tiistai 31. toukokuuta 2011

Huomenna jo kesäkuu???

Uskottava se on, vaikka ulkona ei kesäisen lämmintä olekkaan. Meillä ei ole vielä kesälaitumet mielessä. Juniorin koulu jatkuu vielä kuukauden, ja yläkoululaisen isot kokeet (Junior Cert) alkavat ensi keskiviikkona. Niitä tehdäänkin sitten lähes kaksi viikkoa. Katsotaan miten käy. Olen sanottavani sanonut, ja moneen kertaan! Täällä on sanonta, että voit viedä hevosen veden äärelle, mutta et voi pakottaa hevosta juomaan. "You can take the horse to the water, but you cannot make it drink!"

Heinäkuussa sitten lomaillaan Suomessa, ja jos kaikki menee hyvin, tulee äiti meidän mukana tänne taas pariksi kuukaudeksi. Hänellä on jo ikää niin paljon, että pojatkin tajuavat kuinka arvokkaita hetket mummun kanssa ovat.

Sääennusteen mukaan täällä ilmatkin lämpiävät loppu viikkoa kohden. Toivottavasi lauantaina on niin lämmintä, että päästäisiin ulkona grillaamaan. Ja jospas mies vihdoinkin oppisi, että pitää malttaa odottaa hiillosta. Toivossa on hyvä elää...


Kuva otettu Fota Housen puutarhassa.

maanantai 30. toukokuuta 2011

Rouva Murphy

Tälläisia viisaita ajatuksia rouva Murphyltä!


Posted by Picasa

lauantai 28. toukokuuta 2011

Ei voi olla....


Onko Charlie Chaplin edelleen elossa?
Kerrankin oli kamera oikealla hetkellä kuvausvalmiina.
Posted by Picasa

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Voimaton viikko

Ulkona tulee taas sellaisella volyymillä, että roskapöntötkin saavat kyytiä. Aurinko näyttää pyöreän naamansa pariksi sekunniksi, ja sitten taas sataa muutama pisara vettä. Vaihtelevaista on Irlannin aluillaan oleva kesä. 

Tämän huushollin keittäjä-siivooja-taksikuski-puutarhuri-yleismies Jantunen potee keuhkoputkentulehdusta. Penisiliinikuuri on aloitettu maanantaina, joten toivoa on että loppu viikkon mennessä olen taas oma itseni. Voimat ovat vähissä, mutta eiköhän tämä tästä.

Villakoirat virnistelevät, pyykkikori pullistelee ja rikkaruohot ovat hyökänneet kukkapenkkeihini. Täällä kaikki kasvit kasvavat nopeasti, valitettavasti myös rikkaruohot. Etupihan ruohon pojista vanhempi leikkasi tänään, ilman sen suurempia murinoita. Se kertonee jotakin ruohon pituudesta. Juniori puolestaan on pitänyt keittiön siistinä. Enemmänkin olisivat voineet äiti-parkaansa auttaa. Heitä eivät näytä villakoirat kiusaavan, eikä täysi pyykkikori saa syttymään pitää-pestä-pyykit lamppua. Mies naapurisaarelta on ollut hengessä mukana: puhelimen välityksellä. Say no more!

Ilmeisesti jonkinlaista parantumista on tapahtumassa, sillä minulla on aivan outoja mielihaluja. Ei todellakaan mitään ruokaan liittyviä. Kaikki ruoka nimittäin maistuu mauttomalta pahvilta.  Onko normaalia, että  haluan imuroida, kitkeä rikkaruohoja, pestä ikkunat, lattiat ja uunin? Tahdon myös pestä monta koneellista likaisia vaatteita ja ripustaa pyykit ulos tuulen kuivatettaviksi ja sitten pääsen niitä innolla silittämään. Pitkä kierros ruokakaupassa houkuttelee myös. Ja entäs sitten vaatekaappien raivaus?

