torstai 31. maaliskuuta 2011

Thanks a million eiku billion

Irlantikin on taas päässyt otsikoihin pakkien stressitestin vuoksi. Tänään iltapäivällä selviää, tuleeko kahdesta vielä yksitysistä pankista, valtion omistamia.

Rahasummat, jossa stressitestin yhteydessä puhutaan, ovat niin suuria, että en edes oikein tajua kuinka monta nollaa pitää pistää perään. 1 000 000 = miljoona  1 000 000 000 = miljardi. Kun miljardeista puhutaan, niiin yksi kitunen miljoona ei tunnut enää rahalta ollenkaan.


Nyt veikataan, että valtio joutuu vielä tukemaan pankkeja 27,5 miljardilla Eurolla.  Aikaisemmin  pöytään on lyöty vaatimattomat 46 miljardilla. Ajatelkaapas tuota rahakasaa. Minun tulee lähinnä mieleen kuva Roope-Ankan rahasäiliöstä, jossa Roope käy välillä uimassa rahojensa seassa.

Irlannissa käytetään kiitettäessä sanontaa: thanks a milloin (vapaasti kääneetynä miljoonat kiitokset). Minusta olisi jo korkea aika siiryä lähemmäksi "totuutta" uudistaa tuota sanontaa. Thanks a billoin (miljardit kiitokset) kuulostaa paljon paremmalta ja antaa maan menosta todellisemman kuvan.
 

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Tahtoo sivuportin

Sunnuntaina paneuduin ikuisuusprojektiini: meidän pieneen takapihaan. Kaksi kylmää talvea ovat tehneet tuohojaan: pari puskaa ja yksi puu eivät enää tänä keväänä kukkineetkaan. Muraatti on myös levinnyt kuin kulovalkea, ja sille leviämiselle on tehtävä loppu.

Niinpä minä leikkasin, revin, sahasin, kiroilin ja hikosin. Voi, kun joskus saisi keskittyä yhteen aisaan kerrallaan. Ei, jälleen kerran minut keskeytettiin sata kertaa: ovikello, puhelin, ruoanlaitto, poikein tappelu...
Jos en ollut raivausta aloittaessani hyvällä tuulella, niin en todellakaan iloisesti hymyillyt ja irlantilaisia kansanlauluja luritellut sen loputtuakaan.

Puu saa jäädä odottaamaan miestäni, mutta puskat päihitin ja samoin itsepäisen muraatin. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Niinhän sitä luulisi. Projektin vaativin osa on päästä eroon lehti-ja oksakasasta. Ei ole talon takana peltoa, ojaa eikä joutometsää, jonne voisin kasani huoletta heittää.  Eikä ole sivuporttia, josta kantaa roskat etupihalle. Jos olisin pitkä ja minulla lauma innokkaita apumiehiä voisin (ehkä) pakata risut pusseihin, ja tikapuillla seisoen heittää lukuisat pussit korkean aidan yli. Ja entäs sitten?  Roskakuski ei pussejani huoli. Autolla saisi tehdä monta keikkaa kaukaiselle kaatopaikalle. Eikä maakaan pussejani niellyt.

Mietin ja mietin ja sitten lamppu syttyi ja kellot kilisivät: asuntoalueellaamme löytyi yksi paikka, jonne päätin salakuljettaa vihreän roskavuoreni. Ensin pussit raahattiin talon läpi (kyllä) etupihalle. Sitten pikainen tarkastus, että tietyt asukkaat eivät ole juuri kriittisellä hetkellä pissittämässä koiriaan tai muuten vain kävelemässä kätköpaikkani läheisyydessä.

Salaliittolaisena pojista vanhempi, ja niin lähdimme ympärillemme pälyillen raahaamaan pusseja viheralueen kaukaisimpaan nurkaan, sinne puskien ja puiden taakse. Ainakaan vielä  kukaan "suosikki" asukkaista ei ole koputellut ovelleni. Taidan pitää matalaa profiilia tämän viikon!

