perjantai 22. kesäkuuta 2018

Blogikin tarvitsee lomaa

Koska loppuviikon, ja etenkin ensiviikon, sääennuste näyttää täällä Vihreällä Saarella tipattomalta päätin, että blogikin tarvitsee tänä kesänä pitkän kesäloman. Pistän siis pillit pussiin ja palaan langoille heinäkuun lopulla.

Kaikille ihanille lukijoille toivotan oikein Hyvää Juhannusta ja mukavaa kesää. Välillä pieniä sadekuuroja ja ukkosmyrskyjäkin ja sitten taas aurinkoa. Sellaistahan tämä elämäkin on. Nautitaan kaikki kesästä ja jäätelöstä.

Vaikka blogi ei päivitykkään, niin Instaan lisään, lähes päivittäin, kuvia. Käykääpä täällä tykkäämässä! Facebookkiakaan en täysin unohda, joten siitäkin kannattaa tykätä. Facebookista minut löytää täältä.




keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Lentäviä leijoja

Oletteko nähneet Khaled Hosseinin Leijapoika-kirjan pohjalta tehdyn, samannimisen elokuvan? Leijapoika on yksi vaikuttavimista elokuvista, jonka olen koskaan nähnyt. Tarina jäi pyörimään päähäni viikoiksi. En ole ihan varma olenko lukenut sen myös kirjana, mutta kirjalijan toisen kirjan, Tuhat loistavaa aurinkoa, olen joskus lukenut. En kyllä muista siitä paljoakaan, joten täytyy lukea se uudestaan. Luettavien listalle lisään myös saman kirjailijan kolmannen kirjan nimeltään Ja vuoret kaikuivat-kirjan.  


Leijapoika-näytelmää esitettiin vielä viime vuonna Lontoon West Endissä. Nyt näytelmä on kiertueella, ja tuli onneksi myös tänne Corkkiin. Ystäväni pyysi minua sitä kanssaan katsomaan. Eipä tarvinnut asiaa miettiä; tottakai menin. 

Muistin tarinan juonen ja mietin, että miten ihmeessä se saadaan toimimaan näyttämöllä. Se kun on uskomattoman moniulotteinen. Siinä  lojaalisuus, ylpeys, katkeruus, kateus, viha, valheet, valta, suru ja katumus värittävät ihmisten elämää ja kohtaloita. Pojista kasvaa aikuisia miehiä, rikkaista ja arvostetuista tulee köyhiä ja katkeria. Sopetuminen uuteen kulttuuriin on vaikeaa, suorastaan mahdotonta... 

Ihailin näyttelijöitä, jotka illasta toiseen eläytyvät Amiriksi ja Hassaniksi. Muistavat vuorosanat, eikä vain englanniksi. Vievät tarinaa eteenpäin vähin lavastein ja rekvisiiton. He ottavat meidät matkalle vuorten ympäröimään Kabuliin. Kuulemme korvissamme tuulen ulvontaa, joka nostattaa leijat taivaalle.
 
Näytelmä loppui aikanaan. Ajatuksiin se jäi kuitenkin pyörimään. Ihan niin kuin ne värikkäät leijat, Kabulin taivaalla...
 
Tuli taas mieleen, että miksi ihmeessä en käy teatterissa useammin.

Oletteko te teatterin ystäviä?
 
 

Kuvat Garethstownin rannalta ja Old Head of Kinsalesta.

 
 
 
 
 

torstai 14. kesäkuuta 2018

Vieraita odotellessa

Tänne on tulossa tänään kuuluisia vieraita. Ei kylläkään meille, mutta tuonne kaupungille. Ajelin eilen kaupungin läpi ja ihmettelin, että miksi katujen varsille pysytettiin sellaisia metallisia aitoja. Sitten näin vielä keltaisilla heijastinliiveillä varustettuja miehiä ja naisia, jotka jäivät seisoskelemaan ihan ihme paikkoihin. Viimein lamppu syttyi ja kellot alkoivat soida. Tännehän on tulossa arvovaltaisia vieraita, ja heidän tuloaan siellä valmisteltiin. Turvatoimissa ei mennä sieltä mistä aita on matalin, vaan kaiken pitää sujua täydellisesti.

