keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Otti aluksi korvaan

Mietin tässä sopivaa otsikkoa irlantilaisten kielenkäytöstä, ja "otti alkuksi korvaan" (ja ottaa edelleen, mutta ei yhtä paljon) tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta. Minua jaksoi täällä aluksi ihmetyttää, miten uskonto kuului ihmisten puheessa.  En muuten usko, että he sitä itse edes huomaavat, mutta ulkopuolisesta se välillä tuntui/tuntuu, jotekin miten tuo nyt ilmaisisi, yliampuvalta.

Jos toivotaan huomiseksi kaunista ilmaa, sanotaan lauseen perään "please God". Let's hope we will have a sunny day tomorrow, please God. Jeesus-sanaa käytetään myös ihme yhteyksissä, ja se suorastaan heitetään vähän joka paikaan. Suomessa käytetty "Voi hyvä Luoja", antaa ehkä vähän kielituntumaa sanan käyttöön.

On paljon muitakin faaraseja, joita käytetään yleisesti ,ja mieleen tulee esim. "Oh Lord above". Thanks be to God (kiitos Jumalalle) liitetään myös usein lauseeseen, kun joku asia on mennyt hyvin. Ihmettelin myös, että jopa lapset saattavat sanoa toisilleen vannovansa käsi raamatulla, että eivät syöneet siskonsa karkkeja.I can swear on the holy bible, that I did't eat your sweets...Aika kovaa puhetta!

Järkyttävämipä lauseita ovat sitten ne, joihin sulassa sovussa sekoitetaan f-sana ja Jeesus. Muistan aina ranskalaisen kolleegani, joka juuri tänne muutettuaan, oli lentää selälleen kun pomo pisti kirosanat ja Jeesuksen samaan lauseesseen. Minä häntä sitten valistamaan, että kuulle näin nämä täällä puhuvat..ei kannata kääntää ihan kirjaimellisesti.

Jos Suomessa v-sanan käyttö on yleistä, niin täällä sitten f-sanaa käytetään kahta kauheammin, ja se kuuluu lähes yleiseen kielenkäytöön. Lause kuin lause ja aihe kuin aihe, niin f vaan sinne sekaan puhetta värittämään.

Englantilainen ystäväni opiskeli peruskoulunopettajaksi vähän varttuneemmalla iällä. Englannissahan (ja täällä myös) voi minkä tahansa alemman yliopistotutkinnon päälle käydä 1.5 vuotisen opettajakoulutuksen.Kurssilla oli myös irlantilainen mies, joka huonoksi onnekseen joutui antamaan opetusnäytteen todella villissä luokassa.  Kun sitten melu luokassa yltyi, sanoi mies väärän sanan, väärässä paikassa. Voin vain kuvitella tilanteen, ja kyllä senkin, että luokka hiljeni! Opetusnäytettä ei "yllättäen" hyväksytty...

Toisen ystäväni tuttu oli pyydetty opettajan juttusille. Aihe: pojan kielenkäyttö koulussa. Isä sitten kertoi ystävälleni, mitä opettaja oli sanonut. Sitten hän vielä jatkoi, että oli sanonut pojalleen seuraavaa "For f- sake", will you mind your language at school. Kännettäköön tuo sitten, että Voi piip piip, älä kiroile koulussa!

Ps. Kirjoitan tätä juttua tauolla töissä, ja takana käy kaksi työkaveria keskustelua työhön liittyvästä asiasta. Laskin huvikseni, että f-sana on kuulunut ainakin kymmenen kertaa!

Eihän tässä voi muuta sanoa, kuin että ihan aiheesta kirjoitin.

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Pitäisikö itkeä vai nauraa

Eilen päätin ennen nukkumaanmenoa hoitaa pari työtä pois alta. Minähän täällä blogissani olen henkseleitäni paukutellut kevään alkamisesta useampaankin otteeseen. Keräsin kaikki talvikengät laatikkoon, joka  päätyy ullakolle pitämään seuraa joulukoristeille, ylioppilaslakille ja vanhoille vaatteille. Siis päätyy, kun mies tulee kotiin.Samalla pistin myös ylimääräiset täkit mustiin jätesäkkeihin, ja nekin odottavat ullakolle menoa. Nythän on kevät! Tai siis oli.

Tänään minun keväistä mielenrauhaani järkytettiin seuraavaalla sääennusteella:

"Further sleet and snow tonight. Some heavy falls will occur over parts of the midlands, north and east, with significant accumulations at higher levels. Drier and clearer further west and south with just scattered wintry showers. Lowest temperatures zero to plus 3 degrees and feeling very cold in the strong northerly wind."

Lunta ja räntää luvassa, ei nyt välttämättä täällä "etelässä", mutta muualla kuitenkin.





"Tomorrow will be windy and very cold with sunny spells and occasional showers. These will be mainly of rain and hail, but a few sleet or snow showers are possible also. Top temperatures 4 to 8 degrees."

Eikä huomenna tilanne näytä yhtään paremmalta.
 
Mitä tästä opimme. Talvikenkät pitää olla asemissa ympäri vuoden, ja ylimääräisille täkeille voi yllättäin tulla käyttöä. Mitäpä noita turhaa ullakolle raahaamaan.
 
Mistä meitä rangaistaan? 
 

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Hiljaista

Hiljainen ei ole se adjektiivi, jolla yleensä kuvailen meidän huushollia. Joku koputtaa ovella, jalkapallo-ottelua seurataan olohuonessa, yläkertaan kaivataan äitä, kun on taas säärisuojat hukassa, kissa naukuu ruokaa... Minä kailotan ovella, että nyt autoon ja äkkiä. Harjoitukset alkaavat 10 min kuluttua.

Viikot vierivät vaudilla, enkä usein edes ajattele, että minkälaista arki olisi, jos isäntäkin olisi viikot kotona.
Nyt pojat ovat TAAS lomalla koulusta. Tällä kertaa kaksi viikkoa. Juurihan tässä viikko lomailtiin...