Ei meiltä, vaan läheisen kirkon pihasta!

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Yorkshire pudding, gravy ja roast potatoes

Jos pojilta kysytään, että mitä haluatte syödä sunnuntaina, saa seuraavan vastauksen:

a. Yorkshire Pudding = Yorkshiren vanukas. Se ei ole mikään mitään makeaa vanukas, vaan pannukakun ja kohokkaan sekoitus, joka on maukas lisä sunnuntain aterialla ja miksei muutenkin. Minä menen sieltä mistä aita on matalin ja ostan ne kaupan pakastealtaasta. 4 min uunissa ja valmista on. Naapurisaarella Yorkshiren vanukkaat ovat  paljon suositumpia kuin täällä. Ihan joka ruokakaupasta niitä ei edes löydy.



b. Gravy = kastike. Tämä lihan kanssa syötävä kastike valmistuu hetkessä. Pari lusikallista "muruja" kiehuvaan veteen ja se on siinä.


c. Roast potatoes = uunissa paistetut perunat. Tekotapoja on monia, mutta minä teen ne seuraavasti:

- kuorin ja paloittelen perunat ja keitän ne vedessä puolikypsiksi.
- kaadan veden pois ja varovasti siirrän perunat leivinpaperilla vuoratulle pellille. Voitelen perunat ruokaöljyllä ja sirottelen päälle suolaa. Pellille laitan myös pari teelusikallista hanhen rasvaa.
-perunat kuumaan uuniin (yli 200 c).
- kääntelen niitä välillä ja noin 50-60 min kulutta ne ovat valmiit.









Eikä tähän ole muuta lisäämistä kuin

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Vilkaisu verhon taakse

Pohjois-Koreasta tuskin koskaan näkee mitään. Uutisissa silloin tällöin harvakseltaan mainitaan tämä lähes täysin eristyksessä oleva maa. Yleensä ne harvat uutisetkin pistävät kauhunsekaisin tuntein miettimään, että mitähän siellä suljetujen verhojen takana ihan oikeasti tapahtuu.

Iltasanomista löysin mielenkiintoisen videonpätkän, jonka kiinalaissyntyinen Steve Gong oli salaa filmannut.



Videossa pistää silmään se, että kaikkialla vallitsee ihmeellinen järjestys ja roskia ei ole missään. Tätä videonpätkää katsoessa tulee jotenkin epätodellinen olo. Pitää tietysti muistaa,että turistille näytetään aina vain ne tarkasti harkitut "valitut palat". Katsokaa ja ihmetelkää!

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Formulat alkavat taas

Silloin kun Mikat Häkkinen ja Salo ajoivat F1stä seurasin minäkin, ainakin toisella silmällä, kisoja. Ja jos kisat jäivät väliin, halusin ainakin tietää tulokset. Sitten into jotekin laantui, ja vuosiin olen tuskin tiennyt kuka ajaa ja millä ja kuinka kovaa. Viime vuoden kisat menivät ihan ohi, ja voittajaakin piti ihan miettimällä miettiä. Suomalaiskuskien elämää nyt tulee pakostakin seurattua, sillä Iltasanomien ja Iltalehden lukijana sitä tuskin voi välttää.

Tänään jouduin vähän vahingossa taas Formulan pauloihin, sillä päädyin töissä keräämään Fantasy F1-peliin  osallistujilta tietoja kuskeista, talleista, moottoreista, autoista jne. Osa nimistä oli minulle täysin vieraita, mutta jos kuume jatkuu, niin eiköhän nekin tässä tule pian tutuiksi.

Työpaikan pojat eivät meinanneet uskoa, että ihan oikeasti olen joskus ollut F1 asioista, ainakin vähän, perillä. Niin, jos minä en aina tiennyt missä mentiin ja kuinka kovaa, niin äiti tiesi ainakin. Sitä heidän oli vielä vaikeampi uskoa!

