sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Happy Halloween!

Tämän näköistä sakkia lähti juuri meiltä kiertämään naapuristoa, komean karamellisaaliin toivossa



Ulos laitoin kurpitsan, että ulkona kiertelevät lapset tietävät, että tänne saa tulla ja karamelliä on valmiina.
Joka paikassa vastaanotto ei ole yhtä "lämpimä".


Tässä meidän Juniori. Kun pumpusta painaa, niin



....niin veri lähtee valumaan. Yäk!

lauantai 30. lokakuuta 2010

Total Eclipse of The Heart




Mukavaa lauantaita kaikkille lukijoille minulta ja Bonnie Tyleriltä!

perjantai 29. lokakuuta 2010

Tahtoo ei-joululehden

Perjantain piristykseksi halusin ostaa lehden. Ei mitään juorulehteä, sillä nyt ei jaksa kiinnostaa parishilttonit eikä ladygagat. Halusin jonkun Kodin Kuvalehti-tyylisen lehden, jota lukisin torkkupeiton alla sohvalla lötkötellen. Vaihtoehtoja oli kaksi Good Housekeeping tai Prima. En ole vieläkään oppinut lukemaan irlantilaisia lehtiä, vaan päädyn aina tuttuihin englantilaisiin.

Nyt on siis lokakuu (muistutin itseäni lehtihyllyllä), ja mielestäni jouluun vielä vaikka kuinka pitkä aika. Näin siis minusta, mutta lehdentekijöillä joululaulut soivat täysillä, kalkkuna paistuu uunissa ja kuusi on koristettu. Kummatkin lehdet ilmestyvät kerran kuussa ja nyt on  myynnissä jo joulunumerot. Minun pieneen päähäni ei mahdu, että miksi ihmeessä jo näin aikaisin.

Koska parishilttoni ja ladygagat eivät edelleenkään kiinnostaneet, enkä halunnut puutarhalehtä enkä lisää ruokaohjeita, ostin Priman ja pistin sen yöpöydän laatikkoon odottamaan joulukuun alkupäivä. Sitten kaivan sen esille, jos muistan, ja alan valmistautumaan jouluun.

Onko tämä liian aikainen joululehti-ilmiö yleinen muuallakin, vai vain englantilaisten lehtien oikku?

torstai 28. lokakuuta 2010

Apua! Olli Rehn tuloooooooo....

Verenpaineeni on hiljalleen palannut normaaleihin lukemiin, sitten Mari Kiviniemen vierailun. Hänen erittäin typerät ja ajattelemattomat kommentit saivat vereni kiehumaan.  Eilen sitten lehdestä luin, että meille on tulossa taas vieraita. Tällä kertaa EUn talouskomissaari Olli Rehn tuleeVihreälle Saarelle. Kysymyksestä ei ole leppoisa päivämatkasta Dubliniin. Ei, Olli tulee tänne kertomaan, että nyt on tosi kysymyksessä ja oikotietä onneen ei ole. Ilmeisesti yksi Kreikka riittää EUlle.

Meidän Brianeilla Cowenilla, pääministeri, ja Lenihanilla, valtiovarainministeri, ovat vitsit vähissä. Enää ei auta vähättelevät kommentit ja ylimalkaiset tilastot tämän maan taloudellisesta tilanteesta. Seuraavan neljän vuoden aikana valtion menoista pitää leikata 15 biljoonaa, josta jo kuusi biljoonaaa ensi vuoden aikana. Vyö kiristetään nyt niin tiukalle, että juuri ja juuri henki enää pihisee.

Viime viikolla Brian Lenihan oli Olli Rehnin puheilla tai puhuttelussa, riippuen tietysti miltä kantilta tuota tapaamista katsoo. Minulle tuli mielen lähinnä oppilaan lähettäminen rehtorin puhutteluun. Nyt rehtori tulee tarkastamaan, että menivätkö keskustelussa käydyt asiat perille ja onko asia täysin ymmärretty.
Turhaa se Rehn tänne vain päiväksi tulee. Tuli vaan mieleen, että meillä on tuo huonekkin tuolla yläkerrassa tyhjänä, joten siellähän voi talouskomissaari majailla ja näytää esimerkkiä, että rahaa ei tuhlata kalliisiin hotellehin.

