keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Kotitöitä ja vielä kerran kotitöitä

Koulujen alettua päätin, että yksi iltapäivä on pyhitetty itsekkäästi vain ja ainoastaan minulle. Kuntoni ei ole hääppöinen ja muutaman kilon pudotuskaan ei olisi pahitteeksi. Keskiviikko on se päivä jolloin, aina ja ihan varmasti, menen töiden jälkeen kultosalille. Saatan myös pulahtaa uima-altaaseen ja käydä sanomassa. Lasten koulustahakukin on keskiviikoisin "ulkoistettu". (Vanhempi tulee bussilla kotiin, ja nuorempi menee koulusta suoraan treeneihin kaverinsa kanssa.)
Tänään tein sen virheen, että en ottanut urheilukassia mukaan töihin. Äkkiähän sen kotoa nappaan, kun ohi ajan kuitenkin. Kassia tulin hakemaan, ja sillä reisulla olen edellen. Juoksumatton ja kuntopyörän kanssa en ole tänään tehnyt tuttavuutta. Sen sijaan olen viettänyt aikaani ruohonleikkurin, pyykkikoneen ja imurin kanssa.
Miten siinä taas näin kävi? Syytän naapuriani. Ei saisi leikata ruohoa silloin, kun toinen on menossa kuntosalille. Ajattelin, että kun on niin hyvä ilmankin että jospas minäkin ihan vain nopeasti leikkaan tuon etupihan nurmikon. Ruohonleikkuria raahatessani takasin vajaan muistin, että pyykit ovat edelleen koneessa. No, äkkiäkös ne narulle ripustaa. Tyhjän pyykkikorin kanssa kiipesin yläkertaan, ja voi miten roskainen makuuhuoneen lattia olikaan, joten imuroimaan. Ikkunalautakin oli niin pölyinen..pyyhkäisempä tuonkin jne. Näin iltapäivä meni. Sitten tajusin katsoa kelloon ja huomasin, että lapset ovat kohta kotona tyhjine vatsoineen ja haluaavat ruokaa nyt heti.
En tiedä montako kaloria poltin iltapäivän aikana, mutta rättiväsynyt olen kaiken rehkimisen jälkeen.
Käykö teille koskaan näin?

tiistai 29. syyskuuta 2009

Puolesta vai vastaan

Jaa, mitähän tuossa sanotaan. Iirin-kielellä jotain...
Tässä meidän pääministerimme Brian Cowen.
Fianna Fail (Irlannin suurin puolue) lupaa, että yhdessä Euroopan kanssa olemme vahvempia!
Irlantilaset löivät EUlle kaupuloita rattaisiin vuosi sitten kesäkuussa: Lissabonin sopimusta ei hyväksytty. No, nyt sitten perjantaina äänestetään taas uudestaan. Harvinaista on se, että kerrankin kaksi suurinta puoluetta, Finna Fail ja Fine Gael, ovat jostakin asiasta samaa mieltä. Kansaa kehotetaan äänestämään YES. Myös työväenpuolue (The Labour Party) ja Vihreät ovat sopimuksen hyväksymisen puolella. Sinn Fein yrittää uida vastavirtaan. Vaikea tilanne, jos haluat äänestää vastaan. Kuka nyt hauluaa olla Sinn Feinin kanssa samaa mieltä missään asiassa.
Jotain parannusta on ainakin tiedottamisen suhteen tapahtunut. Edellisten vaalien alla, tuli joka kotiin kirjanen jossa selitettiin (tai se oli ilmeisesti tarkoitus), mitä Lissabonin sopimus pitää sisällään. Luin kirjasen kahteen kertaan, enkä tullut siitä yhtään viisaammaksi. Harvoin saa luettavakseen sellaista kapulakieltä. Uskonpa, vaikka tuskinpa oletustani kukaan vahvistaa, yksi syy sopimuksen hylkäämiseen oli juuri tämä monimutkaisesti kirjoitettu kirjanen. Ei kai sellaista, mitä ei ymmärrä, voi hyväksyä. Uusi kirjanen olikin sitten tehty selkokielellä, ja tälläinen tavallinen pulliainenkin ymmärsi lukemaansa.
Lauantaina selviää, mitä mieltä kansa on tällä kertaa. Itse en saa äänestää, kun ei ole irlannin kansalainen. Mies kylläkin uhkasi äänestää NO, vaikka ei Sinn Feiniä voi sietääkkään. Minusta täällä taas olisi politikoilla maan omissakin asioissa ihan tarpeeksi hoidettavaa. Ei luulisi aikaa riittävän Lissabonille, kun on maan talous täysin sekaisin!

maanantai 28. syyskuuta 2009

Ihanat koulupuvut!

Jos minulta kysytää, että mikä on parasta irlantilaisissa kouluissa vastaus olisi ilmanmuuta koulupuvut. Lähes joka koulussa on oma, tarkkaan määritelty "uniform". Meidän yläkoululainen pukee aamuisin päälleen suorat harmaat housut, valkoisen kauluspaidan, kravatin, vihreän koulun logolla varustetun puseron ja mustat kengat. Kotoa lähtee siististi pukeutunut nuori-mies...ja koulusta paalaa ihan tavallinen poika, jonka paita roikkuu housujen päällä, kraka on löytänyt tiensä repun pohjalle. Ja pusero, voi ei, se jäi kouluun!!! Aamulla ei kallista aikaa tuhraudu vaateiden valikointiin. Myöskään siitä, kenellä on koulun kallemat farkut, ei tarvitse kilpailla. Uskon myös, että samanlainen asu tuo mukanaan yhteishengen. On hyvä tuntea kuuluvansa "porukkaan". Ennen koulun alkua saimme kotiin listan hankittavista vaatteista. Pelkkä koulupuku ei riittänyt, piti hankkia myös verkkarit, shortsit, t-paita ja sukat maa-hockeytä varten. Kukkaro keveni kertarysäyksellä satoja Euroja. Onneksi vaateet voi kierrättää pikku-veljelle. Jos niistä nyt mitään on jäljellä muutaman vuoden kuluttua!