Siispä kaikki kannustamaan Heikki Kovalaista, joka ajaa tällä kaudella Jarno Trullin kanssa Team Lotuksen tallissa. Ensimmäiset kisat käydään tänä viikonloppuna Melbournessa Australiassa.

Paljastan tässä vielä yhden "salaisen" haaveni. Haluasin nimittäin mennä joskus seuraamaan kisoja ihan paikan päälle. Meidän miehistä tuskin seuraa saisin, mutta joskus vielä haaveni toteutan. Aikataulu on seuraava: tämän laman loputtua ja ennen seuraavan alkamista! Olisiko kukaan innokas lähtemään seurakseni?

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Anteeksipyyntökö?

Elävässä muistissa ovat talven hyytävät kelit ja liukkaat tiet. Nyt voi jo huokaista helpotuksesta ja sanoa, että unohdetaan menneen talven lumet ja nautiaan vihdoinkin auringosta. Tällä viikolla meitä on suorastaan hellitty upealla auringonpaisteella, ja täkäläisittäin lämpimällä kevätsäällä. Jopa pyykki kuivaa vihdoinkin ulkona. Jihuu! Ei enää patterivirityksiä, kallista kuivausrumpurumbaa eikä lakanoita roikkumassa oven kulmissa. Meillähän on suorastaan sivistyneen siistiä ilman pattereilla roikkuvia sukkarivejä.

Ikkunalaudalla kukkien taimet kasvavat silmissä. Kaksi ruusupuskaakin istutin takapihalle eilen. Toivottavasti alkavat siitä kasvamaan.  Mikä parasta, lämmitystä en ole pitänyt päällä pariin päivään, ja se kertoo omaa tarinaa siitä, että sisälläkin tarkenee. Golfvirta taitaa näin pyytää meiltä anteeksi talven kylmyyttä. Pitäisiköhän paiskata sovinnon kättä?


Liikenneruuhkassa valon vaihtumista odotellessani bongasin hauskan savupiipun!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Kutsua odotellessa

Kuten tiedätte asuin aikaisemmin 12 vuotta naapurisaarella. Lontoo ja Englanti eivät olisi mitään ilman ylväitä linnoja upeine puutarhoineen. Entäs sitten kauniit ja ylväät katedraalit? Kuninkaallisista voidaan olla mitä mieltä tahansa, mutta heidän "matalia majojansa" jaksoin siellä asuessani vuodesta toiseen ihailla. Kävin Windsorin linnassa, Hampton Courtin palatsissa ja Leedsin linnassa usemmankin kerran. Nyt harmittaa, että en käyttänyt hyväkseni tilaisuutta ja käynyt myös Buckinghamin palatsissa. Ei kutsuttuna vieraana (harmi), vaan ihan maksavana turistina.

Juorulehdistäkin luen edelleen kruunupäiden kuulumisia, vaikka tasavallassa nykyisin asustankin. Äitini on muuten haka näissä Euroopan kuninkaallisten sukupuissa ja pystyy hetkessä selittämään kuka on naimisissa kenenkin kanssa, ja miksi nuokin siniveriset ovat serkkuja keskenään!

Näitä taustoja vastaan olenkin viime päivinä tarkastanut postini sisällön erityisen huolellisesti. Valitettavasti laskujen ja mainoskirjeiden joukossa ei ole ollut SITÄ virallisen ja arvokaan näköistä kirjettä. Aika alkaa käydä jo vähiin, ja olen alkanut pelätä pahinta. Huonoja vaihtoehtoja on tasan kolme.

1. Kirje on kadonnut postissa.
2. Postituslistalla on ollut vanha Englannin osoite, ja kirje makaa nyt entisen asunnon uusien omistajien epämääräisessä lehti/mainos/laskupinossa.
3. En ollut kutsuttujen listalla.

Nimittäin Katen ja Williamin häihin kutsut on jo lähetetty...

Virallinen kutsu näyttää tältä.



Kuva ei ole minun ottamani!

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Uskaltaisinkohan koputtaa ovelle?