Vanhempi pojista sai idean, että lähtee muutamaksi päiväksi tutaviemme luokse. Perheen äiti on hänta muutaman kerran pyytänyt ja yllätyksekseni poika ilmoitti, että nyt voisi lähteä. Tuttavaperheen poika oli ensin täällä viikonlopun, ja tänään he lähtivät linja-autolla kohti Kerryä. Jännityksellä odotan miten vierailu menee, sillä pojat ovat täysin toistensa vastakohtia. Toinen elää ja hengittää urheilua, toista taas ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos vain suinkin sää salliin, niin meillä mennään heti ryminällä ulos pallon kanssa. Kaveri puolestan voisi helposti viettää 24/7 tietokoneen ääressä. Toinen puhuu paljon ja on täynä (välillä tosi rasittaviakin) mielipiteitä. Toiselta taas saa lypsää vastauksen ihan simppeliinkin kysymykseen. Meidän poijasta näkee (ja kuulee) heti, jos jokin asia miellyttää (ja varsinkin jos ei mielytä).  Toiselta puolestaan saa saman laimean reaktion asiaan kuin asiaan. Kyllä me ihmiset sitten voimmekin olla erillaisia.

Kuten sanoin, jännityksellä odotan, miten vierailu menee. Suunnitelmissa on, että perjantaina lähdemme häntä hakemaan kotiin. Minä puolestani nautin hiljaisuudesta ja siitä, että saan vetää välillä vähän henkeä. Murkun murinat vievät äidiltäkin välillä voimat. Ehkä muutaman päivän tauko tekee meille kummallekkin hyvää!

Voi kuinka monta kertaa olen toivonut, että lähellä asuisi sukulaisia, joiden luona pojat voisivat piipahtaa ja vaikka välillä olla yhden yön. Kaikille vanhemmille tekee hyvää välillä olla ilman lapsia, ja olla tekemättä yhtään mitään, jos siltä tuntuu.

Illaksi en tarkoituksellakaan suunnitellut mitään ohjelmaa. Pelkkä ajatuskin, että kaukosäädin on vain minun tuntuu luksukselta. Taidankin siirtyä Eastendereitä katsomaan ja valtaan koko sohvan.



Tuo tomaatti ei tannut sitten maistua kovin hyvälle!

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Grayhound kisat




Olimme eilen koko perheen voimin katsomassa grayhoundereiden ratajuoksukisoja. Grayhounderit ovat suorastaan rumia, nälkiintyneen näköisä, koiria. Juosta ne kyllä osaavat ja kovaa. Kamerankin otin mukaan, mutta itse koirista en saanut kuvia, nimittäin salamavaloja ei saa käyttää koirien juostessa.

Läheinen stadium on upea ja näkemisen arvoinen paikka. Yläkerrassa voi ruokailun ohessa katsoa kisoja ja lyödä vetoa. Alakerrassa on rennompi meininki, ja jos näkä yllättää siellä voi tilata hampurialisia jne.  Juotavaa on tietysti myös tarjolla. Kesällä on mukava seurata kisoja ulkona. Eilen oli siihen vielä aivan liian kylmä, joten kävin vain pikaisesti napsimassa pari kuvaa.

Paikalla on monenlaista katsojaa: yläkerran ravintolassa järjestetään paljon firmojen tilaisuuksia. Lapset pääsevät myös sisälle, joten paikalla on aina paljon perheitä. Luku sinänsä ovat "asiantuntijat", jotka tuntevat koirat ja niiden omistajat kuin omat taskunsa. He tulevat lyömään vetoa, ja ottavat kisat tosissaan.

Illan aikana oli 11 starttia, joissa kussakin juoksi kuusi koiraa. Koirilla on hauskoja nimiä esim Hurry on Black, Stop Will Ya, Yes Boss jne. Itse en eilen lyönyt vetoa, mutta jos olisin, niin joukosta valitsisin aina koiran jolla on hauska nimi. Koirat muuten ovat uskomattoman nopeita, ja hiekka vaan pöllyää, kun koirat juoksevan "jäniksen" perässä. Ei ihme, että ovat niin laihoja.

Minulle riittää kisat kerran parissa vuodessa, mutta pojilla on siellä aina hauskaa. Eilen kummallakin pojalla oli kaverit mukana ja ilta sujui mukavasti. Emme illan aikana rikastuneet, joten aamulla taas töihin!

Parhaat paikat menevät innokkaimmille. Kannattaa olla ajoissa paikalla


Ravintolassa syövät voivat lyödä vetoa pöydissä.

Vedonlyöntipiste


Kokolattiamatoissa oli yllätys, yllätys greyhounderkuviot.


Kuuluttajilta vaaditaan tarkkaa silmää, ja kieli ei saa mennä solmuun.


Koirat juoksevat jäniksen perässä, saamatta sitä koskaan kiinni. Taitaa olla aika turhauttavaa.

 Alakerrssa on tunnelma huipussa, ja täällä istuvat ne kisat tosissaan ottavat.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Kateudesta vihreä

Tilanne on kyllä nyt se, että kukaan ei saa kertoa minulle a. olevansa lomalla b. suunnitelevansa lomaa tai c. että on lähdössä ihan pian lomalle. Tai saa ainoastaan, jos on menossa Suomeen. Kaikki, etenkin eksoottiset, lämpimät ja mielenkiintoiset maat on ehkä parempi jättää mainitsematta.

Muutun kohta kokonaan vihreäksi, pelkästä kateudesta. Eihän tätä kestä enää kukaan, kun itsellä on tiedossa (sitä mitenkään vähättelemättä) vain viikonloppureissu Kerryyn.
Ainaista matkakuumetta poteva Víhreätniityt on joutunut kokemaan/kuuntelemaan/lukemaan tällä viikolla seuraavaa:

1. Serkku lomailee parasta aikaa Israelissa ja on kierrellyt maata oikein urakalla.
2. Pojat kaveri kertoi eilen, että he ovat lähdössä viettämään isän 50-vuotisjuhlia Välimeren ristelylle, joka starttaa Barcelonasta.
3. MaaMaa on menossa Vietnamiin ja Campodiaan.
4. Elegia on Australiassa.
5. Miehen kaveri puolestaan lähti taas kuudeksi viikoksi Brasiliaan.
Ja kaiken tämän kruunasi naapuri ilmoittamalla
6. olevansa lähdössä KOLMEKSI VIIKOKSI Karbian ristelylle. 


Onneksi blogien kautta pääsen minäkin, jos en nyt ihan oikeasti, niin ainakin virtuaalisesti matkustamaan. Se auttaa kummasti minua poloista, joka poden kroonista matkakuumetta!

torstai 25. maaliskuuta 2010

Opittu kieli

Muistan joskus lukeneeni artikkelin, jossa kirjoittaja vertasi äidinkieltä ihoon. Opittua kieltä verrattiin taas vaatteisiin. Ajatelkaapa, niitä ihanan pehmeiksi kuluneita suosikki farkkuja. Niin mielyttäviltä kuin ne tuntuvatkin ihoa vasten, ovat ne kuitenkin vain vaatekerros ihon päällä.