Olli, jos tätä luet, niin älä vaan anna poikien puhua sinua smalltalkilla pyörryksiin. Ja jos haluat tietää miten asiat ovat täällä kansan riveissä, niin otappa yhteyttä. Voin sinulle kertoa ihan suoraan suomeksi missä mennään ja missä mättää. Listata voin myös missä valtio voisi tällä saarella säästää. Jospas aloitettaisiin vaikka kansanedustajien lukumäärästä ja etenkin ministerien.... Ja Brianeille ei näistä keskusteluista hiiskuta sanallakaan.

Daily Mailin eilinen etusivu:


Mies, joka määrää nyt tahdin Irlannissa

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Luurankoja

Meiltä ei löydy luurankoja kaapeista. Vaikka kävisitte läpi joka ainoan kaapin koko talossa, niin luurankoja ette löydä. Kaapit voivat olla sekaisin, sitä en kiellä, mutta vaikka kuinka pengotte, niin luu ei jää käteen.

Eri juttu sitten on, jos löydätte tienne ullakolle. Ensin pitää etsiä loftstick "ullakkokeppi". Kysykää pojilta, sillä he yleensä tietävät, missä keppi majailee. Sillä nimittäin saa hyvin myös husittua jalkapalloja puskista.
Sitten portaat ylös yläkertaan, ja katsokaapa kattoon. Siellä on luukku. Mystillistä. Vetäkää se kepillä auki. Varovasti! Ellette halua tikapuita niskaanne. Sitten tikapuut alas, ja kipinkapin ylös ja ullakolle.



Nyt polttaa jo. Ai, mikä polttaa? No, ne luurangot tietysti. Siellä vasemmalla takaseinällä, joulukoristeiden vieressä on laatikko. Avatkaa, jos uskallatte. Peitän korvani. Sieltä se tulee: korviaviilova kirkaisu. Ainakin kymmenen luurankoa, pirunsarvia, jotain punaista pullossa, kummituksen kaapu... Ai, että vai ei ole luurankoja kaapeissa. No, ei ole. Ne ovat ullakolla, josta ne kannetaan alas kerran vuodessa.

Nimittäin pian on Halloween! IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIK!

tiistai 26. lokakuuta 2010

Liikenneympyrässä

                 Tämän liikenneympyrän ympäri voisi ajella ihan vain huvikseen, ja ihailla kukkaloistoa.


Liikenneympyröitä täällä riittää: monikaistaisia ja sitten ihan simppeleitä! Kun muutin tänne, televisiossa pyöri tietoisku miten ympyrässä ajetaan. 

maanantai 25. lokakuuta 2010

Piileskelevä luovuus

Koko viikon olen mielessäni miettinyt ystäväni viime viikoloppuista komenttia. Hän nimittäin heitti ilmaan lauseen, joka asiaa enemmän mietittyäni, on 100 % totta. En ole vain sitä näinä kiireisinä ja kieltämättä stressaavina viime vuosina huomannut.

Hän sanoi minulle, että minussa piilee luova puoli, joka yrittää löytää tiensä ulos. Ystäväni on toiselta ammatiltaan terapeutti, joten ihmisten anlysointi on osa toimenkuvaa. Olin tuosta kommentista yllättynyt ja vähän huvittunutkin, sillä ilmeisesti ammattiminä oli jäänyt päälle, vaikka vapaalla olikin.

Sen tiedänkin, että jos haluan rentoutua, haluan tehdä jotain käsilläni. Vaikka sitten vain istuttaa kukkamukuloita purkkeihin, siirrellä koriste-esineitä uuteen järjestykseen tai leipoa  korvapuusteja.
Olin ihan unhotanut, että vuosia sitten nautin suunnattomasti kukka-asetelmien teosta. Kävin jopa yhden lyhyen iltakurssinkin ja opin siellä tosi paljon.

Tänään sanoin sisällä piilevälle luovuudelleni, että mitäs haluaist tehdä? Luovuus sanoi, että Aldiin ja heti. Lähdimme siis sinne, ja ostin kaksi ruusupuskaa. Hinta 1.99 per puska. Emme siis menisi konkursiin, vaikka vapaat kädet luovuudelle annoinkin. Järkiminä tietysti osti myös pesuainetta, vessapaperia ja muuta tarpeellista.

Kotona luovuus löi minulle sakset käteen ja pakotti takapihalle. Leikkasin muratinoksia ja erinäisiä lehtiä.
Sitten sisälle ja töihin. Tässä tulos:

Sovimme luovuuden kanssa, että hän saa tulla kaapista ulos ensi viikonloppunakin. Sitten keksitään taas jotain ihan uutta!