Kun seuraavan kerran (luultavasti jo ensi viikolla) marisen tylsistä kotitöistä, niin muistutattehan minua tästä postauksesta!

maanantai 23. toukokuuta 2011

Poika on tullut kotiin

Mietiskelin kuvaavaa otsikkoa Obaman lyhyelle, mutta erittäin lämpimälle ja onnistuneelle Irlannin vierailulle. Kun muutama vuosi sitten tarpeeksi pitkälle presidentin äidin puoleisia sukujuuria kaivettiin, päädyttiin pieneen Moneygallin kylään Irlantiin. Sieltä lähti 1850 perunaruttoa pakoon nuori mies nimeltään Falmouth Kearney, Barack Obaman isoisän isoisä. Näin Obamasta tuli irlantilainen!

Pieni kylänpahanen meni täysin sekaisin, kun "oma" poika palasi vihdoin juurilleen, ja tapasi kaukaisia sukulaisiaan. Moneygallin toisessa pubissa (kylässä on vain kaksi pubia) maistui vieraille myös Guinness. Voin vain kuvitella panimon markkinonnista vastaavan riemun, kun Amerikan presidentti maistoi ruskeaa juomaa ja kehui sen makua. Presidentin mielestä Guinness maistuu paremmalta Irlannissa kuin Amerikassa.
Uskotaan!


Kuva: Daily Mail

Ohjelmaan mahtui myös tapaamisia päämisterin ja presidentin kanssa sekä satojen ihmisen kättelyä. Ihmisiä oli liikkeellä paljon ja presidentti ja "First lady" varmasti tunsivat olevansa tervetulleita. Päivä huipentui College Greenillä, Dublinissa järjestettyyn yleisötilaisuuteen. Musiikkipitoisen ohjelman lisäksi presidentti piti puheen, jolla hurmasi koko Irlannin (ja samalla, myös kaikki Amerikassa asuvat irlatilaisten jälkeläiset, joita on paljon). Paikalla oli 50 000 kuulijaa, eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet mukaan.

Luonnonvoimiin ei maailman vaikutusvaltaisin mies kuitenkaan pystynyt vaikuttamaan. Tuhkapilveä pelätään sen verran, että presidentti jatkaa matkaa Lontooseen jo tänä iltana. Sääli, kyllä täällä olisi saanut viipyä pidempäänkin.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Onpas teitä paljon!

Oikein hätkähdin, kun tajusin että blogillani on peräti 80 registeröitynyttä lukijaa, plus tietysti muita lukijoita. En olisi ikinä arvannut ensimmäistä haparoivaa postausta kirjoittaessani, että samalla sain kaksi uutta harrastusta ja liudan blogiystäviä. Kahdella harrastuksella tarkoitan kirjoittamista, ja koska kuviakin halusin juttuja värittämään tuli kuvauksestakin kuin vahingossa, uusi harrastus. Tai harrastus ja harrastus, kamera nyt vaan on lähes aina mukana ja katselen maisemia "sillä" silmällä.

Blogiystävyyttä on ulkopuolisen vaikea ymmärtää. Tai sitä, että ihmisen jota ei ole koskaan tavannut tuntee paremmin kuin jonkun jota näkee usein. Blogissa kirjoitetaan asioista, joista ei välttämättä kenekään kanssa keskustele. Täällä tulee pohdittua asioita laidasta laitaan. Varsinaista terapiaa, sillä päivittäiset keskustelut koulunportilla ovat jokseenkin niitä samoja sää-lapset-lomat-hyvää kuuluu-keskustelua päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen.

Tänään vietimme entisen työkaverini syntymäpäiviä hänen upouudessa kodissaan. Jotenkin blogi on aina mielessä, sillä matkalla bongasin sopivan maiseman uudeksi banneriksi. Onneksi kamera oli käsilaukussa, ja ennen lähtöä kävin ikuistamassa purjeveneitä ja Irlannnin vehreydellä höystettynä. Ympäristönkin näkee erillä tavalla, kun sen jakaa kuvien välityksellä muiden kanssa.

Kaunis kiitos teille kaikille, kun käytte täällä postauksiani lukemassa! Mielelläni otan myös vastaan ehdotuksia aiheista, jotka teitä kiinnostavat.



lauantai 21. toukokuuta 2011

Karkkipäivä

Minulla oli lapsena lauantaisin karkkipäivä. Ensin saunaan ja sitten karkit esille. Ehdottamia suosikkijani olivat merkkarit.  Niitä kävimme ostamassa läheiseltä bensa-asemalta.  Markalla sai 10 "lanttia". Ai, kun vielä joskus saisi oikein aitoja salmiakki  ja hedelmä merkkareita.  Merkkareitten tapaisia olen nähnyt, mutta maku ei ollut sama.

