maanantai 21. toukokuuta 2012

Mitä on kiire?

Jos joku sana on kärsityt inflaatiota, niin se on kyllä kiire.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiire

En ollenkaan väitä, että eikö kiirettä ole olemassa. Työpaikoilla odotetaan aina vain parempaa tulosta. Aikatalut on vedetty tiukoiksi, työntekijöitä vähennetään, kuukauden tavotteita nostetaan, vastaukset ja tarjoukset on oltava valmiina heti. Sähköpoistiin syytää vastattavaa, eikä "inbox" näytä toisilla koskaan tyhjenevät. Kannettava tietokone tarkoittaa sitä, että töitä voi jatkaa kotoan vielä illalla, ja kännyköiden myötä tavattavissa on oltava 24/7. Pitkä työpäivä on usein vielä höystetty pitkillä työmatkoilla. Eikä kiire lopu siihen, että painaa työpaikan oven kiinni. Harva, ainakaan perheellinen,  kaatuu kotona sohvalle. Pitää laittaa ruokaa ja tehdä välttämättömimpiä kotitöitä. Säälin niitä, joita työpaikan kannettava katsoo syyttävänän olohuoneen pöydältä. Eikä nyt puhuta Facebookin päivittämisestä!

Sitten on sellaista itsetehtyä kiirettä, jonka piikkiin pistetään nykyisin moni asia. Sillä selittyy tekemätön kotityö, soittamaton puhelu, ostamaton lahja, sotkuinen varasto, ei-toteutunut vierailu... Oikeastaan kiireen varjolla on todella helppo ratsastaa. Kiire-kortin voi lyödä pöytään tilanteessa kuin tilanteessa. Olenkin tullut siihen tulokseen, että  kiire-sanaa pitäisi käytää vain, ja ainoastaan silloin kun on ihan oikeasti kiire. Nimittäin pian käy niin, että kaikki on kiireen vikaa, eikä sitä oikeaa kiirettä enää kukaan tunnista

Sekin pitää muistaa, että jokainen näkee kiireen erillä tavalla ja omasta vinkkelistään. Joku ainaista kiirettään valittava, ei välttämättä ole mielestäni ollenkaan kiireinen. Tai sitten ihmettelen ihmistä, jonka 24h mahtuu vaikka mitä, ei hän koskaan valita kiireestä.  Meillä kaikilla on paljon asioista, jotka on pakko hoitaa. Kun pakolliset tekemiset karsitaan, niin sitten jäävät jälelle ne omavalintaiset. En suostu uskomaan sitä, että kenelläkään meistä on aina kiire. Kuinka moni haluaa myöntää, että joku asia jäi tekemättä, koska ei vaan huvittanut tai yksinkertaisti unohti koko asian? Tai vielä harvempi suostuu sanomaan, että tilalle tuli ”parempi tarjous” ja mielekkäämpää tekemistä. Kiireeseen kyllä vedottaan, mutta syy saattaa kyllä olla joku ihan muu kuin tämä kuuluisa kiire. Takkuileeko oma organisointikyvyky?  Olisiko aikatauluissa parantamisen varaa?  Aikaa olisi, mutta jotenkin se vaan valuu haahuillessa hukkaan.

Toisilla taas on omasta mielestään kova kiire, vaikka aikatalut on itsetehtyjä, eikä ulkopuolisen määräämiä. Elämä pyörii omien tarkkojen rutiininen ympärillä, eikä niistä voi joustaa. Pitää syödä  aina kello 17.30. Lapsen välipala pitää nauttia klo 14.15. Televisiosta pitää katsoa tietyt sarjat, tietyyn aikaan (vaikka ne voisi ihan hyvin katsoa myöhemmin netistä). Lenkillä pitää käydä klo 19.00.  Talo siivotaan aina perjantaina tai kaupassa on käytävä tiistaina ja torstaina.  Harvoin vierailevaa ystävää ei voi tavata  keskiviikko iltana, koska silloin on jumppa. Jumpaa ei tietysti voi jättää väliin, mutta tapaamisen voi. Ja kiire on ja kova!

Välillä otan itseni  puhutteluun tästä kiireasiasta. Minulla on aikaa, mutta se on pieninä pätkinä siellä ja täällä. Itse voin päättää miten tehokkaasti tai tehottamasti nuo tunninpätkät käytän.  Päiviini  mahtuu paljon kaikenlaista, mutta ihan turha on aina kiirettä syyttää ja siitä marista. Ehdin blogiin, koska tämä on minun oma juttuni ja haluan täällä käydä. Se mikä on "tekemättömien asioiden"- listalla alkupäässä, ei ihan oikeasti olekkaan niin tärkeää ja kiirellistä. Omista ruutiineista voi joustaa, ja niin mielestäni pitääkin. Tässä minulla on aikankin vielä paljon opeteltavaa!

