tiistai 23. toukokuuta 2017

Voi, teitä!

Voi, ystävät hyvät teitä. Kommenttiboksi pullistelee postausideoita. Nyt ei enää riitä miljoonat kiitokset, vaan pistetään yksi nolla perään ja sanotaan, että thanks a billion! Into palasi samantien ja päässä pyörii ideoita. Se, että teitä kiinnostaa ihan normaali arki, teki myös iloiseksi. Blogille löytyy paljon lukijoita, vaikka aiheet eivät olekkaan aina niin ihmeellisiä. Hienoa!

Arki on arkea ympäri maailman, kylläkin erillaisilla mausteilla höistettynä. Ja niistä "mausteista" yritän vastaisuudessakin kirjoittaa, vaikka välillä niitä ei edes itse huomaa. Paikalliset tavat ja tottumukset, kun ovat tulleet jo niin tutuiksi, että niissä ei itse välttämättä näe mitään mainitsemisen arvoista.

Tänä aamuna tuli taas mieleen, kuinka hyvä on asua pienen kaupungin liepeillä, jossa elämä on tasaista ja rauhallista. Täällä ei arkea ainakaan mausta pelko. 

Manchesterin uutiset järkyttävät heti aamusta. Paljon on maailmassa mätää, että joku menee ja räjäyttää itsensä ilmaan, tappaakseen muita. Sankariteko joidenkin mielestä. Ei me kaikki olla sankareita, vaikka niin laulussa sanotaankin ja vaikka kuinka silmiin katsotaan. Mikä pahinta, joku aivopesty jossakin, saa tästä itsensäräjäyttämisestä tukea omille kieroutuneille ajatuksilleen ja alkaa suunnittelemaan omaa "sankaritekoaan". 

Ja pian räjähtää taas jossakin...  








tiistai 16. toukokuuta 2017

Tyhjä

Sanainen arkkuni on tyhjä. En keksi mitään kirjoitettavaa, en järkevää enkä järjetöntä.  Elämä on juuri nyt niin tasapaksua (ja toisaalta ihan hyvä niin), että siitä ei irtoa mitään. Herään aamulla, menen töihin, tulen töistä, laitan ruokaa, teen kotitöitä ja käyn joogaamassa. Yritän opiskella espanjaa, mutta huonosti jäävät sanat päähän. Teen vähän käsitöitä, mutta edes mitään tuunausprojekteja ei ole juuri nyt meneillään. Kuuntelen äänikirjoja ja yritän katsoa uutiset illalla televisiosta. Silitän kissaa ja komennan välillä poikia. Juttelen miehen kanssa niitä näitä ja piipahdan naapurissa.  Viikonloppuisin siivoamme takapihaa ja yritämme päästä eroon liian suuriksi kasvaneista rumista puista ja pensaista. 


Kirjoita näistä, hyvin arkisista aiheista, sitten postaus! Säästäkään ei viitsi aina kirjoittaa ja politikoimaan en täällä aio ruveta. Siksipä pyydänkin apua ihanilta ja fiksuilta lukijoiltani. Auttakaa naista mäessä, eikä mäen alla. Antakaa minulle postausideoita. Mistä haluaisitte lukea? Mitä kuvaisin? Olisiko Irlannin arjessa ja elämässä jotain, josta haluaisette kuulla?  Euromiljoonan tämän viikon numeroita en voi valitettavasti teille paljastaa, enkä painoani, mutta kysykää jotain muuta!

Se, että komentteja tulee, kaikkien näiden vuosien jälkeen, on todella hieno juttu. Blogimaailmassa moni bloggaaja on lopettatut tai miettii lopettamista juuri siksi, kun kukaan ei kommento. Olen todella onnellinen, että Vihreällä Saarella ei ole tätä ongelmaa. Kuten täällä sanotaan Thanks a Million eli miljoonasti kiitoksia teille kaikille, jotka käytte blogiani lukemassa, ja vieläpä jätätte kommentin. 









torstai 11. toukokuuta 2017

Helpotuksen syvä huokaisu

Eilen se taas oli. En tietoisesti jännittänyt, mutta jännitin kuitenkin. Ja sitten se helpotuksen tunne, kun painoin oven takanani kiinni. Menin kaupan kautta kotiin. Laiton ruokaa. Lajittelin pyykkejä. Ajatukset harhailivat jossain ihan muualla, mutta rutiineista selvisin kuin robotti. Sitten kaaduin sänkyyn. Espanjan tunti jäi väliin. Helpotuksen tunne imi, yhdeksi illaksi, kaiken ylimääräisen energian pois ruumistani. Valtakunassa kaikki hyvin. Onkologin vuositarkastuksesta selvitty kiitettävin arvosanoin.  Möykky mädäntyköön siellä sellissään. Oikein sille ilkimykselle, mietin minä.

