. Siitä siirryimme hotellille illallistamaan ja pitämää puheita.
    Olivat oikein kivat häät, vaikka niissä ei mitään kovin erityistä ollutkaan ... :)
    Toki olen 'sivusta' seurannut monien irkkujen hääjärjestelyjä. Eniten mua ihmetytti morsiusneitojen 'brides maids' määrä! Parilla ystävälläni oli molemmilla 6morsiusneitoa! Ja heillä kaikilla samanlainen asu - vaikka sama väri ja malli ei todellakaan jokaiselle sopinut ... ;) Yksi työkaverini puhui häistään ja järjestelyistään varmasti kaksi vuotta! Mahtoi olla 'tyhjä olo' sitten häiden jälkeen .... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä niin oikeassa noista morsiusneitojen puvuista. Ilmeisestti malli valitaan hoikimaan mukaan, ja muut saavat sitten vain tyytyä kohtaloonsa. Muutekin välillä ihmetyttää, että miksi valitaan hihaton puku, joka ei todellakaan sovi kaikille morsiammille. Onneksi nyt on muoti jo muuttumassa, ja toivottavasti hihat, edes pienet sellaiset tulevat kunnolla muotiin.
      Kyllä siinä työkaverit alkavat jo vähitellen karttelemaan, kun yksi vaan suunnittelee häitä vuodesta toiseen. Mistähän osaisi edes puhua, kun häät ovat ohi? No, sitten niitä voi kai muistella seuraavat kaksi vuotta!!!!!!!!!!

      Poista
    2. Eikun sitten puhutaan häämatkasta, johon ainakaan nämä mun mainitsemat työkaverit eivät sitten mun mielestä satsanneet ollenkaan. Toinen pari oli Aya Napassa ja toinen Ibizalla ... OMG!! Kauheat ryyppybilerällästys -kohteet valittu! :O

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!