Nyt minulla ei ole enää karkkipäivää. Yritän olla syömättä karamelliä ja suklaata, siis yritän. Ai, että on vaikeaa! Ja arvatkaapas kuinka kova kiusaus tuli, kun kävelin sisälle Nellie-tädin vanhanaikaiseen karkkikauppaan kaupungilla. Juniori luuli tulleensa taivaaseen ja samanlaiset oli tuntemukset äidilläkin. Pysyin lujana, enkä ostanut itselleni mitään. Napsin sen sijaan kuvia!


 

 

 
Posted by Picasa

perjantai 20. toukokuuta 2011

Olipa viikko

Kyllä tämä flunssa voikin sitten puristaa ihmisestä mehut. Nyt jo helpottaa, mutta energiaa ei riitä mihinkään ylimääräiseen. Kuninkaallinen vierailu sattui sopivalle viikolle: olen hyvällä omallatunnolla voinut lojua sohvalla ja seurata tuntikausia vieraiden ohjelmaa. Samalla on tullut opittua paljon uutta Irlannin historiasta, kulttuurista ja nähtävyyksistä. Kesällä menen ehdottamasti käymään Cashelissa.

Kun kuningattaren kone lähti kohti Lontoota, huokaisi täällä moni vierailua järjestäneistä helpotuksesta. Turvajärjestelyt olivat valtavat, ja niihin meni paljon aikaa ja rahaa. Viikonloppu puhalletaan ja iloitaan siitä, että suhteet itään ovat vihdoinkin kunnossa. Länteenhän täältä välit ovat olleet aina kovin lämpimät, ja viimeksi Pyhän Patrickin päivänä pääministeri vei apiloita USAn presidentille.

Maanantaina ei kuitenkaan palata vielä arkeen Viheällä Saarella . Lisää tärkeitä vieraita tuolossa. Tällä kertaa naapurit lännestä tulevat kylään. Kyllä, ihan itse presidentti Barack Obama vaimoineen. Vierailu on lyhyt, mutta sitäkin tehokkaampi. Yhden päivän aikana ehtii uskomattoman paljon, jos käytössä on mm helikopteri! Pistäytyminen Irlannissa (presidentti on matkalla valtiovierailulle Englantiin), sopii heille varmasti hyvin. Ai, että miksikö? No, vaalit ovat tulossa ja USAssa paljon irlantilaisten jälkeläisiä, joten laskekaapa siitä.

Vaalit tai ei, tiedossa on kuitenkin taas mielenkiintoinen, vaikkakin täysin erillainen, vierailu. Kaikki vähänkään piristävät vieraat ovat tänne laman keskelle tervetulleita. Onhan se kiva tunne, että silloinkin kun menee huonosti, naapurit välittävät. Ja tulee uutisiinkin ihan oikeasti uusia otsikoita!




"May the road rise up to meet you
May the wind be always at your back
May the rains fall soft upon you
And the sun shine warm upon your face

And true be the hearts that love you
Peace ever with you and until we meet again
May the path light up before you
And the clouds forsake the skies above
May the warmth of sun surround you
And the stars shine bright to guide you home

And true be the hearts that love you
Peace ever with you and until we meet again

May God hold you in the palm of his hand
May He hold you evermore"


Tämä kaunis irlantilainen laulu laulettiin tänään kuningattarelle Cashelissa. Ja taas tuli tippa linssiin!

torstai 19. toukokuuta 2011

Kauppahallissa




Corkin kaupungin keskustassa saattaa turistilta jäädä mielenkiintoinen paikka näkemättä ja kokematta. Niin hyvin piilossa on sokkeloinen kauppahalli, eli English Market . Kauppahalli ei ole suuri avoin halli, vaan se koostuu kapeista käytävistä. Siellä minäkin joskus vaeltelen, vaikka harvoin ostoksia teenkään. Kaupungilla käyn yleensä bussilla, joten en halua raahata ruokakasseja.
Herkkusuille on tarjolla lihaa, kalaa, juustoja, levonnaisia, vihanneksia...
Juniori oli aivan kauhuissaan, kun lauantaina English Maretissa käydessämme kerroin hänelle, että itse kuningatar on tulossa tänne. "Siis tänne?", hänen piti ihan varmistaa. "Äiti, täällähän  haisee!"