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Päivän kuvasatoa, joka siirtäminen Bloggeriin kesti uskomattoman kauan!

Yöllä oli ollut pakkasta, sillä vielä yhdeksältäkin aamulla auton ikkunat olivat umpijäässä. Onneksi aurinko päätti kuitenkin tulla esille, ja saimme nauttia upeasta päivästä.

Kuvien lisääminen Bloggeriin näyttää käyvän päivä päivältä hitaammin ja hankalammin. Vielä viikko sitten pystyin lataamaan monta kuvaa yhtä aikaa, mutta en enää. En tiedä missä mättää, mutta tällä menolla jää kyllä kuvat kohta siirtämättä. Onko muilla ollut samoja onglemia?






Meillä viikonloppu jatkuu vielä huomenna yleisen vapaapäivän myötä. Luvassa on aikakin uimahallissa käynti ja tietysti silitystä!

Ps. Leena Lumen Blogissa on meneillään arvonta

lauantai 23. lokakuuta 2010

Viimeinen kerta

Lauantai on mennyt Reiskan jälkiä siivotessa. Suihkukoppi on valmis ja testasin sen tänään. Hyvä oli!
Eteisen ja vessan muovimatot ovat paikoillaan, ja muutkin antamani hommat on tehty. Keskiviikkona hän vielä palaa asentamaan vessaan ilmanvaihtoputken. Tämähän meni suht kivuttomasti! Tai parempi olla hiljaa vaan, sillä mitäs minä vielä tiedän mitä keskiviikko tuo tullessaan.

Ruohonkin leikkasin takapihalta. Viimeisen kerran tänää vuonna. Niin ainakin mielessäni päätin. Selkäkään ei pistänyt yhtään hantiin. Ilmeisesti kiropraktiokolla käynneistä ja tekemistäni liikkeistä on ollut apua.

Pojat ovat ensi viikon syyslomalla ja maanantain on täällä yleinen vapaapäivä, joten minullakin on vapaata. Aamulla pidin, jälleen kerran, esitelmän aiheesta "En jaksa siivota teidän sotkuja YKSIN". Juniori otti imurin ja imuroi alakerran, mutta Seniorin työpanosta tässä vielä odottelen. Ilmoitin myös hänelle, että saa minun puolestani tukehtua pölyyn ja hukkua likaisiin vaatteisiinsa. Huone on niin järkyttävässä kunnossa, että käyn siellä vain, jos on ihan pakko. Katsotaan kuinka kauan menee, ennen kuin mitään tapahtuu. Tässä saatetaan puhua vuosista!

Tunnin kuluttua alkaa televisiossa Simon Cowellin X-Factor, jossa esitään uutta laulajatähteä. Minun suosikkini on dublinilainen upeaääninen Mary Byrne. Nuorien, viimeisen päälle trimmattujen laulajanlupausten joukossa, Mary on piristävä poikkeus. Ikää tällä Tescon kassalla on 50-vuotta, ja vuosien varrella on ylimääräisiä kilojakin kertynyt.  Uskon, että juuri Maryn tavallisuus tekee hänestä suositun. Tietysti on myös hienoa, että irlantilainen on päässyt loppukilpailuun ja vielä hienompaa, että hän osaa laulaa. Niinpä jumitun loppu illaksi sohvalle ja saatanpa nauttia lasin viiniä. Viikko on puristanut minusta ulos viimeisetkin mehun rippeet ja muutekin olen vähän alavireessä. Nyt tarvitsisin jotain piristystä, mutta en keksi mitä. Olisiko teillä hyviä ideoita?




Tein vielä kaksi "kukkaviritystä" takapihalle

perjantai 22. lokakuuta 2010

Kaikki eivät odota joulua!

Näiden pikku-kalkkunoiden mielestä joulun voisi perua tänä vuonna!

torstai 21. lokakuuta 2010

Remontti-Reiskan paluu

Viime viikolla huomasin kotiin tullessa jo kaukaa, että Remontti-Reiska on saapunut. Ulko-ovi oli taivaaseen asti auki, lautakasa just siinä oven edessä, työkalupakki portaissa ja tämä on kaikkein paras: saha hellan päällä.

