tiistai 7. elokuuta 2012

Viisi pientä serkkua ja Rock of Cashel




Irlantia parhaimmillaan. Näkymä Rock of Cashelista. Toisen linnan rauniot.


Meillä ei ollut pitkäksi viikonlopuksi mitään erityistä ohjelmaa. Minä odottelin rantakelejä, edes yhdeksi päiväksi - turha toivo! Sitten sunnuntaina soi puhelin, ja pian meille tuli oven täydeltä pieniä serkkua, pitkästä aikaan kylään. Kyllä, heitä on viisi: vanhin 9 v, pienin 3, eikä kaksosia. Toiseksi pienin istahti ison serkunsa viereen ja puhui hänelle kaksi tuntia yhteen putkeen. Kaikkia tärkeitä asioita. Eikä pojista vanhempi voinut kun nauraa. Juniori puolestaan potki palloa toisten kanssa, ja päivä kului nopeasti. Minä kannoin lounasta pöytään, ja kaikki söivät uskomattoman kiltisti! Yksi serkuista kysyi moneen kertaan, että onko teillä leikkihuonetta. Juniori yritti selittää, että kyllä meillä sellainen on, mutta siellä ei ole enää leluja. Serkku-parka kysyi sitten, että minne ne lelut ovat menneet? Ei auttanut selitykset, että meillä ei enää kukaan leiki leluilla. Ihme paikka, kun kaikki lelutkin ovat hävinneet...

Serkut olivat lomamatkalla (ihan kyllä vanhempiensa kanssa, eivätkä keskenään), ja pyysivät meitä maanantaina käymään vuokraamassaan mökissä. Ajelimme sinne, ja lähdimme koko porukalla tutustumaan kuuluisaan nähtävyyteen Rock of Cashelin kivilinnoitukseen. Maisemat olivat, pilvistä säästä huolimatta, upeat ja otimme osaa myös opastetulle kiertokävelylle. Välillä laskimme "lampaat",  ja kaikki olivat tallella. Juniori ketteränä juoksi pienimpien perässä, ja viimein otti vilkkaimman reppuselkäänsä. Pysyi ainakin tallessa!  Mukava ylimääräinen vapaapäivä, piristävässä seurassa. Kun illansuussa palasimme kotiin, olimme mieheni kanssa aivan loppu. Emme ole tottuneet näin liikkuviin vieraisiin!

http://www.cashel.ie/

Tässä teille kuvia itse linnoituksesta. Käykää ihmeessä tutustumassa, jos joskus liikutte Irlannissa.















Tyypillinen kelttiläinen risti.

12 kommenttia:

  1. Tuollaisista kohteista tykkään! Taisi olla irlantilaisia elohopeita ne teidän serkut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaakin, sinulle varmasti ihan oikeanlainen vierailukohde. Serkut pitivät huolta toisistaan, mutta kyllä siinä aikuisetkin saivat olla tarkkana. Uskomattoman vikkeliä, etenkin kolme pienintä poikaa.

      Poista
  2. Tuo teidän kohteenne kuulostaa paljon paremmalta kuin se suosittu Blarney castle jossa me käytiin (ja kun ei nuoltu sitä kiveä niin ei tullut edes sitä gift of gab). Jokseenkin kaupallista, mutta olihan siellä kaunistakin.

    Muuten noista sinun kuvista tuli mieleen edesmennyt John O'Donohue. Hänestä oli hyvin symppis ohjelma tv:ssä jokunen viikko sitten. Miten kauniisti hän puhuikaan; the Art Of Developing a Beautiful Mind. Poissa muttei unohdettu.
    http://www.johnodonohue.com/about

    Kiitos sinulle, vihreatniityt tästä kauniista blogistasi!
    Elokuun terveisiä Teksasista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Blarney Castle on kyllä aikamoinen turistirysä. Eihän siitä linnasta ole juurikaan mitään edes säilynyt. Siellä muuten on AINA paljon amerikkalaisia turisteja.

      Minulle tämä John O'Donoghue on täysin vieras, mutta käyn lukemassa tuosta linkistä.

      Toivottavasti tiellä helteet jo pian helpottavat. Me vaan edelleen odotamme kesän alkamista. Ei tästä tule tänä vuonna valmista.

      Ja kiitos itsellesi, kun käyt täällä lukemassa ja kommentoimassa.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Olisi näyttänyt vielä upeammalta, jos olisi aurikon paistanut, oikein kunnolla. No, ei pasta täällä ei, joten tyytyminen on muutamaan kuivaan tuntiin päivässä.

      Poista
  4. Upeita kuvia! Ihan mun näkönen paikka ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä ne rauniot odottavat vierailijoita. Sateella en suosittele, mutta kuivana päivänä aivan mahtava paikka.

      Poista
  5. Näyttää justiinsa sellaiselta Irlannilta, jonka tahtosin nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotekinkin minusta tuntuu, että saisit täältä paljon upeita kuvia. No, ilmoita kun rantaudut ja lähden oppaaksi.

      Poista
    2. Rantautuminen on juuri se juttu. Sinne tulossa on yksi meri välissä. Ehkä siksi on vaikeampi päästä lähtemään... Mutta jos joskus pääsemme matkaan, otan takuulla yhteyttä.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!