Koulussa kadehdin niitä luokkakavereitani, jotka oppivat uusia sanoja, epäsäännöllisiä verbejä ja ääntämisen tuosta vain. Minun piti aina tehdä kovasti töitä, ja sanojen pänttääminen oli todella tylsää puuhaa. Jos koulupäivän aikana oli englantia, saksaa ja ruotsia, tarkoitti se tietysti kolmen kielen läksyjä, uusia sanoja, kielioppia jne.

Poika valitti ranskan verbien vaikeutta. Totesin hänelle, että jotkin asiat pitää vaan opetella ulkoa. Oikotietä ei ole. Epäsäännöölliset verbit pitäisi minustakin lailla kieltää, mutta minkäs teet. Onhan noita englannin speak-spoke-spoken, cut-cut-cut, sing-sang-song värsyjä aikoinaan opeteltu. Muuten, englannin sivulauseen sanajärjestyksen muistisääntö S-P-O-T-P-A on edelleenkin käytössä.

Minulla ei ole erityisen hyvä kielipää, mutta rohkeutta puhumiseen alkeellisellakin kielitaidolla on aina riittänyt. Olin niitä kahdeksikon oppilaita, jotka joutivat aina päntäämään ja kertaamaan. Voi, että otti päähän ne luokan neitoset, joka 10- kokeista saatuaan murjottivat loppupäivän.

Tottakai englanti sujuu ihan mukavasti nykyisin, jopa paikallisella murtella voideltuna (kuulemma). MUTTA vieläkin tulee niitä hetkiä, jolloin ei pysty ihan sata prosenttisesti itseäni ilmaisemaan. Tai sitten kysymyksessä on esim. joku sairaus, tekninen termi, urheilulaji, kasvi jne, jota vaan en englanniksi tiedä. Olympialaisen aikana opin, että ampumahiito on englanniksi biathlon. Eikä siitäkään ole kauan kun ihmettelin, että mikähän sairaus on shingles (vyöruusu). Kalojen nimet myös ovat minulle hepreaa. Sanakirja sanoo, että "Haddock" on kolja. Uskotaan!

Oppia ikä kaikki! En muuten usko, että kukaan aikuisena toiseen maahan muuttanut voi oppia vierasta kieltä täydellisesti. Sen verran olen kuitenkin itsekkin kielen eteen nähnyt vaivaa, että en jaksa ymmärtää niitä muualta tänne muuttaneita, jotka eivät viitsi opetella kieltä. Pitkien työpäivien ja - matkojen jälkeen kävin pari vuotta, kahtena iltana viikossa, englannin tunneilla. Päivälle tuli pituutta, eikä aina huvittanut, mutta menin kuitenkin.

En ymmärrä myöskään työnantajaa, joka palkkaa henkilön palveluammattiin, eikä kielitaito riitä edes vastaamaan yksinkertaisiin kysymyksiin. Tässä esimerkkejä elävästä elämästä: autokorjaamolla sanottiin, että auto on korjattu. Kävin läpi kaikki kolme vikaa, jotka nyt ovat siis kunnossa. Yes, yes, no problem. Eivät olleet. Se tärkein "juttu" oli jäänyt korjaamatta, ja auto ei startannut aamulla. Kaupassa ei kannata kysellä mitään onko-teillä-laakerinlehtiä-kysymyksiä. Koska vastaus on NO. Kun sitten itse etsit, niin alkaa löytymään. Ravintolassa on mennyt kerran, jos toisenkin, tilaukset sekaisin ja niiden selvittely onkin sitten ollut toinen juttu.Silloin tuntuu, että on itse jossain muualla lomalla ja olisi pitänyt ottaa sanakirja mukaan. Ompelija ei ymmärtänyt sanaakaan englantia, kun vein vetoketjua korjattavaksi. Yritin vain kysyä, että paljonko uuden vetoketjun vahtoo maksaa, ennen kuin hän sen vaihtaa. Ja kyllä ruokakaupan kassalla pitäisi osata vähän muutakin kuin vain numerot.

Eikä taida olla harvinaista sekään, että  iso rakennusprojekti seisoo. Syy on yksi ja sama: kielitaidon puute. Alihankkijan puolalaiset putkimiehet eivät ymmärtäneet mitä piti tehdä ja räpeltävät sitten jotain sinne päin.

Missä sitten eläkepäiviä vietänkin lupaan, että aloitan kyseisen maan kielenopiskelun jo hyvissä ajoin.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Johnny Logan

Minulle selvisi juuri, että Johnny Logan ei olekkaan Johnny Logan, vaan Seán Patrick Michael Sherrard.
Irlannissa hänestä ei ole koskaan, euroviisumenestyksestä huolimatta (vai siitä johtuen) tullut erityisen suosittua laulajaa.

Ensimmäinen voitto tuli kappaleella What's Another Year 1980.




...ja 1987 Hold Me Now




1992 Linda Martin voitti Johnny Loganin säveltämällä ja sanoittamlla kappalella Why Me?



Tähän ei voi muuta sanoa kuin, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan!

http://www.johnnylogan.net/

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Osloa odotellessa

Irlanti pelaa tänä vuonna varman päälle Euroviisuissa. Johnny Loganin tietysti voisi lähttää Norjaan korjaamaan potin ja kisat ensi vuodeksi Irlantiin.

Edustaja, ei kuitenkaan ole Johnny, vaan laulajatar nimeltään Niamh Kavanagh, joka voitti kisat 1993 In your eyes-nimisellä kappaleella. Irlanti voitti silloin muuten Euroviisut kolmena vuonna peräkkäin. Voittoja on kertynyt kaikkiaan seitsemän, ja niistä kaksi nappasi Johnny Logan. Hän myös sävelsi Linda Martinin voittokappaleen Why Me?

Itse pidän Niamhin kappaleesta. Toivottavasti hän vaan ei lähde Osloon tuon järkyttävän hamosensa kanssa. Ehkäpä ensi vuonna kisat järjestetään RTEn kauhuksi TAAS täällä. Yksi asia on varma, jos niin käy niin siellä katsomossa istun myös minä. Olen Euroviisuja seurannut lapsesta asti, ja olisi kiva päästä, edes kerran, kokemaan koko show livenä. Siis ihan itsekkäistä syistä toivon voittoa Irlantiin.