Haisee tai tuoksuu, ihan miten vain, mutta huomenna 1788 perustetussa kauppahallissa vierailee kuningatar Elisabeth ja prinssi Philip seurueineen.
Posted by Picasa

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

tiistai 17. toukokuuta 2011

Vieraat ovat saapuneet

Tuskinpa monikaan irlantilainen uskoi, että tämä päiväkin joskus koittaisi: kuningatar Elisabeth ja prinssi Philip aloittivat tänään nelipäiväisen valtiovierailun Irlannissa. Televisiosta juuri katsoin otteita päivän tapahtumista, ja välillä tuli tippa silmään. Liekkö flunssa pehmittänyt päätäni, mutta minusta oli todella liikuttavaa katsoa kuningatarta laskemassa seppelettä Irlannin vapauden puolesta taistelleiden muistomerkillä. Veristen, nälkäisten ja terrorismin värittämien vuosikymmenten jälkeen on aika katsoa eteenpäin. Irlannin surullisen kuuluisaa historiaa ei voi kirjoittaa uudelleen, mutta tulevaisuuteen voimme  vaikuttaa. Kuulostaa jotekin mahtipontiselta näin kirjoitettuna.

Kaikki eivät vierailusta pidä, ja se näkyy tiukoissa turvatoimenpiteissä. Dublinissa on ollut tänään mielenosoituksia, joista osa äityi polttopullojen heittelyyn. Kyllä minusta mieltään saa osoittaa, jos siltä tuntuu, mutta sen voi tehdä rauhanomaisesti. Mitä hyötyä on heitellä pulloja poliisien päälle ja saada aikaan kaaosta ja sotkua Dublin kaduilla? Tai uhkailla pommeilla? Mitä apua siitä on Irlannille ja irlantilaisille. No, ainakin tulee erittäin selväksi minkälaisista ihmisistä on kyse. En oikein edes ymmärrä, että mitä he kaikkien näiden vuosien jälkeen haluavat. Ilmeisesti jännitystä, kaaosta ja sotkua!

Turvatoimenpiteet pitävät huolen siitä, että kuningatarta ei tavallinen kansa tule näkemään. Vierailu onkin enemmän symbolinen, eivätkä kadut täyty Union Jackia heiluttavista irlantilaista. Senkin ymmärrän oikein hyvin. Jotekin minusta tuntuu, että iäkäs kuningatar haluaa tehdä voitavansa, kun siihen vielä kykenee.

Maiden välillä on vuosikymmenten välillä kutekin ollut myös paljon rauhallista kanssakäymistä. Kun täältä ei löytynyt töitä lähdettiin ja lähdetään naapurisaarelle ja sinne jäätiin. Moni britti on myös kotiutunut Irlantiin.  Ei naapuria tarvitse rakastaa, mutta elämä on paljon helpompaa, jos on asialliset välit.

Näin kirjoittaa sellainen henkilö, joka ilman naapurisaarta olisi laman runtelemassa Irlanissa niin stressaantunut ja huolissaan tulevaisuudestaan, että tuskin kykenisi edes blogia kirjoittamaan. Näitä kauniita vihreitä maisemia, kun ei voi valitettavasti syödä!


Kuva: Daily Mail. Huomatkaa kunigattaren asun väri.
Kättelemässä Irlannin presidenti Mary McAleese.
Ps. Yritän olla ajattelematta paljonko tämä vierailu tulee maksamaan.

http://www.independent.ie/national-news/state-visits/philip-jokes-as-queen-signs-visitorrsquos-book-at-the-aras-2649703.html


http://www.dailymail.co.uk/news/article-1387878/Queen-Elizabeths-visit-Ireland-Monarch-shrugs-bomb-alerts-arrives-Dublin.html

maanantai 16. toukokuuta 2011

Niisku ja nakupellet

Eilisilta ja tämä päivä ovat kuluneet sänkyssä flunssaa parannellessa. Kummasti voimat katosivat niiskutellessa
ja pääkään ei tuntunut omalta.