Olin matkalla siivoamaan juuri lähteneen vuokralaisen huonetta. Tuli mieleen, että jos arvoisat vieraat ovat majapaikkaa vailla, niin saisivat tämän tyhjentyneen huoneen käyttöönsä. Vieläpä ihan omalla kylpyhuoneella varustettuna. Voisin tuoda meiltä pussilakanat ja pyyhkeet, vaikka yleensä vuokralaiset tuovat omansa. Täkki ja tyynyt huoneessa oli edellisen vuokralaisen jäljiltä. Yleensä suosittelen, että hommaavat omansa, mutta olivat ilmeisesti sopineet, että edellinen vuokralainen jätti omansa. 

Aamupalan joutuisivat kylläkin laittamaan itse. Televisiota voisivat katsoa olohuoneessa, ja jos olisi jotain kiireellistä pyykkiä, niin pyykkikonettakin saisivat ihan vapaasti käyttää. Huomenna heidän kylläkin pitäisi lähteä, sillä silloin huoneeseen muuttaa uusi, espanjalainen tyttö. 

Olisi myös toivottavaa, että eivät jättäisi huonetta kovin sotkuiseksi, kun sen juuri siivosin. Roskat voisivat kyllä viedä ulos roskikseen, eikä jättää niitä pitkin lattioita. Petivaatteilla ei ole niin väliä, sillä veisin ne joka tapauksessa kotiin pesäviksi. Tiskit toivottavasti älyäisivät itse tiskata. Keittiön kaapin ovessa on lappu, jossa lukee, että koska äitisi ei asu täällä, siivoa jälkesi. Herra tietysti heti ajattelisi omaa äitiään, ja tiskaisi kiltisti omat ja rouvansa astiat. Kävisi sitten vielä pyykimässä keittiön pöydältä murut pois ja lakaisisi lattian.

Ilmeisesti majoitusasiat ovat kuitenkin kunnossa, eikä huonetta tarvita, koska minuun ei ole otettu yhteyttä. Tarjous on kuitenkin voimassa, jos niikseen tulee.

Kruunuprinssi Charlesia ja hänen vaimoaan Camillaa tänne Corkkiin odotamme tänään vierailulle!

  

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Lämmintä...

Ollaan täällä nautittu täysillä lämpimistä päivistä. Makkarin ikkunat ovat olleet kaksi viikkoa auki putkeen. Ulkona on tarjennut t-paidassa, vielä illalla myöhään. Vaikka viime viikot ovat olleet kiireistet, tuntuu kuitenkin, että sitä jaksaa paljon paremmin. Kyllä se päivä vaan alkaa ihan erillä tavalla, kun aurinko paistaa heti aamusta. Entistä varmempi olen siitä, että jossain vaiheessa haluan viettää, ainakin osan vuodesta, jossain lämpimässä maassa. 

Meillä on ollut Suomesta vieraita, vanhemman pojan kavereita kotikonnuilta. Taisivat luulla, että täällä on aina näin aurinkoista! Sitten on ollut työpaikan grillijuhlaa, tyttöjen iltaa ja töissäkin normaalia kiireempi. Sääennusteen mukaan ilma viilenee pian, joten se tarkoittaa sitä, että blogikin päivittyy taas useammin. Kotikin on vähän rempallaan, joten ensimmäisenä sadepäivänä alan purkamaan sinne tänne ilmestyneitä kasoja.

Sunnuntai-ilta alkaa olla jo pitkällä. Huomenna töihin ja kun vielä kolme viikkoa jaksaa, niin sitten lähden käymämään Suomessa. Mitäs kesäsuunnitelmia teillä on?





sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Puutarhurin paratiisi - Fota House ja puutarha

Blogissa on viime viikkoina ollut hiljaista. Täällä ollaan nautittu lämpimistä päivistä ja auringosta. Eikö se olekkin ihan pätevä syy olla notkumatta netissä? 

Yritämme käydä katsomassa lähiseudun nähtävyyksiä viikonloppuisin ja  käymme samalla myös joko lounaalla tai ainakin teekupposella. Tänään ajoimme pitkästä aikaan Fotaan. Kävimme kiertelemässä Fotan kauniissa puutarhassa ja kasvihuoneissa. 

Vaikka irlantilaiset aikoinaan kärsivät englantilaisten maanomistajien kynsissä, täytyy heitä kuitenkin kiittää yhdestä asiasta, nimittäin upeista rakennuksista, joita he mailleen tänne rakennuttivat. Yksi hyvä esimerkki on Fota House, joka sijaitsee täällä Corkin läänissä. 

Itse talossa emme käyneet, vaan nautimme upeasta päivästä ulkona. Alkujaan Fota-talo oli metsästysmaja, jonka omisti englantilinen Smith -Barryn perhe. 1820-luvulla he halusivat uudistaa metsästysmajaa niin, että he voisivat asua talossa pysyvästi. Taloa suunnittelemaan palkattiin arkkitehdit Richard and William Morrison.