Joskus tekisi mieli kerätä rohkeutensa, ja koputtaa tuntemattomien ihmisten ovelle ja katsoa miltä sisällä näyttää. Sillä jos ulkoa näyttää tältä...







..niin talo on varmasti sisältäkin sisustettu todella hauskasti!

torstai 17. maaliskuuta 2011

Hyvää Pyhän Patrickin Päivää!








Tässä muutama kuva Corkin kaupungista, ennen paraatin alkua. Junioria ei paraati kiinnostanut. Onneksi, sillä parin tunnin seisominen kylmässä ja ihmisten töniminä ei innoistanut. Mieskin saapui aamulla naapurisaarelta ja lähti meidän kanssa muutaman tunnin yöunista huolimatta kaupungille kävelemään.

Vihreä on päivän väri, ja minäkin kävin ostamassa apiloita takin kaulusta koristamaan. Nyt aurinko pilkistää pilven takaa, ja me lähdemme kohta ystäväni luokse kylään.

Tälläistä Patrickin päivää täällä!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Bloggerin ja pölynimurin salaliitto

Näin Pyhän Patrickin päivän aattona, minun piti kirjoittaa pitkään ja hartaasti tästä ympäri maailmaa levinneestä juhlapäivästä.

Tiedän, latiat kaipasivat imuria ja moppia ja hyllyt pyyhkimistä. Ajattelin kuitenkin, että asiat tärkeysjärjestykseen: ensin blogi ja sitten imurointi. Eikä mitä, en päässyt Bloggeriin sisälle. Löi vain ruutuun jotain virheviestiä. Imuri ilkkui vieressä, että siitäs sait. Ei auttanut muuta kuin kirjaimeelisestä lyödä Henrylle (meidän imurin nimi) pölyt kurkkuun ja siivota taloa.

Mielestäni Pyhän Patrickin paras saavutus oli  käärmeiden karkoitus Irlannista. Ihan totta, täällä ei ole käärmeitä. Palataan asiaan huomenna ja paremmalla ajalla.

Tässä vähän lämmittelymusiikkia huomista varten:


maanantai 14. maaliskuuta 2011

Luonnonvoimat

Luonto on taas puhunut ja näyttänyt koko maapallolle, kuka täällä lopulta määrää.
Naapuri totesi, että jos suuri aalto olisi pyykäissyt Irlannin yli, olisi koko saari hävinnyt maailman kartalta ja me siinä mukana. Lohduttomalta näyttää Japanin tilanne, ja nyt vielä ydinvoimalatkin yskivät.

Tiedonvälitys on nykyisin niin nopeaa, että hetkessä koko maailma tietää luonnonmullistuksista, sodista ja onnettomuuksista. Tieto lisää tuskaa, ainakin uutisten ajaksi... Ja mitä tekee pieni ihminen toisella puolella maapalloa? Katsoo uutisia, voivottelee tilannetta ja pistää ehkä lantin keräyslippaaseen. Vähitellen uudet uutiset puskevat päälle, ja vanhat unohtuvat ja elämä jatkuu...

Luonnonmullistukset katoavat, kun pistää television, netin tai lehden kiinni. Me jatkamme siitä mihin jäimme. Sitä samaa arkea, joka on välillä niin tappavan tylsää. Tämä pieni ihminen, aamulla puuroa keittäessään ja lapsia sängystä ylös komentaessaan mietiskeli, että mitä jos juuri nyt tulisi aalto ja tuhoaisi kaiken...Arvatkaapas mitä? Yhtäkkiä puuron keittäminen ei tuntununtkaan niin tylsältä, eikä edessä oleva maanantai masentavan matelevalta.  Asiat, kun voisivat olla, paljon huonomminkin.

 
 
 
 

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Pinkkiä

Kuten tiedätte elän arkea miesten kanssa. Meillä ei tykätä vaaleanpunaisesta, ei keskustella muodista, eikä tuhlata aikaa peilin edessä. Miesten kanssa asuessa ei pärjää, jos ulos ei voi lähteä ilman huulipunaa. Silloin kun lähdetään niin sillon lähdetään, enkä saa mitään 15 min meikkausaikalisää.

