Viisi veljeä ja neljä siskoa

Jaksan aina ihmetellä irlantilaisten (ikäisteni ja minua vanhempien) suuria perheitään. Kymmenlapsinen perhe ei todellakaan ole mikään ihme. Jos kyselet tarkemmin n. 50-60 vuotiaalta hänen perheestään, kuulet pitkän tarinan missä päin maailmaa viisi veljeä ja neljä siskoa nykyään asuvat. Kun kotoa ei löytynyt töitä, lähti moni nuorena ulkomaille ja sinne jäi. Miehelläni on kaksi siskoa ja viisi veljeä, eikä se ole mitenkään erityisen suuri perhe, siis näin irlantilaisittain. Käsite irlantilaiset kaksoset kuvaa sisaruksia, joilla on vähemmän kuin 12 kk ikäeroa. Näitä "kaksosia" on tässä massa paljon, ja mieheni yksi heistä. Hän nimittäin oli veljensä kanssa samalla luokalla koulussakin! Ikäeroa veljeksillä on vain 11 kk. Katollinen kirkko kielsi jyrkästi ehkäisyn, joten ihmekkös oli jos lapsia syntyi tiuhaan tahtiin. Eivät tainnneet "varmat päivät" ja imetys olla sittenkään niin varmoja ehkäisykeinoja. Helppoa isojen perheiden kasvattaminen tai paremminkin eteenpäin vieminen ei varmaankaan ollut. Perheet olivat yleensä köyhiä, asunnot pieniä, ahtaita ja erittäin alkeellisia. Sitä peruna määrää joka päivittäin kuorittiin... Maalla sentään oli reilusti ruokaa, mutta ei tarvitse mennä montakaan vuosikymmentä taaksepäin, jolloin ruokaa ei ollut liikaa. Ruokapöydässä ei kukaan valittanut, että taas näitä pottuja, en syö! Valitettavasti pienimmistäkin kyläpahasesta löytyi aina perheitä, joissa juppo isä, kutsun häntä tässä Paddyksi joi ja pelasi perheen ruokarahat. Äitiparka, Mary, yritti jotenkin luotsata pesutettaan. Alkoholistiksi Paddyä ei kuitenkaan kukaan kutsunut, vaan asiaa kaunisteltiin hieman. No, se naapurin Paddy niin mukava ja lupsakka kuin onkin, no hän nyt on vaan vähän viinaanmenevä. Lue: täysi juoppo ja hulttio, ainakin vaimonsa mielestä! Avioeroja ei tunnettu, joten liitto kesti ja lapsi syntyi, jos ei nyt joka vuosi, niin ainakin joka toinen. Mary kesti, niin myötä kuin vastoinkäymisetkin, kävi messussa sunnuntaisin ja yritti raahata Paddynkin mukanaa. Kunnes se päivä koitti, että kuolema heidät erotti. Olenkohan oikeassa, että se päivä ei Marystä ollut ollenkaan niin surullinen päivä! Hautajaisissa Paddyä kuitenkiin muistettiin lämmöllä. Kuinka hyvä ja huolehtiva isä ja aviomies hän oli ollut, ja niin pidetty kyläläisen kesken. No, ainakin paikallisen pubin vakioasiakkaat yhtyivät papin muistopuheeseen. Kylän vedonlyöntitoimisto ja pubi menettivät kanta-asiakkaansa. Tuoppi Guinessia hänen muistolleen! Mietin joskus näitä Paddyn tapaisia ihmiskohtaloita. Miksi hauskasta nuoresta Paddystä tuli juopporenttu ja vätys. Ajatellaanpa vähän Paddyn elämää. Perheessä oli sanottako 15 lasta, ruoasta pulaa, koulunkäynnin kanssa vähän niin ja näin. Töihin rakennukselle 15-vuotiaana... Elämä oli sanallasanoen ankeaa. Kirkossa pappi pelotteli tulisella pätsillä, ja elämän nautinnot olivat vain heikoille. Yksi valonpilkku Paddyn elämässä oli: ne naapurin Maryn vihreät vilkkuvat silmät ja se ihana kiharainen punainen tukka. Ja sitten kaikki tapahtui rytinällä. Maryn isä ryskyttämässä Paddyn mökin ovella. Nyt ei ollut kyseessä mikään ystävällinen naapurissa käynti. Loput kait arvaattekin. Voi sitä häpeää! Pikaiset häät ja 6 kk sen jäkeen....no, vauva syntyi ja pahasti etuajassa. Suurikokoinen noin keskoseksi! Paddy yritää pitää perheen leivässä, mutta töitä on vaikea saada. Haaveet ulkomaille muutosta ja paremmasta elämästä unohtuvat. Maryn vihreät silmät eivät enää vilku. Kolme pientä hyörii helmoissa, ja taas näyttää olevan uusi vauva tulossa. Minnekkäs Paddy kurjuutta pakenee, kuin lähikuppilaan. Siellä riittää ymmärrystä ja selkääntaputtajia... Noille maryille minä nostan olematonta hattuani, ja paddyjäkin yritän ymmärtää. Älkää nyt vaan luulko, että kaikki irlantilaiset miehet olivat Paddyn tapaisia hulttioita. Moni lähti ulkomaille töihin, lähetti perheelleen rahaa ja teki kaikkensa perheensä hyväkseen. Eikä elämä suurperheissä ollut läheskään aina noin ankeaa. Moni muistelee kaihoisasti elämää sisarustensa kanssa. Ulkoisesti elämä oli ehkä köyhää, mutta sisällöllisesti rikasta. Työnsaanti oli vaikeaa, ja usein ei ollut muutakaan vaihtoehtoa kuin että isä lähti Englantiin töihin ja äiti jäi lasten kanssa Irlantiin. Kotiin isä pääsi (jos hyvin kävi) pari kertaa vuodessa. Varsinkin vanhojen ihmisten kanssa jutellessa kuulee mielenkiintoisia tarinoita (ja välillä hyvin surullisiakin) näistä suurista perheistä ja heidän kohtaloistaan. Perheet ovat nykyisin pienentyneet, mutta ei neljä- tai viisilapsiset perheet mitään harvinaisuuksia ole. Sanoisinkin, että keskiverto irlantilaisperheessä on nykyisin kolme lasta. EU tilaston mukaan irlantilaisnainen synnyttää 1,99 lasta, kun taas Suomessa vastaava luku on 1.7. (EUn keskimääräinen lapsiluku naista kohtaan on 1.5). Ja jos tilastoilla teitä vielä kiusaan, niin Euroopan nuorin kansa elää tässä maassa. Nimittäin 35% väestöstä on alle 26- vuotiaita. Ellei maan talous tästä kohta kohene, toistaa historia pian taas itseään ja täältä lähdetään "hattu kourassa" merten taakse työnhakuun. En vaan tiedä mihin kannattaisi suunnanta, sillä naapuri saarelta ei ainakaan töitä löydy, niin kuin silloin ennen...