Koulujen alettua päätin, että yksi iltapäivä on pyhitetty itsekkäästi vain ja ainoastaan minulle. Kuntoni ei ole hääppöinen ja muutaman kilon pudotuskaan ei olisi pahitteeksi. Keskiviikko on se päivä jolloin, aina ja ihan varmasti, menen töiden jälkeen kultosalille. Saatan myös pulahtaa uima-altaaseen ja käydä sanomassa. Lasten koulustahakukin on keskiviikoisin "ulkoistettu". (Vanhempi tulee bussilla kotiin, ja nuorempi menee koulusta suoraan treeneihin kaverinsa kanssa.)
Tänään tein sen virheen, että en ottanut urheilukassia mukaan töihin. Äkkiähän sen kotoa nappaan, kun ohi ajan kuitenkin. Kassia tulin hakemaan, ja sillä reisulla olen edellen. Juoksumatton ja kuntopyörän kanssa en ole tänään tehnyt tuttavuutta. Sen sijaan olen viettänyt aikaani ruohonleikkurin, pyykkikoneen ja imurin kanssa.
Miten siinä taas näin kävi? Syytän naapuriani. Ei saisi leikata ruohoa silloin, kun toinen on menossa kuntosalille. Ajattelin, että kun on niin hyvä ilmankin että jospas minäkin ihan vain nopeasti leikkaan tuon etupihan nurmikon. Ruohonleikkuria raahatessani takasin vajaan muistin, että pyykit ovat edelleen koneessa. No, äkkiäkös ne narulle ripustaa. Tyhjän pyykkikorin kanssa kiipesin yläkertaan, ja voi miten roskainen makuuhuoneen lattia olikaan, joten imuroimaan. Ikkunalautakin oli niin pölyinen..pyyhkäisempä tuonkin jne. Näin iltapäivä meni. Sitten tajusin katsoa kelloon ja huomasin, että lapset ovat kohta kotona tyhjine vatsoineen ja haluaavat ruokaa nyt heti.
En tiedä montako kaloria poltin iltapäivän aikana, mutta rättiväsynyt olen kaiken rehkimisen jälkeen.
Käykö teille koskaan näin?