Poikien kanssa ei ravata vaatekaupoissa. Urheilukauppa sen olla pitää tai ei mitään. Kengät ovat joko koulukengät tai lenkkarit. Jos vihjaan esim kenkäkaupassa käymisestä, ei kukaan minua ymmärrä. Minullahan on aivan hirveästi kenkiä. Ei ole, mutta poikien mielestä on.

Työpaikkakin on miesvoittoinen, joten sieltäkään ei tule minkäänlaisia "pinkkejä" virtauksia elämääni. Totuus on, että tässä vuosien varrella minusta on tullut "yksi pojista"! Viikolla repäisin ja ostin uuden ulkoilutakin. Juniorin kommentti: too pink for you = liian pinkki sinulle. Alistun kohtalooni!


Kuvat otin tänään vilusta väristen. Aamupäivällä täällä satoi räntää!








perjantai 11. maaliskuuta 2011

Kuka-Mitä-Missä-Millä-Milloin

Riitta Amsterdamista lähetti minulle haasteen - tarkoitus on kertoa otsikon mukaisesti itsestäni ja blogistani.
Otan haasteen kiitollisena vastaan ja haastan puolestani Uuden Aamun Japanista, MaaMaan Ranskasta ja Karoliinan  nykyisin Suomesta ennen Turkista.


Kuka

Näppäimistön takaa löytyy kohta 42-vuotias Irlannissa jo yli 8 vuotta asunut äiti, vaimo, sihteeri, siivooja, kokki, puutarhuri, taksikuski, yleismies Jantunen eli minä Vihreätniityt. Tuo nimimerkki, josta en oikeastaan edes pidä, tuli vähän vahingossa. Käytin sitä eräällä keskustelupalstalla ja otin sen käytöön blogissani sen enempää ajattelematta.

Mitä

Blogissani kirjoitan Irlannin lamasta, narsissien kukkimisesta, irlatilaisista erikoisuuksista, elämästä yleensä jne. Tähän asti on aiheita riittänyt, ja toivottavasti niitä riittää tulevaisuudessakin. En halua, että blogini on vain minusta ja tekemisistäni, sillä silloin siitä tulisi todella tylsä. Jos postaus synnyttää keskustelua, niin silloin olen osunut naulankantaan!

Missä

Yhdistetyssä peli ja tietokonehuoneessa aivan liian pienen pöydän edessä. Välillä koneelle on jonoa!

Millä

Compaq PCllä. Kannettavaa en edes omista. Kirjoitan nopeasti, ja haluan sormieni alle kunnon näppäimistön.

Milloin

Minulla ei ole mitään säännöllistä kirjoitusaikaa. Joskus postausta väsään useampanakin päivän. Asioista pitää ottaa aina välillä selvää, etten kirjoita ihan soopaa. Jos taas ei ole mitään sanottavaa, jätän kirjoittamatta.


tiistai 8. maaliskuuta 2011

Lättyjä ja hernekeittoa

Meillä, niin kuin lähes jokaisessa irlantilaisessa perheessä, on tänään paistettu lättyjä. Tänään on pancake day eli suomeksi lättypäivä. Tein kasan lättyjä, jotka katosivat niin nopeasti lautaselta, että jouduin tekemään vielä uuden annoksen taikinaa.

Jos tänään on syöty mahantäydeltä lättyjä, on huomenna tunnelmat vähän toiset. Silloin on nímittäin tuhkakeskiviikko, josta alkaa pääsiäistä edeltävä paastonaika.

Tuhkakeskiviikko löytyy myös evankelis-luterilaisen kirkon kalenterista. Katolisessa kirkossa tuhkakeskiviikkona messussa tehdään tuhkalla risti otsaan. Tänne muutettuani en tiennyt tästä tavasta mitään ja ihmetelinkin, että miksi ihmisillä on jotain ihmeen likaa otsassa. Selvisihän se.