Ei tässä vielä kaikki. Ensi viikolla taas plastikkakirurgin puheille. Kyllähän minä jo tiedän, mitä tuleman pitää: leikataan taas pian. Noin teoriassa. Käytännössä menee ainakin marraskuuhun. Olen jo oppinut miten homma toimii. Ennen kesää ei tapahdu mitään, eikä kesälläkään. Syyskuussa hoidetaan kesällä paljastuneiden melanoomien leikkaukset, jotka ovat ymmärrettävästi aina kiirellisiä. Lokakuussa alan soittelemaan ajanvarauksiin, ja hätyyttelemään vuoroani. Sitten ajanvaraukset kyllästyvät soittoihini ja luultavasti marmattavat kirurgille tai hänen sihteerilleen, että tämä täällä taas soittelee. Ja niin saan vihdoinkin leikkauspäivän. Hitaasti etenee Rooman valmistuminen... En kuitenkaan stressaa. Pääasia on, että Möykky on edelleen sellissään.


Mitä pimeämpi yö, sitä kauniimpi aamu. Mitä vaarallisempi taistelu sitä loistavampi voitto.
- Z. Topelius




tiistai 9. toukokuuta 2017

Sydämellinen suklaakakku

Meille oli kuin olikin ilmestynyt pääsiäisenä isoja suklaamunia, vaikka itse niitä emme ostaneetkaan.
Kaikkien suklaahimo on toistaiseksi tyydytetty, eli mitäs niille ylimääräisille munille tehdään?
Heitetään roskiin? Annetaan tuttujen lapsille? Kukaan ei täällä halua suklaamunia, joten ei auta kuin kääriä hihat ja alkaa leipomaan. Reseptin löysin täältä. Aivan huippuhyvää lämpimänä, vaniljajäätelön kera.




maanantai 8. toukokuuta 2017

Se kukkapenkki

No, nyt on vihdoinkin etupihan kukkapenkki kunnostettu. Enää se pitää rajata, mutta sen ehtii tekemään  milloin vain. Pääasia on, että kukat ja yksi puska on istutettu. Viikonloppuna kävimme ostamassa siihen kasveja ja nyt toivotaan, että ne tänä kesänä jo kukostaisivat. Rikkaruohot toivottavasti kuolevat muovin alla, eikä niitä tarvitse repiä enää joka välissä irti. Yleensähän siinä kävi niin, että kesän aikana sain tarpeekseni, enkä enää viitsinyt niitä vastaan tastella. Näky oli sitten aika masentava. 


Olen aina sanonut, että mitään puutarhatonttuja ei meille hankita. Suomeen takaisin muuttava ystäväni toi meille tonttunsa, joten pakkohan se oli pistää aidalle pihaa vartioimaan.

Entiset kasvit saivat kyytiä ja miesraukka joutui lapionvarteen maata kääntämään.
Nyt kun isäntä on viikotkin kotona on hänestä paljon enemmän apua! 

Sitten multaa ja muovia alle ja haketta päälle.
Youtubesta katsoin ohjeet!

Kiitoksia teille kasvivinkeistä. Tämä on nimittäin sellainen ongelmakohta valon suhteen.
Keksin vielä, että kaikilla naapureilla, jotka asuvat samalla puolella tietä, on tietysti sama ongelma.
Siis miksi en tätä ole aikaisemmin älynnyt?
Katselin heidän pihojaan, ja sitä mitkä kasvit näyttivät kasvavan parhaiten.  

Nurmikko kaipaa myös lannoitusta ja aitakin pitäisi maalata. Onneksi pensasaidan puutarhuri käy jossain välissä leikkaamassa. Hän ilmestyy keväällä ja syksyllä asuntoalueellemme ja käy kysymässä taloissa, että leikataanko taas? Työtä kuulemma riittää liikaakin keväästä syksyyn, ja sitten talvella ei tapahdu mitään. 






Kukkalaatikot ja osa ruukuista kukoistavat jo.




Ensi viikonloppuna siirrymme takapihalle, ja vaikka se pieni onkin, hommaa siellä riittää pitkäksi aikaa. Työkaveri lupasi antaa lainaksi painepesurinsa, että saamme pienen patiomme puhtaaksi sammaleesta. Sekin täällä sateiden saarella kasvaa uskomattomalla vauhdilla. Naapurimme puolestaan lupasi auttaa puunkaadossa. Ei tule aika pitkäsi, ei...

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Pulloja ja purkkeja

Ennen kuin vein korillisen lasipulloja ja  - purkkeja kierrätyskeskukseen, poimin joukosta muutaman talteen. Ajattelin koittaa onnistuisiko niiden maalaus. Sitten kun meillä on helle ja istutaan ulkona päivää paistattelemassa, niin purnukoille olisi käyttöä. Kuten huomaatte sitä ollaan tänään todella positiivisiä kesän suhteen! Ja illan tullen voi sitten laittaa vaikka kynttilän palamaan.









perjantai 5. toukokuuta 2017

Ihan kuin joku poikien kavereista...




Tässä Irlannin edustaja tämän vuotisissa Euroviisuissa. Brendan Murray on kylläkin minulle täysin tuntematon laulaja. Ulkonäöltään hän on niin tyypillisen irlantilaisen nuoren miehen näköinen, että voisi olla vaikka yksi poikien kavereista. Ei välttämättä mikään huippu lavaesiintyjä, mutta ääntä pojalla piisaa, ja minusta ihan kiva kappale. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että Suomen Blackbird on todella hyvä. Jospas vaikka tänä vuonna..... no, ei nuolaista ennenkuin tipahtaa.

Mitäs tykkäätte?