Vaihtelevaista...

Aamulla auto umpijäässä ja iltapäivällä upea auringonpaiste. Tälläistä tämä Irlannin kevät. Niin, ja ääntenlasku vaan jatkuu ja jatkuu!

Kaupungin viehättävin kukkakauppa.

"Iloinen" kukkapuska 10.00 Euroa.



Pubillakin on kevättä rinnassa.





Varma kevään merkki.



Ps. Etupihan narsisseista osa kukkii jo.

Vaaleista

Vihreällä Saarella äänestettiin perjantaina, ja ääniä lasketaan vieläkin. Irlantilainen vaalisysteemi on irlantilaisen sekava ja monimutkainen, joten äänten laskeminenkin kestää päiviä. Se on kuitenkin selvää, että uusi pääministerimme näyttää tältä:



Enda Kenny



Enda Kennyn johtama Fine Gael-puolue, mitä luultavammin, nähdään hallituksessa yhdessä työväenpuolueen kanssa. Fianna Failin Brian-raukka sen sijaan myönsi tappionsa ja vetäytyy politiikasta, luovutettuaan ensin "kruunun" Enda Kennylle 9. maaliskuuta.

Hyvin "kisoissa" pärjäsivät myös työväenpuolue (Labour) ja Sinn Fain. Sinn Fainin suosiota kyllä hieman ihmettelen. Eipä tarvitse menää kovinkaan kauan ajassa taaksepäin, kun Sinn Fainillä ja IRAlla oli paljonkin yhteistä. Vihreiden veljeily Fianna Failin kanssa maksoi puolueelle paljon: näytää siltä, että he eivät saa ensimmäistäkään paikkaa.

Mitä eroa sitten on nyt valtaan pääsevällä Fine Gaelilla ja Fianna Failila ?

Hyvä kysymys, sillä kummatkin ovat keskustalaisia puolueita, jotka "jauhavat" samoista asioista, hieman eri äänesävyin ja painotuksin. Historissa pitää mennä niinkin pitkästi taaksepäin kuin kansalaissotaan 1922-23. Lyhykäisyysdessään toinen puoluesta, Fine Gael, oli valmis suostumaan siihen, että kuusi pohjoisessa sijaitsevaa lääniä jäisivät Britanialle. Fianna Fail puolestaan halusi nuo läänit Irlannille. Siinä se ero, josta tuskin on paljonkaan apua nykypäivän ongelmien ratkaisuun.

Nähtäväksi jää muuttuuko Irlannissa minkään asia. Tuskinpa vaan, pohtii eräs...

Valkoista vai punaista limonaadia?

Tälläisen kysymyksen minulle heitti baarimikko, kun ensimmäisiä kertoja rantaudun aitoon irlantilaiseen pubiin Irlannissa, ja pyysin sitruunasoodaa.

Mitä tästä opimme? Täällä siis saa myös punaista sitruunasoodaa, joka maistuu mielestäni jopa paremmalta kuin valkoinen. Kuten alla sanotaan sitä voi juoda sellaisenaan tai "lantrata" viskin kanssa. Makuasioista ei voi kiistellä, mutta mielestäni viski pilaa punaisen sitruunasoodan maun. Viskin ystävät taitavat olla asiasta toista mieltä...

"In the Republic of Ireland, lemonade refers to the carbonated, lemon-flavored soft drink (as in the UK) but is further sub-divided into white (clear) lemonade and red lemonade. White lemonade equates to the colourless fizzy lemonade common in many countries, while red lemonade is particular to Ireland. Red lemonade differs slightly in taste from white lemonade and is either drunk neat or as part of a whiskey mixer".

Ihmettelenpä vaan

Postiluukusta on tullut viime päivinä vaalimainoksia enemmän kuin tarpeeksi. Oven takana ovat myös kolkutelleet kansanedustajaehdokaat ja heidän tukijoukkonsa. Vaalit ovat siis perjantaina. Äänestäisin kyllä jos saisin, mutta kun en saa niin tyydyn vain seuraamaan sivusta.