Tiukkaa paastoa ei kukaan tuntemani irlantilainen vietä, mutta he saattavat lopettaa esim. tupakoinnin, suklaan syömisen tai jonkin muun paheen. Lättyjä ja hernekeittoa tuli syötyä tänään niin paljon, että juuri nyt tuntuu, että voisin minäkin olla pääsiäiseen asti syömättä.

Huomenna voikin olla jo ihan eri mietteen!


Mukavaa laskiaista ja lättypäivää kaikille, unohtamatta että tänään on myös naistenpäivä. Siitä vaan Turun Sinappia lättyjen päälle ja mansikkahilloa hernekeittoon....tai siis toisinpäin!

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Kevätkauden virallinen avaus

Kevätkauden avaus ei meillä tarkoita riehakkaita juhlia tai poksahtelevia samppanjapulloja. Näitä "juhlallisuuksia" varten ei tarvitse pukeutua hienosti, eikä kärsiä korkkareilla kompuroimisesta. Töistä tullessani päätin, että tanään on SE päivä. On aika julistaa kevätkausi virallisesti avatuksi.

Ennen virallisia juhlallisuuksia kävin herättämässä juhlakalun talviunilta, ja raahasin haukottelevan ja vastaantappelevan vekottimen talon läpi etupihalle. Matkalla mutisin (vanhan tavan mukaisesti), että voi kun olisi jonkinlainen sivuportti. Serpentiinit korvasin näissä juhlissa sadassa solmussa olevalla jatkojohdolla, jonka heitin kaaressa ikkunasta pihalle. Tilaisuutta varten olin tietysti pukeutunut huolella: maalintahraamiin vanhoihin farkkuihin ja rakkaisiin kumisaappaisiini.

Samalla, kun ruohonleikkuri iski hampaansa ensimmäisen kerran vihreään ruohoon, julistin minä kevätkauden virallisesti avatuksi. Ilma vaan saisi olla lämpimämpi!

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Enda Helsingissä ja kuninkaallisia vieraita tulossa

Helena minua jo tässä viikolla sivisti, että meidän uusi tuleva pääministerimme Enda Kenny on menossa perjantaina Suomeen. Kiirettä on Endallakin pitänyt, sillä hallitus ei muodostu itsestään. Helsinkiin hän kuitenkin kaiken kiireen keskellä lensi, ja ilmeisesti Endalle suomalainen ruokakin maistui. Italian Silvion kanssa kun on aikaisemmin ollut "hieman" ongelmia. Veikkaan, että ruokalistalla EI ollut läskisoosia eikä perunamuusia, eikä päivällisherkkuja kulautettu alas kirnupiimällä. Jälkiruoaksi tuskin kelpuutettiin mämmiä, vaikka pääsiäinen onkin tulossa. Minusta hernekeitto olisi näin laskiaisen aikoihin ollut hyvä valinta, ja koska vappuunkaan enää ole kovin pitkä aika, niin sima olisi sopinut hyvin ruokajuomaksi. Alkudrinkiksi olisi sopinut pieni lasillinen salmiakkikossua! No, ehkä ne Kämpin kokit tiesivät paremmin, mitä vieraille tarjotaan.

Toukokuussa meille puolestaan on tulossa harvinaisia vieraita naapurisaarelta.  Huom! tällä kertaa ihan kutsuttuina. Kuningatar Elisabeth ja prinssi Philip tulevat ensimmäistä kertaa Dubliniin. Edellisestä "valtiovierailusta" onkin vierähtäynyt jo vuosi jos toinenkin. Silloin tänne tuli  itse Yrjö (George)V, ja vuosi oli 1911. Eli eivät nämä kruunupäät täällä ihan joka vuosi hyppää!