Huokasin syvään, laskin tuhanteen ja menin kylpyhuoneeseen katsomaan, että missä mennään. Reiskasta tuli niin tuttu viimeisen laajennuksen yhteydessä, että hän on vähän niin kuin oman talon väkeä. Siksi nytkin annettiin vain avain ja sanottiin, että aloita kun sopii.

Ex autotallin, nykyisin peli/toimisto huoneen päälle, rakennettiin pari vuotta sitten vierashuone ja Reiska oli silloinkin hommissa. Jos Roomaa ei rakennettu päivässä, niin ei meidän vierashuonettakaan. Perusluonteeltani en ole kärsivällinen, en sitten tippaakaan, mutta Siperia (lue Irlanti) on minua opettanut, enkä enää ihan helposti hermostu. En vaikka ovet ovat taivaasen asti auki ja avain lukossa. Sahan siirsin nätisti pois hellalta ja työkalupakin käänsin niin, että portaissa pääsee kulkemaan. Ainoastaan eilen aamulla aikaisin meinasin hermostua, kun jouduin ennen aamupesulle menoa tyhjentämään ammeesta laudanpätkiä, laatanpaloja ja nauloja.

Nyt vanhaan kylpyhuoneeseen vaihdetaan suihkukappia, koska edellinen oli asennettu  irlantilaisittain, eli vähän sinnepäin. Tulos: vettä valui katon läpi keittiön lattialle. Ja kun suihkukaappi on valmis ja seinät osittain kaakeloitu uudestaan, siirtyy hän laittamaan pikkuvessaan muovimattoa ja sen jälkeen eteiseen.

Miksi sitten pyydämme Reiskan aina takaisin, vaikka tiedämme, että kärsivällisyyttä koetellaan ja aikaa kuluu ja kuluu ja kuluu? No, siksi että irlantilaiseksi rakennusmieheksi Reiska on erittäin rehellinen, ei velota liikaa, tekee mitä lupaa (vaikka hommat etenevät välillä tuskallisen hitaasti) ja on käsistään erittäin taitava, huolellisen työn tekijä. Lisäksi häneen voi luottaa täysin ja hän puhuu englantia. Täällä on ihan tarpeeksi liettualaisia, latvilaisia ja puolalaisia mukamas-kirvesmiehiä tai mukamas-putkimiehiä ja työntulos on sitten sen mukaista.

Siispä uuden suihkukaapin valmistumista odotellessa, laattakasojen ja työkalupakkien yli hyppelee kärsivällinen ja pitkäpinnainen hän...

Tänään hellalta löytyi tälläisia "ruoka-aineita". Miltähän ruuvisoppa maistuu?

tiistai 19. lokakuuta 2010

Olenko liian vanha???

Saako 40+ tykätä Rasmuksesta?



Minulla meni kauan ennen kuin tajusin, että Rasmus on Suomesta. Tyhmä minä!

maanantai 18. lokakuuta 2010

Shekkivihko


Uskokaa tai älkää, mutta käsilaukkuni pohjalta, siellä kuittien, vanhan huulipunan ja kukkaron allata löytyy shekkivihko, joka on edelleen ahkerasti käytössä. Normilaskut hoituvat suoravelotuksilla tililtä valitettavan säännöllisesti, ja palka, luojan kiitos, saapuu yhtä säännöllisesti samaiselle tilille.

Shekkivihon kaivoin esille laukun pohjalta viimeksi tänään, kun maksoin koulun johtokunnalle vuosittaisen €44.00 "vapaaehtoisen" maksun. Jos tätä "vapaaehtoista" maksua ei muista maksaa, tulee muistutus varmasti parin viikon kuluttua. Toisen shekin kirjoitin tv-luvasta, joka on menossa umpeen tämän kuun lopulla. Oli mielestäni aika kallis: €160.00 / vuosi. Tv-luvan voisi pistää suoravelotukseen, mutta en ole saanut aikaiseksi kaavakkeen täyttämistä.

Shekki on kätevä maksuväline silloin, kun kyseessä on harvoin maksettava lasku. Poikien harrastukset maksan myös aina shekillä, sillä on turvallisempi antaa lapselle shekki mukaan kuin käteistä. Jos shekki häviää, voi sen aina "pysäyttää", mutta jos 50.00 häviää niin se häviää. Se, milloin rahat häipyvät tililtä onkin sitten shekin saajasta kiinni. Välillä summa suorastaan pinkaisee tililtä muiden taskuun, ja joskus istuu siellä pitkään. Juuri kun olen jo uhohtanut koko kirjoittamani shekin, summa häviääkin tilitä juuri väärällä hetkellä.