Vaikka jääkiekkoa en koskaan ole seuraanutkaan, tuntui Suomen voitto hyvältä. Ja vielä paremmalta tuntui se, että voitettiin Ruotsi! Ottelua en nähnyt, mutta kaveri tekstasi pubista tuloksia.

Suomalaisten "nakujuhlinta" tuntuu kyllä oudolta. Toisaalta, suomalaisten innokasta alastioloa ihmetellään kaikkialla muualla, mutta ei tietenkään Suomessa. Uimaan juostaan alasti, saunassa kohtaavat ventovieraat ihmiset toisensa alasti ja kun voitetaan maailmanmestaruus, niin osa meistä haluaa juhlia tapahtunutta alasti.  Ei ihme, että meillä on hieman kyseenalainen maine!

Niin kauan olen ollut pois Suomesta, että minäkin olen alkanut vierastamaan kimppasaunoja. Yleisillä uimarannoilla ihmettelen alasti olevia lapsia. Luonnollista kyllä, mutta ollaanko koto-Suomessa vähän liian sinisilmäisiä? Eikö vanhempien mieleen tule, että joku rannalla olijoista ei näekkään vedessä iloista nakupellenä puikoivaa pikkuista, vaan jotain ihan muuta? Pedofiilejä varmasti löytyy Suomestakin.

Tälläisiä ajatuksia herättivät nakuilevat maamiehet. Nyt tämä Niiskuneiti lähtee napsimaan lääkkeitä suuhun ja toivoo, että saa huomenna oman rakkaan päänsä taas takaisin.



lauantai 14. toukokuuta 2011

Iltaa odotellessa



Tälläisiä t-paitoja oli myynnissä kaupungilla. Ostinko? No, en.
Mukavaa iltaa kaikille Euroviisuja seuraaville. Veikaan, että Tanska voittaa.
Posted by Picasa




Näin meitä neuvoo vanhan irlantilainen äiti

Posted by Picasa

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Keskiviikon keväinen / kesäinen kollaasi

 
Keskiviikkona kamera kaverina keväisillä kujilla kuljeskellessa.
Kauniita kukkia kaikkialla. Kukkapenkit komeasti kukoistaa. Kärttynen kärpänen kiertää kehää. Kohta koittaa kaivattu kesä!


 
Posted by Picasa

maanantai 9. toukokuuta 2011

Hyvä ajoitus

Saavuin juuri lentokentältä. Mies lähti taas naapurisaarelle leipää tienaamaan. Masentaa, ärsyttää, ottaa päähän, kiukuttaa... Saako 42-vuotias polkea jalkaa ja kiukutella kuin lapsi karkkihyllyllä? Ei edes tuulen seassa hetken pilkottava keltainen pallo, saa minua hyvälle tuulelle. Kävelylle voisin lähteä, mutta kun ei huvita. Taimiakin pitäisi vielä istuttaa, mutta en viitsi.

Ja sitten yhtäkkiä muistin, että tänäänhän Kusti polki minulle uusimman Kodin Kuvalehden. Siirryn torkkupeiton alle lukemaan ja otan tunnin vapaata elämästä. Huomenna sitten jaksan taas!

Ps. Ja kyseessä ei sitten ollut mikään KKn maksettu mainos!

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Äitienpäivänä

Täällä äitienpäivää vietettiin jo aikaisemmin kevällä, joten mitään erikoiskohtelua en tänään saanut.
Omalle äidille lähetin kukkia ja soitin tietysti onnittelut. Voi, kun olisin itse päässyt kukat viemään (huokaus!).

Sateisen viikon jälkeen, meillä on tänään ollut kuiva, mutta tuulinen päivä. Pyyhkeet kuivuivat tuulessa pikavauhtia. Hyvä niin, sillä tätä kuivumista on odotettu. Välillä kyllä pelkäsin, että juuri istuttamani taimet lähtevät tuulen mukana lentoon. Ikkunalaatikot ja ruukut ovat täyttyneet viime viikkoina mullasta ja taimista, ja nyt odotan jännityksellä milloin ne alkavat kukkimaan.

