tiistai 21. syyskuuta 2010

Lihakaupan kautta

Supermarkettien takia on moni pienempi erikoiskauppa joutununt Irlannissakin sulkemaan ovensa. Onneksi lihakauppoja Irlannissa edelleen riittää, ja vaikka marketeistakin saa lihaa, ostetaan se usein yhä paikallisesta lihakaupasta. Lihakauppaan minäkin yleensä päädyn. Tälläiselle vähän laiskemmalle kokille sieltä löytyy valmiiksi marinoituja herkkuja, ja kaupanpäälle saa vielä kypsennysohjeet.
Irlantilaisissa perheissä syödään paljon lihaa. Ruokalista voisi hyvinkin näytää tälläiselta

Maanantaina porsaan kyljyksiä,
tiistaina kanaa,
keskiviikkona kunnon pihvit,
torstaina lammasta,
perjantaina kalaa,
lauantaina pekonia.
sunnuntaina paahtopaistia.

Irlantilainen "stew" pitää tietysti mainita myös. Pitkään uunissa haudutettuna se on sitten hyvää. Perunaa on tietysti aina jossakin muodossa lautasella ja kahdenlaiset vihannekset. Päälle lorautetaan kastiketta (gravy), ja eikä muuta kuin hyvää ruokahalua. Annokset ovat isoja, ja täyttävät varmasti nälkäisen vatsan. Ruokapöydässä ei vanheta koko iltaa, vaan tarkoitus hyvin yksinkertainen: lautasen tyhjennys.
Jäkiruoaksi sitten vaikka omenapiirakkaa vaniljakastikeella. Nam.

Kyllä kasvissyöjäkin täällä pärjää, mutta "lihansyöjillä" on helpompaa!
Tottakai maailmalta tulleet reseptit ovat rantautuneet tännekkin, mutta peri-irlantiliasessa ruokapöydässä ei pahemmin esim. vihreitä salaatteja näy. Kanien ruokaa, kuulemma.

Meillä syödään kaikenlaista ruokaa. Jos maanantaina syötiin hyvällä ruokahalulla lohisoppaa, niin tiistaina ahmitaan sitten vaikka intialaista kanaa korma kastikeella. Kiireisenä keskiviikkona saattaa pöydästä löytyä kaupan valmista lammaspaimenenpataa. Torstaina syödään spaghetti bologneseä, ja  perjantaina on pöydässä kana/katkarapu wokkia. Lauantaina laitan kyljykset hiljakseen kypsymään"slow cookeriin", ja sunnuntaina ollaan peri-irlantilaisia, ja syödään paahtopaistia, uunissa paistettuja perunoiden "roast potatoes" ja vihannesten kera.

Meillä ei pöydässä nirsoilla, ja olenkin iskostanut poikein päähän, että kylässä ei ilmoiteta suureen ääneen, että minä sen sitten porkkanoita syö. En tiedä minkälaisia suomalaislapset nykyisin ruoan suhteen on, mutta täällä on kyllä uskomattoman nirsoja lapsia.

Jaksan myös ihmetellä niitä vanhempia, jotka antavat perkisi ja laittavat joka lapselle eri ruoat. Sean syö kanan kanssa perunamuussia ja herneitä. Laura ei tykkää muusista vaan haluaa tilalle ranskalaiset. Conor syö kyllä muusia, mutta ei halua lautaselleen mitään kasviksia, eikä syö kanaa vaan haluaa pihvin ja Emmalle ranskalaset, kanaa ja porkkanaa. Nyt luulette, että keksin tämän oma päästäni. En keksinyt! Ehkä yksi syy on se, että äidit ovat täällä enemmän kotona ja aikaa riittää eri ruokien laittoon. Minulla ei koskaan ole niin paljon aikaa, että tekisin monet ruoat. Tässäkin asiassa olen niiiiiiiiiiin suomalainen!


Lihakaupassa oli viikolla tarjous. 20.00 Eurolla irtosi:

8 kommenttia:

  1. Ai siellà ei ruokapòytà ole siis kohtaamispaikka vaan làhinnà vaan energiansaantia eli ruoan kittaamista napaan. Aika kamalalle kuulosti tuo, ettà jokaiselle lapselle omat ruoat. Minà teen mità haluan ja lapsi syò tai on syòmàttà, en ala eri ruokaa tekemààn (poikkeuksena pàivàt jos syòn itse vain salaattia niin laitan kyllà pojalle jotain muutakin). Anoppini tekee pojalleni sità mità poika pyytàà. Sunnuntai lounaat syòmme usein anoppilassa ja usein lauantaina kuulen mieheni sanelevan puhelimessa "tee sitten huomenna tuota ja tuota". Musta toi kuulostaa ihan kamalalta. Mielestàni jos me olemme vieraina talossa, ei meillà kuuluisi olla kovinkaan paljoa sananvaltaa ruoan suhteen. Kukin tyylillààn...