lauantai 26. syyskuuta 2009

Saunomista ja mansikkakakkua

Suomalainen, kun olen niin aina silloin tällöin mieli tekee saunaan. Kotiin emme sauna halua, eikä tuonne takapihalle kyllä sauna mahtuisikaan. Olin kuin lottovoiton saanut, kun ensimmäisen kerran istuskelin kuntosalin saunassa ja sieltä pulahdin uimaan. Näitä viikottaisia sauna/uimareissuja jatkui jonkin aikaa. Kerran sitten huomasin, että jotain oleellista puuttuu. Sanko ja löytykauha olivat hävinneet. Marssin siltä istumalta uimavalvojan luokse. Tulos: kysy respasta. Puin vaatteet päälleni ja suunnistin määrätietoisin askelin respaan. Ei kai nyt sanko ja löytykauha noin vainkatoa. Syykin selvisi: Sanko ja kauha oli otettu pois, koska saunojat heittivät vettä seinille ja nyt seinät märkänee. Respa sitten minua vielä valisti sähkön ja veden yhteensopimattomuudesta. Minä väliin, että siksihän se kiuas siellä on että siihen heitetään vettä. Ei kai nyt kukaan voi istua kuivassa saunassa, joka on päällä aamusta myöhään iltaan. Laiton managerillekin kirjeen asiasta, mutta sanko ja kauha pysyivät pois. Mitäs nyt? Minä haluan saunaan, enkä mihinkään tulikuumaan kuivaan saunaan... Ratkaisu onglemaani löytyi yllätys, yllätys vesipullosta. Jostain kumman syystä, minua alkoi "janottaa" ihan hirveästi näillä sauna-reissuilla. Vesipullo kainalossa marssin respan, managerin ja uimavalvojan ohi saunaan. Ovi kiinni, ja ei kun pullosta vettä kiukaalle...ja jostain syystä "Älä heitä vettä kiukaalle, kun se on niin hirveän vaarallista"-kyltin kohdalla, minun silmälasini huurtuuvat, piilolinssit heittävät kuperkeikkaa ja uimalasitkin jotenkin sumenevat. Muuten yhdestä säännostä olen erittäin kiitollinen. Nimittäin alle 16v on saunominen kielletty. Onpas edes yksi paikka, jossa äiti saa olla pulloineen ihan rauhassa. Ps. Raskaanaoleville ei saunaa myöskään suositella, ja vanhustenkin pitäsi olla erittäin varovaisia... Lauantai-saunan jälkeen maistuikin sitten mansikkakakku, jonka leivoin mieheni syntymäpäivän kunniaksi. Tulkaa tekin kakkukahveille!!!

Ensi kevättä odotellessa

Blogiarkisto
En ole mikään virhepeukalo, mutta syskyn tullen ruukut suorastaan vaativat kukkasipuleiden istuttamista. Pussi multaa, narissien, tulppanien ja hyasinttien sipulit ruukuihin... ja tulokset saamme nähdä toivottavasti jo maaliskuussa.
Ruukut jätät katoksen alle talveksi "muhimaan".
Kerrassaa surkean kesän jäkeen olemme saaneet nauttia kuivasta syyskuusta. Tähän "kuivuuteenhan" suorastaan tottuu!!!

perjantai 25. syyskuuta 2009

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Alku aina hankalaa...

Kävin seuraavanlaisen keskustelun itseni kanssa tässä muutama päivä sitten:
-Tekisi mieli kirjoittaa jotain suomeksi. Aloittaisinkohan oman blogin? -Että ihan oman blogin? Ketäs luulet elämäsi kiinnostavan? Ei puhuta uutisissakaan muusta kuin lamasta, joten ei ole niistäkään paljon kirjoittamista. -No, en minä tiedä. Luenhan minäkin toisten blogeja, eivätkä hekään kirjoita aina kovin syvällistä tekstiä. Ihan vaan normaalista elämästä. -Mistäs meinaat kirjoittaa? Siitäkö, että Supervalussa oli tuoremehu tänään tarjouksessa, vai että kävit naapurissa juomassa kupposen teetä? Ai niin, ja pojan iirin-kirjaa ei löytynyt mistään. Siitähän se meilenkiintoinen juttu syntyisi. Otsikko: Iirin kirja hävisi epämääräisissä olosuhteissa. Äiti tutkii tapausta. -Kyllä kuule niitä aiheita riittää, jos ei muusta niin kirjoitan sitten vaikka säästä. Sehän on tunnetusti suosittu puheenaihe...niin ja jos en keksi kirjoittamista niin lyön sitten hanskat tiskiin. Olenpahan ainakin yrittänyt. -Yritä sitten. Huomenna nappaat ensimmäisen kuvan ja pistät sen blogiasi kaunistamaan. -Täytyy kaivaa kamera tuolta laatikosta... Mitähän minun kannantaisi kuvata? -Mitenkä olisi kuva Vihreistä Niityistä...tai siitä koulun lokerosta löytyneestä iirin-kirjasta, jota etsittiin kissojen ja koirien kanssa tänä aamuna. -Sinä sen sanoit. Ei kun kamera taskuun ja kuvaamaan. Eli tässä se nyt on rakennustyömaata muistuttava alkutekijöissään oleva blogini. Toivottavasti, te rakkaat lukijat, jaksatte jakaa minun ihan-tavallisen-tylsää elämääni, huumorilla höystettynä.