maanantai 4. huhtikuuta 2011

Vihreän Saaren Puutarhoissa

Minä en ole koskaan pitänyt irlantilaisia erittäin innokkaina puutarhureina. Naapurisaarella pienen pienessä postimerkin kokoisessakin puutarhassa tuoksui värikkäät ruusut, joita talon omistaja huolellisesti hoiti. Muutenkin siellä on upeita puistoja, ja tietysti viimeisen päälle hoidettuja linnojen puutarhoja, joissa silmä lepäsi.

Olin aika yllättynyt tänne muutettumme, että puutarhojen hoitoon ei  panosteta yhtä paljon kuin naapurissa. Pihoista tehdään yleensä mahdollisimman helppohoitoisia: muutama puska siellä täällä ja ruohoa. Asuntoalueiden puutarhanhoito on lähinnä ruohonleikkausta, ja pensasaitaa siistimäänkin pyydetään mielummin ammati-ihminen. Poikkeuksiakin tietysti löytyy, ja etenkin kesällä näkee kauniita kukka-amppleita ja rukkuja etupihoja kaunistamassa!

Hanna Tuurin kirja, Vihreän Saaren puutarhoissa, suorastaan yllätti minut. Hanna yhdessä avomiehensä Ciaran Burken kanssa pitää puutarhakoulua Mayossa, joten kirja on ammatti-ihmisen kirjoittama. Suurin osa kasvien nimistä oli minulle täysin vieraita, mutta siltikin kirja oli mielenkiintoista luettavaa. Siinä kerrottiin elävästi puutarhojen, ja samalla Irlanninkin historiaa. Kirjan mukana kierrettiin ympäri Irlantia eri puutarhoissa, joista suurin osa oli avoinna yleisölle. Irlannista löytyy myös upeita yksityisiä puutarjoja, joita yleisö saa käydä ihailemassa kerran pari vuodessa. Silloin omistaja yleensä pyytää pienen vapaaehtoisen lahjoituksen, jonka sitten antaa hyväntekeväisyyteen.

Lamppu syttyi ja tajusin, että kauneimmat puutarhat eivät tietenkään löyty asuntoalueilta, vaan ne ovat muurien takana, josta niitä ei tielle näy. Sellaisia salaisia puutarhoja, joiden porttia raotetaan vain harvoin!

Yleensä näiden yksityisten puutarhojen takana on puutarhanhoidosta ja erikoisista kasveista kiinostunut vanhempi rouvashenkilö. Puutarhanhoidosta on heille tullut rakas harrastus ja intohimo. Yrityksen ja erehdyksen kautta oma piha on vuosien kuluessa alkanut kukoistamaan, ja sinne on löytänyt tiensä useita harvinaisia kasveja. Surullinen tosiasia on, että kun omistajasta aika jättää, ei puutarhalle yleensä löydy yhtä innokasta jatkajaa.

Seuraavan kerran, kun näen ilmoituksen ykstyispuutarhan vierailupäivästä, menen katsomaan ja ihailemaan. En ehkä tiedä kasvien nimiä, mutta en anna sen häiritä. Aion myös käydä tutustumassa kunnolla lähellä sijaitsevaan Fota Houseen ja sitä ympäröivään puutarhaan.

Yhtä asiaa jäin kirjassa kaipaamaan: värikuvia pariskunnan vierailemista puutarhoista sekä kasveista. Ehkä Hanna tekee vielä joskus kuvateoksen yhteistyössä miehensä kanssa Vihreän saaren kauneimmista puutarhoista. Ciaran Burke on nimittäin kuvaa paljon kasveja ja puutarhoja esim. puutarhalehtiin.  Jään tuota kirjaa odottelemaan!

21 kommenttia:

  1. Puutarhakirja ilman houkuttavia kuvia on minulle kuin ihan tyhjä kirja. Pidin tuota kirjaa jo kädessäni kirjamessuilla, mutta sinne se jäi, vaikka kirjan kansikin on varsin myyvä.

    VastaaPoista
  2. Leena: Kirjassa oli mustavalkoisia piirroksia kasveista, mutta olisin todellakin kaivannut värikuvia. Minulle eivät kasvien nimet sano yhtään mitään, joten kuvien perusteella olisin voinut ehkä tunnistaa niistä jonkun.
    Muuten kyllä suosittelen lukemaan. Sinä saisit siitä paljon irti, koska olet varsinainen viherpeukalo!

