tiistai 6. maaliskuuta 2012

Lukunautinto x 2 ja kipeä niska

Tiedän, sängyssä ei saa lukea. Jos lukee, niin niska kipeytyy. Luin kuitenkin. Peräti kaksi Victoria Hislopin paksua kirjaa. Tulos: olen taas vähän viisaampi, ja niska oli kipeä, tosi kipeä. Venyttelin, pyörittelin olkapäitäni, täytin kuumavesipulloa ja kärsin. Oliko se tämän arvoista? Ehdotomasti kyllä. Lukunautionto ei ole lukunautinto nojatuolissa istuessa. Pitää lötkötellä omassa rakkaassa sängyssä, ja mielellään kissa jalkopäässä lämmittämässä. Villasukat tietysti jalassa, siis minulla ei kissalla ja torkkupeitto päällä. Toiset kärsivät kauneutensa takia, minä lukemisen.

Victoria Hislop taitaa olla Suomessa vielä aika tuntematon kirjailja. Tietääkseni hänen kirjoittamista kirjoistaan ainoastaan Saari (the Island) on käännetty Suomeksi. Saarea en ole vielä lukenut, mutta se on listalla seuraavana, kunhan saan ensin Maeve Bincyn novellikokoelman loppuun. Nuo kaksi mainitsemaani kirjaa olivat the Thread (ketju) ja the Return (paluu).

The Thread  valottaa, ainakin minulle vierasta, Kreikan lähihistoriaa. Kaikkihan me olemme lukeneet antiikin Kreikasta. Unohdetaan akropolikset, skorateet ja afoditet. Tapahtumampaikka on Thessalonikia, ja kirjan tarina alkaa 1910-luvulta ja jatkuu aina nykypäivään. En edes yritä kertoa teille tuota monimutkaista ja veristäkin tarinaa, jota myös taitavat ompelijat ja käsityöläiset taidoillaan värittävät. Jos tämän päivän Kreikkaa ja kreikkalaisten mellakontia on vaikea ymmärtää, saattaa kirjan lukeminen auttaa, ainakin vähän.  

Kun viimeinen sivu oli luettu loppuun, halusin heti jatkaa saman kirjailijan kirjalla. Samainen ystäväni, joka antoi minulle the Threadin lainaksi, toi luettavaksi "the Return" kirjan. Kreikka vaihtui Espanjaksi, Thessalonkia Granadaksi, mutta veristä sisällisotaa käytiin Espanjassakin. Tunnustan, en tiennyt paljonkaan Francon ajasta. Taas piti valita puoli: Francon puolella tai häntä vastaan. Tai joskus puoli valittiin puolestasi.  Kirja opetti myös ymmärrän miksi härkätaistelu ja flamengo ovat espanjalaisille edelleen niin rakkaita ja  tärkeitä. Kansalaissodassa granadalainen perhe revitään kahtia tai oikeastaan palasiksi. Neljästä lapsesta vain yksi säilyy hengissä ja päätyy Englantiin. Hän ei enää koskaan palaa kotimaahansa. Luopumisentuskaa ja kärsimystä monella tasolla.   

Minulle jäi näistä kirjoista päälimmäisenä mieleen se, että pelko, nälkä, kidutus ja läheisten kuolema/murha /tappo on aina yhtä hirveää, tapahtuivat ne sitten kenelle tahansa. Sekin tuli selvästi ilmi The Thread-kirjaa lukeissani, että lopulta niitä arvoja ja mielipiteitä joiden puolesta aluksi innokkaasti taisteltiin, ei voinut enää itsekkään hyväksyä. Julmuuksia, ensin vastapuolen ja myöhemmin myös omien, oli vaikea sulattaa. Loppujen lopuksi ihminenhän haluaa vain elää rauhassa läheistensä kanssa, pelkämättä. Ei mikään itsestäänselvyys tänäkään päivänä.


26 kommenttia:

  1. Heippa, tykkään kovasti siun blogista :) Irlanti on aina kiehtonut itseäni kovasti, vielä matkat eivät vaan sinne asti ole vieneet :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa seuraamaan! Ei tämä saari täältä minnekkään haviä, joten hyvin ehdit täällä joskus lomailla!