Mitä mieltä te olette kiireestä? Kuinka paljon siihen voi itse vaikuttaa? Käytetäänkö sitä nykyisin törkeästi tekosyynä?




19 kommenttia:

  1. Minua ei kiire vaivaa. Tyopaivani on 7-tuntinen, tyomatkoihin kuluu n.40 min joka suuntaan. Lapsia ei ole, vain mies huollettavana :) . Toita en tuo kotiin. Periaatteessa on yhteys tyopaikan koneeseen ja mailiin, mutta niita aniharvoin kaytan. Yleensa vaan jos olen sairaana kotona ja jotain tosi kiireellista ilmaantuu. Harrastuksetkin ovat kaikki sellaisia etta niita voi tehda milloin vain. Silti ei jaa mitaan "tylsaa, mitas ma nyt tekisin" aikaa. Usein ihmettelen miten monet ihmiset ehtivat niin paljon pitkien tyopaivien ja lasten ja harrastusten kanssa. Kuin kai valitsee itselleen sopivan elaman. Jotkus myos hehkuttavat silla ainaisella kiireellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla näyttää olevan elämä järjestyksessä. Sopivasti kumpaakin työtä ja vapaa-aikaa. En ymmärä ihmisiä, jotka tekevät harrastuksilla itselleen stressin. Minäkin jaksan ihmetellä kuinka toiset tekevät pitkää päivää töissä, sitten hoitavat lapset, kodin ja ehtivät vielä harrastkuksiinkin. Jotkut tehopakkauset tämän kaiken päälle vielä opiskelevat. Ei onnistuisi minulta.
      Kiire tosiaankin on toisille huorastaan kerskumisen aihe. On niin tärkeä henkilö, että pitää olla joka paikassa. Muuten ei tule mistään mitään!

      Poista
  2. Ja sitten on niitä, jotka ovat aina "kiireisiä", koska he haluavat tehdä vaikutuksen. Katso, olen tärkeä ja korvaamaton - minulla on aina kiire! Ja kuitenkin he ovat itse kiireensä järjestäneet.

    Joskus kiire voi myös olla huonoa aikatauluttamista. Etenkin vapaa-ajan kiire on lähes aina oma "syy". Ei kaikkea ole pakko sulloa samalle päivälle. Minuun ihminen, joka kertoo olevansa kiireinen, ei tee vaikutusta, vaikka eittämättä niin toivookin. Minulle kiire ei ole synonyymi tärkeydelle.

    Itse olen pompannut pois oravanpyörästä. Ei minulla siellä oravanpyörässäkään kiire ollut, paitsi joskus töissä. Onneksi ei kuitenkaan koko ajan ja olen aina ollut hyvä organisoija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä niin totta, että kiireellään kerskuva yrittää tehdä usein vaikutuksen. Ei ole aikaa kenellekkään, kun on niin kova kiire. Toiset suorastaan haalivat itselleen lisää luottamustoimia, harrastuksia jne. Sitten "valitetaan" kuinka on kova kiire koko ajan. Oman vapaa-ajan käytöstä yleensä voi päättää itse. Silloin on myös itse kiirestään vastuussa. Joillakin kiire on kyllä osittain sitä, että ei osaa järjestää tekemisiään eikä aikataulujaan.

      Poista
  3. Minusta ihmisellä on aikaa siihen minkä hän näkee tärkeäksi. Sen jälkeen voisi reilusti sanoa, että "tätä asiaa en näe itselleni tärkeänä tässä vaiheessa elämää", eikä vedota kiireeseen. Olen siis justiinsa samaa mieltä, että kiire on nykyajan mantra jota hoetaan ihan liikaa. Ja uskotaan siihen itsekin. Jos minulla on kymmenen minuuttia aikaa ja tapaan jonkun ihmisen kadulla. Toivon, että voisin käyttää sen ajan pysähtymällä ja keskittymällä siihen ihmiseen. Enkä käytä kymmentä minuuttiani kertomalla, että "mun pitää kyllä ihan just mennä, sillä sua tärkeämmät asiat odottaa." Eli, kun aikaa on, vaikka viisi minuuttia, kannattaa käyttää se hyvin. Pysähtyä ja nauttia. Unohtaa kiire ja muu meno. Olla tässä ja nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tekisi mieli sanoa ainaista kiireyttään valittavalla, että jos lopettasit tuon valittamisen ja selittelyn, niin saisit monta tekemätöntä asiaa tehtyä!
      Oikeassa olet, että kun tarpeeksi kauan aisaa jauhaa alkaa itsekkin uskomaan, että on kova kiire, vaikka ei olisikaan. Nytkyisin on muotia olla stressaantnut ja kiireinen. Sellainen joka myötää, että ei ole kiireinen on ilmeisensti sitten laiska tai saamaton.
      Minulla on nyt jo parin viikon ajan ollut paljon aikaa. Poikien kuskaus on loppunut kesäksi. Ihan tässä on pitänyt opetella vaan iltaisin olemaan kotona. Alku vuosi oli aika rankkaa henkisesti miehen työkuvioiden takia, joten nyt annan itseni vetää henkeä.