    VastaaPoista
  3. wow, mistäköhän löytäisin tuon kirjan....

    VastaaPoista
  4. Hannele: Voit tilata sen ainakin täältä:
    http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9511252712&lang=fi&gclid=CIHRyvveg6gCFcod4QodPjPhrg

    Sinulle juuri sopiva kirja!

    VastaaPoista
  5. No siis, muutama puska ja nurmikko kuulostaa jo luksukselta! Taalla ihmiset laatottaa koko pihansa/puutarhansa, ettei vahingossakaan kasva mikaan...

    Mutta kunhan paaset noihin secret gardeneihin, niin kameran kera! Ja tosiaan kaikkein kauneimmat puutarhat sijaitsee kylla Englannissa :)

    VastaaPoista
  6. Voi kun teillä sataa niin paljon että kasvit kukoistavat hyvin.
    Meillä on ollut valtavan kuiva maaliskuu (pääsi ihan listoille) ja huhtikuusta tuntuu tulevan samanmoinen.
    Ei vain jaksa sataa - ei sitten millään. Täällä satsataan xeriscaping, kasveihin jotka eivät vaadi paljon vettä.
    Laitas sitä sadetta tulemaan tännekin päin...

    VastaaPoista
  7. En ole nähnyt kirjaa, mutta samaa mieltä, kuin Leena Lumi, kuvia puutarhakirjassa olla pitää..:))

    VastaaPoista
  8. Hauskaa, juuri viime viikolla luin itsekin Hanna Tuurin kirjan ja kirjoittelinkin siitä, nimittäin Irlantilaisesta aamiaisesta. Toihan olisi sille hyvä jatko nyt.:)

    VastaaPoista
  9. (voi että suamalaiset kirjat kalliita)

    VastaaPoista
  10. Eryah: Kamera lähtee seuraksi ja varapatterit mukaan!

    Lissu: Tuosta ainaisesta sateesta johtuen, rikkaruohoja saisi olla kitkemässä aina.
    Pensaat kasvavat todella nopeasti ja niiden leikkaamisessa on kova työ.

    Irmastiina: Silloin tietää mistä puhutaan!

    Lumicki: Irlantilainen aamiainen oli todella hyvä kirja. Hyvä tämäkin, mutta täysin erillainen.

    Hannele: Sanoppa muuta, mutta tämän kirjan sinun on pakko lukea ennen matkaa.

    VastaaPoista
  11. Kiva vihje. Tilasin tuon kirjan, eikä maksanut kuin 6,50 € ja postikulut ilmatteks :)

    VastaaPoista
  12. Hannele: Hyvä! Kerro sitten mitä mieltä olit.

    VastaaPoista
  13. Mutta kun ei ole kuvia, niin voi itse kuvitella miten ihania puutarhat ovat! Mutta kyllähän puutarhakirjassa pitää olla kuvia ja hyviä kuvia.

    Olen lukenut sen Irlantilaisen aamiaisen ja se oli kyllä hyvä kirja. Mutta jään odottelemaan puutarhapostaustasi! Ja haaveilen upeista puutarhoista...

    VastaaPoista
  14. Irlannissa asuu yllättävän paljon suomalaisia, vai pitäisikö sanoa suomalaisnaisia! Mistäköhän johtuu, että Suomessa naiset ovat niitä emigrantteja? Myös Englannissa naiset olivat suomalaisväestön enemmistönä (asuin siellä viitisen vuotta).Vai eivätkö miehet vain pidä yhteyttä maanmiehiinsä? Onko naisten helpompi sopeutua uuden maan kulttuuriin ja kieleen?

    Puutarhanhoito on täällä helppoa, kun aina sataa, ja sitten taas paistaa aurinko. Täällä päin on kesäisin ns. Wicklow Gardens festival, jolloin pääsee kurkistamaan juuri niihin salaisiin puutarhoihin!
    Minusta irlantilaiset ovat kunnostautuneet 20 vuoden aikana pihojensa hoidossa, ennen oli vain pottumaata ja pari hassua puskaa ja takapihat yleensä ihan kaameita. Celtic Tiger toi patiot, pöytäryhmät ja puutarhaliikkeistä ostetut kasvit ja ruukut. Lama taas on tuonut takaisin muotiin kasvimaat ja viljelykset!
    Mieheni on valokuvaaja, ja sunnuntaisin yleensä yhdistämme molempien huvit: minä pääsen nuuhkimaan kasveja ja hän kuvaamaan niitä! Kaikkein onnellisin olen kuitenkin mahdollisimman hiljaisessa metsässä. Ihmisen voi poistaa Suomesta, mutta Suomea ei ihmisestä!

