Näkikö joku tänään lehmien lentävän? (Paikallilen sananlasku, joka kuvaa tapahtunutta ihmettä).
Nimittäin meillä isoveli ei veljeään läksyissä auta, mitä nyt joskus heittää sarkastisen kommentin niiden helppoudesta. Eikä juniori myöskään apua pyydä. Olinkin aivan ihmeissäni, kun aamulla juniori kaivoi iirin vihon laukusta ja pyysi isolta veljeltä apua. Hätätapaus. Uusi opettaja on tiukka iirin suhteen, ja osa läksyistä oli vielä tekemättä. Piti keksiä lauseita, joissa oli tietty verbi. Ilmeisesti muistissa oli edelleen tuon opettajan iirin tunnit, koska isoveli heltyi, ja alkoi vääntämään lauseita mainoslapun taakse.
Mitä teki äiti?
a. Meni väliin ja sanoi, että läksyt pitää tehdä yksin. Muuten ei opi. Päälle vielä piti esitelmän aiheesta: läksyjä ei saa jättää aamuun.
b. Ei huomannut koko tapausta, koska oli puoliunessa
c. Katsoi suu auki poikein (erittäin harvinaista) yhteistyötä. Kiitti kauniisti isoa veljeä, kun oli kerrankin noin avulias. Eikä marmattanut mitään tekemättömistä läksyistä.
Illalla sama toistui. Iirin kirja esille, sanakirja kaapista ja taas lauseita vääntämään. Ja mikä parasta sulassa sovussa! Opettaja kuulemma antaa tarran hyvistä lauseista. Isolta veljeltä taisi aikoinaan jäädä tarrat saamatta joten päätti, että hoidetaan homma kotiin vaikkakin kolmen vuoden viivellä.
Iirin opiskelu on ollut meillä, ja kuulemani mukaan monessa muussakin perheessä, yhtä tuskaa. Niin lujille se on välillä ottanut, että kyyneleitä on pyyhitty ja kirjakin on lentänyt kaaressa, kerran jos toisenkin, nurkaan. Sen olen päättänyt, että tuolla kielellä en enää päätäni vaivaa. Pääasia on, että pojilta muut aineet sujuvat. Iiristä ei täällä enää stressata!
 |
İhana isoveli,kun auttaa pikkuveljea vaikeuksissa.
VastaaPoistaVeikkaisin kohtaa c.
Kuka sitä iiriä sitten ylipäänsä puhuu?
VastaaPoistaSateenkaari: Oikeassa olet.
VastaaPoistaAllu: Siinähän se juju piileekin. Ei juuri kukaan. Tilastojen mukaan 10% kansasta sitä puhuu sujuvasti. Ensimmäinen kieli se on 2-3%. En tiedä uskonko edes noita lukuja. Opiskelu aloitetaan heti, mutta kieltä ei voi käyttää oikeastaan missään. Täällä kaikki puhuvat englantia.
Viimeisen kahdeksan vuoden aikana olen kuullut kerran pariskunnan keskustelevan keskenään iiriksi.
Tämä iirin opiskelu on paremminkin sellainen irlantilaisten identiteetti juttu. Koska enkut aikoinaan yrittivät, ja siinä hyvin onnistuivatkin, tuhoamaan kielen, sitä nyt yritetää elvyttää ja pitää hengissä tekohengityksellä. Siitä pitäisi ehdottomasti tehdä valinnaisaine koulussa. Taaskaan "opetusherrat" eivät ole kysyneet minulta tästä asiasta.
Upeaa kuinka isoveli auttaa! Meilla keskimmainen auttaa silloin talloin tuota nuorinta laksyissa, lahinna matematiikassa.
VastaaPoistaIsommat joutuvatkin opiskelemaan kielista ranskaa, espanjaa ja arabiaa. Nyt on vanhin pojista ilmoittanut, etta mun pitaisi kirjoittaa joku note opettajalle ettei han halua opiskella ainakaan ranskaa. Harmittaa, ettei taalla jarjesteta mitaan extraopetusta naille, jotka eivat ole aiemmin kyseista kielta opiskelleet.
Kuwaitin kaunotar: Auttaminen on kyllä erittäin harvinaista miellä. En ihmettele jos kolmen vieraan kielen opiskelu ottaa voimille. Tukiopetksesta olisi varmasti apua, jos on muita jäljessä.
VastaaPoistaKielitaito on rikkaus, joskus harvinaisimmistakin kielistä on apua esim. jos haluaa hakea johonkin erityiseen työhön missä ko. kieltä tarvitsisi... mutta niin ikävää kuin se onkin on iirin kieli lähestulkoon kuollut; pakko-opiskelulla sitä ei elvytetä - päin vastoin: siitä ei pidetä senkään vertaa ... vrt. ruotsinkieli Suomessa. Tosin ruotsinkielestä on oikeasti paljon enemmän hyötyä suomalaiselle kuin iirinkielestä irlantilaiselle.
VastaaPoistaPitäisi ehdottomasti olla valinnainen kieli Irlannissa! Ei pakolla opita mitään kieltä...