      Poista
  4. Olipas kiva postaus. Itse nyt toipilaana kotona ilman kiirettà yhtààn minnekààn. Mà oon kyllà sità mieltà ettà kiire on itseaiheutettu kàsite. Kaikilla on toki joskus kiire, mutta sellainen jolla on aina kiire on kyllà sen ihan itse aiheuttanut omilla huonoilla valinnoillaan. Tààllà Italiassa ollaan tosi huonoja organisoimaan asioita. Kiire saaadaan aikaa mihin tilanteeseen vain ja silti kiire ei lopulta ole minnekààànn :D Kaikki on niin suhteellista ja niin erilaista toisesta suunnasta katsottuna..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, paljon on kyllä itsestä kiinni, miten aikatalunsa järjestää. Ei joka paikassa tarvitse olla, eikä kaikkea mahdollista harrastaa. Irlantilaisilla olisi myös paljon opittavaa miten hommat hoituisivat helpommin!

      Poista
    2. Unohtui tuossa sanoa, että take care ja älä kiirehdi mihinkään. Hiljaa hyvää tulee!

      Poista
  5. Minulla on hirveän paljon tekemistä ja suurin osa ihan omaa syytäni. Teen kaiken kuitenkin mielelläni ja siksi en ihmeemmin stressaannu, vaikka joskus on kiire. Työ vie minulta hieman viikosta vaihdellen 35-45 tuntia - työmatkat noin 10 minuuttia suuntaansa. Loppuaika on omistettu kuoroille, liikunnalle ja kotihommille. Ehkä olen jossain määrin tyypillinen opettaja, että laadin itselleni aikataulun, jonka mukaan laitan hommat toimimaan ja niinpä ehdin kohtuullisen helposti tekemään kaiken.

    Nyt on kuitenkin huomioitava se, että minulla ei ole enää pieniä lapsia. Niinpä en joudu viemään enkä hakemaan, en joudu seisomaan ratsastusmaneesin vieressä tai istumaan musiikkiopiston eteisessä, minun ei pidä lähteä perjantai-iltana puolenyln aikaan hakemaan nuorisoa jostain diskosta tai vastaavasta. Silloin kun lapset olivat pieniä/nuoria, minulla oli runsaasti ongelmia ajan käyttämisen kanssa ja todella joskus oli hillitön kiire ja siitä taas seurasi kiukkustressi.

    Lasten kuviot ohjaavat elämää siis melkoisesti - näin uskoisin...kiire hellittää, kun lapset kasvavat ja muuttavat pois. Ehkä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin uskon, että aikatalut helpottavat suunaattomasti arkea. Pistän kaikkien menot ylös, ja sitten tiedän missä pitää olla ja milloin. Pojille opetin, että keittön seinällä roikkuvaan vihkoon pitää laittaa kaikki pelit ylös. Sielä sitten sumplin, että kuka viedään ja minne. Osa-aikatyön takia pystyn kuljettamaan, muuten ei tulisi yhtään mitään. Mies kun on viikot pois.

      Nämä myöhäiset hakumatkat ovat minulle uutta. Olen iltauninen, joten mielelläni en enää kovin myöhään lähde minnekkään. Toisaalta hyvä, kun käy itse hakemassa kotibileistä, niin ainakin näkee että missä mennään ja poika tulee varmasti kotiin ehjänä!

      Poista
  6. Olen hoksannut et paras tehdä yksi asia kerrallaan, vaikka ei välttämättä valmiiksi... eikä hiuksia kannnata halkoa, siitä se kiire.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jos on monta projektia kerralla menossa, ei saa yhtäkään niistä valmiiksi.

      Poista
  7. Toki kiirettä voi vähentää hyvällä priorisoinnilla, mutta ei sekään aina auta. Valitettavasti suurin osa minun työstäni on sellaista (ei juuri nyt tällä hetkellä, mutta taas syksystä lähtien), että en pysty määräämään omasta kalenteristani, vaan se täyttyy työhön liittyvistä erilaisisa velvollisuuksista, joita en voi valita pois enkä voi myöskään niiden ajankohtiin vaikuttaa aina. Enkä todellakaan voi tehdä yhtä asiaa kerrallaan, kun ne asiat eivät aina riipu yksin minusta. Mutta ikävät asiat voisi aina tehdän ensin.