Naapurisaarella kirjoitellaan myös edelleen shekkejä, Suomessa harva niitä edes muistaa... AIB-pankki pitää pennosistani suht hyvin huolta. Siitä on muuten tullut lähes kokonaan valtion omistama pankki. Meillä on nimittäin täällä vähän isomman luokan ongelmia näiden pankkien kanssa. On tullut lainattua rahaa vähän sinne, tänne ja tuonne...

Jos nettiä ei ole, voi esim. rahansiirtoja tehdä puhelinpankin kautta. Tällä tarkoitan sitä, että ei puhuta virkailijan kanssa, vaan näppäillään puhelimen numeroita ja homma hoituu näppärästi. Kännykkään puheaikaa voin  muuten ostaa joko pankkiautomaatista tai nettipankin kautta suoraan puhelimeen. Eli ei tällä missään perähikijällä asuta, vaikka shekkejä vielä kirjoitellaankin. Eri asia on kuinka pitkään meillä on enää pankkeja jäljellä. Taidetaan pian siirtyä takaisin oravannahkoihin...

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Liikkuvia kuvauskohteita...


Yritin riikikukolle sanoa suomeksi ja englanniksi, että et viitsisi näytää upeaa pyrstöäsi. Se vain käveli ylväästi ohitseni, enkä saanut kunnon kuvaa.

Kyltin mukaan kaneja on taas pian myytävänä.

Possuja kamerani kiinnosti aluksi kovasti, sitten pääfilmitähti sai tarpeekseen, kävi pitkäkseen ja nukahti. Se siitä mallina olemisesta. Kilipukit olivat varsinaisia ilopillereitä. Varsinki mustavalkoinen Billy.

Kanalassa meno oli äänekästä ja levotonta. Kanoilla näytti olevan hirveä kiire, höösäsivät paikasta toiseen, kuten päätömät kanat! Kukko sinne olisi tarvittu jöötä pitämään.

Perunoita nostetiin käsipelillä. Kuulemma tänä vuonna tulee hyvä sato. 

lauantai 16. lokakuuta 2010

Kuvasatoa maatilata



Manitsin ystävälleni uudesta kamerasta, ja siitä kuinka sormet syyhyävät kuvaamaan ja harjoittelemaan. Hän pyysi minua ottamaan kuvia kaupassa myytävistä vihanneksista ja eläimistä. Maatilan yhteydessä on jo kauppa, josta saa ostaa lihaa ja vihanneksia. Suunnitteella on kahvilan aukaiseminen ja isompi kotieläinpiha. Lupauduin, mutta sanoin, että nämä ovat sitten sellaisia amatöörin räpellyksiä! 



Kaupassa oli tänään todella kiire, joten otin juniorin ja hänen kaverinsa mukaan ja kävimme poimimassa kasvihuoneesta kypsät tomaatit. Vadelmiakin saimme kerättyä monta pientä laatikkollista. Kaikki kuvien vihannekset he kasvattavat itse ja myyvät kaupassa.

Kanalassakin kävin kuvaamssa, ja possuja ja kilipukkeja oli ihan pakko käydä tervehtimässä. Mutta eläimistä lisää huomenna. Innoistuin niin näistä kuvista ja löytämästäni kuvankäsittelyohjelmasta, että unohdin ajankulun, nyt kaikille Good Night, sleep tight...!

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Miksi autossa on ajovalot?

Aamulla ulko-oven avattuani sukelsin suoraan sakeaan sumuun. Ajovalot päälle, sitten sumuvalot ja liikenteeseen.  Jaksa vuodesta toiseen ihmetellä sumussa, sateella tai pimeässä ajaessani samaa asiaa: kaikki irlantilaiset ilmeisesti eivät halua näkyä.

Suomesta on päähän jäänyt se oppi, että pistän ajovalot aina päälle. Aamulla yllätys, yllätys sieltä sumun seasta tuli vastaan autoja, joilla ei ollut minkäänlaisia valoja. Mitäpä noita...

Tämä ainainen valojen päällä pitäminen jaksaa, etenkin vanhoja ihmisiä, ihmetyttää. Naapurin pappa otti oikein asiakseen pysäytää minut ja sanoi, että sinulla on valot päällä. Niin on, vastasin. Kuulemma kulutan akkuni ennenaikaisesti loppuun, kun pidän turhaan valoja päällä päivällä. En sitten alkanut papan kanssa väntämään kättä asiasta, vaan jatkoin matkaa valot edelleenkin päällä. Voi, akku-parka!