      Poista
  2. "Saari" oli hieno kirja. Millahan kielella sen luin, taisi olla ihan hepreaksi. Kiva kuulla etta on muitakin hanen teoksiaan. Taytyy etsia. Nyt muistan etta luin myos hanen Espanjan sisallissodasta kertovan kirjansa hepreaksi. Oli myos loistava. Hepreankielinen nimi oli "Sonjan tanssi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis, joku pystyy lukemaan ihan oikeasti hepreaksi.
      Sain juuri tuon Saare. Aloitan lukemaan sitä viikonloppuna. Ja taas saavat niskat kyytiä!

      Poista
  3. Luen aika vähän kirjoja, mutta yritän tehdä siihen parannusta tässä vähitellen. Tilauksessa on Kindle. Viimeisin kirja oli suomeksi, Patricia Cornwellin dekkari. Sain sen lainaksi "suomi-ladyjen" lounaalta. Olihan sekin erilainen lukukokemus. Lukea hyvin amerikkalaista "law enforcement" sanastoa suomen kielellä.

    Kärsimystä ja tuskaa kuvaavia kirjoja on vaikea lukea, koska kirjan jälkeen tulee tunne omasta syyllisyydestä. Life is not fair. Useihan näissä tilanteissa on niin monia variaableja: kulttuuri, kieli, mentaliteetti, uskonto, mielisairaus ja lista jatkuu.

    Teki mieli ostaa tämä kirja kuukauden päivät sitten kun selailin sitä kaupassa, A Stolen Life: A Memoir by Jaycee Dugart. Osa teistä on ehkä tietoinen tästä; tarina pienen tytön kuvaamana millaista on tulla kidnapatuksi 11 vuotiaana ja viettää seuraavat 18 v. kidnappaajansa vaimona ja vieläpä tulla raskaaksi kaksi kertaa.
    Jostain syystä tämä tarina ei jätä minua rauhaan. Ja tiedänkin syyn (vaikkei kyseessä olekaan raiskaus omalla kohdallani). Olen miettinyt antaa se lapsilleni luettavaksi. Poika on jo 17 v. joten hänelle kirja voisi olla aika opettava kertomus mitä sukupuolirikos, pedofilia on nuoren naisen näkökulmasta. Tyttö 12 v. on ehkä vielä liian nuori.
    Kirjasta on annettu arvosteluja amazon.com.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joitakin kirjoja on vaikea lukea. Tekisi mieli jättää lukematta, mutta joku sisällä sanoo, että tästäkin aiheesta on hyvä tietää. Jos törmään tuohon A Stole Life, niin täytyy ostaa. Ei varmasti mikään rentouttava lukukokemus, mutta opettavainen.
      Vapaudenriistoa voi olla niin monenlaista. Meidän 16-vuotias ei kyllä suostuisi tuota lukemaan. Ei muutenkaan lue kirjoja, jollei koulusta niin määrätä.

      Poista
  4. Minä en pysty lukemaan sängyssä, enkä muutenkaan makuu asennossa. Syy siihen ei ole niskat vaan nukkumatti. Jostakin syystä rupeaa nukuttamaan ihan armottomasti makuuasennossa lukeminen. Luen siis sohvan nurkassa tai sängyllä istuen ja seinään nojaten. Silloin kun onnistun saamaan käsiini kirjan ja aikaa sen lukemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas voin lukea kuinka pitkään tahansa, eikä nukuta. Viimein niska suorastaan huutaa armoa, joten on aika matkata nukkumatin maille. Luulen, muuten, että saataisin pitää näistä kirjoista. The Threadissa liikutaan myös Turkissa.

      Poista
  5. Minulla on ihan sama paha vika, että luen liikaa sängyssä. Kun niskassa on jo yksi tyrä, se ei todellakaan ole hyvä juttu. Kehittelenkin tyynyjen avulla joskus mitä kummallisempia asentoja, ja olen oppinut lukemaan myös istualtani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä siinä on, että tuo istuvaltaan lukeminen on niin vaikeaa? En löydä sopivaa asentoa, enkä pääse samalla tavalla juoneen mukaan. Sinunkin kirjan tulen, niskaa kiusaten, lukemaan sänkyssä. Täytyy vaan muistaa venytellä ja ottaa kuumavesipullo kaveriksi.