    Olen sitä mieltä, että osasyy tämän päivän kiireeseen on netti, sähköposti ja muut. Sähköpostin avulla meidät oletetaan olemaan aina tavattavissa, vastaamaan suurin piirtein puolessa tunnissa. Pieni yksittäinen sähköpostilla asian hoitaminen voi keskeyttää keskittymisen johonkin laajempaan asiaan. Jne.

    Mutta lomalla ei saa olla kiirettä eikä aikatauluttaa sitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan elävästi sen ajan, kun siirryttiin teleksistä faksiin. Olin toissä tosi kiireisellä matkanjärjestäjällä, jossa asiakkaat tulivat linjoja pitkin, jos tarjous ei ollut pöydällä nopeasti. Minusta oli jotenkin rentouttavaa, kaiken kiireen keskellä sai seisoa faksin ääressä ja odottaa, että se hitaasti meni läpi. Edes sen hetken sai olla rauhassa. Nyt pitää olla koko ajan tarkastamassa sähköpostia, eikä voi edes sanoa, että en vielä ole saanut faksiasi. Asioiden pitää hoitua hetkessä, ja se ei tosiaankaan ole aina mahdollista. Kun saa vastauksen lähetettyä, tulee 5 min kuluttua taas sähköpostia samalta henkilöltä ja lisää kysymyksiä!
      Minulla on nykyisin leppoisa työ, mutta hyvin muistan ne ajat, kun koskaan ei saanut "kaikkia" töitä tehtyä. Ainainen kiire, ja vaikka parhaansa yritti, niin sekään ei riittänyt. Lontoossa vielä oli kiusana pitkät työmatkat täpötäysissä metroissa ja junissa. Kun illalla myöhään saavuin kotiin, en jaksanut tehdä juuri muuta kuin syödä. Onneksi ei ollut lapsia! Sitten vielä meidän oletettiin käyvän hotellien yms kekkereissä iltaisin. Ihan kivaa silloin tällöin, mutta ei montaa kertaa viikossa. Päivä saattoi venyä 23.00 asti, ja aamulla taas piti olla pireänä toimistolla.

      Poista
  8. Minulla on eräs tuttava Suomessa, joka aina yhteyttä ottaessani sanoo: "Just nyt on kauhea paine päällä, hirveesti töitä ja menoja..." Sama repliikki on toistunut jo 15 vuoden ajan! Enkä ota kovin usein yhteyttä. Minulle häneltä liikenee ehkä tunti aikaa kerran kesässä, silloinkin hän heti sanoo, mihin asti hän voi olla seurassani. Ellei hän olisi niin hyvä nuoruudentuttu, en viitsisi edes ottaa yhteyttä. Miten jollakulla voi aina olla kiire? Eräs hänen työkaverinsa kertoi että häneltä paloi lopullisesti pinna, kun k.o. tyyppi soitti hänelle juhannusaamuna jostain "kiireellisestä" työasiasta. Ei edes noteerannut juhannusta! Arvelen, että tällaiset ihmiset pakenevat jotain, pelkäävät pysähtyä, viettää aikaa perheensä kanssa, lomailla...työ on koko heidän itsetuntonsa.

    Minulle on koittanut luppoaika lasten kasvettua, kuten Sakellekin. Aikaa on vaikka mihin. Se on ihanaa! Oikeastaan kotiäitinä ollessa ei suoranaisesti ollut kiire, vaan vain aina työtä eikä koskaan taattua aikaa itselle, ja jatkuvia keskeytyksiä.Kunnioitan näitä nykyajan superäitejä jotka valvovat öitä lasten kanssa ja tulevat töihin meikattuna ja organisoituna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on Suomessa tuttavia, joiden tapaaminen on aina kovin vaikeaa. Viimein sain tarpeekseni, ja nyt en enää viitsi edes ottaa yhteyttä. Olen lomalla niin lyhyen ajan, että en enää suostu tuhlaamaan aikaani järjestelyihin. Ilmeisti eivät haluakkaan tavata, joten olkoon.

      Olen ollut kotiäitinä kahteen otteeseen kaksi vuotta kerrallaan ja olen kanssasi samaa mieltä, että silloin ei ollut kiire. Tekemistä kyllä oli ja välillä se oli sellaista samojen rutiinien toistamista (ja juuri noilla keskeytyksillä höystettynä). Superäitejä jaksan minäkin ihmetellä. Toisilla on enemmän virtaa kuin toisilla.

      Poista
  9. Se jolla on ikuinen kiire myöhästyy elämästä ...

    ...mutta on vaikeaa kun 24H:iin pitää nykyään mahduttaa ihan älyttömästi ...

    Tsemppiä meille kaikille ja toivotaan kiireettömiä nautinnollisia hetkiä myös! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eiköhän tärkeintä ole, että välillä osaa olla tekemättä mitään. Sitten selviää kiireestäkin kunnialla. Ei sille aina mitään voi!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!