Tässä Niamh vuonna 1993:





It is for you-kappaleella lähdetään mukaan tänä vuonna. Minusta ihan hyvä valinta.




Mitäs mieltä blogiraati on?

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Takapiha kutsuu

Etupiha on nyt kunnossa. Tai siis kunnossa minun "mittarilla" mitattuna. Tuskinpa kukaan oikea viherpeukalo hurmaantuisi näkemästään. Nurmikko on järkyttävässä kunnossa, kiitos omien ja naapurin poikien.

Syksyllä istutetut narsissit tuovat mukavasti väriä. Tulppaaneja vielä odottelemme.


Istutin taimia myös neljään kukkalaatiokkoon.

Takapiha onkin sitten varsinainen murheenkryyni. Edellinen omistaja oli aikoinaan istuttanut puskaa puskan viereen, ja minä en ole viitsinyt niitä repiä pois. Koska meillä ei ole sivuporttia, pitää multasäkit, ruohonleikkurit yms kantaa talon läpi. Sitten kun rikastun pyydän puutarhurin suunnitelemaan koko roskan uusiksi. Rikastumista odotellessa, yritän pitää puskat kurissa ja istuttaa kukkia väriä antamaan. Kameran kanssa tuskin menen sinne vielä moneen viikkoon.

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Sepän pajassa

Parin kolmen vuoden välein postiluukusta tipahtaa kutsu kouluhammaslääkäriin. Edellisestä kutsusta onkin kulunut jo kaksi vuotta, joten otimme kutsun vastaan ja koulun jälkeen suuntasimme hammaslääkäriin.

Olen jo kauan sitten lopettanut tiettyjen asioiden vertailun tyyliin: meillä Suomessa.... Tänään ankeaakin ankeammassa odotushuoneessa, puoliksi revittyjä julisteita tuijottaessani, tuli mieleen pienen kotipaikkakuntani suorastaan viihtyisä, ja ai niin puhtaalta, tuoksuva terveyskeskus. Jos lapsi potee hammaslääkäripelkoa, niin tuossa odotushuoneessa se kyllä vaan lisääntyy. Ei lelun lelua, kuvakirjaa, lehteä pöydällä. Hammaslääkärin huone on sitten myös kohennuksen tarpeessa. Uskonpa, että suomalainen hammaslääkäri haukkoisi henkeään "sepän pajan" nähdessään.

Jos ulkoiset puiteet ovat ankeat, henkilökunta puolestaan on kyllä erittäin mukavaa ja osaa käsitellä hyvin lapsia. Tänäänkin tarkastus sujui hienosti, mutta seuraava kutsu tulee vasta kolmen vuoden kuluttua. Ajan saa, tässä välissä, varata vain kiputapauksissa.

Nämä kouluhammashoitolat ovat valtion ylläpitämiä ja ilmaisia, joten se selittää (ainakin minulle) miksi paikat ovat mitä ovat, noin ulkoisesti. Paikan viihtyisyys ei "kuulu" kenellekkään. Minua ainakin siellä työtätekävänä notottaisi odotushuoneen askeettisuus ja repsottavat liput ja laput seinillä. Toisaalta pääasiahan tietysti on, että hampaat tulee tarkastettua ja hoidettua kuntoon, jos tarvetta ilmenee. Mutta kuitenkin...

Suurin osa tuttavistani vie lapset yksityisille hammaslääkäreille, mutta mielestäni kouluhammaslääkärissä tarkastus on paljon huolellisempaa ja siihen paneudutaan kunnolla. Yksityisellä käydessäni lasten hampaiden tarkastus sujui parissa minuutissa, ja lasku oli mielestäni kohtuuton.

Oikomisjonoon pääsee, mutta silloin pitää olla todella huonot purukalustot. Jonossa joutuu olemaan jopa 16-vuotiaaksi asti ja sittenkin saatetaan sanoa, että purenta ei ole "tarpeeksi" paha. Tästä syystä vanhemman pojat hampaat oiottiin yksityisellä oikojalla, joka maksoi meille maltaita. Koska oikomisesta on tullut täällä varsinainen business, kysyin ensin hammaslääkäriserkkuni mielipidettä ja vasta sitten löimme rahat pöytään. Valitettavasti joidenkin  hammaslääkäreiden motiivi ei ole kauniit hampaat ja kohdallaan oleva purenta, vaan vain ja ainoastaan raha.



Pienellä vaivalla tästäkin paikasta saisi viihtyisämmän. Uutta maalia, muutama kehystetty juliste, viherkasvi tai kaksi, ilmoitukset ilmoitustauluun eikä teipillä seinään, lapsille kirjoja ja leluja. Uusista tuoleista ja pöydästä en edes viitsi mainita.

torstai 18. maaliskuuta 2010

Kipin kapin vedonlyöntitoimistoon


Jokaisessa itseään kunnioittavassa irlantilaisessa kylänpahasessa on ainakin viisi rakennusta
1. Kauppa
2. Kirkko
3. Koulu
4. Pubi
5. Vedonlyöntitoimisto eli täkälisittäin bookmakers = bookies

Tärkeysjärjestykseen en noita ylläolevia rakennuksia rupea tässä pistämään, jokainen tehköön listansa itse. Käväisin eilen naapurissa, ja rouva siellä luki keskittyneen näköisenä urheilusivuja. Minä sitä vähän ihmettelemään, kun ei hän yleensä ole urheilusta kovin kiinnostunut.
Tyhmä minä, tällä viikollahan on Cheltenhamin ravit Englannissa ja se on iso juttu myös täällä. Naapuri siinä teki listaa hevosista ja aikoi lähteä vedonlyöntitoimistoon. Jos vaikka tärppäisi.

Itse en vedonlyöntiä ymmärrä ja ottaisin varmasti avioeron, jos mies viettäisi aikaansa läheisessä vedonlyöntitoimistossa.Sen verran utelias kuitenkin olen, niin pari kertaa on "konttuurin" ovit tullut aukaistua. Sijoittamani summat ovatkin sitten olleet huikeita: Kaksi Euroa Arsenal v Chelsea jalkapallo-otteluut, ja toisen kerran olen lyönyt vetoa Munsterin Rugbyjoukkueen puolesta muistaakseni Eurolla.