Heijastinliivien käyttö jalankulkijoilla on onneksi viime vuosina lisääntynyt. Varsinaisia heijastimia näkyy katukuvassa vähän. Taitavat olla kaikki muualta tulleita, jotka sellaiset "joulukuusen koristeet" pistävät takinsa hihaan roikkumaan.

Käyn yhden naisen sotaa, ja ajan ajovalot päällä kellon - tai vuodenajasta riippumatta. Käsilaukussa roikkuu  heijastin ja taskusta löytyy talvisin myös heijastinnauha käsivarteen. Heijastinliivin pistän päälle tarpeen vaatiessa.  Minut saa pimessäkin huomata!

Sumu hälveni aikanaan, ja saimme taas nauttia aurinkoisesta päivästä.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Tiistain turinoita ja syksyisiä kuvia

Viime viikot ovat ollet sellaista viipotusta, että en ole ehtinyt tutustumaan uuteen kameraani. Tänään lähdin ensimmäisen kerran harjoituskierrokselle. Kauniina syysiltana oli mukava kävellä, lehtikasoja välillä potkien ja kuvia napsien.

Kiropraktiolla käynnit ovat sekoittaneet viikko-ohjelmani täysin. Onneksi käynneistä on ollut kuitenkin apua.
Juniorilla puolestaan on pitkä toipumisaika edessä. Fysioterapeutilta saimme venyttelyohjeet, ja niitä pitää tehdä oikein urakalla. Ennen sain nämä kävelylenkit sovitettua harjoitusen väliin, mutta nyt kun niitä ei ole, en tahdo saada lenkkareita jalkaan, en sitten millään. Vanhemmalla pojalla on entistä enemmän hockey-ja rugbyotteluita, joten tuntuu, että asun illat ja viikonloput autossa.

Mies puolestaan on jumissa naapurisaarella. Hotellista normaalisti huoltapitävä henkilö on sairaana. Toisaalta hyvä, että pystyy siellä nyt olemaan. Toivon mukaan hän ensi viikolla pääsee tänne. Pojilla on ikävä, ja minä puolestani tarvitsisin sitä kuuluisaa omaa aikaa!

Vielä on uuden kameran kanssa paljon oppimista, ja ohjekirjaa tarvitaan....









sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Erillainen irlantilainen aamiainen

Jos nälkä ja kiire yllättävät yhtäaikaa, voi kaupasta käydä ostamassa säpylän, joka täytetään pekoonilla, munalla, makkaroilla jne. Täällä näitä tuhteja sämpylöitä kutsutaan Breakfast Roll.

Tänään söimme aamiaista myöhään, ja tein meille Brealfast Rollit. Hyvin maistuivat! Nyt pitäsi pärjätä, ainakin vähän aikaa. Tänään pelataan hockeyottelu, vien juniorin ja kaverin uimaan, käydään urheilukaupassa (maltan tuskin odottaa), opetellaan kantapään "kuntouttamista", pestään pyykkiä ja toivotaan, että ei ala satamaan.


perjantai 8. lokakuuta 2010

Mari kävi täällä


Nyt voin minäkin nukkua yöni paremmin, sillä Irlanti selviää lamasta. Ai, että mistäkö minä sen tiedän?
Mari Kiviniemi oli eilen Dublinissa ja tapasi meidän hurmaavan pääministerimme Brian Cowenin. Mari oli Briania lohduttanut, että kyllä Irlanti selviää ja pian emme edes muista koko lamaa.

Brian puolestaan on kuulemma perehtynyt Suomen 90-luvun talousongelmiin ja ottanut niistä oppia. Hmmm. Tämä samainen hurmaava Brian oli rahakirstun vahtina, kun Bertie Ahern oli pääministerinä. Rahaa tuli valtion kassaan ovista ja ikkunoista, mutta mitään ei jäänyt säästöön. Brian se on hyvä näissä raha-asioissa.