Tänään postiluukusta tuli sellaisia lehtisiä, että ne piti ihan lukea ja siinä lukiessa karvat nousivat pystyyn.

Prolife (Elämän puolesta) järjestö pyysi olemaan äänestämättä työväenpuoluetta, koska se valtaan päästyään laillistaisi abortin Irlannissa. Abortti-kysymys on vuosia ollut täällä kuuma peruna, eikä mikään puolue halua ottaa asiaan kantaa. Miksi? No se tietysti saisi aikaan keskustelua, ja aborttia puoltava puolue menettäisi kullanarvoisia äänestäjiä. Asiaa pyöritellään ja kierrellään, mutta edelleen vuonna 2011 abortti on Irlannissa laiton. Abortin haluava nainen matkustaa yleensä, vähin äänin, naapurisaarelle.

En ala tässä nyt käymään keskustelua siitä onko abortti murha. Näinhän täällä sitä vastustavat usein asian esittävät. En myöskään ala listaamaan milloin mielestäni abortti on oikeutettu ja milloin ei. Se on jokaisen oma asia ja myös se, mitkä seikat ovat johtaneet päätökseen.  Minulla on kuitenkin vahva mielipide siitä, että naisella pitää olla oikeus valita. Olisi mielestäni jo korkea aika, että Irlantikin seuraa muita moderneja maita ja antaa vihdoinkin naisilleen valinnanvapauden. Elämmehän jo sentään vuotta 2011!

Jedward Euroviisuihin - hävettää!

Minä luulin, että kyseessä oli huono pila. Ei ollut. Nämä rasittavaakin rasittavammat kaksoset edustavat Irlantia Euroviisuissa. Hävettää!
Olivat vuosi sitten X-Factorissa Simon Cowellin kauhuksi. Eivät voittaneet, koska eivät osaa laulaa.

Kuunnelkaa, katsokaa ja kärsikää...
http://www.planetjedward.net/

Sitkeä joulutähti

Monta kertaa on pitänyt heitää hyllyllä nuokkuva joulutähti roskiin, mutta ei ole viitsinyt/raaskinut/muistanut.
Lueskelin eilen Me Naisia, ja sieltä nappasin seuraavan aiheta käsittelevän jutun:

"Tää on tätä...
No, niin kohta on juhannus käsissä. Kertokaapa joku miten tämän joulutähden saa sitä ennen kohtaamaan luonnollisen kuoleman?"

Tuumasta toimeen, joulutähdelle on sitten sanottu näkemiin. Kukapa sitä narsisseja ja joulutähteä samalle pöydälle?

Tuliaisia Suomesta

Täällä Irlannissa asuva lukijani Silhouette kyseli, että mitä tuon tuliaiseksi Suomesta. Vuosien varrella on tullut raahattua vähän sitä sun tätä. Aikaisemmin sain tuoda mielin määrin tavaraa, koska painorajoitukset sen sallivat. Nykyisin on toisin, kiitos Ryanairin ja Aer Linguksen, jotka määräävät laukujen koon ja painon grammalleen ja sentilleen. Joka laukusta pitää vielä maksaakkin erikseen. Osittain tästä johtuen ostokset rajottuvat lähinnä ruokapuolelle. Sunnuntaina laukusta löytyi: ruisleipää, karjalanpiirakoita, kermajuustoa, pikapuurohiutaleita (ruis ja seka), kaardemummaa, vaniliinisokeria (pakkaus hajosi ja sokeria oli laukun pohjalla vähän enemmänkin), Fazerin suklaata, Xylitol purkaa ja tietysti laktaasientsyymejä.