Kuvittelin, että oven takana on pimeä ja tunkkainen, vähän pelottavakin "luola", mutta totuus olikin ihan toista. Enää en ihmettele, miksi jotku miehet viettävät siellä paljon aikaansa. Yllätyksekseni toimistohan oli suorastaan viihtyisä. Televisioruutuja oli tietysti useita, mutta mikä yllätti minut, oli mukavat sohvat ja tuolit. Sivupöydällä oli termoskannussa kahvia, ja karamellejäkin oli tarjolla. Paikka ei ollut tunkkainen, sillä siellä ei saa poltaa ja ilmeisesti ilmanraikastajaakin oli suhkutettu... Ja kukas istui tyytväisenä sohvalla kahviaan juoden, no yksi meidän naapureista.

Löin vetoa ja enkä jäänyt sohvalle odottelemaan ottelun alkua. Ottelun jäkeen lähdin sitten hakemaan "suurta" voittoani. Peräti kolmea Euroa ja keneenkäs taas törmäsin, no siihen samaan naapuriin. Oli ilmeisesti viettänyt koko päivän siellä sohvalla istuskellen. Mikäpäs siellä istuessa. Vaimo ei marmata tekemättömistä töistä, ja jos mieli tekee jotain muuta kuin kahvia, niin naapuri pubissa voi pistäytyä kolpakollisella siinä vedonlyönnin välissä. Ja eihän sitä koskaan tiedä, tänään saattaa olla juuri se päivä, jolloin iso kala tarttuu ongenkoukkuun...tai sitten ei.

http://www.cheltenham.co.uk/index.html

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Happy St Patrick's Day

Keräsin tähän vähän tietoa St.Patrickin päivästä

Irlannin kansallispäivää eli St.Patrick's Dayta vietetään aina 17.3. Pyhä Patrick on Irlannin kansallispyhimys. St. Patrick on yksi suosituimmista pyhimyksistä yhdessä St. Nicholauksen ja St. Valentinuksen kanssa. Tiedot tästä suuresta Irlannin apostolista vaihtelevat eri lähteiden mukaan. Syntymäpaikaksi mainitaan useimmiten Skotlanti, mutta myös Wales ja jopa Ranska. Alkuperäisestä nimestä ei myöskään ole täyttä varmuutta. Joidenkin lähteiden mukaan se olisi ollut Patricius Magonus Sucatus, toisten taas Maewyn Succat. St Patrick kuoli 17. maaliskuuta vuonna 461 ja siitä lähtien kyseistä päivää on vietetty hänen muistopäivänään.






Pyhän Patrickin päivää väitetään maailman suurimmaksi ravintolatapahtumaksi. Pelkästään Guinnes-merkkistä oluttaa ennustetaan juotavan. 13 miljoonaa tuopillista ympäri maailmaa.




Legendan mukaan Pyhä Patrick karkotti käärmeet Irlannista. Tämä on todennäköisesti kielikuva sille, kuinka Pyhä Patrick toi kristinuskon Irlantiin, ja näin ollen ajoi ulos pakanuuden ja "noidat".
Lisättäköön tähän, että käärmeitä ei tällä saarella ole!








Legendan mukaan ensimmäiseksi Irlantiin saapuessaan Patrick kannattajineen sytyttivät valtavan tulen kevään alkamisen merkiksi huomion saamiseksi. Tulen sytyttäminen ennen kuningasta oli nimittäin tuohon aikaan kiellettyä Vihreällä saarella. Patrick sai samaisen legendan puhuttua kuninkaan ympäri maltillisuudellaan ja oveluudellaan rauhoittaen tämän. Selittäessään kuninkaalle Patrick käytti esimerkkinä uskostaan kuuluisaa kolmilehtistä apilaa, josta tuli myöhemmin Pyhän Patrickin ja pyhän kolminaisuuden symboli. Patrickin mukaan kasvilla on vain yksi varsi, mutta kolme erillistä lehden haaraa, jotka edustavat Pyhää kolminaisuutta (engl. Holy Trinity) eli Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, jotka ovat kaikki saman kokonaisuuden erillisiä elementtejä.





There's a tear in your eye,

And I'm wondering why,

For it never should be there at all.

With such pow'r in your smile,

Sure a stone you'd beguile,

So there's never a teardrop should fall.

When your sweet lilting laughter's

Like some fairy song,

And your eyes twinkle bright as can be;

You should laugh all the while

And all other times smile,

And now, smile a smile for me.

When Irish eyes are smiling,

Sure, 'tis like the morn in Spring.

In the lilt of Irish laughter

You can hear the angels sing.


When Irish hearts are happy,

All the world seems bright and gay.

And when Irish eyes are smiling,

Sure, they steal your heart away.

For your smile is a part

Of the love in your heart,

And it makes even sunshine more bright.

Like the linnet's sweet song,

Crooning all the day long,

Comes your laughter and light.

For the springtime of life

Is the sweetest of all

There is ne'er a real care or regret;

And while springtime is ours

Throughout all of youth's hours,

Let us smile each chance we get.



When Irish eyes are smiling,

Sure, 'tis like the morn in Spring.

In the lilt of Irish laughter

You can hear the angels sing.
 When Irish hearts are happy,

All the world seems bright and gay.

And when Irish eyes are smiling,

Sure, they steal your heart away.



Hyvää St Patrickin päivää kaikille lukijoille!

Ps.Kertokaapa näkyykö Paddyn päivä mitenkään asuinmaanne katukuvassa.


tiistai 16. maaliskuuta 2010

Ministeritön maa


Pyhää Patrickia juhlimme huomenna. Minusta kyllä tuntuu, että esim USAssa juhlitaan St Patrickiä vielä enemmän kuin täällä. No, vapaapäivä on tiedossa ja nuorempi ilmoitti, että paraatia ei tarvitse lähteä katsomaan tänä vuonna. Sopii minulle, sillä viime vuonna tein pyhiä päätöksiä siitä vihoviimeisestä kerrasta. Nimittäin, jos haluaa hyvät paikat, pitää paikalla olla hyvissä ajoin. Kun kaksi tuntia seisot samassa paikassa ihmisten töniminä, varpaa jäässä, niin siinä juhamieli alkaa jotekin kadota. Niinpä pyhitänkin Patrickin päivän kukkien istuttamiselle. Uudet kukkalaatikot olen jo hankkinut, ja huomenna haen multaa ja orvokkeja jne.

