maanantai 3. lokakuuta 2011

Töihin lepäämään

Niin oli kiireinen viikko, viikonlopusta puhumattakaan, että aamulla lähdin suorastaan innoissani töihin. Ajatella saan istua neljä tuntia samalla paikalla, eikä tarvitse poukkoilla mihinkään. Mikä parasta, työpaikan pojat miehet eivät koskaan tule valittamaan minulle nälkäänsä, eikä heitä tarvitse kuskata mihinkään. Keittiön sotkevat, ja siitä välillä heille marmatan, mutta mikäs on marmattaessa, kun siitä maksetaan!

Mummu on takaisin syksyisessä Suomessa ja talo tuntuu jotenkin tyhjältä. Vielä viikko sitten meillä oli paikat kunnossa, ruoka ajallaan pöydässä ja laatikot järjestyksessä. Nyt taso on huomattavasti laskenut. En ehdi joka paikkaan, ja poikien peleihin ja harjoituksiin kuskaaminen vie uskomattomasti aikaa. Sitten näillä kahdella on vielä jatkuvasti nälkä. Mies oli viikonlopun naapurisaarella, joten hänestäkään ei ollut apua.

Juniori täytti vuosia ja meillä oli kaksi kaveria yökylässä perjantaina. Iltauninen äiti päätti, että ihan heti ei yökyläkutsuja meiltä heru. Kirosin taas kaupungin surkean julkisen liikenteen, kun kuskasin pojista vanhempaa ostoskeskukseen. En voinut sanoa ei, kun toinen meni keräämään rahaa kodittomille. Pakkasivat Tescossa asiakkaiden tavaroita pusseihin ja asiakkaat sitten maksoivat siitä pienen palkkion.

Lauantaina meni viisi tuntia jalkapalloilijan kuskina. Kyllä, viisi pitkää tuntia! Ehdin sinä aikana kiertää Charles Fortin linnoituksen (postaus seuraa), käydä kaverilla teekupposella ja katsoa ottelua (voitto kotiin 7-0) vesisateessa. Ajoin myös Kinsalen mutkaisilla ja uskomattoman kapeilla teillä kolme kertaa harhaan autolla, jonka leveyttä en vielä oikein hahmota. Suuntavaistottomalla äidillä on yhtä suuntavaistoton poika. Ei kovin hyvä yhdistelmä.

Elin koko ajan siinä harhaluulossa, että järjestelmällisellä minulla oli kaikki "under control". Jalkapallon jälkeen ohjemassa oli ystävän vauvan risiäiset. Olin kyllä ostanut vauvalle kortin ja paperia lahjaa varten. Ihan hyvä, mutta kortti oli tytölle ja paperissa luki hyvää syntymäpäivää! Tämän huomasin aivan liian myöhään.

Olin myös ihan varma, että Juniorin kaapissa on siistit vaateet ristiäisiä varten. Kyllähän kaapissa ihan edustuskelpoiset vaatteet olivatkin, mutta farkut olivat 10 cm liian lyhyet ja puserokin vähän kitsahtaneen näköinen. Hädissäni kiipesin ullakolle kaivelmaan isonveljen pieneksi jääneitä vaatteita. Ei tullut apu ylhäältä tällä kerralla. Juniori autoon ja läheiseen ostoskeskukseen. Parkkipaikalla pidin puhuttelun, että nyt ei sitten olla liian vaativia vaatteiden suhteen. Meillä on kiire, ja meitä ei kirkossa odoteta. Uudet vaatteet löytyivät ennätysajassa, ristiäisiin ehdimme ja suloinen poikavauva sai sinisävyisen kortin ja lahjapaperi ei toivottanut enää hyvää syntymäpäivää!

Pahin vihollinen viime viikolla ja viikonloppuna oli erittäin kostea ja sateinen ilma. Viis siitä, että itse kastuin menen, tullen ja palatessa, mutta se on ongelma jos pyykkit eivät kuivu. Kunhan ajoiltani ehdin pyöritin väliajalla kiinalaista pesulaa, ja  nyt kauhulla odotan seuraavaa sähkölaskua. Meidän kuivausrumpu kyllä kuivaa, mutta samalla suorastaan ryystää sähköä.

Sunnuntai meni myös taksikuskina, ja kun kymmeneltä painoin pääni tyynyyn, ajattelin kuinka ihanaa on mennä töihin lepäämään.

Tästä portista vein teidät sisälle, kunhan saan postauksen valmiiksi.

3 kommenttia:

  1. No huh ei ole käynyt siellä aika pitkäksi ;-D
    Rauhallisempaa alkuviikkoa!

    VastaaPoista
  2. Ihan hengästyin lukiessa, toivottovasti sait töissä levätä!

    VastaaPoista
  3. Riitta: Kiitos. Töissä on onneksi rauhallista.

    Elisabeth: Nyt jo helpottaa!

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!