MaaMaa: Oikeassa olet. Ruotsia voi käyttää ja se "elää". On todella vaikea motivoida iiriä opiskelemaan, kun siitä ei tulevaisuudessa ole hyötyä. Itse pidän suuni supussa, enkä isoon ääneen pojille kailota mielipidettäni. Säälittää vaan, että iiriin menee hirvästi aikaa ja energiaa. Ei se "iirittömyys" tee irlantilisista yhtään vähemmän irlantilaisia.
VastaaPoistaMeillä kävi kesällä kaksi tyttö, jotka asuvat nykyisin Egyptissä. Olivat niiiiin onnellisia, kun en tarvitse enää opiskela iiriä! Arabia on vaikeaa, mutta sitä voi käyttää, sanoivat tytöt.
Minusta yhdenkin kielen kuolema on suuri vahinko, myös iirin kielen, mutta se pitäisi tietysti saada elävämmäksi kieleksi ja käyttökieleksi. Toivottavasti meillä Suomessa esim. inarinsaame ja koltasaame elpyvät, molemmilla on noin 250-300 puhujaa. Nyt äsken julkaistiin inarinsaamen aapinen verkossa.
VastaaPoistaHienoa, että isoveli auttaaa läksyissä.
Uudessa-Seelannissa valtio rahoittaa projektia, jonka päämääränä on saada (olikohan se) 100 000 perhettä puhumaan lapsilleen pelkkää maoria (olikohan se) vuoteen 2020 mennessä. Maorin kielikin oli jo henkihieverissä kun sitä tietoisesti alettiin elvyttää, nykyäänkin vain 4% väestöstä pystyy sitä puhumaan. Mutta tosiaan pakko sitä ei ole oppia, vaan into käyttää sitä on tullut maorinkielisten televisiokanavien, lastentarhojen, työpaikkojen yms. lisääntyessä.
VastaaPoistaIiristä en tiedä muuta kuin että se on henkilökohtaiset kauneimmat kielet -listallani (ykkösenä heprea, muita mm. englanti, espanja, xhosa ja juurikin tuo maori). Olisi todella sääli jos se kokonaan katoaisi, mutta väkisin on vaikea saada tuloksia.
Helena: Luulen, että jos kieli olisi täällä valinnainen, ne jotka sitä todella haluaisivat oppia, myös sen oppisivat. Ja ne muut voisivat sitten keskittyä vaikkapa ranskan ja saksan epäsäännöllisiin verbeihin.
VastaaPoistaUteliaana jään odottamaan, kuinka kauan veljien yhteistyö jatkuu. Tämä on vähän sellaista nuoralla kävelyä!
Athelas: Pakottamalla ei saada mitään kieltä pysymään hengissä. Pitää olla halua oppia.
Pitääpä joskus vaikka netistä kuunnella tuota maorin kieltä. Minulle täysin vieras kieli!
Minusta ranska on kaunein kieli!
Walesissa oman kielen elvyttämisprojekti on onnistunut erittäin hyvin, sitä ilmeisesti yritetään käyttää esimerkkinä mm. irlannissa ja skotlannissa. Saa nähdä miten käy...
VastaaPoistaMuistan miten Irlannissa asuessani olin kävin yhden talven opiskelujen lomassa hoitelemassa pientä 5v poikaa jolle opetin matematiikkaa. Samalla jotenkin kuitenkin ajauduin auttamaan hänen siskoaan Iirin opinnoissa. huh! Tyttö opiskeli ulkoa runonpätkiä ja minun piti tarkistaa meneekö oikein. No ei ollut helppo homma kun sanojen kirjoitusasu ja ääntäminen eivät kulje aivan käsikädessä.... :)
Kiva muuten lueskella "vanhan kotimaani" Irlannin kuulumisia, eksyin tänne blogiin joidenkin muiden ulkosuomalaisten blogien kautta...
Satu: Tervetuloa seuraamaan vanhan kotimaan menoa. Oikeassa olet iiriä ei todellakaan lausuta niin kuin kirjoitetaan.
VastaaPoistaPitäisiköhän näissä kieliasioissakin joskus vain hyväksyttävä se tosiasia, että tämä kieli nyt vain on tullut "tiensä päähän". Voisikohan tätä asiaa verrata esim kuolevaan kylään? Vaikka mitä yritetään, niin lopulta se viimeinen kauppaikin sulkee ovensa, eikä linja-auto enää kulje.
Meillä hikoillaan iirin kanssa vielä monta monituista vuotta. Huokaus!
Se on kyllä sääli, että kieletkin kuolevat, mutta ei niitä väkisin pidetä elossa. Täälläkin on monet berberikielet lähes kadonneet, ensin ranskalaisen ja sitten arabialaisen koululaitoksen myötä. Uudet sukupolvet eivät enää paljon paikalliskieliä käytä.
VastaaPoistaSirokko: Ajat muuttuvat ja kielet kuolevat. Pakko se on vaan hyväksyä.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=x5Aa1hcjVjk
VastaaPoistaTässä pieni esimerkki maorin kielestä sekä Uuden-Seelannin englannin aksentista. Oon aina tosi ylpeä kun joku huomauttaa että englantini kuulostaa jo tosi paljon tuolta =D.
Athelas: Kiitos!
VastaaPoista