Minä koen vierailun erittäin positiivisenä tapahtumana. Historiaa ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voimme vaikuttaa. Ja voi kun kerrankin Sinn Féinin Jerry Adams älyäisi pitää suuren suunsa kiinni. Turha toivo...


torstai 3. maaliskuuta 2011

Torstain turinoita

Posted by Picasa

Torstai-iltapäivinä teen omia juttujani tai sitten olen tekemättä mitään. Juniori menee aina kaverinsa luokse koulusta, ja vanhemman haen harjoituksista vasta 17.30. Iltapäivä on siis minun! Tänään lähdin pitkälle kävelylenkille ystäväni kanssa. Upea auringonpaiste yllätti, eritäin kylmän yön jälkeen.

Aamulla nurmikko näytti nimittäin tältä:



Lienenkö osa-aikaerakko, koska viihdyn hyvin myös omassa seurassani ja täydessä hiljaisuudessa.
Silloin kun päässä pyörii paljon ajatuksia tai olen huonolla tullella, en kaipaa ihmisten pariin. Täällä kun pitäisi jaksaa puhua, hymyillä, puhua ...  Ja minä jörö suomalainen, en ihan aina ole juttutuulella! Tänään kuitenkin olin ja huomennakin olen, sillä silloin lähden suomineitojen kanssa syömään.

Tällä asuu todella mukavia suomalaisia, joiden seurassa on aina hauskaa. Lontoossa tapaamista maamiehistäni tuskin olisin aikoinani sanonut noin. Joillekkin kun oli noussut "Lontoo" päähän. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin itseään ja omaa asemaansa kehuva suomalainen. Itsestään numeron tekeminen, kun ei mielestäni sovi ollenkaan suomalaiseen perusluonteeseen.

Näissä nykyisissä suomalasten piireissä ollaan sitä mitä ollaan, eikä kenenkään tarvitse esittää sen menestyvämpää / rikkaampaa / fiksumpaa kuin onkaan. Mukava ja leppoisa perjantai-ilta siis tiedossa!

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Sitkeää sorttia

Sitkeää sorttia tuo Libyan Gadaffi. Rautaisella otteella hän on pitänyt kansansa kurissa vuosikymmeniä, eikä suostu lähtemään, ei sitten millään. Gadaffilla on aina ollut omat lakinsa, eikä YKn tai EUn painostukset ole häntä hetkauttaneet. Kun on öljyä, niin on rahaa ja kun on rahaa...

Minä olen viime päivinä pienessä päässäni miettinyt voiko takinkääntäjiin luottaa? Osa taloudellisesti erittäin mukavaa elämää maailman metropoleissa viettävistä libyalaisista diplomaateista, ja muistakin Gaddafin kannattaijista, ovat kääntäneet näyttävästi takkinsa Suurelle Johtajalle. Kun maa alkoi Gadaffin jalkojen alla polttaa, tuli entisille luottomiehille kiire loikata toiselle puolelle.

Jopa kauppasaarron aikana Gadaffin suosiossa paistattelevat viettivät libyalaisittain erittäin mukavaa elämää. He pysytivät  matkustamaan, opiskelemaan tunnetuissa yliopistoissa, sairaudet hoidettiin Euroopan yksityissairaaloissa jne. Tuskinpa huoletonta elämää Euroopassa tai USAssa viettänyt Gadaffin kannattaja, mietti kertaakaan mielipiteidensä takia kotimaassaan kidutettuja ja vankiloissa viruvia maanmiehiään. Tai kotoaan kaapauttuja, ja sittemmin "kadonneita" toisinajattelijoita, tai heidän perheitään.

Eivätkä he varmasti kyseenalaistaneet omaa asemaansa etuoikeutettujen joukossa. Virat ja nimitykset menivät vain ja ainoastaan tietyille henkilöille. Sillä oliko valittu henkilö toimeen tai työhönsä pätevä, ei ollut mitään väliä. Ja sitten kun pahoja virheitä pääsi tapahtumaan, sai syyt niskoilleen joku muu.

Kun kenraali Gadaffi on vihdoin nujerrettu, tuleeko näistä takinkääntäjistä maan uusia päättäjiä?

Toivottavasti ei.

Se miksi Libyan tilanne kiinnostaa minua, selviää täältä.