Irlannin poliittisella rintamallakin on ollut aika hiljaista tällä viikolla. Ai miksikö? No, kun meidän ministerit ovat lähteneet (kuka minnekkin päin maapalloa ja hyvissä ajoin) Pyhän Patrickin päivää viettäämään, ihan siis työn merkeissä. Terveysministeri Mary Harney on Uudessa Seelannissa. Pääministeri Brian Cowen on rapakon toisella puolella ja osallistuu keskiviikkona Valkoisessa Talossa Pyhän Patricin päivän juhlallisuuksiin Mr Barrack Obaman kutsumana. En sitten ole tarkemmin seurannut, missä muut ministerit viipottavat, mutta eiköhän sekin pian selviä.Tänä vuonna ministereille tehtiin selväksi, että rahaa ei sitten näillä matkoilla tuhlata. Tuskin he nyt kuitenkaan missään laitakaupungin motellissa asustavat.

Enpä muuten ihmettelisi, jos Mary Harney jättäisi paluulipun käyttämättä. Häntä nimittäin odottaa täällä taas varsinainen sotku. Yhdessä Irlannin sairaaloista on jäänyt 57000 (luitte oikein) röntkenkuvaa tutkimatta. On se vaan kumma, kun näissä valtion laitoksissa pääsee aina käymään täälläisiä "pieniä" vahinkoja. Asenne näytää olevan aina se yksi ja sama: tämä työ ei kuulu minulle. Eikä kukaa ota vastuuta mistään. Toisaalta, eihän se ministeri itse jättänyt niitä röntkenkuvia tutkimatta. Eiköhän ne syylliset löydy sieltä sairaalasta.

http://www.irishexaminer.com/breakingnews/ireland/eyeysnidcwau/

Antaa ministerien kiillotta Irlanti-kuvaa maailmalla. Minä se vaan raahaan multasäkkejä ja istuttelen orvokkeja. Huomenna tämä maa ei ole köyhä eikä kipeä!

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Kerrasto ja huopatossut Victorialle

http://www.iltasanomat.fi/urheilu/uutinen.asp?id=2041445

Tätä lukiessa tuli mieleen, että onkohan kukaan kertonut Victorialle, että Suomen Turussa on talvi eikä hangessa voi kävellä sandaaleilla, joissa on 20cm  korot.


Toivottavasti joku avustajista on pakannut rouvan kassiin
  • lämpimän kerraston
  • toppahousut
  • villapuseron
  • villasukat
  • karvalakin
  • lapaset
  • huopikaat.
Rouva Beckham kuulemma kärsii kivuliaista vaivasenluista, ja joutuu nykyisin, jopa julkisuudessa, näyttäytymään balleriinat jalassa. Ehkäpä ortopedi Orava voisi hoidella rouvankin jalat kuntoon, siinä samalla.

Ja TAAS ostit uudet lenkkarit!

Näin nuorempi pojista sanoi minulle, kun ostin itselleni uudet lenkkarit.

Edelliset ostin viisi vuotta sitten. Mahdotonta lenkkarinostoa meikäläisellä!
Komentoija itse kuluttaa vuodessa 4-5 paria lenkkareita, mutta sitä ei kai lasketa!

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Kuvia meidän kylästä

Herätyskello pärisi jo 7.30. Ei auta, ylös ja puuronkeittoon. Tänään pelataan taas rugbya ja bussi ei odota.
Mukava yllätys parina aamuna on ollut se, että autonikkunat eivät ole enää umpijäässä. Jätin ruispuurolla "täytetyn" pojan odottelemaan bussia ja lähdin itse kävelylle läheiseen kyllään (tai pareminkin pieneen kaupunkiin).  Kuvia näpsin värikkäistä, vanhemmista rakennuksista. Seuraavalla kerralla keskitynkin siiten niihin uudempiin.

Ennen tässä rakennuksessa oli asunnonvälitystoimisto. Sitten tuli lama ja asuntojen myynti romahti...

Intialaista ruokaa saa tästä ravintolasta. Ei kuulu suosikkeihini.

Polkupyörän voi ostaa täältä. En kuitenkaan suosittele, koska pyöräily ei ole erityisen turvallista ja meillä on paljon mäkiä.


Vedonlyöntitoimistoja riittää tässä maassa!


Selkävaivat parannetaan täällä

Uusi asu juhliin saattaa löytyä "vihreästä" kaupasta...


...tai sitten "turkoosista".



Kauneutta hoidetaan vaalenanpunaisessa liikeessä.


Loppuun vielä varmaa merkki siitä, että kohta on pääsiäinen!


Mukavaa lauantaita!

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Father Ted



Father Tedille ei voi olla nauramatta. Kolme irlantilaista pappia ja taloudenhoitaja syrjäisellä Craggyn saarella. Ted, noista kolmesta se normaali, yrittää ymmärtää (vaikka ei se varmasti helppoa ole) nuorta isä Dougalia, jonka järki ei juokse erityisen nopeasti. Olohuoneessa vakiotuolissaan istuu ja örisee myös vanha isä Jack enemmän tai vähemmän humalassa.

Taloudesta ja teenkaadosta pitää huolta Mrs Doyle, joka tarjottimensa kanssa pakottaa vieraat ja isät juomaan monta kupia teetä ja syömään leipomiaan kakkuja. Ei tarvitse pelätä, Isä Tedillä ei varmasti ole suhdetta Rouva Doylen kanssa.

Tässä hauskoja sanontoja ohjelmasta http://www.feck.net/splange/ftquote.html

Father Tediä esittänyt Dermot Morgan kuoli sydänkohtaukseen vain 45-vuotiaana.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Odottavan aika on pitkä - bussipysäkillä

Asuntoalueemme läheisyydessä on bussipysäkki, joten jos kaupunkiin on asiaa ei autoa tarvita. Sama bussi menee myös läheisen kylän läpi. Aikataulun mukaan bussi kulkee 10 min välein ja iltaisin ja viikonloppuisin harvemmin. Teoriassa kaikki hyvin, mutta käytäntö on osottautunut sitten aivan muuksi. Aikataulua tarvitaan vain ensimmäisen ja viimeisen bussivuoron tarkastamiseen. Bussin saapumisajalla ja aikataululla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Bussi tulee kun/jos se tulee. Matka kaupunkiin kestää parhaimmillaan 20 min ja pahimmillaan tunnin, liikenteestä riippuen.

Pysäkillä saa odottaa joskus jopa 30 min. Sen olen oppinut, että mitään tiukkoja aikatauluja ei kannata sopia, jos julkisilla on liikkeellä. Jos yhdeksäksi mielit töihin kaupunkiin, pitää aikaa varata aikankin tunti, ehkä enemmänkin. Matkaa kaupunkiin on "peräti" n. 7 km, joten kärsivällisyyttä tarvitaan.