      Poista
  6. Rakastan lukea sängyssä....ja tutut ovat niskavaivat...:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fysio opetti minulle liikkeitä, joiden avulla pärjään. Sanoi kyllä, että pitäisi siirtyä kiltisti nojatuoliin lukemaan. Helppommin sanottu kuin tehty, eikö niin?

      Poista
  7. Päivä alkoi huonoilla uutisilla...latasin Ipodiin The Threadin ja nyt menen silittämään tulpat korvissa, jos ajatukset kevenisivät hiukan! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kirja vei mennessään, ja kaikki muut asiat unohtuvat. Kerro sitten mitä kirjasta pidit.

      Poista
    2. Piti vielä sanomani, että älä polta niihin silitettäviin reikiä!

      Poista
    3. silityskasa on selätetty kiitos äänikirjan... olen puolessavälissä kun tää muu elämä häiritsee, =)

      Poista
  8. Minäpä en tiennyt, ettei sängyssä suositella luettavan. Itse siis luen lähes aina nimenomaan sängyssä, joskus kyllä sohvallakin. Niskakipuja minulla ei ole koskaan ollut (tai joskus jotain pientä jumitusta on esiintynyt, mutta ei mitään sellaista, mikä ei poistuisi nopeasti jumpalla).

    Hislopin kirjoja olen nähnyt charity shopeissa ja kirjakaupoissa, mutten ole niihin aiemmin tarttunut. Nyt kyllä alkoi kiinnostaa luettuani nämä sinun arviot. Eli kiitosta vinkistä - täytyy ensi kerralla korjata talteen!

    Tajusin muuten myös, että olenhan minä lukenut yhden Maeve Binchyn kirjan: Talo Dublinissa. Olen jopa kirjoittanut siitä kirjablogiini. Tuossa suora osoite, jos kiinnostaa:

    http://mainoskatko.blogspot.com/2011/01/ihmissuhdekiemuroita-dublinissa-ja.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitini lukee myös paljon sängyssä, eikä koskaan kärsi niskakivuista. Tämä on sellainen "harvojen ja valittujen" vaiva!
      Osta heti kaikki Hislopin kirjat, sillä jäät koukkuun. Niistä ei voi olla pitämättä.

      Talo Dublinissa on englanniksi Tara Road. Yksi Meave Binchyn kirjoista, joista EN pitänyt. Liikaa pieniä yksitysikohtia ja välillä laahava tarina. Hän on julkaissut paljon parempiakin kirjoja.

      Poista
    2. Juuri tänään poikkesin ulkoilun lomassa muutamassa charity shopissa. En jaksanut tällä kertaa pahemmin tonkia, joten etsin vain Victoriaa. Ei löytynyt, koska muistin nimen väärin ja etsin Hislopin sijasta Bishopia, hupsista. No, ensi kerralla parempi onni :D

      Poista
    3. Seruaavalla kerralla sitten. Sinun pitää kirjoittaa nimi käteen, niin et unohda. Mielenkiinnolla odotan kirja-arvosteluasi.

      Poista
  9. Thread = lanka, säie, ketju, jne, riippuen asiayhteydestä
    Threat = uhka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Voi, mua tolloa. Postauksen julkaistuani huomasin, että olin kirjoittanut kirjan nimeksi Threat eli uhka. Ihan sopiva nimi sekin olisi ollut ko. kirjalle. Kävin korjaamssa virheet ja Threat vaihtui Threadiksi, mutta väärä käännöis jäi. Onneksi on tarkkoja anonyymejä! Sorry ja kiitos korjauksesta. Seuraavalla kerralla rohkeasti nimimerkkiä peliin.

      Poista
  10. Ja miksei saisi sängyssä lukea. Minä olen aina lukenut sängyssä, eikä se ole minua haitannut. Jos niska jumittuu, jumpalla siitä pääsee. Lukemisintoa edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muut saa, mutta minä en. Tulee kovia kipuja ja päänsärkyä. Eikä ihan pieni jumppa auta. Päätin, että tästä lähtien luen vain istuvaltani. Ikävää päänsärkyä keksi kolme päivää putkeen.

      Poista
  11. tämä uusi, mutta Maeve Bincyn kirjost tykkään

    VastaaPoista
  12. Käyppäs kirjastosta katsomassa onko näitä kirjoja "ruotsinnettu"? Tykkäät.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!