Smith-Barryn perhe oli ilmiselvästi kiinnostunut kasveista. Huomattuaan maaperän rikkauden ja suojaisan sijainnin, kartanon maille istutettiin eksoottisia puita ja kasveja, joita tuotiin Corkkiin pitkien matkojen takaa, maapallon toiselta puolelta. 1840-luvulla John Smith-Barry valvoi, että puut istutettiin niin, että niille jäi tarpeeksi tilaa kasvaa ja kukoistaa. Näitä ikivanhoja, paksurunkoisia puita, ihailimme tänään.

Kasvihuoneilla kasvatettiin harvinaisia kasveja, jotka myös tarkasti luetteloitiin. Perheen viimeinen talossa asunut jäsen, Dorothy Bell, jakoi sukunsa kiinnostuksen tilan puutarhaan ja istutuksiin. Hänen kuoltuaan 1970-luvulla talo puutarhoineen myytiin Corkin yliopistolle.

Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa, jos Irlannissa kiertelette. Talon läheisyydessä on myös eläintarha, jossa näkemistä riittää niin lapsille kuin aikuisillekkin. Fotan eläintarha on mielestäni paras eläintarha, jossa olen koskaan käynyt. Siellä asustaa tyytyväisen näköisiä eläimiä.


Kuvattavaa oli vaikka kuinka, joten tekin pääsette kierrokselle kanssani!











keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Monta hyvää uutista...

Jos elämässä olisi aina kaikki hyvin, ei sitä luultavasti osaisi edes iloita hyvistä uutista. Hyvät uutisethan eivät silloin olisi edes hyviä, vaan ihan tavallisia uutisia. Pienistä vastoinkäymisistä tulisi suuria ja kärpäsistä härkäsiä. Sitä ehkä alkaisi ajattelemaan, että ongelmat ja vastoinkäymiset ovat osa muiden elämää, mutta ei minun.

Se, että on välillä joutunut rämpimään pohjamutia myöten, ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Kukapa ei tuntisi jotakuta elämäänsä täysin kyllästynyttä, katkeraa valittajaa.  Kun tarpeeksi usein saa loskaa niskaansa tai  märän rätin suoraan kasvoihinsa, ei liene ihme, jos on vaikea iloita niistä hetkistä, kun auringon säteet kohtaavat risukasan. 

Hienoimpia tuntemiani ihmisiä ovat ne, jotka kaikista vastoinkäymisistään huolimatta, eivät jää rypemään loputtomasti itsesääliin, vaan onnistuvat jotenkin pääsemään vaikeiden asioiden yli. Nämä ihmiset eivät ole muita parempia, mutta heillä on elämänviisautta, josta kannattaa ottaa oppia. Sitä nimittäin ei saa opiskelemaalla, maailmaa kiertämällä eikä rahalla.
  
Viime ja tällä viikolla on hyviä ja kivoja uutisia on tullut vähän sieltä sun täältä. Hyvien uutisten virta alkoi oikeastaan siten, että ystäväni sai haluamansa opiskelupaikan. Se oli ollut hänen haaveensa jo vuosia. Nyt perheellisenä, nelikymppisenä oli tullut vihdoin aika miettiä opiskelua. Aina elämä ei mene normaalissa järjestyksessä, mutta onneksi asioita voi tehdä myöhemminkin. Tämä opiskelupaikka ei auennut vain lähettämällä hakemuksen oppilaitokseen, vaan sitä varten piti nähdä paljon vaivaa. Onneksi valitsijat myös näkivät, että henkilö on aidosti alasta kiinnostunut ja valmis tekemään paljon töitä. Seuraavat neljä vuotta kuluvatkin yliopiston penkkiä kuluttaen, mutta sen jälkeen hänellä on hyvä ammatti ja työelämää edessä vielä 20 vuotta. Se, että nainen vuosien kotona olon jälkeen, opiskelee itselleen ammatin ja aikoo sitä työtä myös tehdä, on minusta kerrassaan hieno juttu.

Sitten tuli miehelle yllättävän hyviä työuutisia, ja minun viisi vuotta kestänyt sairaalarumbani loppui viimeinkin. Ajatelkaa, enää ei tarvitse elää leikkauksesta ja toipumisesta toiseen! Tähän ajatukseen pitää ihan totutella, sillä sitä on jotenkin niin tottunut odottamaan kirjettä sairaalan ajanvarauksesta.