Vanhempi pojista pääsee kahdella bussilla kotiin ja yhdellä, jos haluaa kävellä 15 min kummassakin päässä. Kyllä hän bussia välillä kotimatkoilla käyttääkin, mutta aikaa tuhrautuu helposti yli tunti. Laukku painaa kuin synti, ja jos on liikuntapäivä on kannettavaa niin paljon, että bussin voi suosiolla unohtaa. Aamulla busseihin ei voi luottaa, joten auto on ainut vaihtoehto.

Liikennesoppa onkin sitten valmis. Ihmiset eivät käytä busseja, koska niihin ei voi luottaa eikä reittejä ole tarpeeksi,  vaikka ihan pienestä kaupugista ei olekkaan kysymys. Bussi jää jumiin ruuhkissa ja kapeilla teillä... Miksi on ruuhkia? Koska kaikki ajavat... Miksi ei avata uusia reittejä? Koska ihmiset eivät käytä busseja jne..En tiedä mikä on tilanne Dublinissa, mutta täällä en haluaisi olla bussien armoilla.

Helsingissä minua hymyilyttää ihmisten valitus. Kuuntelin kerran hienoa helsinkiläis rouvaa, joka marmatti kuskille kun bussi oli peräti 2 min myöhässä. Ajatelkaa kaksi kokonaista minuuttia.

Irlantilaisten aikatalut eivät muutenkaan ole niin minuutin päälle, sama näyttää pätevän myös busseihin. Stressaavaa tämmöiselle jo 20 vuotta Suomesta pois olleelle, joka edelleen on suomalaisen täsmällinen ja yleensä etuajassa. Poikien kaveri kerran ihmetteli, että miten te olette aina ajoissa joka paikassa. Vanhempi vastasi: "Koska meillä on suomalainen äiti, ja ne vaan on kaikki tuollaisia". "Ai", sanoi kaveri ja jatkoi puhetta jalkapallosta. Taidan ottaa tuon kehuna!

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Hiihtämään!


Kipaisin kahvitauolla läheiseen kahvioon. Kirkas auringonpaiste ja täkäläisittäin maaliskuuksi kirpeä ilma toivat mieleen keväthanget koto-Suomessa. Teki mieli lähteä hiihtämään.Ne lukijat jotka minut ihan oikeasti tuntevat, lukevat tuon edellisen lauseen päätään pyöritellen, ehkä silmälasejaankin pyyhkien. Vihreätniityt haluaa hiihtämään??? Sitten he miettivät, että ovatkohan vahingossa eksyneet joukun toisen blogiin. Mielessä saattaa myös käydä, että pitäisiköhän soittaa hänen äidilleen, ja noin kauttarantain tiedustella, että onkohan kaikki ihan kunnossa siellä Irlannissa. Nimittäin blogin kirjoittaja, siis minä, en koskaan ole halunnut hiitämään. Laskettelemaan kylläkin, mutta murtomaahiihto on aina kirjaimellisesti tökkinyt. Minun tapauksessani ei voi edes sanoa, että sukuvika on kun suksi ei luista.

Vieläkin näen meidät yläasteen tytöt hiihtämässä jokea pitkin, koulun lipsuvilla suksilla, tuulessa ja tuiskussa. Pakko-hiihto-liikuntatunteja en kaipaa, ja se vähäinenkin innostus hiihtoon katosi noina vuosina. Pakkasraja oli -16 c piste olipa sitten aurinkoinen päivä tai lumipyry. Tulos: tunnottomat sormet ja varpaat ja jotenkin jumittunut naama.  Jäisen hiitoreisuun jälkeen olikin sitten kiva menne tekemään jokun toisen aineen kokeita! Yläasteen liikuntatunneista ei muutenkaan jäänyt, tälläiselle ei-liikunnalliselle, lämpimiä muistoja.

Uuden opettajan myötä muuttui moni asia. Hiihtäminen loppui kuin seinään, sillä saimme valita menemmekö hiihtämään vai luistelemaan.  Minua ei haitannut vaikka luistimien raahaminen pyöränsarvessa oli aika hankalaa. Muovipussin rivat antoivat periksi useamman kerran. Olisin vaikka raahannut kymmenen luistimet mukanani, kunhan vain ei tarvinnut hiihtää. Luistelusta suorastaan nautin. Telinevoimistelun pakkovoltit vaihtuivat aerobiciksi ja vaihtoaskelhyppelyt muuksi mukavaksi. Vaikka minusta ei mitään himoliikkujaa tullutkaan, en enää inhoten raahautunut liikuntatunneille. Tätä taustaa vasten taidatte ymmärtää, miksi se, että Vihreätniityt haluaa hiihtämään, saattaa joitankin lukijoita huolestuttaa. Jotenkin vaan kimaltelevat keväthanget tulivat tänään mieleen.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Häät

Eilen sitten olimme "salaperäisissä" häissä, joista jo aikaisemmin kirjoitin. Paikka ja aika selvisivät lopulta ja kirkonkin löysimme. Vihkimistä seurasi vauvan kastejuhla, joka tuli meille kaikille yllätyksenä.

Hääjuhlaa vietettiin sitten aivan upeassa hotellissa. Shamppanjavastaanototon jälkeen siirryimme ruokasaliin  nautimaan todella maukkaasta hääateriasta. Sitten pidetiin puheet ja loppu ilta kuluikin seurustellen. Onneksi paikalla oli minullekin tuttuja ihmisiä, joten ilta meni mukavasti. Paikalla oli n 50 vierasta, joten morsian ja sulhanen pystyivät jutelemaan kaikkien vieraiden kanssa.

Morsiammella oli yksinkertainen pitkä valkoinen mekko ja hiuksissa pieniä valkoisia kukkia. Kaunis morsian, vaikka pukua ei ollutkaan etsitty vuosikausia!

Häät eivät olleet tyypilliset irlantilaiset häät ja me olimmekin kotona jo 24.00. Hienoa, että kaikkia ei aina tarvitse tehdä vain ja ainoastaan tietyllä kaavalla.


Tässä muutamia kuvia kirkosta ja hotellista:



keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Rakkaudesta ruokaan, mutta ei sen laittoon

Ei saisi jossitella, mutta jossittelen nyt kuitenkin. Jos olisin lapseton sikku, olisin take away-ravintoloiden ja Marks&Spenserin vaikioasiakas. Sellainen, jolle paikallinen kiinalainen ravintola lähtettäisi kalenterin kiitokseksi kuluneesta vuodesta. Intialaisessakin minua tervehdittäisiin etunimellä. Sitten kun kyllästyisin noutoruokaan marssisin kasseineni Marks&Spenserin ruokaosastolle ja lastaisin ostoskärryn täyteen valmisruokia. Näin tuntisin hyvää omaatuntoa siitä, että kyllähän minäkin kokkaan (lue kuumennan ruokaa mikrossa tai peräti uunissa).