Minulle ei tullut kutsua Maria tapaamaan. Ehkä parempi niin, sillä Brian ei varmasti halunnut suorasuu suomalaista kertomaan vieraalle, miten asiat todellisuudessa ovat. Ei, oikein mielessäni voi kuvitella, kuinka Brian on vieraan kanssa turinoinut ja kertonut, että kaikki on hyvin, ja jos tässä nyt pientä ongelmanpoikasta on esiintynyt, hoitaa hän Suomen mallilla, homman kotiin ja sitten kaikki on taas hyvin, todella hyvin. Sitten on vieraalle pistetty pöytä koreaksi, ja jos iltaa olisi istuttu pitempäänkin, olisi Brian voinut vaikka jonkun irlantilaisen kansalaulunkin lurauttaa. Aikataulu oli kuitenkin tiukka, joten laulut jäävät seuraavaan kertaan.

Minua jäi vain vaivaamaan, että onkohan Marilta jäänyt kaiken kiireen keskellä lukematta tämä. Suomen pääministeri, ei ilmeisesti ymmärrä, että lama vaikutukset eivät unohdu parissa vuodessa. Ei ainakaan niiltä, joiden elämän se on täysin sotkenut. Lama ei ole pekästään numeroita, tilastoja ja prosentteja. Se vaikuttaa suoraan ihmisten elämään ja saa aikaan usein  pahaa taloudellista ja henkistä tuhoa. Ei työttömyyden ja rahahuolien aiheuttamaa masennusta, riitoja, eroja ja valvottuja öitä voi mitata prosenteilla. Pitää myös muistaa, että Irlanti ei ole Suomi, jossa ansiosidonnaiset työttömyyskorvaukset ja muut valtion tuet pitävät huolen omistaan. Tukia on täälläkin, mutta täysin eri mittasuhteessa.

Noin aurikoisilla tulevaisuuden näkymillä pääsivät Mari & Brian Irish Times-sanomalehden etusivulle ja Marista tuli varmasti Brianin uusin paras kaveri.... Näin postiivisiä kommentteja en olekaan täällä kuullut pitkään aikaan! Olisin mielummin kyllä kuullut nämä "hyvät uutiset" vaikka Ruotsin pääminsteriltä.

torstai 7. lokakuuta 2010

Voiko viikon kelata alkuun?

Onkohan olemassa sellainen nappula, jota painamalla voisin kelata tämän viikon alkuun ja aloittaa uudestaan maanantaista?

Nyt on vasta torstai ja tuntuu, että on taas tapahtunut aivan liikaa. Maanantaina miehen projekti Lontoossa loppui kuin seinään. Ei mitenkään erikoista nykyisin, mutta ilmeisesti firma, jonka palkkaama hän oli, sai kenkä koko työmaalta. Täysi mysteeri, mutta näin kävi. Näissä projekteissa ihmiset eivät ole ihmisiä vaan robotteja, jotka tekevät osuutensa, eikä muulla ole väliä. Heillä ei ole perheitä, asuntoja, omaa elämää, suunitelmia, ei mitään. He vain tekevät työnsä piste.

Siellä minä sitten kiropraktikon odotushuoneessa totesin kännykälle, että tälläinen tapaus tällä kertaa. Hyvä, ettei tullut varattua niitä lentoja syyslomaksi Lontooseen. Nyt mennään taas päivä kerallaan...

Tiistain podin sitten käsiteltyä selkääni jääpalapussi pöksyissä ja niskassa, ja tiuskin kaikille ympärillä oleville. En viitisinyt edes päivittää blogia, koska olisin varmasti tiuskinut teillekkin.

Eilen juniorin jalkavaiva sai vihdoin virallisen diagnoosin. Olen vieläkin ihan hölmistynyt, miten rattaat lähtivät pyörimään oikein vauhdilla. Sanotaanko vaan, että joskus asiat järestyvät aivan ihme tavalla. Juniorin setä soitti meille, ja mainitsin kipeästä kantapäästä.  Yhtäkkiä pyörät lähtivät pyörimään. Lähete MRI kuvaan lähti maanataina, eilen kuvattiin, tulokset tulivat illalla: akillesjänteen tulehdus. Harvinainen lapsilla. Edessä pitkään kestävä lepo, kenkiin pohjallisia, fysioa jne. Perjantaina kuulemme enemmän.

Yritin lohduttaa pientä jalkapalloilijaa, että ei pelaaminen tähän lopu. Nyt vaan on edessä pitkä tauko. Ymmärsi, mutta aamulla sängystä nousi itkuinen poika. Ei 10-vuotias tajua, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Jakapallo ja hockey ovat hänen elämässään tärkeitä asioita, ja kun ne otetaan pois, niin mitäs sitten. Shakkia tai postimerkkien keräilyä meillä tuskin aletaan harrastamaan.