Perheen miehet tuolla katsovat, yllätys, yllätys jalkapalloa. Minä alan taas olla allerginen koko pallonpotkimiselle ja etenkin sen katsomiselle. Formuloitakaan en alkanut seuraamaan, vaikka bensaa virtasi meikäläisenkin suonissa alkukaudesta.

Tälläistä ei-äitienpäivää täällä!

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!


lauantai 7. toukokuuta 2011

Siinäs kuulitte

Eilen illalla tein lähtöä suomineitojen illanistujaisiin. Juniori katsoi valmistautumistani, ja juuri kun olin lähdössä hän totesi seuraavaa: meidän äiti viihtyy paljon paremmin suomalaisten seurassa kuin irlantilaisten. Siten hän vielä lisäsi, että tunnusta pois vaan.  Mieheltä pääsi naurut. Minä puolestaan olin todella yllättynyt tästä päätelmästä ja jouduin tunnustamaan, että kyllä se näin on, ainakin jos on suuremmasta naisporukasta kyse.

Matkalla piti oikein analysoida tuota Juniorin kommenttia. Minulla on irlantilaisia naisystäviä. Siis ihan ystäviä, ei vain tuttuja. Heihin olen tutustunut poikein kautta, ja parista naapurista on tullut myös täällä asuessamme minulle tärkeitä ihmisiä.

Jos tapaan täkäläisiä ystäviä ilman lapsia, teen sen mieluiten "one to one"= yksi kerrallaan. Silloin juttelu on paljon vapaampaa, ja siitä saa jotain irti.  Small talkin voi unohtaa, ja elämän ei tarvitse olla täydellistä. Ison naisporukan kanssa illallistaminen on minulle lähes kidutusta. Siksipä kartankin kaiken maailman luokan äitien tapaamisia tai kahviaamuja. Keksin aina omasta mielestäni hyviä tekosyitä, miksi juuri sinä iltana ei käy. Kahviaamuista pääsen livahtamaan helposti, koska olen töissä.

Miksi sitten vietän iltani ihan mielelläni isossakin suomineitojen seurueessa? Tai kutsun kotiini entisiä suomalasia työkavereita, eikä koskaa mieti, että eikö tämä ilta jo lopu.  Jotekin vain suomalaisseurassa ollaan sitä mitä ollaan ja juttelukin on  suorempaa ja normaalimpaa. Irlantilaisseurueissa puhutaan aivan liikaa lapsista, heidän harrastuksistaan, suunnitelluista lomista ja mitä uutta on hankittu ja mistä. Nämä keskustelut käydään, minun makuuni, aivan liian "kehuvaan" sävyyn. Kuulumisia tietysti kysytään, mutta vastaukset ovat aina ne samat: kaikille, kaikkien perheille, suvuille, kissoille ja koirille kuuluu todella hyvää. Minä en vaan saa näistä tilaisuuksista mitään irti. Enkä jaksa uskoa, että jotakin ihan oikeasti kiinnostaa milloin kävin viimeksi kampaajalla tai mistä ostin housuni tai miten kissa jaksaa!

Suomalasporukassa meitä on monenlaisia, enkä suinkaan ole kaikkien paras kaveri. Vaikka elämäntilanteet ja intressit ovat hyvinkin erillaiset, puhumista riittää. Ja vaikka mitään hirveän syvällisiä emme keskustelekkaan, ovat aihepiirit kuitenkin paljon maanläheisempiä. En pyöri tuolillani ja vilkuile kelloon, että milloin täältä saa lähteä. Tottakai joskus ilta on hauskempi ja joskus taas latteampi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tylsinkin Suomi-tapaaminen voittaa luokan äitien illanistujaiset mennen, tullen ja palatessa.

Juniorin päätelmä oli oikea. Ehkä hän on seurannut minua suomalaisryhmässä, ja tullut siihen tulokseen, että näytän vapaantuneelta ja iloiselta. Liekkö irlatilaiseurueessa hymyni vähän jäykkä ja keskusteluni teennäistä?
Lasten suusta kuulee totuuden.



tiistai 3. toukokuuta 2011

Kirjeen sulle kirjootan ja kuorehen mä laitan

Piti kirjoittaa kirje, siis oikein vanhanaikainen sellainen. Sain mukavan kirjeen syntymäpäiväkseni ja vähän aikaa sitten myös kortin Lapista, joten nyt oli korkea aika vastata.Vastaanottajalle ei tietääkseni ole sähköpostiosoitetta, joten ei muuta kuin kynää ja paperia peliin.
Miten yhden kirjeen kirjoittaminen voikin olla niin vaikeaa?