    VastaaPoista
  15. Helena: Minulla on noiden nimien kanssa ongelma. En millään jaksaisi katsoa sanakirjasta, että mitö mikäkin kasvi on suomeksi. Olen myös laista opettelemaan niiden monimutkaisia nimiä, joiden lausumisestakaan en ole varma. Täytyy kai hankkia joku kasvikirja!
    Minulla on huono nimimuisti muutenkin.
    Jokos teillä maata näkyy?

    VastaaPoista
  16. Vielä: kiitos kirjalinkeistä, Hanna Tuurilta on vastikään ilmestynyt kolmaskin kirja, Orapihlajapiiri, joka on myöskin sijoitettu irlantiin! Huomaan näitä "uudempien" tulokkaiden juttuja lukiessani, että olen asunut täällä ilmeisesti liian kauan, kun en edes huomaa Irlannin erilaisuutta! Puuttuva kansallinen henkilörekisteri ja osoitetiedosto? Hammashoito ja tienviitat? Mitä ne ovat? ;) Irlanti on myös monta eri maata samalla saarella. Etelä-Irlanti eroaa paljon itärannikosta, ja Mayon nummet Wicklowin vuorista ja metsistä. Pitänee lukea minunkin tuo Irlantilainen aamiainen!

    VastaaPoista
  17. Maata toki näkyy jo ja tänä aamuna etupihallani kukkivat lumikellot ja takapihalla jo muutama krookus on avannut nuppunsa. Hiljaa hyvä tulee, nyt myös kevään suhteen. Pohjoisessahan kevät tulee yhdellä rytinällä.

    VastaaPoista
  18. (minä joskus katselen suamalaisii nimii, mut ne niin erilaisii ruattalaisist)

    VastaaPoista
  19. Sihouette: Tuosta ulkomailla asuvista suomalaisista - naisista siis- sainkin hyvän postusaiheen. Tiedän Irlannissa yhden suomalaisen miehen, jolla on irlantilainen vaimo.

    Olin aika järkyttynyt ihmisten pihoista 20 vuotta sitten, kun kävin täällä ensimmäisen kerran. Edistystä on todellakin tapahtunut, mutta yhtä intohimoisesti puutarhanhoitoon eivät irlantiaiset suhtaudu, kuin englantilaiset.
    Jos viisi vuotta sitten olisi jollekkin ison pihan omistajalle sanonut, että pistä tuohon pottumaa ja kasvata muitakin vihanneksia, olisi vastaus olut aika tyly. Kyllä tässä pystytään potut ostamaan kaupastakin!!! Nyt on suoranainen muotivillitys pienten laatikkopuutarhojen laitto.

    En ole tuota viimeistä kirjaa vielä lukenut, mutta kahdesta ensimmäisestä pidin kovasti. Irlantilaisen luonettenkin hän osasi kuvata hyvin. Tienviittoja tai siis niiden puutetta jaksan ihmetellä vuodesta toiseen!

    Hienoa, että pystytee yhdistämään huvin ja hyödyn sunnuntaisin. Tulkaa joskus tänne etelään kuvaamaan!

    VastaaPoista
  20. Ehdottomasti suosittelen kaikkia Hanna Tuurin kirjoja. Kaikki olen lukenut ja kovin niihin tykästynyt.
    Minä taas en kaivannut kuvia siihen Vihreän Saaren puutarhakirjaan. Eihän se ole puutarhaopas.
    Mutta mieltähän on niin monta kuin on lukijaakin :)

    Malttamattomana odotan uutta Hannan kirjaa...

    VastaaPoista
  21. Vaahtera-Maria: Vasta nyt huomasin kommenttisi. En ole Hannan uusinta kirjaa vielä lukenut. Jospas löytäisin sen kirjastosta, kun olen Suomessa kesällä.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!