Toinen syy ostosten vähyyteen on rehellisesti sanottuna Suomen kalleus. Vaatteita eikä kenkiä ei kertakaikkiaan kannata ostaa, sillä ne saa täältä edullisemmin. Marimekkon tuotteita olen joskus ostanut, mutta nekin ovat mielestäni todella kalliita, ja vaatteet eivät välttämättä aina minun makuuni. Nyt kävi tuuri, sillä serkkuni antoi minulle kauniin Marimekon kassin, koska ei sitä itse käytä. Sopii hienosti punaisen toppatakkini kanssa!

Paljon "suomi"tavaraa olen saanut myös lahjaksi meillä käyneiltä vierailta. Taitavalta äidiltä ja tädiltä olen saanut lahjaksi upeita käsitöitä, joista ole aikaisemmin kertonutkin. Katsokaapa täältä ketä kiinnostaa.
Kaapissa on muutama Muumi-muki ja hyllyltä Aalto-vaaseja, sekä mökiltä tuotu kukkopillikokelma. Seinälle olen tuonut Heljä Liukko-Sundströmmin kauniita töitä. Liinavaatekaapista löytyy Luhdan ja Marimekon lakanat ja pari Muumi-pyyhettä. (Niinden alta paljastuu suklaakätkö, mutta sovitaankon, että tämän pidätte ihan vain omana tietonanne, ettekä kerro kenellekkään.)

Mietiskelin tässä, että Lontoossa asuessani raahasin Suomesta paljonkin tavaraa. Kahden lapsen kanssa matkatavaaraa, kun sai olla muistaakseni 60 kg. Silloin tuli muutama mattopussikin mukana, ja kerran toin jopa puntarin. Äiti ole saanut sen kylkijäisinä jostain postimyyntitilauksesta, ja kun laukussa oli tilaa ja minulla ei puntaria (silloin ei paino ei ilmeisesti poukkoillut) löin senkin laukkuun. Joku vieras kerran ihmetteli, että miten teidän puntarissa lukee suomea... Kirjoja ja videoita on myös kannettu ja paljon, ja nyt yritän niistä päästä eroon...

Kai näissä nykyään kovin vähissä ostoksissa näkyy myös se, että kotona on kaikkea mitä tarvitsee ja muutenkaan en haluaa mitään turhaa ympärilleni. Suurhkossa talossa asuessa on se vaara, että tavaraa kertyy ja kertyy, ja isolle ullakollekkin mahtuu aina lisää.

Shoppailu ei ole mieliharrastuksiani, ja kaupoissa kiertelystä en ole nauttinut vuosikausiin. Kotipaikkakunnallani lomaillessa ostosmahdollisuudet ovat erittäin rajalliset. Toisaalta minulle riittää, kun ruokakaupasta saa suomalaisia herkkuja. Ai, että tekee taas leipäjuustoa mieli...
Voisi olla vyötärön kannalta parempi, jos Fazerin suklaalevyjen ja salmiakkipussien sijasta ostaisinkin joka Suomen lomalta vaikka uuden Muumimukin!

Kertokaapa muut ulkosuomalaiset mitä tuotte Suomesta mukananne?

Ps. Silhouette ja Kirsi, kopioin teidän kommenttinne tähän postaukseen!

Katukuvan "koristusta"

Irlannista löytyy tuskin yhtään lyhtypylvästä, jossa ei hymyilisi parlamenttivaaliehdokas.

Vaalit ovat ensi viikolla. Toivottavasti sen jälkeen katukuvaa koristavat jo

keltaiset narsissit!

Stockmannin kellon alla odotellessa

Viikonloppuna käväisin kääntymässä kylmässä ja lumisessa Helsingissä. Stockmannin kellon alla ystävääni, varpaat tunnottomina ja naama paikalleen jäätyneenä, pohdiskelin mielessäni seuraavaa kysymystä: kuka viitsii ostaa Suomessa talvella vaatteita? Tai paremminkin, kuka jaksaa sovittaa vaatteita sovituskopissa?