Sain myös sellaisia pienempiä, piristäviä uutisenpoikasia ja ratkaisuja ongelmiin, jotka kummasti helpottavat elämääni. 

Viime kuukaudet olemme jännittäneet, saako Juniori paikan Irlannin nuorten hockeymaajoukkueesta. Loppumeterillä pojista karsittiin vielä kaksi pelaajaa ja toinen maalivahti. Sunnuntaina hän kävi pelaamassa jälleen ottelun Dublinissa. Herättiin kukonlaulunaikaan, ja Junori hyppäsi Dublinin junaan ja tuli ilalla kotiin. Maanantai-iltana se kauan odotettu sähköposti sitten saapui, ja niin iloisesti siinä kävi, että paikka maajoukkueesta irtosi. Taisi siinä äidiltä pari kyyneltäkin poskelle vierähtää...

Edessä on vielä pari leiriä Dublinissa ja Belfastissa sekä harjoituksia. Heinäkuussa on edessä turnaus Santanderssa, Espanjassa. Lähdemme sinne joukkuetta tietysti kannustamaan, ja minä hankin elämäni ensimmäisen vihreän Irlanti-paidan.

Voi surku, kun on ihan pakko viettää lomaa Espanjassa 😉!




keskiviikko 23. toukokuuta 2018

YES vai NO - aborttikeskustelua irlantilaisittain

Perjantaina täällä on  v i h d o i n k i n kansanäänestys abortista. Pidetäänkö voimassa kivikautinen laki, joka kieltää raskaudenkeskeytyksen vai siirrytäänkö vihdoinkin nykyaikaan?

Olen niin täynä tätä aihetta, joten en ole viime aikoina televisiota juuri avannut. Lain uudistamista vastustavat ovat tiukasti sitä mieltä, että abortti on aina murha ja sen tehnyt murhaaja. Vastustajien kanssa keskustelu on turhaa, sillä heille aihe on täysin mustavalkoinen. Raiskaus, sikiön epämuodostuma, insesti tai äidin vakava sairaus eivät ole päteviä syitä raskauden keskeyttämiseen.
Keskenmenoa ei tehdä, vaikka tiedetään, että äiti saattaa menentyä. Äidin hoitamatta jättäminen ja siitä seuraava kuolema, ei siis heistä ole väärin. Minusta se vasta murha onkin. 

Olen aiheesta kirjoittanut aikaisemminkin, eikä mielipiteeni ole muuttunut. Vanha postaukseni löytyy täältä. Olen myös todella onnellinen siitä, että olin raskaana Englannissa, jossa olisin jäänyt henkiin, mikäli raskauksien aikana olisi ollut jotain pahasti vinossa. Jos olisin sairastanut rintasyöpää ja ollut raskaana olisi minut hoidettu, eikä jätetty oman onneni nojaan. Suurella todennäköisyydellä miehestäni olisi tullut nuori leski ja vauvan ainut vanhempi, ja minä en olisi tätä blogia kirjoittamassa.

NO-puolella kaikki keinot ovat sallittuja. Vilkaiskaapa näitä mainoksia, joita meidät on pakotettu katsomaan jo parin kuukauden ajan. Kyllä, niitä on joka paikassa. Näistä vielä pahempia versioita yritettiin aluksi ripustaa etenkin koulujen ja leikkipuistojen välittömään läheisyytteen. Onneksi ne sittemmin vaadittiin poistamaan. 

On mielestäni täysin hyvän maun vastaista laittaa esim. kuva downlapsesta mainokseen. Tai käyttää, hihasta vedettyjä, lukuja mustamaalaamaan Englannissa tapahtuvia abortteja.

Se, mitä NO-puolella ei näytetä ymmärtävän on vapaus valita. Ketään ei edelleenkään pakoteta keskeyttämään raskautta, jos nainen sitä ei hyväksy. Eikä pyssy ohimolla raskaana olevaa raahata rakenneultraa. Se nimittäin ei täällä kuulu automaattisesti raskauden seurantaan. En ymmärrä mikä asiassa on niin vaikeaa ymmärtää. Jos minulla on joku vakava sairaus ja voin hoitojen / leikkauksen avulla siitä selvitä, teen itse päätöksen suostunko hoidettavaksi. Eikä niin, että joku vanha laki sanoon, että sinua ei muuten sitten hoideta. 

Uskon ja toivon, että perjantaina Irlannissa viimein annetaan naisille lupa päättää omasta ruumistaan ja nöyryyttävät aborttimatkat Englantiin vihdoinkin loppuvat. Lukekaapa täältä suomeksi lisää.