    VastaaPoista
  2. S: Meidän viime kesäinen italialainen keilikurssilainen oli kyllä kanssa tosi ronkeli. Pastaa vaan, eikä mitään muuta.
    Sinulla onkin siinä projektia kerrakseen, että saat anopin ymmärtämään, että keitää mitä keittää, eikä ota tilauksia vastaan. Hyvää se anopin ruoka on varmasti!

    VastaaPoista
  3. Rehut on lampaitten ruokaa ja me syödään sitten ne lampaat, niin siis täällä. Ja siis täälläkin äidit tuhertaavat eri ruokia lapsilleen, käsittämätöntä. Ja kun niistä lapsista tulee vanhoja, kuten anoppini, niin sama ronkeluus jatkuu, nyt me tuherramme hänelle eri sörsseleitä. Argh!

    VastaaPoista
  4. Sirokko: Oikeassa olet tämä "ronkeluus" jatkuu läpi elämän. Ihmettelen kuinka aikusetkin sanovat, että en syö tuota enkä tuota. Mies yritti aluksi, mutta oppi läksynsä. Jos ei kelpaa, niin sorry sitten ollaan syömättä.

    VastaaPoista
  5. Mitenkä siellä on saatavana tuoreita mereneläviä ja kalaa? Kai niitäkin syödään kotona vai onko vain kalapuikkoja ja ranskikisia? Olen syönyt siellä jossain mm. aivan ihania simpukoita ja lammasta. (ja guinnes stewia, olikohan se sen nimi?)

    VastaaPoista
  6. Mun langon tytär 13vee on kanssa kamalan ronkeli, ei syö oikeastaan yhtään mitään. Juo normaalisti appelsiinituoremehua, mutta kun meillä se oli punaista (veriappelsiini), ei kelvannut eikä aamaispöydästä löytynyt sitten yhtään mitään, kun keittämäni kaakaokaan ei kelvannut. Siinä on mielestäni kasvatus mennyt ihan pieleen, kun tytön äiti on alusta pitäen esittänyt kysymyksen: Linda, mitäs SINÄ sitten voisit syödä?

    VastaaPoista
  7. Irlannissa on mahtavan hyvää steikkiä ja lammasta: melkein parempaa kuin missään muualla! Nam!
    mekin käytettiin aina omaa butcheria; lihat sai edulisemmin ja esim. kananrinnat eivät olleet vedellä täytettyjä, kuten ruokakaupan kelmuissa...

    Mustakin on uskomatonta, että joissan perheissä lapset määrää mitä syödään, ja vielä huipumpaa että kukin lapsi saisi omaa ruokaansa! Mä olin pienenä aika huono syömään, mutta ei mulle mitään erityistä kokattu - jos ei lihasoosi kelvannut niin sitten söin pelkkää riisiä: eli mitä tarjolla oli. On upeaa, kun on kaikkiruokainen: makumaailma on mieletön, kun uskaltaa reippaasti maistella erilaisia ja eri maiden ruokia!
    I <3 food! :)

    VastaaPoista
  8. Helena: Tuoretta kalaa ja muita mereneläviä saa, ainakin täällä meillä, lähes joka ruokakaupasta.

    Allu: Parempi on, kun ei lapsilta liikoja kysele. Täällä näytää olevan ihan ok, että lapsi kailottaa pöydässä suureen ääneen, että en syö tuota, koska siinä on herkkuseiniä. Toisaalta, jos äiti kotona tekee vain ja ainoastaan mieluisaa ruokaa, niin ei koskaan joudu mitään uutta maistamaankaan.

    MaaMaa: Ei Suomessa äideillä ole aikaa tehdä monia ruokia. Työpäivän jälkeen sitä varmasti haluaa tehdä mahdolisimman nopeaa ruokaa. Herkuttelu jää sitten viikonloppuun.

    Minäkin olin pienenä joidenkin ruokien suhteen tosi ronkeli. Nyt syön lähes kaikkea, mutta lampaanlihasta en koskaan ole oppinut pitämään.

    Minä ostan osan lihasta ystävän maatilalta - jos siis pakasteessa on tilaa. "Suosikkibucherilla" tulee myös käytyä usein. Meillä olisi kasvissyöjän aika vaikeaa asua!

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!