Ajatelkaapas tätä, etenkin te lämpimissä maissa asuvat: ulkona pakkasta -20 astetta tai -10 viimalla ja lumipyryllä höystettynä. Ulos lähtiessä puetaan päälle välihousut, aluspaita, päällysvaatteet, toppatakki, sukkaa sukan päälle, pipo, käsineet, kaulaliina jne. Sitten ulos ja menoksi. Suuntana vaatekauppa. Silmalasien pyyhkimisen jälkeen vaateiden valinta voi alkaa. Viisi minuuttia kauppaa tulon jälkeen alkaa otsalla valua ensimmäiset hikipisarat. Kaupassa lämmitys pelaa, ei tarvitse kenenkään palella.  Ei auta, uusi hame/housut/pusero ja pahimmassa tapauksessa rintsikat pitää löytyä.

Seuraavaksi vuorossa jonottamista sovituskoppiin. Tässä vaiheessa selkäkin on jo ihan märkä. Ahtaassa kopissa sitten vaatteista kuoriutuminen, joka kestää ja kestää. Peilistä katsoo punaposkiset, hikiset kasvot, joita kehystävät pipon litistämät hiukset ja vinossa olevat silmälasit. Ja eikös tullut valittua liian pienet housut. Ei mene vetoketju kiinni, ei vaikka välihousutkin saivat jo kyytiä. Varovasti kurkkaus verhon takaa, jos vaikka myyjä sattuisi olemaan paikalla. Ei ole. Sitten osa vaatteista päälle, sillä eihän sitä nyt voi alushoususillaan lähteä isompia housuja etsimään. Taas puetaan. Ei löydy housuista isompaa kokoa. Voihan xhfkdiendkfhenxjdijd...

Tässä vaiheessa luulisi ostoinnon jo laantuneen. Kiukkuisena ja hikisenä takaisin sovituskoppiin, ja ei auta muu kuin pukea loputkin vaatteet päälle ja jatkaa matkaa. Kuuman kaupan jälkeen tekee mieli ulos. Ovi auki ja............hengitys salpaantuu pakkasilmasta ja muutaman minuutin kuluttua hikikarpalot jäätyvät otsaa kiinni, ripset ja kulmakaravat saavat vaalean värityksen ja hitaasti mutta varmasti varpaista katoaa tunto....

Siis kuka viitsii ostaa talvella vaatteita?

Iloista ystävänpäivää!

Hyvät ystävät ovat kuin lyhdyt tiellä:
eivät lyhennä matkaa, mutta tekevät sen valoisammaksi kulkea.

Sumua

Aamulla kouluun ja töihin ajaessani päivittelin sankkaa sumua. Näkyvyys oli surkea, ja mitä lähemmäksi työpaikkaani ajoin sitä tiheämmäksi sumu muuttui. Mielessäni ajattelin, että onneksi lennämme Suomeen vasta lauantaina. Tällä ilmalla ei tekisi lentokoneeseen mieli. Reilun tunnin kuluttua kuulin tästä onnettomuudesta.

Makuja on monia

Etikalla ja suolalla maustetut perunalastut eivät kuulu suosikkeihini.Niitä kuitenkin kävin tänään ostamassa nykyisin Suomessa asuvalle ystävälleni. Ostoslistalla perjantaiksi on  myös pekonia, valkoista paahtoleipää ja Barry's teetä. Lauantaina suuntana siis Helsinki.  Paluumatkalla laukkussani tuoksuu ruisleipä!

Kaiken sen juoksemisen jälkeen...

Seuraavan kerran korttia uusitaankin vasta vuonna 2021. Katsotaan, mikä silloin on maa ja valuuttta.

Loppuihan se viimeinkin

Koko viikonlopun täällä satoi ja myrkysi. Ulkona kävin vain jos oli pakko, ja sunnuntai iltana tuntui, että seinät kaatuvat päälle. Koko viikonloppu ilman kunnon happihyppelyä, ja liikaa aikaa ajatella ja murehtia tulevaa. Erittäin huono yhdistelmä. Voisiko joku luvata minulle, että ihan pian tämä epävarmuus loppuu?