Ongelma no 1. Onko meillä kirjepaperia?
Jos on, niin missähän laatikossa? Ei löytynyt, vaikka kävin kaikki laatikot läpi. Päädyin A4 kokoiseen viivoitettuun paperiin, jossa on tietysti ne rumat reiät mappia varten. Arkin varastin pojan repusta.
Leikkasin reiät pois, mutta en onnistunut saamaan reunaa suoraksi. Ei, meillä ei ole giljotiinileikkuria!

Kynä löytyi ja jopa toimi.

Ulkona aurinkopaisteessa sitten kirjoitin pitkästä aikaa käsin kirjeen. Ei mitään suurta ja ihmeellistä raportoitavaa. Ilmoitin kuitenkin, milloin saavun kesälomanviettoon ja löpisin meiden perheen kuulumisia ja marisin lamasta. Pyysin lähtetämään terveisiä sairaalassa olevalle serkulleni jne. Kirjeen ollessa lopputervehdystä (vai toivotusko se on?) vailla valmis, aloin stressata seuraavista asioista:

Ongelma no 2.  Onko meillä valkoisia kirjekuoria? Ruskeita löytyi laatiokon pohjalta, mutta en niitä kelpuuttanut, koska mitään laskua tässä ei olla lähettämässä.

Ongelma no 3.Onko meillä ulkomaan postimerkkiä? Yksi löytyi, ihme! Jopa pari joulumerkkiä oli jäänyt laatikkoon.

Ongleman no 2. ratkaisin sillä, että röyhekästi varastin töistä valkoisen kirjekuoren. Osoitteen muistan ulkoa, joten kirjekuoren kirjoittaminen kävi nopeasti.

 Ja sitten siirrtytäänkin ongelmaan no 4. Muista viedä kirjekuori postilaatikkoon, että Kusti pääsee polkemaan. Miten postilaatikolle meno voikin olla niin vaikeaa, vaikka laatikko on ihan tuossa lähellä?
Nyt on kirje onnellisesti matkalla Suomeen, ja alku viikosta toivottavasti löytää tiensä tutuun postilaatikkoon. 

Miten tässä on näin päässyt käymään? Olen kirjoittanut satoja kirjeitä ja minulla oli jopa kokoelma erillaisia kauniita kirjepapereita. Kirjekavereitakin oli ulkomaita myöten.

Onneksi taas voi lyödä syyt jonkun toisen niskaan. Täällä kertaa syyllinen löytyi sähköpostista. Sen nyt päätin kuitenkin, että seuraavan kerran kirjakaupassa käydessäni ostan kunnon kirjepaperia. Ihan vaan varmuuden varalta. Vieläköhän sitä edes myydään?





sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Vapaapäivä tiedossa

Ai, nyt on sitten vappu! Ei mikään suosikkijuhlani, sillä
  • lapsena vappuna oli aina kylmä, ja kesään vielä aivan liian pitkä aika
  • en ole koskaan tuntenut olevani työnorja
  • pakkojuhlinta ei myöskään ole minun juttu
  • tippaleipien teko on sotkuista puuhaa 
  • ylioppilaslakkia en halua sotkea
  • sima ei mastu, joten minulle sopii ihan hyvin, että vappua ei täällä juhlita.
Huomenna täällä on kuitenkin yleinen vapaapäivä, ja tiistaina koulut vihdoin aukaisevat ovensa.
Kuten sanoin, vappuna on aina viileää, niin on täälläkin tänään. Huhtikuu oli uskomattoman aurinkoinen ja lämmin. Ja annas olla, kun tuli toukokuu, niin kummasti ilma viileni. Niin se pelaa. (Tämä on vanhemman poikani sanontoja, hänen olleessaan pieni. Suomi oli välillä vähän hoono, mutta asiat tuli, ja tulee edelleenkin, aina selviksi.)


Kukkaloistoa eiliseltä kävelyreissulta



Posted by Picasa