torstai 14. huhtikuuta 2011

Aamuruuhkat ja lapiomiehet

Aamut ovat meillä, niin kuin monessa muussakin perheessä, hektisiä. Levysoitin (= minä) jumittuu soittamaan samaa raitaa: nyt ylös ja heti! Puuroa lautaselle, eväitä reppuihin, kadonneiden tavaroiden etsintää ja sitten autoon ja menoksi. Vielä pari vuotta sitten vajaan kahden kilometrin matka meiltä koululle saattoi pahimmillaan kestää 30 min. Autojono liikkui uskomattoman hitaasti ja vaivalloisesti.

Viimeisen vuoden aikana liikenne on vähentynyt selvästi. Tänään lähdimme myöhässä, kiitos siitä kuuluu tällä kertaa pojista vanhemmalle, jonka aamutoimet kestivät taas normalia kauemmin. Yllätykseksemme olimme koululla kuitenkin hyvissä ajoin. Minun piti ihan tarkastaa, että tikittkö rannekello, onko tänään joku katolinen juhlapäivä, yleislakko yms? Ei, ihan normaali torstai-aamu vaan , mutta autoja liikenteessä taas uskomattoman vähän. Minä en keksi aamuruuhkan katoamiselle kuin yhden selityksen: työttömyyslukujen kasvu näkyy myös tiellä.

Liikennejärjestelyissä ei ainakaan ole tapatunut mitään positiivisiä uudistuksia, joten liikenteen sujuminen ei voi johtua siitä. Päinvastoin rahaa teiden korjaamiseen on entistä vähemmän. Nyt ne vähätkin rahat menevät  kuoppien täyttämiseen. Kiitos kuopista kuuluu kylmälle talvelle.

Tämä teiden kunnossapito on kyllä kuin jostakin komediasta: miehiä seisoo tien vieressä ja yksi mättää lapiolla kuorma-autosta täytettä kuoppaan. Siis yksi täyttää ja neljä nojaa lapioihinsa. Liikennettä ei tietenkään ohjata toiselle kaistalle, sillä sehän vaatisi kolmelta lapiohinsa nojaajilta työpanosta. Ei, tämä homma hoidetaan kirjaimellisesti vauhdissa. Sinne autojen sekaan heitetään täytettä ja toivotaan, että osuu kohteeseensa eikä jonkun autoon. Ja mitäpä tuota kasaa mitenkään tasoittamaan. Siihen jää epämääräinen keko tielle, ja lapiomiehet siirtyvät seuraavaalle kuopalle päivittelemään Irlannin kuoppaisia teitä. Parin viikon kulutta sama kuoppa on jälleen näkyvissä ja täytteet ties missä. Lapiomiehet jatkavat täyttämistä ja lapioihinsa nojaamista, eikä työn loppumisesta ole pelkoa. Näin meillä...



Narsissit ovat vaihtuneet voikukkiin.


10 kommenttia:

  1. Pitäähän sitä työmiehellä pomo(ja) olla..:D

    VastaaPoista
  2. Tyhmä kysymys, mutta miksi nuoret reippaat koululaiset ei mene sitä kahta kilsaa kävellen ta pyörällä?

    VastaaPoista
  3. Irmastiina: No sinähän sen sanoit.

    Allu: Hyvä kysymys! Juniorin kohdalla on syy lähinnä maan tyyli. Alakoululaiset yleensä viedään kouluun, ja koska vien hänet yläkoululainen tulee mukana ja jatkaa toisessa autossa kaupungin toiselle puolelle yläkouluun.
    Julkinenliikenne toimii jos toimii ja yläkoululle pitää meiltä mennä kahdella erittäin epäsäännöllisisesti kulkevalla bussilla. Koululaukku painaa kuin synti ja mukana on jos jonkinmoista urheilukassia.

    Pyörällä ajaminen ei täällä ole turvallista. Täällä pyöräillään henkensä uhalla! Meidän perheessä on vain yksi pyörä, jolla Juniori kurvailee tässä asuntoalueella.

    Ja kyllä Irlannin vaihtelevalla säälläkin on on osuutensa asiaan. Koulussa ei ole kiva istua päivää läpimärkänä.

    Voi, kun elämä olisikin helpompaa, jos täällä voisi turvallisin mielin pyöräillä.

    VastaaPoista
  4. Irlannissa ei todella ole turvallista pyöräillä, tiet ovat kapeita autoillekin, eikä pyöräteitä ole kuin suurimmissa kaupungeissa.Olin varmaan kotikaupunkini ainoa nainen, jolla oli pyörä. Nykyään asun maalla, josta on sen verran tosi mäkistä matkaa kaupunkiin, että on pakko olla auto. Tiet ovat myös täällä surkeassa kunnossa viime talven jälkeen.

    Suomessa on ihanaa pyöräillä, on alavia maita, pyöräteitä ja tilan tunnetta. Oi kun tulikin ikävä! Suunnitelmissa on kesämökin vuokraus järven rannalta, pyöräilyä, soutelua ja uintia. Siinä minulle kesäparatiisi!

    VastaaPoista
  5. Hehe, vahan samaan malliin ne tyomiehet taallakin toitansa tekee. Vaan mihinkas tassa kiire valmiissa maailmassa. Kun vaan jokainen sen tajuaisi :)

    VastaaPoista
  6. Täällä on pyöräilykausi alkamassa, mutta siirrän omaani vielä, sillä pitää ostaa uusi pyörä! Nyt meillä yritetään väistellä katupölypilviä ja putsauskoneita.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. (se kiva kirja, mukan puutarhoi, joihin menen, kiva vihje :)

    VastaaPoista
  8. Silhouette: Ajoin juuri (ei taaskaan kunnon viittoja, joten tuli matkalle pituutta) tuolla maaseututeillä. Sinne en menisi pyörällä ajamaan, en sitten millään.
    Täässä lähellä on pyörätie,joka yhtäkkiä loppuu risteykseen. Kukaan ei tajua, että miten sen jälkeen pitää ajaa.
    Minäkin pyöräilen paljon Suomessa.

    Eryah: Ei kannata tehdä kaikkia töitä tänään, vaan pitää säästää jotain huomiseksikin.

    Hannele: Kiva, että tykkäsit.

    VastaaPoista
  9. Eikö se ole ihan määrätty, että alle 12vuotiailla pitää olla saattaja ja noutaja koulumatkoille; ei saa mennä yksin tai ikäkavereiden kanssa ?

    Ja nuo tietyöjutut ... :D :D Niille pyörittelin ihmeissäni päätä useinkin. Myöskin edelleen naurattaa pieni 'kommervinkki' mikä kävi Dublinin Luas (ratikka) rataa rakennettaessa. Raidetta rakennettiin eri suunnista samaan aikaan, ja kun vihdoin rakennusmiehet kohtasivat ja ne raiteet piti 'yhdistää' niin ne ei osunutkaan kohdilleen! ... joutuvat purkamaan molempiin suuntiin satoja metrejä, että ne saatiin täsmäämään ...
    Naurettiin silloin, että mitehköhän kiinan muuri ja muut on saatu täsmäämään tuhansia vuosia sitten?! :D
    Hullut ihanat Irlantilaiset ;)

    VastaaPoista
  10. MaaMaa: Ei kai sitää laissa ole säädetty, mutta kyllä toiset vanhemmat ihmettelevät, jos pienet lapset menevät yksin kouluun. Kyllä tässä on vähän sellaista ylihuolehtimista, mutta maassa maan tavalla...
    Tuo ratikkaradan rakentaminen ei ihmetytä yhtään. Työ tehdään vähän sinnepäin jne.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!