Myrsky loppui tänään iltapäivällä, mutta lama ja sen tuoma epävarmuus valitettavasti jatkuvat. Pääsin sentään ulos lepuuttelmaan hermojani ja purin kaikken turhatumiseni takapihalla. Keräsin lehtiä ja risuja, sekä istutin ruukkuihin kevätesikoita. Jopa rikkaruohot saivat kyytiä. Projekti jatkuu, jos sää niin sallii, huomenna.

Silloin kun olen huonolla tuulella painun pihalle ja saan paljon aikaan. Jos sääkin oikuttelee, niin kuin se täällä usein tekee, alan leipomaan. Kiukkukin kannattaa käytää hyödyksi!

Tuulen tuiverrusta

Meillä kun tuulee, niin sitten tuuleekin oikein kunnolla. Vaikka meri ei tänne näykkään, sen läheisyyden kyllä tuntee. Saateenvarjot saa  unohtaa, sillä tuuli tempaisee ne mukanaan, ja hetken ajan tuntuu ihan oikeasti siltä, että kohta lennetään. Mukamas hyvä ja tukevakin varjo vääntyy ja kääntyy hetkessä täysin käyttökelvottomaksi.

Hiustenlaitoon ei myöskään kannata panostaa. Jo muutaman kymmenen metrin matka sisältä autoon saa hiukset sekaisin. Pitäisi varmasti hankkia sellainen vanhempien naisten suosima sadehuppu, jonka he vetävät sateella ja tuulella hiustensa suojaksi.

Parlamenttivaalit ovat tulossa tuota pikaa, ja lähes joka lyhtypylväässä hymyilee iloinen ehdokas. Yksi näistä pepsodentti-hymyllä varustetuista edustajista lensi kaaressa autoni kylkeen, ja siitä vesilätäkköön. Edes kylmä kylpy ei saanut tämän ehdokaan hymyä hyytymään! Ehdokkaita onkin lennellyt sinne sun tänne viime päivien myrkyissä. Radiossa yksi autoilja kertoi, kuinka joku ministeriestä oli lentänyt hänen tuulilasiinsa, ja kolari oli ollut todella lähellä.

Lentävien roskapönttöjen ja oksien lisäksi, saa tällä nyt pelätä myös lentäviä poliitikkoja!




Tänään ei tee mieli merenrantaan



Ps. Leena Lumen blogissa on meneillään arvonta



Huom!

Kaikki lukutoukat, käykääpä täällä!

Bye, bye Brian

Vielä hetken pääministerinä jatkava, usein mainitsemani Brian Cowen, on ilmoittanut että ei aio olla ehdokaana pian pidettävissä vaaleissa. Reilu viikko sitten hän luopui (tai pistettiin luopumaan, riippuu kenen kannalta asiaa katsoo) puolueensa Fianna Failin puheenjohtajuudesta.

Mikäli lehdistöön on uskomista, hänen veljensä Barry, saattaa asettua ehdokkaaksi. Täällä politiikkaa näyttää pyörivän tietyissä perheissä. Tässä tapauksessa en voi kuin sanoa, että Barry tee meille kaikille palvelus, äläkä asetu ehdokkaaksi. Eiköhän teidän perhe ole saanut jo ihan tarpeeksi sotkua aikaan...

Edellinen pääministeri Bertie Ahearn oli ovela kuin kettu. Hän bertiemäisesti osasi ajoittaa lähtönsäkin hienosti. Tietysti hän ei koskaan suostu myöntämään, että lahjussotkut alkoivat polttaa ja savua nousi. Ilmeisesti hän myös haistoi ilmassa jo lopun alkua, ja hylkäsi uppoavan laivan, kuin rotat konsanaan.

Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä Brian alkaa tekemään seuraavassa elämässään. Ainakin yksi asia on varma, tuhti eläke on tiedossa, enkä muutenkaan usko, että Brian joutuu vyötään kiristämään.

Bye, Bye Brian!


Source: Getty Images