Näin kirjoittaa joku, joka välillä kylästyy ainaiseen ruoan ostamiseen ja keittämiseen. Sama juttu 365 päivänä vuodessa. Miksi meillä on joka päivä nälkä? En minä ruoanlaittoa vihaa, en ole uusavuton ja osaan kyllä kokata, mutta ruoanlaittoon ei ole syntynyt sen syvempää rakkaussuhdetta. Leipomista harrastan paljon mielummin.Tämän neutraalin suhtaumiseni (siis ruokaan) vuoksi on onni, että en asu esim Italiassa tai Ranskassa, jossa minun oletettaisiin loihtivan toinen toistaan maistuvimpia kolmen ruokalajin aterioita, joita sitten syödään suuren suvun voimin monta tuntia. Ei muuten luonnistuisi minulta!

Englannissa meitä suorastaan hemmoteltiin take away-valikoimalla. Emme kuitenkaan hakeneet ruokaa kotiin edes joka viikko, eikä kiinalainen muistanut meitä kalenterilla. Näin kävi muuten englantilaiselle ystävälleni, joka kalenterin saatuaan sanoi, että nyt on parannettava tavat ja aloitettava kokkaamaan kotona.

Iloinen yllätys onkin ollut, että kyllä täältäkin saa noutoruokaa, eikä se vain rajoitu hampurilaisiin ja ranskalaisiin.5 min kävelymatkan päässä on erittäin hyvä kiinalainen ravintola. Lähi "kylästä" voi sitten hakea tai tilata intialaista, lisää kiinalaista, ylihintaista pizzaa tai grilliäruokaa. "Grilleistä" saa tietysti myös Fish & Chips (kalaa ja ranskalaisia), jos tuntuu, että kolesterolia pitäisi saada ylöspäin ja suolavaje vaivaa. Kunnon kebab-paikka vaan puuttuu.

Noutoruokaankin kyllästyy, ja kun sen terveellisyyden kanssakin on vähän niin ja näin, niin luultavasti keittäisin itse soppaa sinkkunakin. Arvatkaapas mikä nyt kutsuu? No, keittiö tietenkin. Tänään ruokalistalla on eksoottista makarakeittoa ruisleivällä höystettynä. Maistuis varmaan teillekkin!

Ps.Fish & Chipsesitä kirjoitankin joku päivä ihan oman postauksen.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Aidan takaa

Irlantilaisten talojen ympärillä on aina aita. Tämä sääntö näyttää pätevän olipa kyyseessä sitten miljoonia maksanut ökytalo tai vaatimaton mökki. Aitoja on  monenlaisia niin kuin on talojakin. Joku muurauttaa tonttinsa ympärille upean kiviaidan ja toinen kasvattaa pensasaidan. Aita kun aita. Tuleepa ainakin selville, kenen tontilla seisot.

Suomessa jaksan ihmetellä sitä, että rivitaloissa on usein avoin takapiha. Kiva siellä kesällä grillata, kun naapurin isäntä ottaa aurinkoa uimahoususillaan ja toisella puolella istutetaan kukkia.

Aitoja ei aina ole suunniteltu liikennettä silmällä pitäen. Ei siis kannata hämmästyä, jos yhtäkkiä jalkakäytävällä kävellessäsi eteesi ilmestyy autonperä aidan takaa. Autoillessa saa myös olla varuillaan näiden tielleperuttajien kanssa. Useamman kerran olen lyönyt jarrut pohjaan.
Sellainen pieni sivuseikka, kun mitenkäs täältä aidan takaa päästään turvallisesti tielle, on unohtunut rakennusvaiheessa. Mitäpä sitä tuollaisella yksityiskohdalla päätään vaivaamaan. Kyllä ne toiset autot ja jalankulkijat väistävät.

Ökytaloissa on sitten tietysti oikein kunnon portit summereineen ja turvakameroineen. Joskus nämä superturvatoimet ovat suorastan huvitavia. Upea talo on täysin korvessa keskellä ei mitään. Sinne tuskin kukaan kutsumaton edes löytää perille. Kuoppaisella maaseututiellä menee varkaidenkin autonpohja pilalle ja jos talon pihassa räksyttää vielä vihainen koira, niin ei siinä enää turvakameraa tarvita.

Napsin tähän kuvia aidoista/muureista. Muratti leviää nopeasti peittämään aitaa ja on vihreä läpi vuoden.





maanantai 1. maaliskuuta 2010

Valinnan vaikeus

Yritän välttää lehtikauppoja. Miksi?
Laitan tähän kuvan, joka toivottavasti kertoo syyn.
Valikoimaa on kiitettävästi. Irlantilaiset lehdet eivät täyttäisi kovin montaa hyllyä, mutta kun avuksi otetaan naapuri saaren lehdet, niin ihan heti ei lukeminen lopu. Totuin Englannissa asuessani tähän lehtipaljouteen, ja silloin löytyi jo ne suosikit. Valitettavasti täällä lehdet ovat kalliimpia kuin Englannissa. Lehdillä taitaa olla ihan oma valuuttakurssinsa, niin paljon enemmän niistä saa maksaa täällä.

Harrastitpa sitten koristeompelua, kalastusta tai lennokkien kokoamista, löytyy hyllyistä sopivia lehtiä.
Ruokakaupoissa yritän vältellä lehtihyllyjä, sillä kiusaus on aina kova. Onneksi lähi-Aldissa ei niitä myydä, joten siellä käyminen on turvallista.

Täällä muuten lehtimyyjät eivät soittele kotiin, sillä lehdet ostetaan kaupassa.
Englannissa tein joskus kaupan kanssa sopimuksen, ja he toivat sanomalehden kotiin. Siitä piti sitten maksaa ylimääräistä kaupalle. Aikakausilehtiä pystyi kyllä tilaamaan Englannissa kotiinkin. Täällä en tiedä onnistuisiko kotiin tilaaminen.

Sunnuntain sanomalehtikasat tässä. Valittavana on irlantilaisia tai englantilaisia (irlannin uutisilla varustettuina).  Meille ostetaan aina Sunday Times, jossa lukemista rittää moneksi päiväksi.