Nyt on vasta torstai! Jospas loppuviikko sujuisikin paremissa merkeissä. Huomenna meillä on ainakin vilinää, sillä pitkästä aikaa näemme poikien viisi pientä serkkua. Tulevat meille yhdeksi yöksi. Etenkin junori on tästä harvinaista vierailusta todella onnellinen. Sängyt on jo osittain pedattu ja jääkaappi täytetty. Tämä piristysruiske sattuikin hyvään aikaan!

Niin, ja sain vihdoikin uuden kameran. Sorme syyhyävät kuvaamaan. Valitettavasti aikaa ei tällä viikolla ole ollut tarpeeksi, mutta jospas sunnuntaina pääsisin harjoittelmaan.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Abbaaaa



Aina, kun kuulen Abbaa, mieleen tulee kesä Tukholmassa. Ikää 20-vuotta, ja hauskaa oli.  Olin siellä kesätöissä  hoitoapulaisena, niin kuin moni muukin suomalaisopiskelija.  Ajatelkaa,  puhuin jopa suht ymmärrettävää ruotsia. Minua kun ei virheet ole koskaan haitanneet, kunhan vain tuli asiat selviksi.Nyt en saa ruotsiksi enää lausetta kasaan, en vaikka kuinka yrittäisin. Harmittaa!

Vuorkaemännällä oli kaikki Abban levyt, ja kun hän lähti lomalle, kaikui asunnossa, no mitäs muuta kuin Abbaa, nonstoppina.

Minulla pysyi ilmeiseti rahat taskussa paremmin kuin kaverillani, joka osti viimeisillä Kruunuillaan "pallero"jäätelöä ja lainasi minulta rahaa, että sai ostaa kaurapuuropaketin henkensä pitimiksi.
Työntekijöistä oli pulaa, joten tein paljon extraa ja palkkaakin tuli  ihan mukavasti.

Asuimme Tuhholman keskustassa joten, jos en ollut iltavuorossa, kaupunki kutsui... Tukhoma tuntui niin jännältä ja kansainväliseltä kaupungilta. Kesä meni, ja opiskelut jatkuivat tylsääkin tylsemmässä Jakobstadissa. Ruotsi sujui kuitekin sinä vuonna huomattavasti paremmin ja vähän sillai ruotsalaisittain lausuttuna.

Oi niitä aikoja....

perjantai 1. lokakuuta 2010

Maarapu purjeveneessä

Olen mukana työpaikkamme "Sports and Social clubissa". En nyt keksi oikeaa sanaa suomeksi, olisikohan vapaa-ajan toimikunta ?  Maksamme joka kuukausi noin seitsemän Euroa clubin kasaan, ja toimikunta sitten järjestää rahoilla toimintaa. Istun (erittäin tärkeänä) toimikunnassa ja täytyy sanoa, että ihan mukavasti olemme saaneet piristystä työpaikalle.

Pari viikkoa sitten järjestimme jäsenille arpajaiset, ja voitot olivat 100 Euron lahjakortteja. Kesällä pidimme grillijuhlat hotellissa, jalkapalloturnauksia on järjestetty toisten firmojen kanssa, sekä tietokilpailuja jne. Myymme myös edullisia elokuva- ja kuntosalilippuja.  Puheenjohtaja ehdotti purjeduskilpailua, ja ei kun tuumasta toimeen. Torstaina lähdimme Kinsaleen isolla porukalla, ja iltapäivä oli kerrassaan antoisa. Ryhmä jaettiin neljän eri veneeseen. Opimme purjehduksen alkeita, kilpailimme toisen veneiden kanssa ja lopuksi menimme vielä syömään.

Minusta ei ollut joukkueellemme kuin harmia. Koska olen tällä hetkellä vähän "rampa", en uskaltanut auttaa köysien vetämisessä enkä muissakaan raskaissa töissä. Otin onneksi kameran mukaan, joten lupasin toimia virallisena valokuvaajana ja pysyä pois edestä.

Viimeisen kilpailun ainana alkoi tulla jo kylmä, ja kun viimein pääsin kotiin, kuuma suihku teki poikaa.

Tässä virallisen valokuvaajan otoksia, aiheeseen sopivan musiikin tahdissa.